Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

  • Viestiketjun aloittaja pk-ope
  • Ensimmäinen viesti
LaMamanMorbid
Alkuperäinen kirjoittaja vihaa löytyy sinullekin;29378450:
Ei se mitään, me äiditkin vihaamme teitä aina marisevia pk-tätejä. Työssäkäyvänä maksan sinunkin palkkasi ja halveksin ammatinvalintaasi enemmän kuin mitään ammattikuntaa. :)
Vai oliskohan se niin, että työssäkäyvänä minä maksan sinunkin palkkasi? Mieti sitä!:xmas:
 
"a.p"
Kaikki ei pysty valita päivähoidon ja kotihoidon väliltä.se nyt vaan on niin. Mun mielestä ennemminkin pitäs satsata siihen että pienten hoito-olosuhteet päivähoitopaikoissa olis paremmin pienten tarpeita vastaavia ja että vanhemmille olis taloydellisesti kannattavaa tehdä lyhyempiätyöpäiviä.
Aina olisi varaa remontoida, järjestellä ja uusia päiväkodin olosuhteita, mutta fakta on ettei se materia korvaa niitä menetyksiä mitä lasta koskettaa. Aikuisen syliä, aikaa, huomiota, suojelua, turvaa ja rauhallista, kiireetöntä perushoitoa.
 
[QUOTE="a.p";29378248]Valitettavasti olen asunut ikäni Suomessa ja kokemusta ulkomailla olevasta päivähoito järjestelmä ei ole :( Tietääkseni useat perheet käyttävät koti-nannyja tai aupaireja joita pidän reilusti lapsiystävällismpinä mitä päiväkodin lapsiryhmää pienelle lapselle.[/QUOTE]

No, jos nyt puhutaan ihan pohjoismaista niin päiväkotia suositellaan jo näille 1-2v:lle. Sen nannyn tai aupairin sijaan (lastenhoitajia voidaan käyttää mutta yleensä siinä 1,5v paikkeilla nähdään jo parempana laittaa lapsi hoitoon.
 
"Kirurgi"
[QUOTE="a.p";29377883]Kotihoito 3-vuotiaaksi asti on aivan yleinen suositus, eikä mikään minun mielipide. Tietysti työelämä on vahvistanut sen mutta eiköhän se ole kaikilla tiedossa minkälainen hoito on pienelle hyväksi ja millainen ei. Päiväkodin kerkeää aloittamaan myöhemmin![/QUOTE]

Hei, mistä tuon suosituksen löytää, olisi kiinnostusta tutustua asiaan. Tiedätkö onko aiheesta tutkimuksia (enkä tarkoita nyt esim. Keltikangas-Järvisen kirjaa vaan esim. vertaisarvioituja julkaisuja)?
 
[QUOTE="...";29378442]Niin varmasti pitäisi, mutta koska näin ei ole vaan lähinnä tilanne vain menee lasten kannalta hurjemmaksi, en voi ymmärtää vanhempia, jotka tuo ikäiset lapset hoitoon laittavat. Aamulla revitään lapsi ylös, kiireesti päiväkotiin. Illalla haetaan pois, yhteistä aikaa muutama tunti ennen kuin lapsi menee nukkumaan. Tästä vielä osa menee kaupassa käyntiin ym. Eli lapsi ei todellakaan saa vanhemmaltaan huomiota ja seuraa kuin max pari tuntia päivä! 1-2v lapsi! Useimmiten viitenä päivänä viikossa. Haloo![/QUOTE]

Juu mää ite oon hoitanu kaks vanhinta kotona 6vuotiaaksi ja nuorimman 3vuotiaaksi ja senkin jälk hoitopäiviä on ollu maks 10/kk. Mutta tunnen paljon perheitä joissa ei oo vaihtoehtoja muita kuin laittaa se pieni sinne hoitoon. Useat heistä tekis mieluusti lyhyempää työviikkoa jos se olis taloudellisesti mahdollista. Useat heistä ois pitempään kotona jos se ois realistinen vaihtoehto mut kun se ei ole sitä kaikille,sanotte mitä sanotte. Elämäntilanteita on niin monia ja kaikkea ei vaan pysty ennakoimaan,täydellinen ennakointi on mahdotonta.
 
