Polyamoria

  • Viestiketjun aloittaja Gumma
  • Ensimmäinen viesti
Gumma
Työkaveri on ilmeisesti polyamoristi, on siis naimisissa ja heillä on lapsia mutta aviomiehensä lisäksi hänellä on avoimesti poikaystävä. Käsitin että hänen aviomiehellään ei ole muita kumppaneita vaan hän on kiltisti kotona kun vaimo lähtee poikaystävänsä luo viikonlopuksi jne.

Tää työkaveri ei ole sen enempää kommentoinut aihetta, enkä ole viitsinyt enempiä kyselläkään. Jotenkin vain yllätyin omaa reaktiotani (jonka kyllä pidän ihan omana tietonani) sillä olen aina -kuvitellut- olevani avarakatseinen persoona mutta tää polyamoria tuntuu jotenkin tosi luonnottomalta. Eli itselläni siis tässä peiliin katsomisen paikka.

Tunnetteko ketään polyamoristeja tai onko täällä sellaisia?

Miten esimerkiks lapsiperheen arki toimii jos vaan toinen puolisoista pitää poika-/tyttöystävää, mitä se toinen "saa" sitten vuorostaan?
 
Mä kokeilin taannoin polyamorista suhdetta. Mulla siis oli mies jolla oli toinenkin "tyttö"ystävä. Ja mulla taas oli myös toinen mies, joka asui tahollaan avoliitossa. Toimi ihan kohtuudella, kunnes sen sen tyttöystävällisen miehen "tyttö" jätti sen ja äijä alkoi jahtaamaan itselleen uutta seuralaista. Käytännössä siis nai kaikkea mikä liikkuu.

Ei toimi ainakaan niin. Tai ainakaan mä en suostu ottamaan riskiä herraties mistä taudeista jos kortsu sattuu hajoamaan.
 
"vieras."
Luonnottomampaa kai yksiavioisuus ihmiselle on, jos luonnollisuutta mietitään? Tunnen pari polyamoristia, toimii vaihtelevasti, niin kuin yksiavioiset suhteetkin. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan. Itse en osaisi jakaa puolisoa kenenkään kanssa intiimillä tasolla enkä tunne vähäisintäkään mielenkiintoa jakaa itseäni useamman ihmisen kanssa.
 
"vieras."
[QUOTE="vieras.";29405924]Luonnottomampaa kai yksiavioisuus ihmiselle on, jos luonnollisuutta mietitään? Tunnen pari polyamoristia, toimii vaihtelevasti, niin kuin yksiavioiset suhteetkin. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan. Itse en osaisi jakaa puolisoa kenenkään kanssa intiimillä tasolla enkä tunne vähäisintäkään mielenkiintoa jakaa itseäni useamman ihmisen kanssa.[/QUOTE]

Lisään vielä, että minäkään en YMMÄRRÄ polyamoriaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta enpä minä ymmärrä leopardikuvioisten legginsien viehätystä tai suolakurkusta pitämistäkään, eikä minun kaikkea tarvitse ymmärtää :) Kunhan huomioivat toistensa ja erityisesti lasten tunteet ja tarpeet, niin mikäpä minä olen kulmiani kohottelemaan. Sama pätee muuten myös niihin yksiavioisiin suhteisiin.
 
Jos et osaa ajatella asioita miltään muulta kantilta kuin "mikä on luonnollista" niin et ole vielä ymmärtänyt tarpeeksi elämää ja sen monimuotoisuutta.

Luonnollisuus on suo siellä vetelä täällä hyökkäävää tuomitsemista. Halpa tapa lyödä jotain mitä et ymmärrä.

Jos tämän asian tiimoilta mietitään oikeasti luonnollisuutta niin alunperinhän meidän esi-isät eli heimokulttuurissa henkeen niin että ei ollut parisuhteita, se ei ollut järkevää heimon selviämisen puolesta, eli kaikki yhtyivät toisiinsa, jotta saatiin varmuus jälkikasvusta.

Omistussuhteet kehittyivät vasta siinä vaiheessa kun pelkkä selviäminen ei ollut ainoa asia mistä piti olla huolissaan. Parisuhde on kumminkin omistussuhde periaatteessa, vaikka meillä onkin semmoinen romanttinen luonnostelma sen ympärille kehitettynä.

Ja ei, en minä olisi kiinnostunut polyamorisesta suhteesta, en nuorempana, enkä nytkään.
 
fffffff
Minä en ymmärrä, enkä myöskään hyväksy polyamorisia suhteita, jos on lapsia jollakin. Lapsettomat aikuiset taas voivat hässiä vaikka sataa ihmistä kerrallaan, ei liikuta.
 
Yhden perheen tiedän. Siinä on kaksi jollei jopa kolme naista.
En sillä tavoin tunne että tietäisin heidän tunne-elämästään mitään, mutta arki tuntuu rullaavan äärimmäisen hienosti. Aina on joku joka kiikuttelee lapsia harrastuksiin etc. Luulen että helpompi arki, kun useampi vanhempi.

