Jatkaako ehjänä perheenä ilman rakkautta vai valitako rakkaus ja eroperhe?

["Äiti minäkin"]

Eli meni vuosia miehen kohdellessa minua ajoittain huonosti, ja syntyi lapsi. Rakkauteni miestä kohtaan kuoli. Mies oli aina kuitenkin hyvä isä, vaikkei puolisona sitä aina ollutkaan. Rakastuin toiseen enkä huomannut sitä miten mies kasvoi MIEHEKSI, ihan hyväksi sellaiseksi. Mutta mitä tehdä, elää yhdessä ihan hyvän miehen kanssa ilman rakkautta ja antaa lapselle ehjä koti vai erota ja valita vapaus ja rakkaus?

 

[Vierass]

Ööö.. Tekstiä lukiessa herää muutama kysymys.
Miksi tehdä lapsi huonoo tilnateeseen?
Miten niin OLI hyvä isä? Miksi menneessä muodossa?
Luuletko että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen?

 

["vieras."]

se uusi rakkaus ei välttämättä asioita paremmiksi muuta tai voi olla jopa päinvastoin. alkuhuuma kun menee ohi niin voi alkaa kaduttaa. itse valitsisin perheen

 

["mie"]

Pysy miehesi ja lapsesi kanssa, voit vielä rakastaa miestäsi ja saada myös tunteet mukaan jos haluat ja päätät rakastaa. NÄin uskon, ei tule välttämättä heti eikä helposti mutta ajan kanssa. Itse ihastuisin ja rakastuisinki toiseen ihan varmasti jos antaisin itselleni siihen luvan. Mutta en aio antaa, olen sitoutunut mieheeni ja meidän perheeseen.

 

[mainles]

Sydän tietää. Meillä on vaan yksi elämä. Valitse siis jälkimmäinen.

 

["Heidi"]

Jos mieheni kohtelisi minua huonosti, niin en miettisi hetkeäkään lähteäkö vai jäädä.

 

[astrolabe]

Miksi ihmisten mielestä on jotenkin kunniakasta tuomita joku loppuiän kestävään rakkaudettomuuteen kysymättä toiselta, sopiiko sellainen?

 

[hmmmm]

Miksi ihmisten mielestä on jotenkin kunniakasta tuomita joku loppuiän kestävään rakkaudettomuuteen kysymättä toiselta, sopiiko sellainen?

Miksi loppuiän? Jos ajattelee lastensa parasta, pysyy yhdessä kunnes he ovat aikuisia, jos ajattelee pelkästään itseään, valitsee uuden miehen.
Kunhan kyse ei tietenkään ole mistää vaarallisesta narkkaajahakkaajasta tai vastaavaa eikä tässä selvästikään siitä ollut kyse. Ap on ihana äiti kun ajattelee lapsiaan, toisin kuin monet monet muut.

 

[astrolabe]

Miksi loppuiän? Jos ajattelee lastensa parasta, pysyy yhdessä kunnes he ovat aikuisia, jos ajattelee pelkästään itseään, valitsee uuden miehen.
Kunhan kyse ei tietenkään ole mistää vaarallisesta narkkaajahakkaajasta tai vastaavaa eikä tässä selvästikään siitä ollut kyse. Ap on ihana äiti kun ajattelee lapsiaan, toisin kuin monet monet muut.

Mitä tämä opettaa lapsille? On oikein elää valheessa? Lapsen saatuaan voi unohtaa onnen ja syyn siitä voi sysätä lapsen harteille? Sanoisitko oikeasti eroa harkitsevalle lapselles, ettei tämä eikä tämän puolisokaan ansaitse rakkautta?

 

[meah]

Perskohtaisesti ajattelen niin, että jos suhde on huonosti, se pitää pyrkiä korjaamaan. Jos ei onnistu, niin sitten lähdetään.
Mutta mun ajatusmaailmassa homma menee niin, että vaihtoehdot ei ole "tämä mies" ja "tuo mies".
Kun harvoin se oikeasti vaihtamalla paranee, ainakaan lennossa vaihtamalla.
Kliseisesti: arki iskee joka suhteeseen.

Kukaan muu ei ole ihmisen onneen avain kuin ihminen itse. Mun mielestä pitäisi ajatella niin, että olen joko tämän kanssa, tai yksin. Ja jos olen yksin, niin sitten voi ruveta katselemaan, tuleeko siitä uudesta jutusta mitään tai ilmaantuko jotain uutta jossain vaiheessa.

Ikinähän et voi tietää sitäkään, onko se uusi, valmiiksi katsottu ihanuus enää sun vapaana ollessasi sitä mieltä, että haluaa sun kanssa leikkiä. Sittenkö hiivitään häntä koipien välissä takaisin sen entisen luokse?

Mutta tämä nyt on vaan henk. koht. mielipide, tilanteethan on yksittäisiä tilanteita ja monesti poikkeuksen poikkeuksia.

