Yh:lla on kyllä helpompaa yleensä kuin ydinperheellisellä. :)

Välillä houkuttelee tuo, että olisi useita päiviä kuukaudesta IHAN täysin vapaata oleskelua ja vielä omassa kodissa, ei tarvitsisi erikseen lähteä jonnekin olemaan itsekseen, vaan lapset olisi aina isällään.
En vaihda kuitenkaan, koska mulla on onneksi ihana mies, mutta lomapäivien määrä houkuttelee kyllä joskus ajatuksen tasolla.

Kaverilla mm lapsi aina 10 lomapäivää kuukaudessa ja olen vähän kade!

Ja nyt en puhu tietenkään totaali-yh:sta, joka on aivan eri asia, vaan perus-yh:sta.

 

Kannattaa ottaa sellanen mies, joka lähtee lasten kanssa anoppilaan, lomille jne. Saa olla kotona rauhassa.

 

Mä olin perus yh, 3 lasta, pieniä eron aikaan ja isällä joka toinen vkl + ainakin 1 ilta viikossa. Olipa helppoa. Mulla ei ollut autoa. Joka paikkaan otin tulparattaat ja seisomatelineen + lapset. Asuin 5 kerroksessa ja roiskis toien talon päässä. Koko lössille vaatteet päälle, hissiin lapset ja roskapussit, roskikselle ja takaisin.. Kun lapset oli mulla otin kaikki 3 kauppaan, jonkun neuvolaan, omaan lääkäriin, kelaan, roskapussin vientiin. Ja kukaan ei tullut illalla jotta olisin voinut hommia hoitaa, kun siippa saapuu. Olin mestari laulamaan ja loruilemaan tiskatessa jne. Että siinäkin, perus yh hommassa on puolensa.. Toki oli sitten se la-su vapaa, joskus jopa pe-su. Silloin siivottiin, nukuttiin, luettiin kirjaa jne

 

Varmasti kummassakin on puolensa ja puolensa, mulle on tärkeää että on toinen jakamassa arkea. Mun mieheni tekee ihan oma-alotteisesti kaikkia kotitöitä ja on ollut ihan mahtava isä. Toki hän on joutunut olemaan työnsä takia paljon pois, mutta toisaalta sitten taas myös enemmän kotona kuin ma-pe 8-16 työtä tekevä.

 

Et ole selvästi ajatellut asiaa kovinkaan pitkälle. Näyttäähän se varmaan helpolta jos kaverisi saa 10 vapaapäivää lapsilta kuussa, mutta todellisuus on vähän erilaista. Kokeileppa huviksesi niin saattaa se ääni muuttua kellossa.

 

Et ole selvästi ajatellut asiaa kovinkaan pitkälle. Näyttäähän se varmaan helpolta jos kaverisi saa 10 vapaapäivää lapsilta kuussa, mutta todellisuus on vähän erilaista. Kokeileppa huviksesi niin saattaa se ääni muuttua kellossa.

Arvasin, ettei tätä saa sanoa ääneen.

 

Ihmeellinen idiootti pitää olla jos ei tajua että normiperheessä on kaksi aikuista tekemässä kaiken. Yh joutuu tekemään yksin kaiken sen, minkä normiperheessä kaksi aikuista jakaa. Sekä maksamaan kaikki yksin, asuntolainoista lähtien.. En jaksa edes aloittaa, ydinperheessähän se vasta on lomailua koko ajan.

 

Miehen sisko kehuu miten mukavaa on kun lapset on viikko-viikko systeemillä. Aina viikko lasten kanssa, ja sit viikko kenen kanssa vaan mitä vaan ja milloin vaan. Kieltämättä houkuttelevaa...

 

Välillä houkuttelee tuo, että olisi useita päiviä kuukaudesta IHAN täysin vapaata oleskelua ja vielä omassa kodissa, ei tarvitsisi erikseen lähteä jonnekin olemaan itsekseen, vaan lapset olisi aina isällään.