"..."
[QUOTE="Kirurgi";29378478]Hei, mistä tuon suosituksen löytää, olisi kiinnostusta tutustua asiaan. Tiedätkö onko aiheesta tutkimuksia (enkä tarkoita nyt esim. Keltikangas-Järvisen kirjaa vaan esim. vertaisarvioituja julkaisuja)?[/QUOTE]

Ihan ilman niitä tutkimuksia; katso 1-2v lasta. Ei kukaan voi väittää, että sen ikäisen paikka olisi muualla kuin kotihoidossa! Ihmiset, mikä teitä vaivaa. Tutkimuksia? Omat lapsenne, eikö kiinnosta?
 
LaMamanMorbid
No, jos nyt puhutaan ihan pohjoismaista niin päiväkotia suositellaan jo näille 1-2v:lle. Sen nannyn tai aupairin sijaan (lastenhoitajia voidaan käyttää mutta yleensä siinä 1,5v paikkeilla nähdään jo parempana laittaa lapsi hoitoon.
Minkäpituisia hoitopäiviä lapset tekevät siellä sveduissa? Briteissä monilla uraihmisillähän on au-paireja hakemassa lapsia kerhoista kotiin. Koulukin alkaa, olikos se 4-5-vuotiaana. Ehkä näissä on eroja riippuen siitä mihin yhteiskuntaluokkaan perhe kuuluu? Kaverini oli kotosalla briteissä kun lapset olivat alle 3-v ja muistaakseni he kävivät jonkun kerran viikossa myös kerhossa joka kesti 3h. Heillä oli joku pitkäntähtäimen suunnitelma koulusta johon toivoivat lasten pääsevän jos käy ensin jotain tiettyä kerhoa...mä luulen, että eri maissa on pikkasen eri systeemeitä koskien myös aikaa jonka lapset päivässä kerhoissa ja päikyissä viettävät.
 
"a.p"
No, jos nyt puhutaan ihan pohjoismaista niin päiväkotia suositellaan jo näille 1-2v:lle. Sen nannyn tai aupairin sijaan (lastenhoitajia voidaan käyttää mutta yleensä siinä 1,5v paikkeilla nähdään jo parempana laittaa lapsi hoitoon.
Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen, että pk:ta suositeltaisiin enemmin kuin lastenhoitajaa joka olisi hoitamassa lasta perheen kotona?
 
"Kirurgi"
[QUOTE="...";29378495]Ihan ilman niitä tutkimuksia; katso 1-2v lasta. Ei kukaan voi väittää, että sen ikäisen paikka olisi muualla kuin kotihoidossa! Ihmiset, mikä teitä vaivaa. Tutkimuksia? Omat lapsenne, eikö kiinnosta?[/QUOTE]

Kiinnostaa, enemmän kuin mikään muu. Olisin vaan halunnut lukea aiheesta muutakin kuin mielipiteitä.
 
ggth
[QUOTE="Kirurgi";29378510]Kiinnostaa, enemmän kuin mikään muu. Olisin vaan halunnut lukea aiheesta muutakin kuin mielipiteitä.[/QUOTE]

täytyy sanoa vaikka lapseton ja kokematon olenkin etten olisi uskonut jonkun olevan noin tyhmä jos siis äiti itse olet.. kyl oma ensisijainen hoitaja on aina parempi kun vieras ympäristö ja hoitaja.
 
juupsjaaps
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä;29378453:
Viera: joo joo, tiedät varsin hyvin itsekin, että tossa kohtaa on vähän eri tilanne. Mutta tää marmatus "ei ole rahaa, koulu on kesken, lässynlääpaska", mikä olisi voitu hoitaa ennakoimalla asioita, mitä täällä ihan oikeasti annetaan joka helvetin ongelmaan neuvoksi, ei oikein vakuuta.
Mulla ei ole mitään sen kummempaa selitystä kuin se, että halusin jatkaa työelämässä. En edes luullut olevani sitä sorttia joka on kotona pitkään ja kolme lasta tiedostaen tämän olemme tehneetkin. Haluamme vielä neljännenkin lapsen joka menee 1,5v-2 vuotiaana hoitoon riippuen miten jaksan olla "vain" kotiäitinä tai mieheni koti-isinä. Katsotaan miten sitten järkevästi menee.
Olemme itsekin lapsina aikaisin aloittaneet päikyn, kuten akateemisissa piireissä taitaa olla tapanakin ainakin noin keskimäärin. :) Ei omissa piireissä kukaan ihmettele yli vuoden ikäisen päiväkotiin menemisiä.

