Saisiko täältä neuvoja? Exä suoltanut koko eromme lapsilemme.

Tänä päivänä erotaan ihan liian helposti ajattelematta lapsia, koska elämä ei ookaan enää niin jännittävää eikä toinen käyttäydykään niinku minä haluan. Lapsia tehdään ajattelematta sen mukanaan tuomaa vastuuta. Mutta kyllä sitten on tilanteita jollonka lapsillekin vanhempien avioero on enempiki helpotus ja se ainainen tappelu aiheuttais enemmän traumoja kuin itse ero.

 

Yllätys, että miehen kuuluu kaikki kestää, mutta naisen ei tarvitse.
Eipä tästä nyt mitään apua ole, vika kun tuntuu aina olevan siinä miehessä.

 

Käsittämätöntä miten paljon lokaa voi saada niskaansa vaikka aloittaja teki ihan asiallisen aloituksen. Yksi päättelee että elämä oli myös lapsille helvettiä ja toinen perään miten helposti erotaan, jne...

Aloitusviestistä selviää että ongelma on olemassa ja olisi eduksi jos se saataisiin ratkaistuksi. Ihan kaikille osapuolille, joita tuohon soppaan liittyy.

En osaa auttaa, mutta toivotan jaksamista!

 

Friday, jos luit mun kirjotuksen ja ymmärsit sen, niin et väittäis että mä olisin haukkumassa alottajaa siitä että olis eronnu liian helposti.

 

Höh, kylläpä jotkut on vastannut oudosti. Minusta ap kuulostaa ihan järkevältä mieheltä, eikä halua sotkea lapsia aikuisten juttuun, toisin kuin eksänsä...

vissiin eronne oli aika riitaisa ja eksää kaivelee vieläkin vanhat jutut? Ootteko yhtään puheväleis? Jos ihan suoraan sanot hänelle että lapset ovat olleet huolissaan raha-asioista ja ovat kovasti miettineet eroanne. Tuskin hän tuota vinkkiä tajuaa mutta voihan sitä koettaa... Ja lapsille oot tehnyt iha oikein kun oot vaa sanonu että ne on aikuisten juttuja. Muista sanoa heille useasti kuinka rakkaita ovat sulle, ettei tule sellaista tunnetta että uusi perhe on parempi. Lapsillaon myös todella hyvä kuulo ja mielikuvitus. Voisko olla että eksä on laskuja selatessa mumissu ittekseen sut pahikseksi ja tämä on mennyt vääriin korviin?

eroonhan tarvitaan aina kaksi, enkä tiedä eronne syytä mutta siinä oot tehnyt ainaki oikein että huoles on herännyt tässä asiassa. Voi olla että kun lapsista tulee teinejä, he saattavat myöskin alkaa syyllistää sua. Mutta kyllä hekin ymmärtävät jossain vaiheessa miten asiat ovat oikeasti.

 

No jos huolenaiheena tosiaan on mitä uusi tulokas kuulee ja että uusi vaimo järkyttyy, niin kyllä taitaa olla sellainen ongelma, johon voi jo vähän lokaakin heittää joukkoon. sori vaan, tätä mieltä olen.

 

[QUOTE="vieras.";29427454]Elo exäsi kanssa oli niin helvetillistä, että sinun teki mieli päättää päiväsi, mutta lapset kuitenkin jätit surutta sellaiseen helvettiin?

Kyllä jokaisella on oikeus onneen, mutta lasten hyvinvoinnin pitäisi kuitenkin olla jokaiselle vanhemmalle ykkösasia. Jos exäsi on tosiaan niin hirveä kuin kuvaat, niin sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt ero hoitaa mahdollisimman sopusointuisesti ja kiirehtimättä (ei vauvavaiheessa), lasten takia.[/QUOTE]

Et sitten ole sattunut huomamaan, että ihmiset ovat erilaisia toisilleen riippuen heidän välisestään suhteesta?
Esim. helvetillinen vaimo voi olla hyvä äiti lapsilleen?