 

[Tsemppiä]

Ei vaihtamalla kummene. Arki jatkuu.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no entäpä, jos osottautuukin, että se ruoho ei olekaan vihreämpää siellä aidan takana. kannattaa miettiä tarkkaan, ennen kuin lähtee parempaa etsimään

 

["Anne"]

Valitsisin rakkauden ja eroperheen.
Ja näin olen itse tehnytkin ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan.
Tosin minun ex-mieheni ei muuttunut miksikään, oli sama epäluotettava ja minua itsestäänselvyytenä pitävä tyyppi loppuun asti.
Nykyinen mies on minut aina huomioonottava, huumorintajuinen ja luotettava mies, mutta kuten sanotaan ettei ruoho ole vihreämpää.. ehkä ne ruusunpunaiset lasit tästä karisee.
Yli 4vuotta yhdessä eikä ole kertaakaan tarvinnut tapella nin että jotain hajoaa tai minä olen tikattavana...

 

["vieras."]

Mitä tämä opettaa lapsille? On oikein elää valheessa? Lapsen saatuaan voi unohtaa onnen ja syyn siitä voi sysätä lapsen harteille? Sanoisitko oikeasti eroa harkitsevalle lapselles, ettei tämä eikä tämän puolisokaan ansaitse rakkautta?

Vanhemman onni on olla läsnä omien lasten elämässä ja arjessa, joka päivä. Tätä suurempaa onnea ei ole.

Lapsi ei koskaan voi eikä tarvitse antaa anteeksi sitä että toinen vanhemmista hylkää hänet koska pitää omaa seksielämää tärkeämpänä kuin arki oman lapsen kanssa.

 

[Data]

[QUOTE="vieras.";29474060]Vanhemman onni on olla läsnä omien lasten elämässä ja arjessa, joka päivä. Tätä suurempaa onnea ei ole.

Lapsi ei koskaan voi eikä tarvitse antaa anteeksi sitä että toinen vanhemmista hylkää hänet koska pitää omaa seksielämää tärkeämpänä kuin arki oman lapsen kanssa.[/QUOTE]

Pitäisikö sinusta laittaa laki että eron saa vain syystä ja syytön osapuoli saisi lapset? Mitkä olisivat mielestäsi valideja syitä eroon?

 

[säpäle harmaana]

Mitä tämä opettaa lapsille? On oikein elää valheessa? Lapsen saatuaan voi unohtaa onnen ja syyn siitä voi sysätä lapsen harteille? Sanoisitko oikeasti eroa harkitsevalle lapselles, ettei tämä eikä tämän puolisokaan ansaitse rakkautta?

No eihän sen tarvitse mikään valhe olla. Se on vain tilanteen hyväksymistä. Elänkö minäkin valheessa, kun en ole hakeutunut unelmatyöpaikkaani, vaan elämäntilanteesta johtuen olen tyytynyt toistaiseksi toisenlaiseen työpaikkaan? Elänkö valheessa, kun haluaisin oikeasti matkustella, mutta minulla ei ole varaa? Elänkö valheessa, jos haluaisin vielä lapsen, mutta käytännön syistä se ei onnistu?

 

[......]

No eihän sen tarvitse mikään valhe olla. Se on vain tilanteen hyväksymistä. Elänkö minäkin valheessa, kun en ole hakeutunut unelmatyöpaikkaani, vaan elämäntilanteesta johtuen olen tyytynyt toistaiseksi toisenlaiseen työpaikkaan? Elänkö valheessa, kun haluaisin oikeasti matkustella, mutta minulla ei ole varaa? Elänkö valheessa, jos haluaisin vielä lapsen, mutta käytännön syistä se ei onnistu?

Tuo on aivan eri asia. Ei millään pahalla, mutta kommenttisi oli ihan älytön. Se että puolisoni eläisi kanssani ilman rakkautta kertomatta siitä minulle, niin se olisi TODELLA pahaa valheessa elämistä. Mä en tiedä mitään, mikä voisi loukata mua enempään kuin se, että puolisoni olisi kanssani vain siksi, että mä nyt olen valinta, jonka kanssa on PAKKO elää.

 

[säpäle harmaana]

Tuo on aivan eri asia. Ei millään pahalla, mutta kommenttisi oli ihan älytön. Se että puolisoni eläisi kanssani ilman rakkautta kertomatta siitä minulle, niin se olisi TODELLA pahaa valheessa elämistä. Mä en tiedä mitään, mikä voisi loukata mua enempään kuin se, että puolisoni olisi kanssani vain siksi, että mä nyt olen valinta, jonka kanssa on PAKKO elää.

Oliko nyt kyse siis siitä, ettei miehelle kerrota missä mennään? Ap:n viestissä ei oikein auennut tilanteen yksityiskohdat. Mitä tämä rakkaus toiseen mieheen sitten on, onko se jatkunut miten pitkään? Ja miten rakkaus kuoli ja millä tavalla huomattiin, että mies onkin hyvä, onko mahdollista vielä saada rakkaus takaisin? Miten voi olla varma, että uusi mies on parempi? Mikä se vapaus sitten on, jota nykyisen miehen kanssa ei ole, mutta uuden miehen kanssa ei ole?