En silti kyllä voi allekirjoittaa sitä, että olisin kovin itsekästä sorttia äitinä vaan päinvastoin. Varmasti jokaisesta voidaan kaivella itsekäs ilkeä äiti ihan synnytyksen kipulääkkeistä imetykseen asti, mutta ei kuulu omiin tapoihin miettiä tuollaisia muista ihmisistä. Aina on "se parempi" asia jonka olisi voinut tehdä toisin, mutta syystä tai toisesta ei sitä tehnyt. Tästäkin voi jatkaa ikuista kiistaa, löytyy faktaakin ihan molempiin suuntiin, mutta mitä järkeä? :)

Saa yrittää haukkua lyttyyn, ei itsetunto onneksi ole niin alhainen ja olen rehellisesti erittäin tyytyväinen päätöksiimme sekä vanhemmuuteemme ja mielestäni meille syntyvät lapset ovat onnekkaita saadessaan näin hyvät vanhemmat elämälleen. Kaikilla lapsilla ei ole näin hyvin asiat. :/
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
"..."
Juu mää ite oon hoitanu kaks vanhinta kotona 6vuotiaaksi ja nuorimman 3vuotiaaksi ja senkin jälk hoitopäiviä on ollu maks 10/kk. Mutta tunnen paljon perheitä joissa ei oo vaihtoehtoja muita kuin laittaa se pieni sinne hoitoon. Useat heistä tekis mieluusti lyhyempää työviikkoa jos se olis taloudellisesti mahdollista. Useat heistä ois pitempään kotona jos se ois realistinen vaihtoehto mut kun se ei ole sitä kaikille,sanotte mitä sanotte. Elämäntilanteita on niin monia ja kaikkea ei vaan pysty ennakoimaan,täydellinen ennakointi on mahdotonta.
Elämäntilanteita on monia erilaisia, kaikkea ei voi ennustaa. Mutta mä ainakin tiedän aivan liian monta perhettä, missä äiti menee töihin ihan vaan siitä syystä että "kotona pää hajoaa". Todellakin on yleistä nykyään.

Kaiken kaikkiaan, jos sanotaan että ennen kasvatuslinjana on ollut "lapset saavat näkyä, eivät kuulua", niin nykyään taitaa olla linjana "lapset eivät saa näkyä, eivätkä kuulua. Tai ainakaan häiritä aikuisen muita intressejä. Mut on kiva omistaa lapsia".
 
"Kirurgi"
vieeras
[QUOTE="a.p";29375114]Hoidan lapset hyvin! Inhoa on vain näitä pikkulasten vanhempia kohtaan jotka kehtaavat valita lapsen edun vastaisen valinnan.[/QUOTE]

No et ilmeisesti edes omasta mielestäsi kovin kummoisesti kun kehtaat julkisesti todeta että tarjoamasi hoito on huonompaa kuin mitä kotona hoidettaessa. Vaihda ihmeessä alaa kun noin ahdistaa!
 
LaMamanMorbid
[QUOTE="Kala";29378531]Kirurgi osaa varmaan googlettaa.[/QUOTE]

Eikun se on perussettiä, että kysellään tutkimusten perään mielipidekeskusteluissa. Kokemukseen perustuvakaan tieto ei riitä.
 
Joku puhui toimeentulotuesta tms. Jos sanotaan, ettei asumis- tai muita tukia saa koska on omistusasunto ja kuitenkin 5- henkinen perhe täytyy elättää niin rehellisyyden nimissä moniko myy asunnon ja lähtee vuokralle saadakseen tuet siksi että voi pitää lapsen kotihoidossa?
 