Ei tarvi erikseen lähteä muuta kuin kuljettamaan niitä lapsia edestakaisin, kenties toiselle paikkakunnalle.
Ja jollei se miehes nyt sulle anna vapaa-aikaa, niin liekö tuo pitäisi kymmentä päivää kuukaudessakaan lapsia.

 

[QUOTE="a.p";29488270]Arvasin, ettei tätä saa sanoa ääneen. [/QUOTE]

Saa sanoa, kuten myös sen, että monilla perus yh:illa ei ole lapset pois 10 päivää ja jos olisikin, jäisi vielä se noin 20 päivää aikaa, jolloin olet 24/7 kiinni niissä lapsissa. Silloin kaikki tapahtuu lasten kanssa ja ehdoilla, yötä päivää.

 

En nyt olis ihan varma tostakaan. Kyllä yleensä rahakin on paljon piukemmalla, jos on yksin lasten kanssa. Ja sitä paitsi, mä olen ainakin jokaisen mukulani halunnut enkä tahtois oikeasti olla viikkoa erossa. Päivä silloin tällöin on ok.

 

Saa sanoa, kuten myös sen, että monilla perus yh:illa ei ole lapset pois 10 päivää ja jos olisikin, jäisi vielä se noin 20 päivää aikaa, jolloin olet 24/7 kiinni niissä lapsissa. Silloin kaikki tapahtuu lasten kanssa ja ehdoilla, yötä päivää.

...mutta muistakaa ettei sillä ydinperheelliselläkään se toinen siinä jatkuvasti ole apuna, vaan tavallisimmassa tilanteessa saapuu kotiin noin kuuden maissa. Eli saahan juu 2-3h illassa tätä suurenmoista apua. Taloudessa on kyllä hyvänä apuna, mutta ei yyhoollekaan kaikki jää maksettavaksi. Tasausta tulee esimerkiksi lapsilisissä, elatusmaksuissa ja jos on yhtään normaali kumppani ollut, niin makselee muutakin omille lapsilleen.
Miksi ei saisi sanoa, että joillain yh:lla on todellakin helpompaa kuin monilla ydinperheellisillä? Se on ihan tottakin. T.yksinhuoltajan lapsi jonka äitikin myöntää asian.

 

Kuten sanoin, saa sanoa, mikäs siinä. Itse olisin kyllä sen 2-3 tuntia illassa ottanut toisen siihen kumppaniksi. Olisi päässyt kauppaan, pyykkäämään ja roskisviemään ilman lapsia. Rahaa sain huimat vajaat 500 enemmän kuussa, se kompensoi hyvin puolisonn palkan.. Mutta hyvin silti pärjäsin, ei sillä. Ja sain sen noin 3-5 vapaata yötä kuukaudessa ja yhden illan 2-3 tuntia lisäksi.

 

Mutta ajattele, kuinka helppoa on lapsellisilla! Miksi ylipäänsä tehdään lapsia, jollei halusta olla niiden kanssa?

 

Haluan vielä lisätä, että tosiaan yhna on myös puolensa. Ei tarvinnut odotella toista kotiin sovittuun aikaan ja huomata, että on jäänyt johonkin. Ei tarvinnut olla lasten kanssa hipihiljaa, jotta luki tenttiin. Ei tarvinnut olla lastenn kanssa ulskona 5 tuntia putkeen, jotta mies voi rankan työ ja opsikeluviikon jälkeen nukkua, saadakseen sitten kuulla, että ei ole nukkunut, kun on jutellut puhelimessa "kaverin" kanssa. Saa tehdä ihan sitä ruokaa mistä tykkää, voi imuroida aamulla klo 9 jos haluaa, ilman että kukaan hermiostuu. Ei tarvitse pettyä, kun mies yhteiseksi sovitulla ristelyllä on omilla teillään... Puhumattakaan niistä, jotka eron myötä pääsee eroon lyönneistä ja haukuista. Eli paljon hyvääkin on.

 

Mä olin yhden lapsen yh. Lapsi oli isällään 10 päivää kuukaudessa. Minä kävin töissä.

Olipa kiva rynniä aina yksin hakemaan lasta päiväkodilta, aina yksin kuskata häntä sinne. Yrittää ehtiä hoitamaan joskus ne kauppa-asiat kaikki viralliset asiat.

