Enemmän minulla tulee sellainen että "sitäkään ei sitten tullut tehtyä" olo, olen 43 ja välillä mietin oikeasti että tässäkö tämä nyt oli. Tänään siivosin pois joulua, ja tajusin että voi olla että tämä oli viimeinen ns. idyllinen perhejouluni, lapset muuttaa kohta , tai siis ensimmäinen niistä, pois opiskelujen takia ja siitäpä sitä ei sitten tiedäkään miten elämä lasta heittelee.. Vanhemmat on jo niinn huonossa kunnossa (alkoholisteja ) että hämmästyn jos vielä ensi jouluna ovat kuvioissa , appiukko ei juo, mutta muuten on oikeasti vanha.. Että saavuttamatta on vain ikäviä asioita.. , paljon luopumista jne,
en vielä osaa nähdä tulevaa eläkeikäänikään minään seesteisenä aikana jota odottaisin.. Olen niin kauan kantanut vastuuta vanhemmistani ja siinä samalla lapsista ja työstä, että kauhulla odotan sitä tyhjyyden tunnetta. Rahaton kun olen, tulevasisuus tuskin tuo minulle mahdollisuuksia toteuttaa matkusteluhaaveitani..