Todella kiehtovaa. Mä en paheksu yhtään. Voisin kuvitella että olisi hyvä jos perheessä olisi useampi nainen.:heart: Tuskin tälläistä asetelmaa pääsee koskaan kokeilemaan, mutta saahan sitä haaveilla.:)
 
Yhden perheen tiedän. Siinä on kaksi jollei jopa kolme naista.
En sillä tavoin tunne että tietäisin heidän tunne-elämästään mitään, mutta arki tuntuu rullaavan äärimmäisen hienosti. Aina on joku joka kiikuttelee lapsia harrastuksiin etc. Luulen että helpompi arki, kun useampi vanhempi.

Todella kiehtovaa. Mä en paheksu yhtään. Voisin kuvitella että olisi hyvä jos perheessä olisi useampi nainen.:heart: Tuskin tälläistä asetelmaa pääsee koskaan kokeilemaan, mutta saahan sitä haaveilla.:)
Ollenkaanhan sinä et ajattele tästä mitään muita etuuksia :LOL:
 
ffffffff
Etkai sä kuvittele, että polyamoristit naivat lasten nähden?
Outo olet, jos sulla tulee edes tuollainen mieleen. Mitä olisi pitänyt sanoa? Aikuiset ihmiset voivat olla rakastavassa suhteessa monen ihmisen kanssa kerrallaan? No, mun mielestä sellaiset suhteet ei oo rakkautta nähneetkään, eiköhän kyse oo vaan siitä, että pettämisestä tehdään sallittua, eli hienompaahan se on silloin sanoa että ollaan polyamoristeja?
 
Outo olet, jos sulla tulee edes tuollainen mieleen. Mitä olisi pitänyt sanoa? Aikuiset ihmiset voivat olla rakastavassa suhteessa monen ihmisen kanssa kerrallaan? No, mun mielestä sellaiset suhteet ei oo rakkautta nähneetkään, eiköhän kyse oo vaan siitä, että pettämisestä tehdään sallittua, eli hienompaahan se on silloin sanoa että ollaan polyamoristeja?
Eeei, se on vapaa suhde se. Ei polyamoria.
 
Ne on ihan samaa paskaa kaikki. Jos ei ole todellista rakkautta elämässään löytänyt (siis molemminpuolista), niin silloinhan sitä voi kaikkia muita halutakin.
Ei se ole paskaa. Eikä ainakaan polyamoriassa edes kuulu haluta KAIKKIA muita.
Polyamorian mä näen lähinnä kahtena (miksei useampanakin) kunnon suhteena. Vapaa suhde taas on sitä että on yksi kunnon suhde ja sitten lisukkeena niitä satunnaispanoja.

Ja jos se molemmille/kaikille osapuolille sopii, niin mitäs me muut siitä valittaman?
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
No miksi se sinä vedät herneen nenuusi? Saa kai mulla olla oma mielipide ko. aiheesta, vaikkei se sun mielipidettä vastaakaan?
Ei sinun tarvitse pitää, ei siitä ole kysymys, uskomatonta että pitää rautalankaa tähänkin laittaa.

Vaan se miten halveksuvasti puhut asiasta mistä et ymmärrä mitään. Et tiedä edes määritelmää ja kutsut vaan "samaksi paskaksi" saatika että tajuaisit yleensäkään sitä että on olemassa erilaisia ihmisiä erilaisilla tarpeilla ja tunteilla.

Se on se naurettavuus mistä puhuin. Ei se että et pidä ko. asiasta omassa elämässäsi.

Asenteesi. Halveksiva asenne. Ikäänkuin parisuhdemuoto olisi syy halveksia ihmisiä ja muka sen perusteella tietäisit ihmisistä suoraan etteivät ole koskaan tunteneetkaan "oikeaa" rakkautta.
 
#vieras
Minulle kelpaisi polyamoria. Minä kyllä pidän miehestäni ja rakastankin sitä, mutta se ei estä minua olemasta jatkuvasti ihastunut myös muihin. Nyt pitää vain olla toimimatta näissä tilanteissa. Eikä minua rehellisesti sanottuna haittaisi sekään, jos miehelläni olisi sivusuhde. Saattaisi jopa piristää tätä meidän jo vähän väsähtänyttä avioelämää.
 
ffffffff
Ei sinun tarvitse pitää, ei siitä ole kysymys, uskomatonta että pitää rautalankaa tähänkin laittaa.

Vaan se miten halveksuvasti puhut asiasta mistä et ymmärrä mitään. Et tiedä edes määritelmää ja kutsut vaan "samaksi paskaksi" saatika että tajuaisit yleensäkään sitä että on olemassa erilaisia ihmisiä erilaisilla tarpeilla ja tunteilla.