Ex-mies toi kotiin yli 2000 euron nettopalkkapussin, sen sijaan sain n. 230 euroa. Elarin ja lapsilisän yhkorotuksen. Elari riitti juuri ja juuri päivähoitomaksuun. Kaikki muu meni omasta pussista. Toki sain päättää, mihin rahani käytän. Muita tukia ei talouteen tullut.

Ja elämä oli valtavan paljon helpompaa silloin kun perheeseen kuului toinen vanhempi. Minäkin sain käydä iltaisin vaikka työväenopistolla opiskelemassa kieliä tai tapaamassa kavereita tai jumpassa. Kaikki tämä piti unohtaa - ei minulla ollut varaa palkata ketään hoitamaan lastani, eikä kyllä kauheasti halujakaan laittaa lasta päivähoitopäivän jälkeen vielä johonkin hoitoon.

Lisäksi illoissa oli ihan tarpeeksi tekemistä, ja tosiaan silloin, kun lapsi oli isällään siivottiin, ja hoidettiin niitä asioita, jotka lapsen kanssa jäivät hoitamatta.

 

No ei helevetti. Jos minun pitäisi olla yksin vastuussa noista lapsista 20 päivää kuukaudessa, ilman mitään apua, niin eipä tuota 10 päivää kuussa yksin kompensoisi. Mutta varmaan tapaus- ja lapsikohtaista. Meillä on kaksi erityislasta, joiden kanssa on hankalampaa kuin tavistalleroiden kanssa.

 

Joo, tää on yhtä lystiä. Duunit täytyy aina miettiä sen mukaan, että kukaan muu ei todellakaan niitä lapsia päiväkotiin vie tai sieltä hae.
Taloudellisen vastuun kantaminen yksin, pienyrittäjänä, ei tietenkään koskaan hetkeäkään stressaa.
Maito loppu --> vähintään kolme nuorinta on pakattava toppavaatteisiin kauppareissulle, jos sitä maitoa mielii saada. Vanhin pärjää sen hetken jo yksinkin.
Kukaan muu ei siivoa, ei pese pyykkiä, ei tee ruokaa eikä tarjoile sitä lapsille, ei vaihda auton renkaita, ei nukuta lapsia, ei mitään... Itse on tehtävä tai jos on rahaa, maksettava jollekin muulle, että tulee tehtyä.
Ja käytännössä niin, että itse on tehtävä, koska jos ei saa muita tukia kuin lapsilisän yh-korotuksen ja minimielarit, niin ei siinä fyrkassa oikein kylpeä tartte.
Kaksi viikonloppua kuukaudesta n. pe klo 18.00-su klo 15.00 on kyllä vapaata.
Sen vastapainoksi on sitten oltava kaikki arkiviikot ja ne 2 muuta viikonloppua olemassa, saatavilla, tekemässä kaikki yksin. Tai ei oikeastaan edes yksin, vaan lauma hommia hidastavia assareita nilkoissa roikkuen.
Mulla ne "vapaat" viikonloputkin menee itseasiassa usein jossain määrin duuneihin, ja vähintään noihin pariin lintuun, 3 kissaan, 2 koiraan ja 4 hevoseen, jotka täällä asuu, niitä exä ei ota hoteisiinsa...

Missään nimessä en valita. Omia valintoja. Vastapainoksi saan myös järjestää arkeni ja tekemiseni niinkuin parhaaksi katson, kukaan ei ole kertomassa eriäviä mielipiteitä. Riidellä ei tarvitse, mitä nyt lasten kanssa joskus vähän neuvotella...

Saatoin ehkä vähän kärjistääkin. Mutta ihan vaan sillä, että jos joku haaveilija erehtyisi miettimään vähän sitä toistakin puolta.

Ja myönnän, että on tää henkisesti paljon helpompaa kuin paskassa suhteessa. Ja kun oman päänsä kanssa pärjää paremmin, niin kyllä se arkikin mukavammin sujuu, vaikka raskaampaa onkin.