 

[QUOTE="Hömelö";29427521]Friday, jos luit mun kirjotuksen ja ymmärsit sen, niin et väittäis että mä olisin haukkumassa alottajaa siitä että olis eronnu liian helposti.[/QUOTE]

Kyllä minä sen luin ja ihan hyvä kirjoitus. Se vain on ihan väärässä ketjussa. Ihan turhaa miettiä sitä asiaa enää, koska AP on varsin selkeästi ilmaissut sen että hänen oli pakko lähteä.

 

Alottaja ei kerro, mistä syystä ero on tullu, onko ex heittäny alottajan pihalle, onko joku pettäny, onko ex-vaimo sairas tai kaltoinkohteleeko ex lapsia huonosti (lukuun ottamatta eroasiasta puhumista). En lähtis sen takia tekemään oletuksia siitä, että alottaja olis vaikka pettäny. Samoin en ymmärrä, miten alottajaa voidaan syyttää siitä että vain uus perhe kiinnostaa, jos alun perin huoli vaikuttaa ensisijasesti olevan nimeen omaan noista vanhemmista muksuista. Ex-vaimo kuulostaa alottajan kertoman mukaan lähinnä tosi katkeralta.

 

Yllätys, että miehen kuuluu kaikki kestää, mutta naisen ei tarvitse.
Eipä tästä nyt mitään apua ole, vika kun tuntuu aina olevan siinä miehessä.

Olet saanut 50 vastausta, joista yhdessä oltiin sitä mieltä, että sinä olisit voinut yrittää enemmän, teet tulkinnan, (ymmärrän tekstistäsi näin) että kaikki naiset ovat sitä mieltä, että miehessä on aina vika?
Hmmm... makes me wonder.

 

Mun äiti teki samaa koko nuoruuteni, siis haukkui isääni minulle. Selitti kaikki riidat elatusmaksuista jne. Että isä ei taidan oikein teistä välittää, kun ei halunnut maksaa kuin x summan.
Nykyään olen todella katkera äidilleni.

 

Friday, mutta justhan säkin kritisoit sitä että järkevän alotuksen tehnyttä alettiin heti höykyttää pettäjäks ja jättäjäks ja vaikka miks. Mun kommenttini oli tarkotettu enemmänkin heille, ei ap:lle.

 

En jaksa lukea kaikkia vastauksia..mutta kerron oman näkökulmani eroperheen lapsena.
Ei kannata lähteä sellaiseen juupas eipäs väittelyyn tapahtumista, niillä on aina vähintää kolme puolta, plus täsdä tapauksessa myls jokaisen lapsen kokema totuus. Tämän voi mhös kertoa lapsille.
Mutta voit kertoa lapsille oman versiosi, haukkumatta syyttelemättä. Muutenhan lapsille jää vain äidin "totuus", ja se voi todellakin olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Esimerkkinä oma äitini aina muisti sanoa että kyllä hän hän erossa tatjosi teitä isällenne, mutta täälläpä vaan olette. Joten koko lapsuuteni luulin ettei isä halua meitä sinne, ja että kerran kuussa viikonloputkin ovat rasite. Nyt vasta muutama vuosi sitten ymmärsin, että eipä se 80-luvulla oikein ollut tapana että lapset jäisivät 3-vuoroa tekevän isän luokse, jolla ei ollut edes isovanhempia siinä apuna, eikä vuoropäiväkoteja tainnut olla olemassakasn. Samallahan äiti siis myös tarkoitti, että hän kyllä olisi teistä luopunut, mutta isänne (kään) ei huolinut.

 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää niin itsekkäitä ihmisiä, et lapselle aletaan solvaamaan toista vanhempaa. Vaikka miten ei itse vois enää sietää sitä toista niin mikään ei oikeuta siihen et lapselle valehdellaan ja solvataan sen vanhempaa. Pistää niin vihaks.

 

Mielestäni tuohon ei tarvitse sanoa lapsille kuin että: "meillä on erilaiset mielipiteet äidin kanssa. Äiti voi olla sellaista mieltä ettei isä maksa laskuja ym ja isä voi olla toista mieltä. Nämä ovat aikuisten asioita, joista aikuiset juttelevat keskenään eikä lasten tarvitse niistä murehtia." Missään nimessä ei kannata äitiä ruveta haukkumaan tai väittämään lapselle vastaan.

