mitä tehdä, kun teini käy käsiksi omaan äitiinsä?

  • Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti
"väsynyt"
lapsella on ikä 14v, ja on poika. Käy käsiksi rajaamistilanteissa. Tönää minut huoneestaan ulos, kun yritän rajoittaa tv:n katselua yömyöhään, ja juuri kävi minuun käsiksi, otti kipeästi käsivarrestami ja puristi. en pärjää omalle lapselleni.
 
"tinkeli"
Asuuko lapsen isä teidän kanssa? En oikein oma-avuksi keksi muuta kuin että vakavan keskustelun paikka, ainakaan väkivaltaan ei pitäisi vastata väkivallalla. Millaiset välit teillä muuten on, onko keskusteluyhteys? Ulkopuolista apuakin on varmasti saatavilla, mut omat lapset on vasta neuvolaikäisiä, joten en osaa oikeaa tahoa neuvoa. Koulukuraattori tms.?
 
jfkdl
Mulla on 13 v poika ja hän ei ikinä kävisi käsiksi minuun. Jotain on jossain vaiheessa mennyt kasvatuksessa pieleen. Ja jos et pysty rajoittamaan telkkarin katselua, vie telkkarin virtajohto pois tai koko telkkari!
 
Eipä siinä oikein muuta voi kuin ottaa luulot pois ipanalta. Pitää tiukasti kiinni alkuperäisestä rajoituksesta ja iskeä lisäsanktio päälle käymisestä. Tehdä hyvin selväksi että äiti on se joka mopoa ohjaa ja ettei kimppuun käyminen ole hyväksyttävää millään tavalla.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
"tinkeli"
Tuleekohan ihmiset oikeasti ajatelleeksi, ettei ne kaikki teinit kuten ei vauvat, taaperot tai aikuisetkaan ole samasta puusta veistettyjä... Mä uskon, ettei aina kurinpidolliset toimet auta, toisten kanssa tarvii toisenlaisia keinoja. Tai vanhempi voi tosiaan olla itse aivan loppu ja neuvoton eikä pitäisi olla häpeä pyytää apua?
 
"vieras."
Millaisia ne rajaamistilanteet sitten on? Minulla ei ole vielä teini-ikäisen kasvatuksesta omaa kokemusta, mutta miellän konkreettisen ja fyysisen rajaamisen liittyvän lähinnä taaperon kasvatukseen. Jo 4-vuotiaan kanssa selvitään lähes aina keskustelulla.

Teini varmasti herkästi kokee fyysisen rajoittamisen yksityisyytensä ja/tai koskemattomuutensa loukkauksena ja vastaa sitten samalla mitalla.
 
kfkfkf
Jos meillä kävis noin, niin se koko telkkari lähtis, eikä tulis sitä takaisin saamaan. Tai jos pelistä kyse, niin surutta heittäisin mäkeen koko pelikoneen. Joskus kun lapset olivat pienempiä, olen heidän nähden heittänyt jonkin lelun ihan roskiin, kun ovat tehneet sillä jotain kiellettyä, eivätkä ole uskoneet kun olen kieltänyt. Nappasin siis kädestä ja heitin roskiin lapsen katsellessa vieressä. Ei ole tuon jälkeen vastaavaa tapahtunut.

jostain paljon paljon pienemmästäkin jutusta kuin äidin töniminen, ovat menettäneet pelioikeudet viikoksi. Tuskin haluavat kokeilla, että mitä tönimisestä tapahtuu.

En osaa neuvoa sinua enempää, pahasti mennyt jo aikaa päivää sitten pieleen jos teini käyttäytyy noin. Tuossa tilanteessa sun vain pitää mennä ja ottaa se koko telkkari pois. Tehdä sille teinille selväksi, että sinä määräät
 
"Äitix"
Ihan älytöntä vedota kasvatukseen tai vihjailla mitään "pahasti on mennyt pieleen jo kauan sitten" sontaa toiselle vanhemmalle.
On ihan tutkittua, että hormonimyrskyissä teinin käytös voi olla lähinnä mielisairautta, eikä vaikeaan, edes väkivaltaiseen teiniin liity mitenkään kasvatuksen puute tai muutoin vanhemman teot tai tekemättömyydet. Joillain vaan keittää yli, ja pahimmassa tapauksessa se väkivaltainen teini pitää tosiaan antaa pois kotoa muiden turvallisuuden vuoksi. Aloittajan tapauksessa ei kuitenkaan siitä ole vielä tosiaan kyse.