Se on se naurettavuus mistä puhuin. Ei se että et pidä ko. asiasta omassa elämässäsi.

Asenteesi. Halveksiva asenne. Ikäänkuin parisuhdemuoto olisi syy halveksia ihmisiä ja muka sen perusteella tietäisit ihmisistä suoraan etteivät ole koskaan tunteneetkaan "oikeaa" rakkautta.
Ei polyamoria ole mikään parisuhdemuoto, parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Ja tiedän kyllä, mitä polyamorian määritelmässä sanotaan, mutta minuun se ei uppoa. Tai no, ei se minun elämääni millään tavalla kyllä häiritse, jos joku haluaa niin elää niin voin ihan hyvin toivottaa onnellista elämää. MUTTA lapsia tuollainen suhde ei kaipaa.
 
Ei polyamoria ole mikään parisuhdemuoto, parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Ja tiedän kyllä, mitä polyamorian määritelmässä sanotaan, mutta minuun se ei uppoa. Tai no, ei se minun elämääni millään tavalla kyllä häiritse, jos joku haluaa niin elää niin voin ihan hyvin toivottaa onnellista elämää. MUTTA lapsia tuollainen suhde ei kaipaa.
No onneksi sinun mielipiteesi ei sitä määrää.

Minusta kun tärkeintä lapsille on rakastava ympäristö ja perhe, ei se onko isix2, äitix2 vai joku sekoitus noista.
 
Ei polyamoria ole mikään parisuhdemuoto, parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Ja tiedän kyllä, mitä polyamorian määritelmässä sanotaan, mutta minuun se ei uppoa. Tai no, ei se minun elämääni millään tavalla kyllä häiritse, jos joku haluaa niin elää niin voin ihan hyvin toivottaa onnellista elämää. MUTTA lapsia tuollainen suhde ei kaipaa.
Mun mielestä se on pajon parempi kuin paljon yleisempi "suhdemuoto" nimeltään pettäminen. Sekä reilumpaa että turvallisempaa kaikille osapuolille.
 
ffffffff
No onneksi sinun mielipiteesi ei sitä määrää.

Minusta kun tärkeintä lapsille on rakastava ympäristö ja perhe, ei se onko isix2, äitix2 vai joku sekoitus noista.
Tärkeintä lapsille on se, että hänellä on äiti ja isä yhdessä. Se riittää. Jos ero tulee, niin sitten uudet kumppanit voi tulla lapsen elämään, mutta ei ennen sitä eroa.

Ja ootko miettiny, kuinka ero lasta koettelee? Mietippäs, kun siinä on oikea iso ympäristö niitä ihmisiä, jotka voi sitten alkaa eroilemaan, että mitä se tekee lapsille? Vai ajatteletko tosiaan, että polyamorinen suhde on jotenkin tiukempi kuin parisuhde? :LOL:
 
ffffffff
Mun mielestä se on pajon parempi kuin paljon yleisempi "suhdemuoto" nimeltään pettäminen. Sekä reilumpaa että turvallisempaa kaikille osapuolille.
No minä en ole koskaan pettänyt parisuhteessa, eikä mua ole koskaan petetty. On niitäkin miehiä/naisia, jotka kykenee yksiavioisuuteen pettämättä puolisoaan. Sinkkuna taas kyllä toteutin itseäni ihan vapaasti, etten edes mikään pullossa kasvanut oo, mutta mun moraali vaan ei anna pettää parisuhteessa ollessani. Enkä olisi koskaan huolinut miestä, joka on edes jossain elämänsä vaiheessa pettänyt parisuhteessa. Miehellä/naisella pitää olla sen verran munaa, että päättää parisuhteen jos niin paljon mielii muihin peteihin.
 
#vieras
Tärkeintä lapsille on se, että hänellä on äiti ja isä yhdessä. Se riittää. Jos ero tulee, niin sitten uudet kumppanit voi tulla lapsen elämään, mutta ei ennen sitä eroa.

Ja ootko miettiny, kuinka ero lasta koettelee? Mietippäs, kun siinä on oikea iso ympäristö niitä ihmisiä, jotka voi sitten alkaa eroilemaan, että mitä se tekee lapsille? Vai ajatteletko tosiaan, että polyamorinen suhde on jotenkin tiukempi kuin parisuhde? :LOL:
Mikä pakko niitä tyttö- ja poikaystäviä on esitellä lapsille? Tai jos esittelee, niin mikä pakko on mainostaa, että se on romanttinen kumppani? Kyllä meillä käy kylässä muutenkin sekä miehiä että naisia. Jos minulla on vaikka ystävänä Liisa ja Liisa käy meillä usein kylässä. Sitten käykin niin, että Liisa vaikka muuttaa, eikä käy meillä enää. Luuletko, että lapsia kamalasti haittaa se, että Liisa ei enää kylässä käy?
 

Yhteistyössä