Onko puolisosi enemmän se henkilö johon olet "tyytynyt" vai se jonka ennemminkin "valitsit"?

Kumpaa kuvaisit enemmän? Kumpi oli se joka sai toisen, ja kumpi se joka valitsi?

 

Niin ja oliko sitoutumisenne enemmän järkikysymys vai puhtaasti tunnepuolinen alkutilanteessa?

 

Tyydyin ja ei ollu järkeä kyllä, mulla oli/on niin huono itseytunto etten parempaa uskaltanut lähteä tavoittelemaan. Minkäs sille mahtaa, 10 vuotta ollaan oltu ja 2 lasta on.

 

Ehdottomasti valitsin hänet. Olin käynyt jo monen miehen kanssa treffellä eikä kukaan oikein sytyttänyt. Ihmettelin jo, että onko vika minussa, kun ei tule mitään erityisiä fiiliksiä. Mutta sitten tämän nykyisen kanssa tuli. Tai jotain erilaista oli kun niiden muiden kanssa . Sitoutuminen oli tunnepuolinen. Olin ollut jo pitkään yksin ja varmasti olisin voinut olla edelleenkin.

 

Mieheni on minulle se ainoa oikea. Ketään muuta en itselleni huolisi. Kaikki muut miehet ovat minulle jämäpaloja.

 

Mieheni on minulle se ainoa oikea. Ketään muuta en itselleni huolisi. Kaikki muut miehet ovat minulle jämäpaloja.

Lisään vielä, että mieheni ajattelee minusta samalla tavalla.

 

Valitsimme molemmat ja täysin järjettömän tunnepohjalta nykyään kyllä alkanut tuntua että tyydyn mieheeni näin 3v seurustelun jälkeen tiedän että voisin löytää paremmankin..

 

Tyydyin. En voinut saada sitä, jonka oikeasti olisin halunnut. Tuo toinen on edelleen 15 vuoden jälkeen jollain tapaa elämässäni, ja nykyään en varmaan häntä edes haluaisi. Järjellä ei tässä silti ollut paljon tekemistä. Mieheni ja minun välillä oli jo ennen suhteemme alkua olut pitkään jotain selittämätöntä vetovoimaa, enkä tarkoita nyt fyysistä sellaista.

 

Kyllä minä olen ihan halunnut tämän miehen. En halunnut tyytyä mihinkään vaan otin sen jonka halusin.

 

Mies oli haluttu mies nuorena tällä pienellä kylällä ja koen että hän valitsi minut ja minä sain hänet.

 

Sanoisin, että valittu on puolin ja toisin. Vahvaa kiinnostusta oli puolin ja toisin pitkään (tunnettiin muutama vuosi ennen seurustelun alkua), katseita, pientä flirttiä, yms. Näistä on jälkeen päin puhuttu ja molemmat on myöntäneet asian.

Yksi asia johti toiseen ja koska molemmilla taisi olla selvää sekä oma että vastapuolen kiinnostus, niin nopeasti päästiin eteenpäin. Alkuun kyllä "pelotti" menettää hyvä ystävyys, jos homma ei olisikaan parina toiminut.

Sitoutuminen oli aluksi puhtaasti tunnekysymys, ei siinä järjellä ajateltu. Näin vuosien jälkeen kyllä myös järkikysymys onneksi. Parempaa miestä en mistään olisi voinut löytää, vaikka vaikeutemme on meilläkin ollut ja hyvinkin vaikeita aikoja.

 

Valitsimme molemmat. Kummallakin olisi ollut ottajia jonoksi asti.

 

Valitsimme molemmat. Kummallakin olisi ollut ottajia jonoksi asti.

Sama.

 

Tunne ja järki oli molemmat mukana, koska tämä oli ensimmäinen järkevä ja kovin erilainen miesehdokas mitä oli ikinä ollut. En olisi lähtenyt parisuhteesee kenenkään kanssa, johon joutuu tyytymään. Ei ollut mitään epätoivoista syytä vain tyytyä johonkin eikä mikään hätä saada äkkiä vaan ensimmäistä miestä joka minusta kiinnostuu. Ajattelin, että olisin pitkäänkin vapailla markkinoilla ja lähtisin seuraavaan parisuhteeseen todella harkiten ja valikoiden. Edellinen oli alkanut sellaisella huumalla jossa ei ollut järkeä mukana lainkaan, varsinkaan kun sitä löysällä hirrellä vaan venyteltiin ja yritettiin sovitella yhteen kaksi ihmistä jotka eivät sovi ollenkaan, mutku on kiva seukata. No ihan kasvattavaa toisaalta, ehkä tein siksi seuraavalla kerralla niin hyvän valinnan kun oli epäonnistunut aika kusisesti.:xmas:

 

Exäni varmaan vaan tyytyi, itse silloin rakastuin.
Exäni olis varmaan kannattanut heivata mut pois jo kymmenen vuotta sitten, kolmikymppisenä uuden hakuu olisi varmasti ollut helpompaa.

Tosin sain ihanat lapset liitosta joten en nyt muuttaisi mitään. Näillä korteilla pitää vaan nyt pelata.