Ja kaikille täällä outoja syyttelykommentteja laittaneille:
Ette ole eläneet alkuperäisen kirjoittajan elämää joten ette voi myöskään syyttää häntä mistään. Ei voi myöskään väittää että vain naisissa tai miehissä olisi erossa vikaa. Ero on aina kahden ihmisen välinen asia, jolloin erossa on aina vikaa molemmissa osapuolissa. Vasta kun tämän ymmärtää, on selvinnyt erosta ja voi jatkaa elämäänsä.

 

[QUOTE="Hömelö";29427592]Friday, mutta justhan säkin kritisoit sitä että järkevän alotuksen tehnyttä alettiin heti höykyttää pettäjäks ja jättäjäks ja vaikka miks. Mun kommenttini oli tarkotettu enemmänkin heille, ei ap:lle.[/QUOTE]

Minä et tosiaan osannut lukea sitä siten että se oli suunnattu noille asian ohi kirjoittaville, joten siksi tartuin siihen tuolla tavalla. Sori...

 

Meillä sama tilanne, muttalasten isä on se, joka mollaa, syyttelee ja on katkera, lapsille saarnaa äidin pahuudesta jne...tää on tosi raskasta, lisäjsi eksä syyttelee mun uutta miestä kaikenlaisesta. Ja taustallameillä myös tuo elatus ja raha-asiat yleensäkin, herra ex on sitä mieltä, että minun tulee elättää edelleen häntäkin kun olemme kuulemma yhä perhe lasten kautta!! Kuntottui 14v että mä elätän ja itsrään ei ole työnteko koskaan kiinnostanut. Näitä k-päitä löytyy niin naisista kuin mieistä, voi kun se näkyis toisesta aikasemmin...mulla oli muuten samat kaks vaihtoehtoa, jopa yritin riistää henkeni muutaman kerran, henkinen ja muukin väkivalta oli sen verran rankkaa ja se jatkuu näemmä edelleen, surullista vaan että lapset sotketaan asiaan. Mä olen hakenut apua lastensuojelusta ja jos tarvis, haen lakiapua. Tsemppiä ap!

 

Exäsi kuulostaa minun mieheni exältä. Hänellä kylläkin on mt-ongelmia, vaikka omasta mielestään täydellinen äiti onkin. Tietoisesti rikkoo lasten ja isän välejä, haukkuu lasten isää kaikesta mahdollisesta lapsille, yrittää lypsää lasten varjolla rahaa omaan elämiseen -you name it.
Se on karua katseltavaa kun näkee miten lapset kärsivät tuossa ristipaineessa ja joutuessaan käsittelemään raha- ja muita asioita, jotka eivät heille kuulu millään tavalla.
Katkera, vaikka erosta on jo vuosikausia eikä eroon liittynyt pettämisiä eikä muutakaan.
Voimia!

 

Vähän asian sivusta, mutta mä oon eri mieltä siitä että riitaan ja eroon johtaneisiin syihin tarvitaan aina kaks osapuolta. Jos toinen on riittävästi alakynnessä ja toinen käyttää sitä hyväkseen (väkivalta, pettäminen, jatkuva määräily, valehtelu, epäoikeudenmukainen ajan- tai rahankäyttö jne) niin toivon mukaan se raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Mä en näe että turpaan saanu tai huijattu osapuoli on eron halutessaan osasyyllinen.

 

Itseäkin ärsyttää, että puhutaan yksipuolisesti lapsille asioita, saati sitten kerrotaan mutulla juttuja. Lähivanhempien on ilmeisen vaikea käsittää, että elarit kattaa kaiken lapsen elämisen ja ettei etävanhemman perheessä useinkaan ole samoja eurosummia per siellä asuva lapsi, mitä elareita on laskettu lasten lähiperheessä tarttevan.

 

Jotenkin tutun kuuloista, tosin meillä tekee lasten isä samaa. Haukkuu mun kasvatusta ja kaikki on mun syytä mitä eroon tulee. Vanhin lapsista täyttää 12-vuotta ja jostain kumman syystä ei halua isäänsä tavata, menee tappeluksi jos sinne pitäisi lähteä.
Minä en koskaan voisi kuvitella edes haukkuvan lasten isää koska isä se on heille joka tapauksessa eikä mustamaalaaminen tilannetta muuttaisi mihinkään. Olen antanut vain asioiden olla, olan kohauttamisella kaikki syytökset kuitannut ja odottanut että kyllä ne muksut jossain vaiheessa sen tajuaa että siihen eroon tarvitaan aina kaksi -> yksin on vähän vaikee erota.

