Yh:lla on kyllä helpompaa yleensä kuin ydinperheellisellä. :)

Hieman on taas mustavalkoiset asettelut. Ydinperheessä koko perhe on aina illat ja viikonloput kotona!? Äiti saa lenkkeillä ja isä haistella autotallin höyryjä kun on kaikki niin yhdessä hoidettu ja iltavellit yhdessä keitetty! Kukaan ei käy vuorotöissä?!
Ja taasen yyhoot siivoo kolme päivää putkeen kun ei voi siivota kun on niin siivottomia lapsia siivottomassa kodissa kun ei saa roskia viedä ja maitokin on vanhaa ja rankkaa on hissin nappulaa painaa kun on niitä roskapusseja ja pitäis sivottakkkin mutta ei pysty kun näitä lapsiakin ja yksikin pitää miettiä!

 

se on helppo aina ajatella, että toisilla on helpompaa, mutta ei tule ajatelleeksi niitä pieniä arjen askareita, joita on paljon helpompi hoitaa kun on kaksi, sen sijaa, että on yksin.

Riippuu ihan lasten lukumäärästä, asumismuodosta, parisuhteen osapuolista ja muista läheisistä tämäkin. Pitäs muistaa että kaikilla ei ole samat elementit edes ydinperheissä. Joillekin on vaikeampaa kun on kaksi.

 

[QUOTE="heh";29490461]Riippuu ihan lasten lukumäärästä, asumismuodosta, parisuhteen osapuolista ja muista läheisistä tämäkin. Pitäs muistaa että kaikilla ei ole samat elementit edes ydinperheissä. Joillekin on vaikeampaa kun on kaksi.[/QUOTE]

no kumppania valitessa voi miettiä, ett ottaako sellaisen puolison joka ei osaa siivota tai laittaa ruokaa.

 

[QUOTE="nuuh";29490452]Hieman on taas mustavalkoiset asettelut. Ydinperheessä koko perhe on aina illat ja viikonloput kotona!? Äiti saa lenkkeillä ja isä haistella autotallin höyryjä kun on kaikki niin yhdessä hoidettu ja iltavellit yhdessä keitetty! Kukaan ei käy vuorotöissä?!
Ja taasen yyhoot siivoo kolme päivää putkeen kun ei voi siivota kun on niin siivottomia lapsia siivottomassa kodissa kun ei saa roskia viedä ja maitokin on vanhaa ja rankkaa on hissin nappulaa painaa kun on niitä roskapusseja ja pitäis sivottakkkin mutta ei pysty kun näitä lapsiakin ja yksikin pitää miettiä![/QUOTE]

Sama tässä muakin huvittaa. Mihinkäs ne miehet (yleensä) yhtäkkiä hävisi, jotka ei ole koskaan kotona, jotka ei tee mitään kotona, jotka on vaan sitä ja tätä.

 

mä olen ainakin onnellinen, että saan viettää laseni kanssa aikaa kuukauden jokaisena päivänä mulla on mies, joka hoitaa mun kanssa arjen askareita kuten siivoamista ja ruoanlaittoa, lasten harrastuksiin kuskailuja, koirien lenkitystä, remppahommia, auton korjauksia ja renkaiden vaihtoa, voin illalla halutessani lähteä kaverin kanssa kahville, kirpparille tai lenkille, jompikumpi eistä voi työmatkalla käydä kaupassa tai voidaan mennä yhdessä koko perhe kauppaan.

se on helppo aina ajatella, että toisilla on helpompaa, mutta ei tule ajatelleeksi niitä pieniä arjen askareita, joita on paljon helpompi hoitaa kun on kaksi, sen sijaa, että on yksin.

Taannoin yhdessä ketjussa mulle sanottiin että olen niitä naisia joka ei pärjäisi arjessa ilman miestä. Todellisuudessa multa onnistuu ns. niin miesten kuin naistenkin työt ja miehen työnkuvan ja myös harrastusten takia olen vetovastuussa viikon kerrallaan aina miehen ollessa töissä/reissussa. Ei mitään ongelmaa, pärjään kyllä ja myös nautin niistä ajoista.
Mutta onhan se ihanaa kun on sielunkumppani jakamassa sitä arkea pääsääntöisesti. Yhdessä tekeminen on mukavaa, hommia on puolet vähemmän. Voidaan keskittyä kumpikin myös omiin asioihin ja niihin kotitöihin/pihatöihin mistä enemmän tykkää/paremmin osaa. Kaksi lasta, kaksi aikuista, helppo nakki.
Ja noiden arjen askareiden lisäksi en kyllä tiedä millä tai mikä korvaisi sen läheisen juttukaverin, kenen kanssa jutustelisi kaikki kuulumiset ja ajatukset, kelle kertoisi kaiken? En minä ystävilleni kerro asioita niin avoimesti ja syvästi kuin miehelleni. On ihan mahtava tunne kun tietää että on miehelleen ykkönen, rakas ja tärkeä. Ja on ihana tuntea vilpitöntä ja suurta rakkautta. Ja ei kyllä säännöllistä ja kiihkeää rakkausseksiä korvaa mikään. Olisi yksinäistä mennä yksin nukkumaan.