"Eräs"
Mahtava ketju… syyllistetään syyllistämisen perään. Voin kertoa oman "itsekkään" tarinani. Olen nuori teknisen koulutuksen saanut nainen, joka halusi terveydellisistä syistä lapsensa ennen kolmenkymmenen vuoden ikää. Ennen lapsia oli hankittu talo, josta velkaa oman tulotason mukaan inhimillisesti. Oman lapsuuteni elin niin että äiti oli kotona kunnes olimme täysi-ikäisiä. Ylimääräistä rahaa ei ollut koskaan, itseasiassa välillä kotona laskettiin rahoja maitolitran riittävyyteen. Erityisesti kouluikäisenä nämä vanhempien "lapsiystävälliset" valinnat harmittivat, koska ei ollut rahaa matkusteluun, harrastuksiin, kivoihin vaatteisiin tms. Päiväkodissa käytiin muutama tunti päivässä, jotta saisimme ikäistämme seuraa, ja minua harmitti aina olla se kun vain piipahti leikkimässä. Itse olen onnistunut nuoresta iästäni huolimatta pääsemään yritysmaailmassa merkittävään asemaan, johon äitiyslomailu ei sopinut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Koin kuitenkin lapsen kannalta tärkeäksi sen, että vanhemmat ovat nuoria ja terveitä ja siksi lapsia päätettiin hankkia "nuorina". Jäätyäni ensimmäisen lapsen kanssa äitiyslomalle, päätimme yrittää toista niin pian kuin mahdollista nimenomaan lapsen edun nimissä, sillä sisarukset ovat korvaamattomia henkilöitä lapsen elämässä. Sisaruksen siivillä ensimmäinen lapseni sai olla kotona 2,5 vuotta, mutta toinen lapsi meni hoitoon juuri yksivuotiaana. Miksi? No koska ensinnäkään en halunnut omille lapsilleni samaa taloudellista helvettiä kuin minkä itse lapsuudessani elin. Minun kohdallani saan yli 2500 euroa enemmän käteen kuussa siitä että käyn työssä kuin että olen lasten kanssa kotona (vähennettynä on siis jo tarhamaksut). Ajattelin kokeilla miten lapset viihtyvät, ja mikäli tarhassa käyminen olisi vaikeeaa jäisin vasta sitten hoitovapaalle. Nyt 3 vuotta myöhemmin on yhden käden sormissa laskettuna ne päivät jolloin lapset ovat itkeneet hoitoon lähtöä. Ehkä tuttu sisarus ja ryhmis hoitomuotona ovat helpottaneet asiaa. Nyt ajattelet minun olevan vain rahan perään. Oma tavoitteenipa onkin se, että saan lainat maksettua nyt kun hyvää täysipäiväistä hoitoa on tarjolla, jotta voin jäädä kotiin silloin kun lapset menevät kouluun. Moni ajaa itsensä lasten vauva-aikana niin pahaan taloudelliseen ahdinkoon, ettei voi ajatellakaan kotona oloa sitten kun yhteiskunta ei enää tue sitä missään muodossa. Minusta juuri koululaisen tyhjään kotiin tuleminen on julmaa ja itsekästä, ja haluan silloin olla läsnä lapsilleni. Lomarahavapaita ja vuosilomia käyttämällä lapsilla on nytkin 10 viikkoa lomaa hoidosta normaali viikonloppujen lisäksi, joten en itse todellakaan koe, että jäisin paitsi lapseni kehityksestä tälläkään järjestelyllä. Itsekkäänä minua varmasti pitää moni tämän ratkaisun myötä, mutta jos mietitään lapsen muistia ja pitkää aikaväliä, uskon että lapset tulevat kiittämään minua ratkaisustani kun kouluiän lähestyessä olemme velaton perhe jolla on mahdollista pitää toinen vanhemmista kotona lasten tukena ja silti joskus matkustella ja käydä vaikka leffassa. Aina sanotaan sitä, että lapset ovat vain kerran pieniä. Tämä on totta, mutta yhtä lailla lapset käyvät vain kerran ala-asteen, läpi murrosiän etc., mutta aika harva samanlailla syyllistää äitejä jotka tulevat töistä 4-5 välillä vaikka lapsi on tullut tyhjään kotiin klo 13. Päiväkodissa on kuitenkin korvaavia sylejä ja kavereita.
 
"Kirurgi"
[QUOTE="Kala";29378531]Kirurgi osaa varmaan googlettaa.[/QUOTE]

Joo, osaa. Toisen tieteenalan lähteiden luotettavuutta ei vaan välttämättä aina osaa arvioida.

Kirurgi ei kylläkään tiennyt, ettei kaksplus-palstalla ole suotavaa kysellä kuin vain asioita joita ei googlettamalla löydä. Pahoittelut.
 