Mulla nuorin kolmesta lapsesta, poika myös, alkoi osoittaa samanlaisia piirteitä joskus 15-vuotiaana, kun kaksi vanhinta oli muuttanut kotoa pois ja olin hänen kanssaan kahdestaan. Asetin niitä rajoja tiukasti, tuli sanottua kovastikin että sä et koskaan, missään tilanteessa töni ketään, ja kaikkein vähiten mua, ihan välittömästi loppuu nyt tuollainen käytös jne jne, takavarikoitiin niin pelikonetta kuin puhelintakin, mutta erilaisin väliajoin homma toistui. Aluksi pidin kiinni siitä, että pysyn lujana enkä missään nimessä näytä että pelkäisin itseäni 30cm pidempää poikaa, mutta kun tilanne uusiutui, meni se lopulta siihen, että itkin avoimesti enkä tiennyt enää mitä tehdä. Teini alkoi joskus 17v uhkailla ja uhata ihan reteästi mua, kun tajusi että en fyysisesti voi mitään. Tilanteesta puhuttiin myös rauhallisesti, mutta käytöntö ei muuttunut mihinkään. Hänet siirsin myös sukulaisperheeseen asumaan, selittäen miksi (kuin lapselle) mutta koska kotiin palattua homma jatkui, muutto pois kotoa oli välttämätön. Epäilen, että ko. käytös jäi jotenkin tavaksi, vähän kuin kiroilu tms.

Kaksi muuta lasta, kuin myös i muut asiasta tietävät ihmiset, olivat aivan järkyttyneitä nuorimmaisen käytöksestä, etenkin kun muille ihmisille hän oli ystävällinen kiltti, ei olisi ikinä uskonut hänestä. Ja fiksu, opinnoissa pärjäävä ja kavereiden kesken suosittu nuori. Nuori mies asuu nyt sukulaisperheessä, välimme ovat ok, ja luulenpa että aikuisena hän todella itsekin ihmettelee käytöstään. Itse ei ole vielä osannut selittää muuta, kuin että kun v*tuttaa, ei kykene kontrolloimaan itseään. Ja tämä tosiaan pätee vain äitiin ja vähän (paljon vähemmän) muualla asuvaan isään. Jokin vähän reippaampi ja rankempi vanhemmasta irtautumisprosessi ehkä?

En osaa neuvoa muuta, kuin että pysy tiukkana, keskustele asiasta rauhallisesti myös muulloin, näytä ettet hyväksy mitään käsiksi käymistä. Meillä se ei auttanut, mutta on varmaan poikkeuksellista. Hope so.
 
"mies"
[QUOTE="Äitix";29422680]Ihan älytöntä vedota kasvatukseen tai vihjailla mitään "pahasti on mennyt pieleen jo kauan sitten" sontaa toiselle vanhemmalle.
On ihan tutkittua, että hormonimyrskyissä teinin käytös voi olla lähinnä mielisairautta, eikä vaikeaan, edes väkivaltaiseen teiniin liity mitenkään kasvatuksen puute tai muutoin vanhemman teot tai tekemättömyydet. Joillain vaan keittää yli, ja pahimmassa tapauksessa se väkivaltainen teini pitää tosiaan antaa pois kotoa muiden turvallisuuden vuoksi. Aloittajan tapauksessa ei kuitenkaan siitä ole vielä tosiaan kyse.

Mulla nuorin kolmesta lapsesta, poika myös, alkoi osoittaa samanlaisia piirteitä joskus 15-vuotiaana, kun kaksi vanhinta oli muuttanut kotoa pois ja olin hänen kanssaan kahdestaan. Asetin niitä rajoja tiukasti, tuli sanottua kovastikin että sä et koskaan, missään tilanteessa töni ketään, ja kaikkein vähiten mua, ihan välittömästi loppuu nyt tuollainen käytös jne jne, takavarikoitiin niin pelikonetta kuin puhelintakin, mutta erilaisin väliajoin homma toistui. Aluksi pidin kiinni siitä, että pysyn lujana enkä missään nimessä näytä että pelkäisin itseäni 30cm pidempää poikaa, mutta kun tilanne uusiutui, meni se lopulta siihen, että itkin avoimesti enkä tiennyt enää mitä tehdä. Teini alkoi joskus 17v uhkailla ja uhata ihan reteästi mua, kun tajusi että en fyysisesti voi mitään. Tilanteesta puhuttiin myös rauhallisesti, mutta käytöntö ei muuttunut mihinkään. Hänet siirsin myös sukulaisperheeseen asumaan, selittäen miksi (kuin lapselle) mutta koska kotiin palattua homma jatkui, muutto pois kotoa oli välttämätön. Epäilen, että ko. käytös jäi jotenkin tavaksi, vähän kuin kiroilu tms.

Kaksi muuta lasta, kuin myös i muut asiasta tietävät ihmiset, olivat aivan järkyttyneitä nuorimmaisen käytöksestä, etenkin kun muille ihmisille hän oli ystävällinen kiltti, ei olisi ikinä uskonut hänestä. Ja fiksu, opinnoissa pärjäävä ja kavereiden kesken suosittu nuori. Nuori mies asuu nyt sukulaisperheessä, välimme ovat ok, ja luulenpa että aikuisena hän todella itsekin ihmettelee käytöstään. Itse ei ole vielä osannut selittää muuta, kuin että kun v*tuttaa, ei kykene kontrolloimaan itseään. Ja tämä tosiaan pätee vain äitiin ja vähän (paljon vähemmän) muualla asuvaan isään. Jokin vähän reippaampi ja rankempi vanhemmasta irtautumisprosessi ehkä?