Osaisin ja pystyisin, pärjäisin yksinkin. Mutta ei se olisi yhtään niin ihanaa ja "läheistä" kuin tämän hetkinen elämämme jossa ilot ja surut jaetaan lasten toisen vanhemman kanssa.
En vähättele/arvostele YH-ihmisten elämää, helppoja varmaan on ne useasti toistuvat vapaapäivät mutta kokonaisuudessaan en usko että on lainkaan niin helppoa kuin onnellisessa ydinperheessä. Mutta uskon että useat YH:t elävät paljon onnellisempana eron jälkeen kuin huonossa suhteessa.

 

[QUOTE="nuuh";29490452]Hieman on taas mustavalkoiset asettelut. Ydinperheessä koko perhe on aina illat ja viikonloput kotona!? Äiti saa lenkkeillä ja isä haistella autotallin höyryjä kun on kaikki niin yhdessä hoidettu ja iltavellit yhdessä keitetty! Kukaan ei käy vuorotöissä?!
Ja taasen yyhoot siivoo kolme päivää putkeen kun ei voi siivota kun on niin siivottomia lapsia siivottomassa kodissa kun ei saa roskia viedä ja maitokin on vanhaa ja rankkaa on hissin nappulaa painaa kun on niitä roskapusseja ja pitäis sivottakkkin mutta ei pysty kun näitä lapsiakin ja yksikin pitää miettiä![/QUOTE]

meillä minä olen vuorotyössä, mies tekee päivätyötä, iltavuorossa minä usein siivoan, lenkkeilen ja kokkailen ennen töihin lähtöä, mies sitten illalla laittaa lapsia nukkumaan, vie harrastuksiin ja hoitaa mahdolliset kauppareissut ja pesukoneen/kuivausrummun päälle laittamisen.
niin ja mulla siis kouluikäiset lapset, silloin kun olivat päiväkodissa, vein heidät 9 aikaan päikkyyn ja isä sit haki siinä 15.30 ja silti kerkisin aamulla touhuamaan "omia" juttujani ennen töitä

 

no kumppania valitessa voi miettiä, ett ottaako sellaisen puolison joka ei osaa siivota tai laittaa ruokaa.

On kai elämässä muutakin kuin ruuanlaitto. Entäs jos se toinen aikuinen ja sen tavat vain yksinkertasesti nyppii. Entä ne askareet mitkä ei hoidu yhden vanhemman taloudessa? Mitä ne on? Mulla on ainakin läheisiä jos tarvitsen jossain apua, ja osaan myös soittaa huoltomiehille jos joku asunnossa menisi vikaan.
Mikä on se asia mikä ei sitten hoidu jos ei ole miestä?

 

talous kusee, mutta henkisesti ehkä helpompaa, ei tarvitse odotella ketään keskellä yötä duunista kotiin ja lapsi saa viettää nyt enemmän aikaa isänsä kanssa, kuin suhteessa ollessamme. eli nyt on hyvä. ei missään nimessä paras, mutta ihan jees. kun on pieni tukiverkko.

 

On kai elämässä muutakin kuin ruuanlaitto. Entäs jos se toinen aikuinen ja sen tavat vain yksinkertasesti nyppii. Entä ne askareet mitkä ei hoidu yhden vanhemman taloudessa? Mitä ne on? Mulla on ainakin läheisiä jos tarvitsen jossain apua, ja osaan myös soittaa huoltomiehille jos joku asunnossa menisi vikaan.
Mikä on se asia mikä ei sitten hoidu jos ei ole miestä?

lues nyt uudelleen tuo! helpottaahan se arkea, jos molemmat osaa tehdä kodinhoidollisia hommia, samoin nainen voi opetella tekemään "miesten hommia"
juu yksinkin selviää, sitä en sanonut, mutta onhan se nyt oikeasti niin, että jos on kaksi aikuista, jotka kumpikin tekee kodissa sujuvasti kaikkea, niin se on helpompaa, kuin se, että hoidat kaiken yksin!

ja tosiaan kumppania valitessa, voi kiinnittää huomiota siihenkin, että toinenkin osallistuu arjen pyöritykseen.