"..."
[QUOTE="Eräs";29378562]Mahtava ketju… syyllistetään syyllistämisen perään. Voin kertoa oman "itsekkään" tarinani. Olen nuori teknisen koulutuksen saanut nainen, joka halusi terveydellisistä syistä lapsensa ennen kolmenkymmenen vuoden ikää. Ennen lapsia oli hankittu talo, josta velkaa oman tulotason mukaan inhimillisesti. Oman lapsuuteni elin niin että äiti oli kotona kunnes olimme täysi-ikäisiä. Ylimääräistä rahaa ei ollut koskaan, itseasiassa välillä kotona laskettiin rahoja maitolitran riittävyyteen. Erityisesti kouluikäisenä nämä vanhempien "lapsiystävälliset" valinnat harmittivat, koska ei ollut rahaa matkusteluun, harrastuksiin, kivoihin vaatteisiin tms. Päiväkodissa käytiin muutama tunti päivässä, jotta saisimme ikäistämme seuraa, ja minua harmitti aina olla se kun vain piipahti leikkimässä. Itse olen onnistunut nuoresta iästäni huolimatta pääsemään yritysmaailmassa merkittävään asemaan, johon äitiyslomailu ei sopinut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Koin kuitenkin lapsen kannalta tärkeäksi sen, että vanhemmat ovat nuoria ja terveitä ja siksi lapsia päätettiin hankkia "nuorina". Jäätyäni ensimmäisen lapsen kanssa äitiyslomalle, päätimme yrittää toista niin pian kuin mahdollista nimenomaan lapsen edun nimissä, sillä sisarukset ovat korvaamattomia henkilöitä lapsen elämässä. Sisaruksen siivillä ensimmäinen lapseni sai olla kotona 2,5 vuotta, mutta toinen lapsi meni hoitoon juuri yksivuotiaana. Miksi? No koska ensinnäkään en halunnut omille lapsilleni samaa taloudellista helvettiä kuin minkä itse lapsuudessani elin. Minun kohdallani saan yli 2500 euroa enemmän käteen kuussa siitä että käyn työssä kuin että olen lasten kanssa kotona (vähennettynä on siis jo tarhamaksut). Ajattelin kokeilla miten lapset viihtyvät, ja mikäli tarhassa käyminen olisi vaikeeaa jäisin vasta sitten hoitovapaalle. Nyt 3 vuotta myöhemmin on yhden käden sormissa laskettuna ne päivät jolloin lapset ovat itkeneet hoitoon lähtöä. Ehkä tuttu sisarus ja ryhmis hoitomuotona ovat helpottaneet asiaa. Nyt ajattelet minun olevan vain rahan perään. Oma tavoitteenipa onkin se, että saan lainat maksettua nyt kun hyvää täysipäiväistä hoitoa on tarjolla, jotta voin jäädä kotiin silloin kun lapset menevät kouluun. Moni ajaa itsensä lasten vauva-aikana niin pahaan taloudelliseen ahdinkoon, ettei voi ajatellakaan kotona oloa sitten kun yhteiskunta ei enää tue sitä missään muodossa. Minusta juuri koululaisen tyhjään kotiin tuleminen on julmaa ja itsekästä, ja haluan silloin olla läsnä lapsilleni. Lomarahavapaita ja vuosilomia käyttämällä lapsilla on nytkin 10 viikkoa lomaa hoidosta normaali viikonloppujen lisäksi, joten en itse todellakaan koe, että jäisin paitsi lapseni kehityksestä tälläkään järjestelyllä. Itsekkäänä minua varmasti pitää moni tämän ratkaisun myötä, mutta jos mietitään lapsen muistia ja pitkää aikaväliä, uskon että lapset tulevat kiittämään minua ratkaisustani kun kouluiän lähestyessä olemme velaton perhe jolla on mahdollista pitää toinen vanhemmista kotona lasten tukena ja silti joskus matkustella ja käydä vaikka leffassa. Aina sanotaan sitä, että lapset ovat vain kerran pieniä. Tämä on totta, mutta yhtä lailla lapset käyvät vain kerran ala-asteen, läpi murrosiän etc., mutta aika harva samanlailla syyllistää äitejä jotka tulevat töistä 4-5 välillä vaikka lapsi on tullut tyhjään kotiin klo 13. Päiväkodissa on kuitenkin korvaavia sylejä ja kavereita.[/QUOTE]

Tiedätkö miten tärkeitä lapsen ensimmäiset vuodet ovat kehitykselle? On kamalaa, jos pieni koululainen joutuu olemaan yksin kotona. Näin ei pidä olla. Mutta tiedät kai, etteivät nämä ole verrannollisia? Juuri mitenkään. Sinulle urasi oli tärkein lasten ollessa pieniä, miksi selitellä?
 

Yhteistyössä