Meillä myös näin, ex mies on haukkunut ja mollannut minua erosta lähtien (kohta 10v), itse en koskaan tuohon lähtenyt mukaan ja kas vain, meilläkin lapset 13v ja 15v eivät halua isäänsä enää juuri tavata....aiemmin asuneet viikko-viikko, mutta kun ovat itse saaneet asiaan vaikuttaa (12v), ovat halunneet muuttaa äidille, isän luona (puoliväkisin) joka toinen vkl.
Kamalaan se alkuu oli, kun lapset pieniä ja pelotti, että isä saa ne manipuloitua minua vastaan, mutta fiksuja ne lapset on ja ymmärtää kyllä, kuka oikeesti niistä välittää!

 

[QUOTE="Hömelö";29427806]Vähän asian sivusta, mutta mä oon eri mieltä siitä että riitaan ja eroon johtaneisiin syihin tarvitaan aina kaks osapuolta. Jos toinen on riittävästi alakynnessä ja toinen käyttää sitä hyväkseen (väkivalta, pettäminen, jatkuva määräily, valehtelu, epäoikeudenmukainen ajan- tai rahankäyttö jne) niin toivon mukaan se raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Mä en näe että turpaan saanu tai huijattu osapuoli on eron halutessaan osasyyllinen.[/QUOTE]

Olen muuten samaa mieltä.
Yksi ihminen voi saada paljon pahaa aikaan.
Mikä ei siis liity tähän ketjuun, mutta ylipäätään ärsyynnyn siitä, kun väitetään, että riitaan tarvitaan kaksi tai eroon tarvitaan kaksi.
Minäkin joudun usein riitelemään kotona ihan yksin
Erotakkin voi ihan yksin. Ottaa kamansa ja häipyy. Ei siinä välttämättä ole vastapuolella osaa eikä arpaa toisen päätökseen lähteä.

 

Et sitten ole sattunut huomamaan, että ihmiset ovat erilaisia toisilleen riippuen heidän välisestään suhteesta?
Esim. helvetillinen vaimo voi olla hyvä äiti lapsilleen?

Helvetillinen tarkoittaa minusta jotain muuta, kuin että laiminlyö parisuhteeseen liittyviä velvotteita. Kyllä se on jotain kokonaisvaltaisempaa, esimerkiksi väkivaltaisuutta. En minä ainakaan jättäisi lapsia väkivaltaiselle miehelle, vaikka hän ei (siihen mennessä) olisi lapsia lyönyt. Taistelisin saadakseni lapset itselleni ja se varmasti onnistuisikin, jos toinen olisi väkivaltainen ollut.

Oikeastaan mikään muu syy kuin väkivaltaisuus tai muu rikollinen käyttäytyminen ei minusta olisikaan syitä laittaa lusikoita jakoon, kun yhteinen lapsi on vasta vauva. Kaikkia muita ongelmia pitää lapsiperheessä olla valmiutta työstää ja vähintään odottaa tilanteen normalisoitumista vauva- ja taaperovaiheen yli. Siis miten sellainen puoliso voi edes olla mitenkään yleisesti ottaen helvetillinen, jos hänen kanssaan on alle 2 vuotta sitten päättänyt laittaa lapsen alulle? Ja jo toisen, ettei edes kertavahinko kyseessä.

 

Toisen vanhemman mollaaminen eron jälkeen on helppoa. Sen osaa kuka vaan. Mutta hyvän puhuminen ja väleissä oleminen vaatii enemmän taitoa. Voit "puolustaa" itseäsi haukkumatta ex-vaimoasi, kuten täällä on hyvin neuvottukin. Jos tilanne on todella paha voi asiasta tehdä lastensuojeluilmoituksen. Tsemppiä, ex-vaimosi tekee väärin riippumatta mikä johti eroon.

 

Mum who cut fathers out after separation: One in three say Dad should not have say in their child's upbringing | Mail Online