 

On aika selvää että kukaan aidosti perhe-elämäänsä ja parisuhteeseensa tyytyväinen ei haaveile YH-elämästä, saatika kadehdi sitä.
Sen sijaan tyytymättömät näkevät sen houkuttelevana vaihtoehtona.

Yh:ista varmasti jokainen on tyytyväisempi tilanteeseensa verrattuna siihen jos on ollut paskassa liitossa aiemmin.
Sen sijaan vaikka onnettomuudessa/sairaudelle hyvän puolisonsa menettänyt kaipaa sitä aikaa kun oli se toinen vielä rinnalla ja ei pidä YH-elämää ainakaan parempana.

Tällaisiin asioihin ja tuntemuksiin ja näkemyksiin vaikuttaa se oma tilanne ja omat kokemukset, omat tunteet.

 

meillä minä olen vuorotyössä, mies tekee päivätyötä, iltavuorossa minä usein siivoan, lenkkeilen ja kokkailen ennen töihin lähtöä, mies sitten illalla laittaa lapsia nukkumaan, vie harrastuksiin ja hoitaa mahdolliset kauppareissut ja pesukoneen/kuivausrummun päälle laittamisen.
niin ja mulla siis kouluikäiset lapset, silloin kun olivat päiväkodissa, vein heidät 9 aikaan päikkyyn ja isä sit haki siinä 15.30 ja silti kerkisin aamulla touhuamaan "omia" juttujani ennen töitä

Kuulostaa uuvuttavalle härdellille. Meillä on paljon rennompaa elämää ja saan tehdä omia millon vain. Juon tässä nytkin kahvia ja kirjottelen kaksplussalle. Voin tehdä tätä vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Tosin ajattelin tänään panostaa muuhunkin, perhettä tulossa vl.

Lapsi senverran iso että ei ole viemisiä eikä tuomisia.

 

Miehen sisko kehuu miten mukavaa on kun lapset on viikko-viikko systeemillä. Aina viikko lasten kanssa, ja sit viikko kenen kanssa vaan mitä vaan ja milloin vaan. Kieltämättä houkuttelevaa...

Meillä näin ja on oikeastaan tosi helppoa. Jos lapsia tulee iskä-viikolla ikävä, senkus ajan exälle kahville

Vapaaviikon jälkeen jaksaa touhuta lasten kanssa ihan eri meiningillä

 

Exän kanssa (meillä ei ollut lapsia) mulla oli paha olla pitkään. Muistan miten kadehdin vapaita sinkkuystäviäni salaa, ihastelin heidän asuntojaan jotka pysyivät siistinä ja kauniina kun kukaan ei ollut sitä sotkemassa. Kadehdin ja haaveilin siitä että olisin oman elämäni herra ja minun ei tarvitsisi joka asiassa ajatella mitä se ukko aatteelee tai sanoo tai mistä se suuttuu ja mitä sen puolesta nyt pitää tehdä.
Eron jälkeen nautinkin sinkkuelämästä ja vapaudesta railakkaasti ja myös puhtaasta kodista.
Tässä avioliitossani nautin puhtaasta kodista koska myös mieheni on siisti ihminen, minulla on vapaus päättää tekemisistäni ja menemisistäni, tiedän että mies ei suutu ja tukee omalta osaltaan harrastuksiani ja työtäni hoitamalla sillä välin lapset ja kodin kun minä olen toisaalla. Myös yhdessä ollessa hän tekee puolet asioista. Rakastamme toisiamme. Nyt en kadehdi tai haaveile sinkkuelämästä. Olen onnellinen siinä missä olen nyt.

 

Yhdinperheessä olen, miehellä matkatyö joten olen paljon lasten kanssa yksin muutenkin. Mies ei käytännössä juurikaan osallistu lastenhoitokuvioihin, eli minä olen se joka vie lapset hoitoon ja hakee heidät sieltä. Olisin tosi onnellinen jos olisi joku mummola tai exä jonne välillä voisi sen vastuun antaa. Mutta kun ei ole, niin näillä korteilla pelataan.

En mitenkään kadehdi yksinhuoltajia mutta joskus hekään eivät ymmärrä että jos lapsella on isä joka edelleen osallistuu lapsen elämään ja ottaa lasta usein luokseen sekin on onnekasta. Kaikilla ei mies osallistu, oli sitten kyse ydinperheestä taikka siitä exästä.