En osaa neuvoa muuta, kuin että pysy tiukkana, keskustele asiasta rauhallisesti myös muulloin, näytä ettet hyväksy mitään käsiksi käymistä. Meillä se ei auttanut, mutta on varmaan poikkeuksellista. Hope so.[/QUOTE]

Juuri noin kasvetetaan vaimonhakkaajia. Kun yli 15-vuotias on väkivaltainen ketä tahansa kohtaan, asiasta ilmoitetaan poliisille ja nuori sijoitetaan tarvittaessa perheen ulkopuolelle muun perheen suojelemiseksi. Kuka antaa 17-vuotiaan jätkän hakata itseään?
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
"Äitix"
Onko sulla "mies" jotain vikaa luetun ymmärtämisessä? Ko. nuori ei hakannut ketään, vaan uhkasi ja uhkaili, ja toiseksi sehän nimenomaan sijoitettiin perheen ulkopuolelle ihan se uhkailun ja uhoamisen takia. Mikä tossa oli niin vaikea sulle tajuta?
 
Mä olen itse huolissani omasta pikkuveljestä, jolla ikää nyt 17 vuotta. Käy salilla melkein joka päivä ja on kivasti kehittänyt lihakset. Niillä onkin sitten kiva laittaa "kova kovaa vastaan".
Se kokoajan vttuilee meidän isälle takaisin, ei yhtään usko, mitä sille sanotaan ja aina pakko sanoa viimeinen sana. Saa aina tahtonsa läpi. Saa nähdä, miten tässä vielä käy..
 
vinkki
Mä olen itse huolissani omasta pikkuveljestä, jolla ikää nyt 17 vuotta. Käy salilla melkein joka päivä ja on kivasti kehittänyt lihakset. Niillä onkin sitten kiva laittaa "kova kovaa vastaan".
Se kokoajan vttuilee meidän isälle takaisin, ei yhtään usko, mitä sille sanotaan ja aina pakko sanoa viimeinen sana. Saa aina tahtonsa läpi. Saa nähdä, miten tässä vielä käy..
Tässä tapauksessa koko perheen pitäisi tukea isää, äidin, sinun ja muiden sisarusten jos sellaisia löytyy? Yhdessä taotte pojalle järkeä päähän, ja jos hän loukkaa sanallisesti isääsi pitäisi lopun perheen yhdessä näyttää pullistelijalle kaapin paikan!!
Kerrotte kaikki hyvinkin selvästi mitä mieltä olette klopin käytöksestä?
 
[QUOTE="koi";29422957]Ja mä ilmottaisin poliisille. Muhun ei käydä käsiksi, ei kukaan!
Tästä toivottavasti myös lapsi saisi apua ja oppisi tekojensa seuraukset[/QUOTE]

Tässähän on nyt se ongelma, ettei poliisit oikein voi mitään kun poika ei ole vielä 14-vuotiaana rikosoikeudellisesti vastuussa tekosistaan. Ehkä lastensuojelu on sitten oikeampi taho jos ei kotikonstein selvitä
 
Hankkikaa apua perheneuvolasta. Sieltä osaavat ohjata oikeaan suuntaan. Tuossa ei vielä tarvita poliiseja tai lastensuojelua, koska mahdollisesti tulevaisuudessa uhkaavat vaarat voidaan välttää oikeanlaisella avulla. Perheneuvola on tismalleen oikea kohde. Siellä on psykologi ja lastenpsykiatri - jos ei lastenpsykiatrin palvelut ole suoraan saatavilla, sinne tarpeen mukaan ohjataan. Kyllä te apua saatte. Älkää oikoko mutkia ottamalla heti kovia keinoja käyttöön, kun pehmeämpiä ja silti toimivia keinoja on saatavilla. Pahimmillaan vieraannutat lapsesi ja saat tämän vielä vihaisemmaksi itseäsi kohtaan lyömällä kovalla kovaa vastaan (poliisi, lastensuojelu).
 
täällä
Yleensä sanotaan (joku viisas huru-ukko jossain kasvatustekstissä) että pojan pitää kerran ottaa isänsä kanssa fyysisesti yhteen. Arvojärjestystä tällä haetaan. Meillä meni juuri noin. Poika nyt 14 v ja muutama vuosi otti isänsä kanssa kunnolla fyysisesti yhteen. Poika on iso ikäisekseen ja suuttuessaan käyttää voimiaan. Isä otti tuossa tilanteessa luulot pois ja ainakin tähän asti se on riittänyt. Poika kyllä paiskoo ovia suuttuessaan tmv mutta tuollaista toista käsirysyä ei ole tapahtunut.

Selvennykseksi vielä, että isä ei siis piessyt lasta tmv. Kun poika uhitteli nyrkein. Isä otti voimakeinoin luulot pois ja talutti kädestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Onko teillä pojalla isänmallia lähellä?
Aloin kirjoittamaan lukematta muiden vastauksia...
 

Yhteistyössä