Totta ja se jos mikä on ihaninta, elämän suola.. Mun mies on oppinut jo aikoja sitten et haluan sitä hyväksymistä, että "on okei et sulle jäi hampaankoloon toi" Ja pelkkä aktiivinen kuuntelu, mitä hän kyllä aina on tehnyt kauhean tarkasti. On vaan ihana tiedostaa että hei sä olet ratkaisijatyyppi, mutta mä itse asiassa koen sen loukkaavana että yrität helpottaa mun oloa sillä kun voisit oikeasti sanoa jotain empaattista.Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;29515723:Tottakai eri ihmisillä on erilaisia tapoja kuunnella ja yrittää auttaa - mutta on niitä tapoja muitakin kuin tuo myötäeläjä ja ratkaisujen etsijä. Esim. ns. keittiöterapeutti - joka kuuntelee, kyselee jne, mutta ei lähde mukaan vellomaaneikä toisaalta esitä omia ratkaisuja. Mutta itse olen kyllä näitä kaikkia huomannut sekä naisilla että miehillä, ja usein sama ihminen toimii eri tilanteessa eri tavoin.
Ja myös huoliaan vuodattavat ihmiset ovat eri tilanteessa erilaisia - joskus kaipaa kuuntelijaa, joskus vertaistukea, joskus ratkaisuehdotuksia, joskus jotain muuta. Ovathan huolet ja stressit ja vitutuksen aiheetkin aina erilaisia. Ja usein eri ihmisiltä myös haluaa erilaista tukemista.
Mutta mikä tuossa sinun esimerkissäsi nyt sitten on ongelma - kenen pitäisi muuttaa käyttäytymistään? Siis sinun mielestäsi.
Molemmilla sukupuolilla on opittavaa ja mikä sen mielenkiintoisempaa? Voitais kavereiden kanssa käyttää tuhat päivää miehistä puhumiseen ja niiden käytöksen analysointiin.
Myönnän et olen vähän vanhanaikainen ja mielellään pidän "kiinni" sukupuolisista rooleista enkä esimerkiksi käsitä miksi miehiä pitää tunkea koti-isän rooliin vaikka kotiäitiys on monille enemmän luontevaa.