 

Kuulostaa uuvuttavalle härdellille. Meillä on paljon rennompaa elämää ja saan tehdä omia millon vain. Juon tässä nytkin kahvia ja kirjottelen kaksplussalle. Voin tehdä tätä vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Tosin ajattelin tänään panostaa muuhunkin, perhettä tulossa vl.

Lapsi senverran iso että ei ole viemisiä eikä tuomisia.

no työssäkäynti on välillä uuvuttavaa palkkapäivänä sitten voi hymyillä : ja pidän työstäni todella paljon.
Minä juon yö kahvia ja palstailen, ohta lähden lenkille ja sitten käyn päiväsaunassa, syön ja tuossa yhden jälkeen lähden töihin kerkä näkemään toisen lapsen ennen töihinlähtöä kun hällä päättyy perjantaisin koulu 12.00

 

Meillä näin ja on oikeastaan tosi helppoa. Jos lapsia tulee iskä-viikolla ikävä, senkus ajan exälle kahville

Vapaaviikon jälkeen jaksaa touhuta lasten kanssa ihan eri meiningillä

JOS jostain syystä eroaisimme, toivoisin tilanteen olevan tuollainen kuin teillä. Iso käsi että olette noin hyvin asiat hoitaneet, lapsenne ovat varmasti kiitollisia.

 

no työssäkäynti on välillä uuvuttavaa palkkapäivänä sitten voi hymyillä : ja pidän työstäni todella paljon.
Minä juon myös kahvia ja palstailen, kohta lähden lenkille ja sitten käyn päiväsaunassa, syön ja tuossa yhden jälkeen lähden töihin kerkiän näkemään toisen lapsen ennen töihinlähtöä kun hällä päättyy perjantaisin koulu 12.00

katooko muilta kirjaimia kun kirjoittelette, tuntuu, että tää kirjotuskenttä ei pysy näppiksen vauhdissa mukana? muilla sivustoilla ei ongelmaa ole?

 

Välillä houkuttelee tuo, että olisi useita päiviä kuukaudesta IHAN täysin vapaata oleskelua ja vielä omassa kodissa, ei tarvitsisi erikseen lähteä jonnekin olemaan itsekseen, vaan lapset olisi aina isällään.
En vaihda kuitenkaan, koska mulla on onneksi ihana mies, mutta lomapäivien määrä houkuttelee kyllä joskus ajatuksen tasolla.

Kaverilla mm lapsi aina 10 lomapäivää kuukaudessa ja olen vähän kade!

Ja nyt en puhu tietenkään totaali-yh:sta, joka on aivan eri asia, vaan perus-yh:sta.

Milläs tuon vapaapäivät kk voi tehdä varmaksi, siis eron tullen että etä on lapsen elämässä mukana jos hän (etä vaan haluaakin sitten viettää vapaata elmää eikä nähdä lastaan) ?
Joku kirjallinen sopimus josta lankeaa 1000€ sopimussakkoko jos ei ota lasta sovitusti?


Voi kumpa olisin tämän aikoinani tajunnut
Tosin onneks tuo lapsi on jo nyt sen 18v mutta eipä kukaan valistanut minua että kun suhde menee poikki ja jos on lapsi niin pakotappa isä olemaan lapsen kanssa.

 

...mutta muistakaa ettei sillä ydinperheelliselläkään se toinen siinä jatkuvasti ole apuna, vaan tavallisimmassa tilanteessa saapuu kotiin noin kuuden maissa. Eli saahan juu 2-3h illassa tätä suurenmoista apua. Taloudessa on kyllä hyvänä apuna, mutta ei yyhoollekaan kaikki jää maksettavaksi. Tasausta tulee esimerkiksi lapsilisissä, elatusmaksuissa ja jos on yhtään normaali kumppani ollut, niin makselee muutakin omille lapsilleen.
Miksi ei saisi sanoa, että joillain yh:lla on todellakin helpompaa kuin monilla ydinperheellisillä? Se on ihan tottakin. T.yksinhuoltajan lapsi jonka äitikin myöntää asian.

Tuosta puolison kotiintuloajasta, niin onko se äitikään välttämättä kotona lasten kanssa ennen klo 17 tai jotain? Eli jos on kyse päivätyöstä molemmilla, niin aikalailla ovat samoihin aikoihin kotona.

