Miksi naisen pitäis päättää omasta kehostaan? Saako esim. varusmiespalvelua suorittanut armeijassa päättää omasta kehostaan ja olla esim. tottelematta sotilasarvoltaan ylempää omaa kehoa vaativissa tehtävissä sen 6-12 kuukautta? Ja nyt ei ole kyse kummankaan asian fyysisyysasteista vaan ihan oman kehon määräämisoikeudesta.
Vastaan nyt tämän viestin alle, mutta kommentoin koko tätä aborttikeissiä. Lopultahan kyse on arvoista - mikä on mielestämme esim. tässä tilanteessa suurin arvo. Esim. siinä keho vs raha -kysymyksessähän täytyy vaan valita, kumpi on meille tärkeämpää, kumpaa suojellaan: oikeutta päättää omasta kehostaan vai rahaa. Toki kuvioon liittyy myös syntymätön lapsi. Jos on tilanne, jossa nainen haluaa pitää lapsen, mutta mies ei, ja jos mies saisi tehdä päätöksen, jyrättäisiin samalla myös lapsen oikeus elämään. Tietysti se jyrätään myös, jos nainen ei halua lasta, jolloin syynä on naisen itsemääräämisoikeus. Miehen tapauksessa syynä on raha.
Jollain olikin hyvä pointti, että isästä ei voi olla 100%:n varma, eikä voitaisi ottaa riskiä, että mies voisi vaikka kiusallaan määrätä toisen aborttiin, ja sitten jälkikäteen paljastuisi,ettei hän edes ollut lapsen isä. Toisaalta nainen voisi miehen päätösvallan kiertää varsin helposti ilmoittamalla, että lapsi saattaa olla jonkun toisen. Lisäksi, kun abortti pitäisi tehdä 12 raskausviikon kuluessa, olisi todella epätodennäköistä,että joku satunainen seksikumppani (tai muuten vastentahtoinen isä) edes pääsisi mestaroimaan asialla. Ellei sitten lähdetä sille linjalle, että miehen halu suojella omia rahojaan olisi peruste jopa myöhäiseen (loppuraskauden?) aborttiin, jolloin ei enää edes muilla syillä saa aborttia.
Mutta joo, ethän sä tuota asiaa tosissasi ajanutkaan... Ja varmaan oikeasti tajuat, miksi tuo ei ole sen pahempi ihmisoikeusloukkaus kuin vaikka se, että joutuu maksamaan veroja vaikkei haluaisi eikä saa edespäättää, minne ne verorahat laitetaan. Onhan se nyt ikävää, jos joutuu tahtomattaan isäksi, mutta se on kyllä niitä asioita, joissa ei yhteiskunta valitettavasti pysty auttamaan.
Ellei sitten kehitetä sellaista järjestelmää, jossa joku toinen (esim. naisen hyvä ystävä, mies/nainen) voisi ikäänkuin adoptoida lapsen huoltajuuden ja ryhtyisi toiseksi vanhemmaksi-saaden siten vanhemman oikeudet ja velvollisuudet. Ja lapsi saisi toisenkin hyvän vanhemman. Nykyisinhän adoptointi onnistuu vain avioliitossa, mutta ehkä se avioliiton aseman purkaminen auttaisi moneen tasa-arvo-ongelmaankin. Kyllä itse mieluummin jakaisin vanhemmuuden vaikka jonkun lapsettoman, rakkaan ystävän kanssa, joka muuten olisi ehkälapen kummi tms - kuin jonkun isäksi haluamattoman kanssa, josta ei olisi lapselle mitään iloa, ja jota en itsekään kaipaisi elämääni. Ehkä jokin tällainen voisi tulevaisuudessa ainakin joissain tapauksissa olla hyvä vaihtoehto?