A
aaaaaapeee
Vieras
Taas iski todellisuus päin kasvoja, kun tajusin miehen jollain tavalla häpeävän minua. Ei viihdytä yhdessä missään...tai no...mies ei viihdy enkä saa häntä minnekään. Isomman lapsen kanssa menee kahdestaan, mutta kun sanon jos tulen vauvan kanssa mukaan keksii jonkun tekosyyn ja sanoo ettei pienempi jaksa olla. Ollaan ehkä puoli vuotta sitten oltu yhdessä kaupassa ja ne reissut menee aina niin, että mies haluaa nopeasti pois ja tiuskii ja näyttää siltä että olisi mieluummin muualla. Jos kysyn ostetaanko kalaa vai kanaa, sanoo vihaisesti että eikö näistä pitänyt jutella jo ennen ja voidaanko lähteä jo. Yksin kyllä käy, lapsen kanssa kahdestaan. Käytiin syömässä ja istuttiin hiljaa. Kun kysyin jotain, sanoo jotain törkeästi takaisin ja vaikuttaa siltä että haluaisi syödä nopeasti ja lähteä. Kerran en ollut edes syönyt kun mies sanoi lähdetäänkö jo.
Voisihan tästä päätellä, että miehellä on toinen, mutten usko. Olen epäillyt ja on antanut puhelimensa ja facebook viestinsä katsoa eikä ole pois kotoa sellaisiin aikoihin. Vastaa aina puhelimeensa eikä ole mitään epäilyttävää.
Kotona istuu mieluummin yksin koneella kun tekee kanssani jotain. Ainoastaan kun olen surullinen tai ollaan tapeltu, tulee lähelle, on mukava, ihana, hyvää seuraa ja sellainen...no..mihin rakastuin.
Tuntuu, että olen itsestäänselvyys ja että mies häpeää. Olen hoikka, meikkaan kauppaan ja muualle. Osaan ehkä olla vähän hölmö joskus, mutta kaupassa olen yleensä hiljaa. Aina tuntuu, että yritän änkeä itseni miehen seuraan. Jopa sukulaisiin joudun itse kysymään tulenko mukaan ja tällöinkin vaikuttaa siltä, että mies menisi mieluummin ilman ja vain vanhemman lapsen kanssa. Tottakai kavereilleen saa ihan yksinään mennä.
Melkein "pakotin" miehen kesällä lasten ja minun kanssa kävelylle ja tiuski koko matkan. Suutuin ja sanoin, että pysyköön yksin kotona vaikka koko päivän jos meidän seura ei kelpaa. Kotona pyysi anteeksi ja väitti, että oli huono päivä. Musta tämä tilanne on naurettava.
Ensimmäonen lapsi ei ollut suunniteltu, vaikkakaan kyse ollut mistään yhdenillansihteesta vaan puoli vuotta kestäneestä. En tiedä oliko mies sillonkin kanssani vaan koska luonani on mukava olla ja saa seksiä.
Kun sanon haluavani erota, mies ei halua puhua asiasta, tapellaan ja lopulta päätyy siihen, että mies selittelee rakastavansa ja on taas hetken se johon rakastuin.
Vihaisena mies haukkuu. Olen vammainen, idiootti, huora...joo...jälkimmäisen oppinut jo lapsena kotoa. Pelkästään tuo sana olisi hyvä syy eroon. Lasten takia en vaan...ole pystynyt. Toisaalta myös pelottaa.
Voisihan tästä päätellä, että miehellä on toinen, mutten usko. Olen epäillyt ja on antanut puhelimensa ja facebook viestinsä katsoa eikä ole pois kotoa sellaisiin aikoihin. Vastaa aina puhelimeensa eikä ole mitään epäilyttävää.
Kotona istuu mieluummin yksin koneella kun tekee kanssani jotain. Ainoastaan kun olen surullinen tai ollaan tapeltu, tulee lähelle, on mukava, ihana, hyvää seuraa ja sellainen...no..mihin rakastuin.
Tuntuu, että olen itsestäänselvyys ja että mies häpeää. Olen hoikka, meikkaan kauppaan ja muualle. Osaan ehkä olla vähän hölmö joskus, mutta kaupassa olen yleensä hiljaa. Aina tuntuu, että yritän änkeä itseni miehen seuraan. Jopa sukulaisiin joudun itse kysymään tulenko mukaan ja tällöinkin vaikuttaa siltä, että mies menisi mieluummin ilman ja vain vanhemman lapsen kanssa. Tottakai kavereilleen saa ihan yksinään mennä.
Melkein "pakotin" miehen kesällä lasten ja minun kanssa kävelylle ja tiuski koko matkan. Suutuin ja sanoin, että pysyköön yksin kotona vaikka koko päivän jos meidän seura ei kelpaa. Kotona pyysi anteeksi ja väitti, että oli huono päivä. Musta tämä tilanne on naurettava.
Ensimmäonen lapsi ei ollut suunniteltu, vaikkakaan kyse ollut mistään yhdenillansihteesta vaan puoli vuotta kestäneestä. En tiedä oliko mies sillonkin kanssani vaan koska luonani on mukava olla ja saa seksiä.
Kun sanon haluavani erota, mies ei halua puhua asiasta, tapellaan ja lopulta päätyy siihen, että mies selittelee rakastavansa ja on taas hetken se johon rakastuin.
Vihaisena mies haukkuu. Olen vammainen, idiootti, huora...joo...jälkimmäisen oppinut jo lapsena kotoa. Pelkästään tuo sana olisi hyvä syy eroon. Lasten takia en vaan...ole pystynyt. Toisaalta myös pelottaa.