Mutta tää ap:n ajatus on totta silloin jos on huono isä ja aviomies. Silloin kun on hyvä ja osallistuva mies (jolla on siedettävä määrä omia harrastuksia ym. iltamenoja) niin arki sujuu ihanasti ja itse saa vapaata aikaa perhe-elämän keskelläkin.

 

lues nyt uudelleen tuo! helpottaahan se arkea, jos molemmat osaa tehdä kodinhoidollisia hommia, samoin nainen voi opetella tekemään "miesten hommia"
juu yksinkin selviää, sitä en sanonut, mutta onhan se nyt oikeasti niin, että jos on kaksi aikuista, jotka kumpikin tekee kodissa sujuvasti kaikkea, niin se on helpompaa, kuin se, että hoidat kaiken yksin!

ja tosiaan kumppania valitessa, voi kiinnittää huomiota siihenkin, että toinenkin osallistuu arjen pyöritykseen.

Mulla on yksi lapsi ja sekään ei enää pieni, extraihminen aiheuttaisi vain extratekemistä ja extramalttia (eritoten sitä, koska olen tottunut omaan nojatuoliin, omiin tv-ohjelmiin jne ). Meillä lapsikin tekee kotitöitä ja käy kaupassa, siivooja käy kerran kuussa tekemässä isomman siivouksen.
Kaikki tuntuvat täällä ajattelevan että ydinperheitä on vain yhtä mallia ja yh-perheitä on vain yhtä mallia.
Onhan kaksi vanhempaa (toimivaa) SILLOIN parempi juttu, jos on monta pientä lasta ja paljon viemisiä ja hakemisia, mutta jos lapsia on yksi ja sekin jo "iso", niin kahta aikuista ei tarvita mihinkään, siis SAMASSA TALOUDESSA.
(Toki lapsi tarvitsee monta aikuista elämäänsä noin muuten. Meiän perheessä on 5 aikuista, mutta muut perheenjäsenet ei asu samassa osotteessa).

 

[QUOTE="YH";29488602]Juu mä olen naimisissa mutta käytännössä olen yh ilman tukia!

Meillä on pieniä lapsia, ja mä olen vielä kotiäitinä. Minä hoidan kodin (sis.ruuan laitto, pyykkihuolto, siivous), vien vanhimman lapsen eskariin, haen eskarista, hoidan muut lapset, vaihdan vaipat, syötän, ulkoilen jne...

Mies on työttömänä eikä tee mitään! Käy kyllä juu omissa menoissa ja kauppa asiat koska ei päästä mua yksin kauppaan koska joutuisi muuten olemaan lasten kanssa!

En käy ulkona, en harrasta en tapaa ystäviä koska sellaisia minulla ei ole. Mieheni on nekin karkottanut.

Päiväni on yötä päivää lasten hoitoa, kodinhoitoa ym... Herään jopa öisin jos vauva sattuu heräämään.



Sanon vaan että minulla todella olisi elämä helpompaa jos pääsisin yh:ksi![/QUOTE]

No voi jumaleisson, mitä sä tollasella riippakivi-miehellä teet? Heitä pihalla, niin elämäsi on paljon parempaa. Ei tuollaisessa suhteessa kannata jatkaa, jos toinen ei päästä sua edes iltaisin mihinkään, ei edes kauppaan. Ootko ihan hölmö että jatkat tollasessa suhteessa, vai oliko tää joku provo?????

 

Mulla on yksi lapsi ja sekään ei enää pieni, extraihminen aiheuttaisi vain extratekemistä ja extramalttia (eritoten sitä, koska olen tottunut omaan nojatuoliin, omiin tv-ohjelmiin jne ). Meillä lapsikin tekee kotitöitä ja käy kaupassa, siivooja käy kerran kuussa tekemässä isomman siivouksen.
Kaikki tuntuvat täällä ajattelevan että ydinperheitä on vain yhtä mallia ja yh-perheitä on vain yhtä mallia.
Onhan kaksi vanhempaa (toimivaa) SILLOIN parempi juttu, jos on monta pientä lasta ja paljon viemisiä ja hakemisia, mutta jos lapsia on yksi ja sekin jo "iso", niin kahta aikuista ei tarvita mihinkään, siis SAMASSA TALOUDESSA.
(Toki lapsi tarvitsee monta aikuista elämäänsä noin muuten. Meiän perheessä on 5 aikuista, mutta muut perheenjäsenet ei asu samassa osotteessa).