Tuossa aiemmassa kommentissani tarkoitin lähinnä lasten näkökulmasta. Katkeroituvatko he tosiaan "valheessa elämisestä" parisuhteen osalta, mutta ei esimerkiksi työn ja muiden elämän osa-alueiden "valheiden" osalta? En tarkoittanut puolisoiden välisiä suhteita.

 

["vieras."]

Pitäisikö sinusta laittaa laki että eron saa vain syystä ja syytön osapuoli saisi lapset? Mitkä olisivat mielestäsi valideja syitä eroon?

Toivottavasti nykyinen erotrendi ja uusperhekierre on käännettävissä ilman lakimuutoksia. Yhteiskunnallinen asennemuutos voisi lähteä siitä että lisätään perhesuunnittelu peruskouluopetukseen.

Eroperheen lapsilla voi olla hyvin hatara käsitys vanhempien vastuusta ja siitä mitä vanhempi voi odottaa elämästään joten henkinen valmennus pitäisi aloittaa jo alakoulussa.

 

[Pessimisti]

[QUOTE="vieras.";29474159]Eroperheen lapsilla voi olla hyvin hatara käsitys vanhempien vastuusta ja siitä mitä vanhempi voi odottaa elämästään joten henkinen valmennus pitäisi aloittaa jo alakoulussa.[/QUOTE]

Voisitko vähän avata, että mikä sitten on se vanhempien vastuu ja mitä vanhempi voi odottaa elämästään?

 

[Pessimisti]

[QUOTE="Äiti minäkin";29472821]Eli meni vuosia miehen kohdellessa minua ajoittain huonosti, ja syntyi lapsi. Rakkauteni miestä kohtaan kuoli. Mies oli aina kuitenkin hyvä isä, vaikkei puolisona sitä aina ollutkaan. Rakastuin toiseen enkä huomannut sitä miten mies kasvoi MIEHEKSI, ihan hyväksi sellaiseksi. Mutta mitä tehdä, elää yhdessä ihan hyvän miehen kanssa ilman rakkautta ja antaa lapselle ehjä koti vai erota ja valita vapaus ja rakkaus?[/QUOTE]

Sinuna valitsisin perheen. Ihastuksesi menee ohi ihan niin kuin se ensimmäinenkin ja arki astuu kuvioihin. Pian huomaat tilanteesi olevan sama tai huonompi kuin ennen. Ei avioliitossa kuulukaan rakastaa, pitää vaan jaksaa päivä kerrallaan.

 

[katkera...]

Mielestäni mikää ihastus ei korvaa loppupeleis ehjää perhettä..lopeta se haikailu ja keksikää jotain uusia juttuja suhteeseenne se kannattaa ihastuminen/rakastuminen vie kyllä aluksi mielestä kaikki huolet ja murheet silloin ei tartte ajatella mitään se tuntuu vaan niin hyvältä.siihen lankaan mäkin menin joskus ja se tuhos kaiken vuosia jo mennyt eikä viäkää päässyt kunnolla yli asiasta

 

["viima"]

On käsittämättömän itsekästä ja täysin edesvastuutonta asettaa oman onnen (eli seksielämän) omien lasten perustarpeiden edellee.

 

["vieras."]

Voisitko vähän avata, että mikä sitten on se vanhempien vastuu ja mitä vanhempi voi odottaa elämästään?

Vanhempien vastuu on tarjota turvallisen kodin jossa lapsi saa varttua ja olla kummankin biologisen vanhemman täyspainosen huomion ja rakkauden kohteena kunnes hän on valmis muuttamaan omilleen.

Tämä EI ole liikaa vaadittua ja vaatii ainoastaan sen että vanhemmaksi ryhtyvä ymmärtää miksi lapsen koti ja turva on tärkeämpi kuin oma napa.

 

["Vaimo"]

Eikö ole sellaista vaihtoehtoa että aikuiset ihmiset olisivat ihan suoria ja rehellisiä toilleen. Eikö voi kertoa että olen ihastunut toiseen, mutta näen tärkeäksi tämän perheen ja haluan tehdä sen eteen töitä. Että yhdessä toimitaan niin että parisuhde korjaantuisi, silloin lapsillakin on hyvä olla. Vaikeita aikoja ja ihastumisia on varmasti jokaisessa parisuhteessa, mutta ei se tarkoita että homma on ohi. Siinähän vasta parisuhdetaitoja ja tahtoa koetellaan. Se kuuluu asiaan. Tilanteet muuttuu, joskus puoliso tuntuu tosi ärsyttävältä, mutta on tahdon asia jatkaako yhdessä siitä huolimatta. Vaikeudet on voitettavissa ja niiden jälkeen puoliso tuntuu kahta vertaa ihanammalta. Joskus kriisi kestää kauan, mutta sita hienompaa on huomata että siitä on päästy yli, yhdessä.