Tunnetko ihmisiä, jotka tekee itse elämästään hankalaa?

Joillakin ihmisillä tuntuu puuttuvan maalaisjärki kokonaan. On pakko tehdä asioista vaikeampaa, kuin tarve olisi. Kuuluuko tällaisia ihmisiä sinun lähipiiriisi?

Eräs esimerkki: Hänellä menee kuulemma tämän tästä lapsettomuushoidot vituiksi, koska joutuu tekemään iltavuoroa, eikä voi töissä ottaa lääkkeitä. Hän siis istuu yksinään toimistolla, mutta ongelma on se, että ei voi poistua työpisteeltään kuulemma, kun joku voi soittaa. Sitä en tiedä, miten vessareissut hoitaa...
 
"juu"
:D haha, tunnen. Vähän väliä täällä palstallakin noita on tyhmine kysymyksineen. Ei siinä mitään, antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta vituttaa kun työkaverina on pari tommosta, eli pakko olla niitten kans tekemisissä.. Ollaan vielä julkisella sektorilla eli veronmaksajien selkänahasta revitään turhaan jahkaamiseen kulutettu aika. Ja lisäksi naisvaltainen ala, eli vähän jos ärähdät ja koitat potkia perseelle nii oot työpaikkakiusaaja..että näin
 
KYLLÄ
Tunnen!

Yksi on iänikuinen marttyyri ja aina uhri jossain asiassa ja jollain tapaa! Hän kokee vääryyttä koko ajan kaikkien taholta ja ei omien sanojensa mukaan voi mitään tehdä. Mm. jättää itse laskunsa maksamatta ja sitten itkee maksumuistutuksista ja siitä miten hirviömäisiä ihmisiä on töissä siellä nettikaupassa mistä tilasi jotain vaatteita ja joita ei maksanut.

Toisellakin on kaikki huonosti, mikään ei auta eikä mitään voi tehdä. Hän valittaa ongelmaa, voit tarjota kymmenen ratkaisuvaihtoehtoa ja kaksikymmentä tapaa helpottaa tilannetta ja viisikymmentä pikkuaskelta joista aloittaa tilanteen purkaminen mutta kaikkiin hän keksii kyllä miksi ei onnistu, miksi ei pysty tai miksi ei kannata edes yrittää. Ja vinkuminen jatkuu...
 
Peyote
No on niitä miehiäkin... Valitetaan esimerkiksi kun ei oo sähköö ku ei oo maksanut sähkölaskua. Aina ollaan kerjäämässä rahaa häpeilemättä mutta ei halua mennä töihin koska on mielestään liika nerokas töihin, joita saisi. Tietenkään ei ole mitään säätöä siinä miten rahaa käytetään ja johonkin koneeseen laitetaan rahaa mutta sähkölaskuun ei ole varaa.
 
Tunnen joo. Ihan lähisuvusta, esim. oma äiti. Joku kakkukahvien järjestäminenkin on elämää vaikeampi tehtävä. Pähkäillään viikkotolkolla et mitä sitä tarjoisi kahvin kanssa ja tuskaillaan kun on niin vaikea päättää. Mä en ymmärrä tollasta yhtään. Sit tietty on niitä, joilla elämänhallinta vaan täysin hukassa eikä yksinkertasiakaan asioita saada hoidetuksi.
 
"vierailija"
No näitähän riittää. Itellä on esim. fb-kavereissa tyyppi jonka elämä on ainakin päivitysten mukaan yhtä helvettiä. Ukko on aina töissä eikä siis ehdi auttaa kotona, ukon lapset on rasite, omat lapset on rasittavia, oma terveys on huono, naapurit on perseestä jne. Ja mikä onkaan ratkaisu? Hankitaan lisää lapsia! Toki sitten hehkutaan kun on ihanaa kun on taapero ja vauva, mutta sivulauseessa valitetaan kun ei saa nukkua, ei ikinä pääse mihinkään ja se ukko on edelleen töissä ja ne isommat lapset aina vaan ärsyttää. Eikä nähdä näissä asioissa mitään yhteyttä...
 
No on niitä miehiäkin... Valitetaan esimerkiksi kun ei oo sähköö ku ei oo maksanut sähkölaskua. Aina ollaan kerjäämässä rahaa häpeilemättä mutta ei halua mennä töihin koska on mielestään liika nerokas töihin, joita saisi. Tietenkään ei ole mitään säätöä siinä miten rahaa käytetään ja johonkin koneeseen laitetaan rahaa mutta sähkölaskuun ei ole varaa.
Taikka vain juodaan rahat.

Sitten on monia jotka torpedoivat itseään ihan neurologisten ongelmien vuoksi, lasketaanko heidät tähän?
 
wattiaddi
[QUOTE="123";29518123]Voitko data sanoa esimerkin tällaisesta neurologisesta ongelmasta[/QUOTE]

Hm, minulla on adhd ja välillä tulee torpedoitua elämää, vaikka parhaani yritän.
 