mut kaippa sinunkin lapsesi joskus pieni on ollut?
tilanteita ja perheitä on monenlaisia, toiset väsyvät helpommin kuin toiset, toiselle taas väsyttävä arki onkin jollekulle muulle ihan helppoa. ei näistä asioista pysty ikinä keskustelemaan niin, ettei yleistetä johonkin tiettyyn "normiin"

 

Mulla on yksi lapsi ja sekään ei enää pieni, extraihminen aiheuttaisi vain extratekemistä ja extramalttia (eritoten sitä, koska olen tottunut omaan nojatuoliin, omiin tv-ohjelmiin jne ). Meillä lapsikin tekee kotitöitä ja käy kaupassa, siivooja käy kerran kuussa tekemässä isomman siivouksen.
Kaikki tuntuvat täällä ajattelevan että ydinperheitä on vain yhtä mallia ja yh-perheitä on vain yhtä mallia.
Onhan kaksi vanhempaa (toimivaa) SILLOIN parempi juttu, jos on monta pientä lasta ja paljon viemisiä ja hakemisia, mutta jos lapsia on yksi ja sekin jo "iso", niin kahta aikuista ei tarvita mihinkään, siis SAMASSA TALOUDESSA.
(Toki lapsi tarvitsee monta aikuista elämäänsä noin muuten. Meiän perheessä on 5 aikuista, mutta muut perheenjäsenet ei asu samassa osotteessa).

En itse ainakaan haluaisi olla mieheni kanssa yhdessä TARVITSEMISEN takia. Ihan rakkaudestakin voi jotkut haluta olla toisen kanssa yhdessä.

En keksi yhtäkään asiaa mitä en voisi tehdä mieheni takia. Sen sijaan tiedän paljon asioita joissa menettäisin paljon tai joita en voisi tehdä jos luopuisin miehestäni. En koe milläänlailla tekeväni extrahommia tai tarvitsevani extramalttia miehen takia... Vaikka lapsia olisi vain yksi. Kovin inhottavan kuvan annat perheestä jossa on sekä mies että nainen. Kauheita riippakiviä mielestäsi. Oletko ollut koskaan tasaveroisessa parisuhteessa?

 

mut kaippa sinunkin lapsesi joskus pieni on ollut?
tilanteita ja perheitä on monenlaisia, toiset väsyvät helpommin kuin toiset, toiselle taas väsyttävä arki onkin jollekulle muulle ihan helppoa. ei näistä asioista pysty ikinä keskustelemaan niin, ettei yleistetä johonkin tiettyyn "normiin"

Oli tietenkin, ja olihan se sillon haastavaa ja joskus tuli itkua väännettyä lapsen kanssa kilpaa.
Nyt kaikki menee niin tasasen varmasti ja hyvin, että melkein pelottaa koska tapahtuu jotain kamalaa. Elämä kun tuppaa aina yllättämään, ja harvoin hyvällä tavalla.

 

[QUOTE="vieraana";29490514]Yhdinperheessä olen, miehellä matkatyö joten olen paljon lasten kanssa yksin muutenkin. Mies ei käytännössä juurikaan osallistu lastenhoitokuvioihin, eli minä olen se joka vie lapset hoitoon ja hakee heidät sieltä. Olisin tosi onnellinen jos olisi joku mummola tai exä jonne välillä voisi sen vastuun antaa. Mutta kun ei ole, niin näillä korteilla pelataan.

En mitenkään kadehdi yksinhuoltajia mutta joskus hekään eivät ymmärrä että jos lapsella on isä joka edelleen osallistuu lapsen elämään ja ottaa lasta usein luokseen sekin on onnekasta. Kaikilla ei mies osallistu, oli sitten kyse ydinperheestä taikka siitä exästä.[/QUOTE]

Miehesi ilmeisesti kuitenkin osallistuu perheen elättämiseen käymällä töissä ja maksamalla palkallaan perheen tarvitsemia asioita. Yksinhuoltajalla näin ei ole; elatusapu harvoin on lähellekään niin suuri, että kompensoisi puuttuvaa palkkapussia.

Etkö koskaan pysty keskustelemaan miehesi kanssa sinua huolestuttavista asioista, esim. lapsen sairaudesta tai kehityksestä. Etkä koskaan myöskään pysty iloitsemaan miehesi kanssa lastenne oppiessa uusia asioita, tai nauramaan yhdessä lastenne hölmöilyille? Nämä ovat niitä asioita joita yh:na kaipaan eniten. En niinkään sitä, että joku muu veisi lapsia joskus päiväkotiin tai harrastuksiin tai tekisi ruokaa.