Olisi mielenkiintoista kuulla naisten näkemyksiä miehistä jotka harrastavat pelaamista

Ällöä eikä johda mihinkään hyvään.

 

Telkkarin katsominen tai kaljan kittaaminen yms. ovat varmaan sitten jotenkin parempia valintoja? Millä logiikalla. Pelit tutkitusti voivat estää alzheimerin kehittymisessä.

Kaiken pelaamiseen tuhlatun energian voi ohjata mieluisaan, luovaan ja vieläpä rahallisesti tuottoisaan työhön. Avain onnelliseen elämään on löytää työ jonka suorittaminen on mieluisampaa kuin mitkään pelit.

 

On näitä jätkiä, ei voi mieheksi sanoa, joilla jää koulutkin käymättä ja lapset hoitamatta ja työpaikatkin menee pelaamisen takia ja otetaan velkaa. Lihotaan ja ovat ällöttäviä. Ei kiitos, haluan miehen, joka viihtuu ulkoillen ja liikkuen ja tekee kätevästi piha-/ rakennustöitä, lukee ja sen sellaista kunnollista.

 

Pelaaminen on mukavaa. Ja hauskaa. Meillä pelaa kaikki ja tehdään sitä myös yhdessä. Eikä se todellakaan pois sulje muuta elämää, mutta on kyllä iso osa meidän perheen harrastustoimintaa.

Hassua että se herättää joissakin noin vahvoja negatiivisia tunteita.

 

[QUOTE="vieras.";29461713]Kaiken pelaamiseen tuhlatun energian voi ohjata mieluisaan, luovaan ja vieläpä rahallisesti tuottoisaan työhön. Avain onnelliseen elämään on löytää työ jonka suorittaminen on mieluisampaa kuin mitkään pelit.[/QUOTE]

Mitä ihmettä selität? Ihan yhtälailla kaiken vapaa-ajan energian voi käyttää tuottoisaan työhön. Mikäli siis työ on niin suuressa roolissa elämässä.

 

Monet pelit ovat hyödyllisiä monellakin tapaa.

 

Oma mies pelaa xboxilla, saanut paljon kavereita sieltä joita me molemmat näemme myös oikeassa elämässä. Yhdestä jopa tullut miehen uusi paras ystävä.
Toki oli aikoja jolloin pelaaminen oli koko elämä ja ero lähellä, mutta ei todellakaan enää pelaa niin paljoa.
Mies osallistuu myös kodin hoitoon ja leikkii lapsen kanssa jne.
Että siinäs pelaa kunhan huomioi myös perhettään.

 

Monet pelit ovat hyödyllisiä monellakin tapaa.

Ihan varmaan joo... Säälittävää touhua tyypeille, joilla ei ole oikeaa elämää.

 

Esimerkiksi autopelit ovat kehittymässä pikkuhiljaa aidontuntuisiksi ajo-simulaattoreiksi. Ennen kossille ostettiin pellolle auto harjoittelua varten, nykypenska oppii auton käsittelytaidot pelien kautta. Eihän se toki sama asia ole mutta kuitenkin.

Moni peli kehittää tilanneälyä, jopa tunneälyä, reaktionopeutta.. vaikka mitä. Pelit ovat kuin interaktiivinen elokuva, jossa itse on päänäyttelijänä.

 

Nooo, en ikinä valitsisi sellaista ihmistä puolisokseni, joka pelaa.

Ei ole mielestäni aikuisen miehen hommaa pelata jotain virtuaalipelejä (reaalielämän pelejä kyllä mielellään!).
Toivoisin myös, etteivät lapseni pelaisi.

Mielestäni on muutenkin sairasta, että jotkut ihmiset elävät nykyään pitkälti virtuaalitodellisuudessa, luovat virtuaaliminän joka poikkeaa reaaliminästä huomattavasti jne. Ja sekin on omituista, että jollakin on aikaa moiseen/ joku kokee pelaamisen (perseellään istumisen, näyttöä tuijottamisen) niin tärkeäksi, että on valmis uhraamaan esimerkiksi perheen yhteistä aikaa sellaiseen.

 

nykyajan keskenkasvuisia poikia, ei mitään miehiä, hame niille pitäis päälle pistää

 

Niin ja mieheni ei pelannut vielä kun aloimme seurustella, tuli mukaan kuvioihin vasta myöhemmin.
Ja pelaan minäkin silloin tällön jos on joku hyvä peli, tosin minä pelaan yksin pelejä enemmän, mies NHL:ää, COD:ia yms. online pelejä.

 

Tässä ketjussa tosin ammutaan iloisesti ohi sekä oikealta että vasemmalta. On täysin eri asia harrastaa pelaamista kuin olla ongelmapelaaja. Ihan samalla tavalla voisi kysyä vaikka miehistä, jotka käyttävät alkoholia - pullo kirkasta päivässä on alkoholin käyttämistä, samoin kun kaksi lasia viiniä viikossa. Jokainen ajatteleva aikuinen luultavasti tunnistaa eron.