 

Minä olen neljän lapsen yh-äiti. Lapseni ovat isällään joka toinen vkl ja yhden illan viikolla. Voin sanoa, että elämäni on mielestäni helppoa ja mukavaa. Tosin vain nuorin on enää päiväkoti-ikäinen, joten sekin kyllä helpottaa. Mutta koululaiset ovat kuitenkin vielä alakouluiässä.
En vaihtaisi tätä elämään lasten isän kanssa, jolloin joka kotityöstä ja kauppareissusta piti neuvotella ja riidellä. Nyt hoidan ilman riitoja kaiken itse ja vapaapäivistä nautin täysin rinnoin.
Tottakai tässä elämässä on kurjat ja todella vaikeatkin puolensa ja silloin arki on kamalaa. Sellaista on kuitenkin myös ydinperhe-elämässä, enkä koe olevani mitenkään huonompiosainen tai arjen sankarikaan. Jokainen pelatkoon korteillaan.

 

Etä-äidillä se vasta helppoa on. Ei tarvi nähdä lapsia kuin pari kertaa vuodessa, vapaata on aina.

 

Ihmeellinen idiootti pitää olla jos ei tajua että normiperheessä on kaksi aikuista tekemässä kaiken. Yh joutuu tekemään yksin kaiken sen, minkä normiperheessä kaksi aikuista jakaa. Sekä maksamaan kaikki yksin, asuntolainoista lähtien.. En jaksa edes aloittaa, ydinperheessähän se vasta on lomailua koko ajan.

Ehkä tekee tai sitten ei. Kun mies on työmatkoilla ,mun hommat lisääntyy sen verran että pitää herätä 15 min. aikasemmin, että ehdin kuopuksen viedä päikkyyn ennen töihin menoa, muussa ei eroa normiarkeen.

 

Joo, tähän ilmiöön törmää aina tasaisin väliajoin ihan omienkin "tuttujen" kanssa. Kun kadehtivat mun vapaita viikonloppuja, joita on hyvällä mäihällä 2 kertaa kuussa. Tokihan niistä nautin, mutta jos saisin valita, vaihtaisin ne silmänräpäyksessä tavalliseen toimivaan ydinperheeseen. Joskus kun oikein ärsyttää tuo kadehdinta, kehotan näitä "ystäviäni" eroamaan, niin pääsevät samaan tilanteeseen!

 

Joo ihan huippua!! Vaikka joka toinen vkl ois isän niin eihän se sitä tarkoita että se ne ottaa... Aina saa olla a,b,dc,d... suunnitelmat että jos on jotain menoa niin voi olla varma että iskä kusee suunnitelmat. Mutta tää oli odotettavissa koska samanlainen mulkero se oli jo avioliiton aikana.

Ja tosissaan se vastuu kaikesta on SULLA. Yksi palkka, kaikki laskut sillä maksettava. Kukaan ei keskustele lastenasioista sun kanssa, päätä yksin.

Ja tosissaan se pikku luksus, kukaan ei ole illalla vahtimassa lapsia että pääsisit itse kauppaan yksin

 

Saanen kysyä, että kuinkas monen päivän kokemuksella ap nyt näin väittää?

 

Juu mä olen naimisissa mutta käytännössä olen yh ilman tukia!

Meillä on pieniä lapsia, ja mä olen vielä kotiäitinä. Minä hoidan kodin (sis.ruuan laitto, pyykkihuolto, siivous), vien vanhimman lapsen eskariin, haen eskarista, hoidan muut lapset, vaihdan vaipat, syötän, ulkoilen jne...

Mies on työttömänä eikä tee mitään! Käy kyllä juu omissa menoissa ja kauppa asiat koska ei päästä mua yksin kauppaan koska joutuisi muuten olemaan lasten kanssa!

En käy ulkona, en harrasta en tapaa ystäviä koska sellaisia minulla ei ole. Mieheni on nekin karkottanut.

Päiväni on yötä päivää lasten hoitoa, kodinhoitoa ym... Herään jopa öisin jos vauva sattuu heräämään.

Sanon vaan että minulla todella olisi elämä helpompaa jos pääsisin yh:ksi!