Juuuliaana
Tunnen moniakin, mutta yksi ystävä vetää pisimmän korren..

Hän on masentunut vässykkä, jonka ainoa ongelmien lähde on oikeasti juoppo ukko. Äitinsä on tätä aikuista naista hyysännyt aina; rahallisesti ja hoitamalla tämän naisen lasta vaikka kellon ympäri pyydettäessä. Jos ympäröi itsensä kusipäillä, itseään alistavalla ja arvostamattomalla kumppanilla ja ei uskalla olla mistään mitään mieltä, niin ei ole mielestäni yllätys, että tulee masennus. Sama homma, kun tupakoija, joka altistaa itsensä keuhkotaudeille..
 
Hm, minulla on adhd ja välillä tulee torpedoitua elämää, vaikka parhaani yritän.
ADHD oli ensimmäisenä mielessäni, asperger toisena. Sitten on vielä persoonallisuus- ja mielialahäiriöt.

Mutta onko asia eri jos henkilö tiedostaa tilansa ja yrittää kompensoida sitä? Toisaalta jos on vahingollinen toimintamalli jota ei huomaa, niin on varmaan parasta yrittää saattaa tämä toisen tietoon.
 
Viimeksi muokattu:
"plus"
fyysiset sairaudet erilaisine oireineen jotka vaikeuttavat fiksua ajattelua, uupumus, jonka vuoksi ratkaisujen tekeminen ja toiminta vaikeaa ja valittaminen psykologinen purkukeino kun ei muuhun pysty.
 
"vee"
Tunnen. Hän on mies (tosin vaimonsakin tekee asiat vaikeaksi, mutta häntä en niin hyvin tunne).

Lasten ja terveyden, myös oman, kanssa ollaan ihan hysteerisiä.

Lapset ovat ihan normaaleja lapsia, mutta heidän jokainen negatiivinen tekemisensä tuottaa kauhean haloon. Jos lapsi sanoo, ettei jaksa luistella 30 minuutin luistelemisen jälkeen, se on ongelma, joka pitää ratkaista: joko pohditaan lapsen pitkäjännitteisyyden puutetta ja pitäsi hakeutua terapiaan, tai sitten jaloissa on jokin fyysinen vika, että pitää mennä magneettikuvaukseen.

Jos 3v. lapsi saa aamulla uhmakohtauksen, eivät vanhemmat voi mennä töihin koko päivänä, kun on selvitettävä tämä asia ja suoritettava perheen sisarusten teraponti, ettei jää traumoja. Neuvolaankin on syytä soittaa.

Jos miehellä on nuha tai sormi jäänyt jääkaapin oven väliin, on syytä jäädä kotiin. Vähintään kolmeksi päiväksi. Varmaan olisi uusittava jäykkäkouristuspiikki ja tutkitutettava poskiontelot. Sitä ei koskaan tiedä.

Kaikki on vaikeaa, hankalaa ja vakavaa.
 
Tunnen, itseni....
Mulla oli taipumus tehdä asioista hankalampia kuin ne on. Musta tuntui että kaikki ongelmat oli tosi isoja, eikä kukaan voinut ymmärtää. Kunnes mä tajusin... Mulla on diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nykysellään se on hyvinkin lievä vaihteluineen, mutta se on olemassa.
Esimerkki miten se vaikuttaa: maaninen kausi, mä alan tohottaa sataa asiaa, käsityöprojekteja, kaappien siivousta, lenkkeilyä.... Jne. Saan aikaan jumalattoman sotkun, kun innostun joka asiasta, mutta en saa mitään valmiiksi. Ja sitten, *bim*, masennuskausi. Kaikki se sotku ja asioiden keskeneräisyys masentaa siinä määrin, etten saa mitään tehtyä, ja sotku vaan lisääntyy.
Nykyään, kun tiedostan tämän, pystyn jo jonkun verran hillitsemään maniaa, jolloin ei niin paljon synny sotkua. Ja sitten ei ne masennuksetkaan ole niin pahoja. Ja masentuneenakin mä pystyn jonkun verran ylläpitämään siisteyttä. Helppoa ei ole, mutta kun parhaansa mukaan tasapainoilee niin pikkuhiljaa joskus varmaan pääsee tilanteeseen jossa kaikki asiat ei ole enää näin sekaisin.
 
nasdasdsdas
Toki, yksi mies lainailee kaikilta kavereiltaan rahaa ja on sen takia aina kusessa, kaverisuhteet eivät kauaa kestä eivätkä ns. seurustelukuviotkaan, joissa aina pettää, pyörittää samanaikaisesti useampaakin naista.
 

Yhteistyössä