 

Olemme täydelliset toisillemme.

 

Exäni varmaan vaan tyytyi, itse silloin rakastuin.
Exäni olis varmaan kannattanut heivata mut pois jo kymmenen vuotta sitten, kolmikymppisenä uuden hakuu olisi varmasti ollut helpompaa.

Tosin sain ihanat lapset liitosta joten en nyt muuttaisi mitään. Näillä korteilla pitää vaan nyt pelata.

Todella harvinaista rehellisyyttä ja ihailtavaa selvänäköisyyttä.

 

Mä tavallaan valitsin. Olin eronnut edellisestä, aloin seurustella uuden kanssa, vanha olisi halunnut takaisin ja tein siinä kohtaa päätöksen. Ja hyvän päätöksen teinkin. Jos olisin jatkanut exän kanssa, olisin joko eronnut hänestä aika pian tai olisin itsekin huumeiden käyttäjä. Nykyisen kanssa olen ollut parikymmentä vuotta, pidän tätä ihan fiksuna valintana.

 

En uskonut yltäväni näin hyvään, joten tyytymisestä ei ollut kohdallani kyse. Uskomattomasta onnesta kylläkin.

 

Valinta ja hyvin tietoinen sellainen,mutta kun siinä kohtaa vain kolahti, niin epäröinti jäi hyvin nopeasti. Elämäni paras valinta kyllä, jos olisin jättänyt tämän kortin katsomatta olisin menettänyt paljon, en vois missään nimessä valittaa.

 

Ihastuin ensisilmäyksellä. Olin myyty. Ehdottomasti valitsin hänet mutta en uskaltanut tehdä mitään, koska en uskonut että hän koskaan kiinnostuisi minusta. Enkä kyllä muutenkaan olisi uskaltanut.

Hänkin sitten ilmeisesti valitsi minut koska pyysi minua ulos silloin 8v sitten. Esitin ettei minua kiinnosta, mutta oikeasti ajattelin että VAUVAUAIHIHIHIHIH. Voi että olen onnentyttö!

Valitsimme siis toisemme.

 

Kyllä mä sen miehen otin, jonka halusinkin ottaa

En mä ihan hirmuisesti tuolle ukolle varmaan vaihtoehtoja antanut, mutta toivotaan nyt sitten, että sekin koki saavansa haluamansa

Ei kuulu tapoihini tyytyä elämässä oikeen millään saralla. Ja ehkä vähiten juuri ihmissuhteissa.

 

Ihastuin ensisilmäyksellä. Olin myyty. Ehdottomasti valitsin hänet mutta en uskaltanut tehdä mitään, koska en uskonut että hän koskaan kiinnostuisi minusta. Enkä kyllä muutenkaan olisi uskaltanut.

Hänkin sitten ilmeisesti valitsi minut koska pyysi minua ulos silloin 8v sitten. Esitin ettei minua kiinnosta, mutta oikeasti ajattelin että VAUVAUAIHIHIHIHIH. Voi että olen onnentyttö!

Valitsimme siis toisemme.

Lisään vielä että toki nykyään vaikuttaa järkikin suhteen jatkumiseen.

 

Valitsin. Olin 29-vuotias, deittailin paljon, seurustelusuhteita takana jotka olin kaikki itse päättänyt. Ottajia olisi ollut muitakin. Kerran olin kihloissakin toisen kanssa, mutta päätin senkin suhteen, kun tiesin, että se ei pitemmän päälle tulisi kestämään. Hääkutsuja ei onneksi oltu vielä lähetetty.

Kun tapasin tämän miehen ensimmäistä kertaa, tiesin että hän on SE, mutta silloin seurustelimme tahoillamme. Päätin myöhemmin oman suhteeni ja tietämättäni tuo mies oli myös eronnut suurin piirtein samoihin aikoihin.

Tapasin mieheni kanssa uudestaan vuotta myöhemmin, olimme molemmat vapaana ja se oli siinä. Hän on aivan loistosaalis ja rakastan häntä, ja hän käsittääkseni myös minua Kaikista tapailemistani miehistä hän oli luotettavin, kiltein, huumorintajuisin ja komein. Ihana ihmeellinen kokonaisuus. Kuin ihmeen kaupalla myös hyvätuloinen ja kunnianhimoinen. Ja tässä sitä ollaan, naimisissa 3 vuotta ja toivottavasti vielä monta monta edessä!

 

En ole ikinä ollut virallisesti parisuhteessa, eli tapailuasteelle ne muutama juttu jääneet, mitä tässä elämän aikana on ollut.
Ihastun erittäin harvoin (keskimäärin kerran kolmessa vuodessa), joten voi olla, että mun pariutuminen tapahtuu verrattain vanhana ja sitten kun se tapahtuu, se tapahtuu tunteista.

En osaa kuvitellakaan meneväni pelkästään järkiliittoon (vaikka toki järkeäkin on hyvä olla jonkin verran mukana, ettei esimerkiksi kuvittele parantavansa sairasta rakkaudellaan tai muuta höpönlöpöä), enkä näe mitään syytäkään.
Pärjään hyvin omillanikin, ei tarvitse siis tyytyä kehenkään.