Tuskin kukaan innostuu siitä, että puolisko tai potentiaalinen sellainen on addikti?

Harrastuksen tarkoitus lienee tuoda elämälle lisäsisältöä, kenties rentouttaa ja antaa hengähdystilaa arkiaskareiden keskellä. Aika kiinnostavaa, että osa tähän ketjuun vastanneista kokee olevansa oikeutettuja arvottamaan harrastuksia hyödyllisiin ja hyödyttömiin.

Ja hei, se ajatus haisevasta ja repsahtaneesta nörtistä on aika ysäriä.

 

Mä, lähes viiskymppinen tätsy, mietin, et mitäs pelaamista ap tarkoittaa, pleikkakiekkoo jms., livekiekkoo jms. vai ns. pelimiestä.

ja ajattelin näin, et jos perhe tulee huomioitua, niin mikäpäs siinä, peli kuin peli. En näe mitään lisäarvoa siinä, et livepeleissä saa liikuntaa, ihan samaa pelaamista se on.

 

Nooh, tässä on nyt juuri sellainen sukupolvi lisääntymässä (90-luvulla syntyneet) jotka on moni kasvanut tietokoneiden vieressä jos ei ääressä, että ei noita "mies ei ole mies jos ei rassaa autoa" tyylisiä kommentteja kauheana tule tulevaisuudessa.

 

Plussaa, koska pelaan itsekin. Pelataan välillä yhdessä. Mies käy lisäksi vakituisissa töissä ja 3 x viikossa sähly- ja lätkäharkoissa. Odotamme ensimmäistä lasta.

 

Mun mies pelaa Civilizationia. Käy kahtena iltana viikossa kaverinsa luona pelaamassa. Ovat molemmat insinöörejä Mua ei haittaa miehen pelaaminen ollenkaan, tykkään itsekin pelaamisesta, enemmän kyllä taktiikkalautapeleistä joita niitäkin pelataan miehen kanssa usein (Dominionia ollaan petsattu nyt pari vuotta, sitä ennen Carcassonnea lähes kaikilla lisäosilla).

 

Nooh minun mielestäni se on lapsellista. Monia tuollaisia miehiä olen tapaillut ja tuntenut ja aikalailla jokaikisen elämä on siellä neljän seinän sisällä ja se pelaaminen oli iltaisin poissa yhteisestä ajasta jota ei muutenkaan kauheasti ollut ja jos se pelaaminen taas jatkui yömyöhään niin sieltä sängystä ryömittiin iltapäivästä pois.

 

Mä ymmärrän negatiivisen mielipiteen jos pelaaminen on ongelma.

Mun mies pelaa pleikkarilla, usein pelataan myös yhdessä.

Mies käy töissä, tekee myös kotitöitä (vaikka olenkin kotiäitinä tällä hetkellä) yms. yms.

Pelaaminen on miehen tapa ottaa omaa aikaa. Ja mies ei todellakaan ole nörtti. Hassua että pelaaminen antaa monelle mielikuvan sipsejä mussuttavasta nörtistä

Ja mies ei uppoudu pelimaailmaan niin täysiä, ettei huomioisi lastansa jos lapsella on esim. nälkä tai muuten vain kaipaa seuraa. Peli menee sillon paussille.

Joten meillä ei ainakaan ole ongelmaa pelaamisesta.

 

Tietokonepelaaminen ja konsolipelaaminen ovat mielestäni aivan eri asiansa.

 

Mun mies pelaa koko ajan, eikä haittaa yhtään siis kyllä se välillä töitäkin tekee sun muuta tarpeellista, mutta pelaaminen on sille tärkeä harrastus, jonka parissa voi rentoutua ja purkaa kaikenlaisia patoutumia.

 

Olen nainen ja pelaan. Tän hetken koukuttavin on World of Tanks. Tosiaankaan en hametta laita minäkään, housuissa on helpompi pelata

 

Ei hätää naiset, vain marginaali osa miehistä harrastaa videopelaamista.

 

[QUOTE="vieras.";29461713]Kaiken pelaamiseen tuhlatun energian voi ohjata mieluisaan, luovaan ja vieläpä rahallisesti tuottoisaan työhön. Avain onnelliseen elämään on löytää työ jonka suorittaminen on mieluisampaa kuin mitkään pelit.[/QUOTE]

Ei vaan avain onnelliseen elämään on mieluisten asioiden tekeminen, ei sen tekeminen mikä SINUN MIELESTÄSI on hyödyllisempää, tuottoisampaa, luovempaa ja mukavempaa.

 

Nooh, tässä on nyt juuri sellainen sukupolvi lisääntymässä (90-luvulla syntyneet) jotka on moni kasvanut tietokoneiden vieressä jos ei ääressä, että ei noita "mies ei ole mies jos ei rassaa autoa" tyylisiä kommentteja kauheana tule tulevaisuudessa.

Juu, jokainen sukupolvi on oman aikansa uhri.