Y
"yks äitee"
Vieras
Tuntuu, että mitä enemmän yritän huolehtia lapsista, niin sitä onnettomimmiksi ne muuttuvat. Tietenkin äitinä haluaisin, että lapset ovat onnellisia, joten tuntuu pahalta kun lapset kiukkuavat, vaikka ymmärrän, että uhmaaminen on tärkeä kehitysvaihe. Välillä tuntuu, että ovat kaikkein tyytyväisempiä kun annan vaan niiden olla omassa rauhassaan. Ulkoilemaan lähdöstä tulee huuto, ruokapöydässä oleminen on kamalaa, hiuksia ei haluta kammata, hampaita pestä... Taidan kyllä ottaa joululomasta yhden päivän, etten komenna niitä ollenkaan, eläkööt pellossa. Mitkään houkuttelujutut ei tehoa, joten hyvällä ne ei tee mitään vaan aina pitää ensin uhkailla ennen kuin alkaa tapahtua. Mutta miksi ne pienet rakkaat lapsoset ei voi jo ala oppimaan, että kun äiti sanoo jotakin niin se pitää myös tehdä, enkä minä huvikseni niiden kiusaksi kaikkea ikävää keksi vaan ihan vaan siksi, että hampaisiin voi tulla reikiä ym. ja olen selittänyt syyt joka päivä, mutta ei auta... onko meillä harvinaisen kovakalloisia lapsia?
