MIkä siinä laitoshoidossa on niin kamalaa ?

Siis onhan se tietysti huono juttu Suomessa, kun hoitajia ei haluta palkata tarpeeksi, ja niillä palkatuillakin menee ihan liikaa aikaa byrokratian ja paperihommien hoitamiseen potilaista huolehtimisen sijaan.

Mutta siis jos otetaan hoitopaikka, jossa on tarpeeksi hoitajia ja asiat muutenkin kunnossa.

Siis että millä tavalla se on jotenkin huonokuntoiselle ja sairaalle vanhukselle tai vammaiselle tai kelle tahansa samassa tilanteessa olevalle niin kauhea asia olla jossain hoitopaikassa, jossa oikeasti on sitä ammattitaitoista apua saatavilla, kun sitä tarvitaan. Kun taas kotihoidossa siitä hoitamisesta huolehtii omaiset, joilla ei välttämättä ole mitään sairaanhoidon osaamista, tai joku kodinhoitaja tai vastaava, joka käy ehkä kerran viikossa ja muuten se avuntarvitsija saa pärjätä omillaan.

 

Hoitajilla on hirveä ja jatkuva kiire, se on se ongelma. Vanhukset esimerkiksi kärsivät aliravitsemuksesta, koska hoitajilla ei ole aikaa syöttää heitä rauhassa ja huolehtia riittävästi ravinnon saannista.

On varmasti hyviäkin paikkoja, erityisesti jos potilaalla on huumorintaju tallessa ja omaiset pitävät huolta.

 

Laitospaikka jossa on huonot resurssit on kamala paikka vanhuksen olla.

Vielä kamalampaa sitten on olla siellä kotona, ulosteen ja kusen keskellä nälkäsenä ja paskasena ja YKSIN, kun kotihoidossakaan ei ole resursseja.

Mutta Jutta sanoi ettei saa lietsoa pelkoa, he on nyt tehneet hyvän paketin ja vanhukset haluaa olla kotona.

 

Jotkut ihmiset viihtyvät paremmin yksikseen eivätkä halua syödä ja viettää aikaa toisten kanssa siinä määrin kuin laitoksessa joutuu.

 

Laitospaikoistahan halutaan eroon, se vie rahaa ja tietty taho joka on yksityistämisen kannalla joka asiassa ei halua että valtio joutuisi maksamaan mistäänmitään. Siksi ne laitospaikatkin halutaan lopettaa ja kaikki kotiin hoidettavaksi, nyt on taas jollekin kiireiselle paikkoja auki ja iso bisnes reikä tulossa joka hoitaa kotiin asti tuodun palvelun.
Yrittäkää nyt jo tajuta että kapitalisti hallituksen periaate on yksityistää kaikki, mikään eikä mitään saa valtiolta, toimeentulotuki loppuu, kaikki tuet loppuu. Joko viljelet itse ja elät tai taot rahaa jostain elämiseen tai kuolet.

 

Laitoshoito voi olla toimivakin ratkaisu, mutta kannattaa pitää mielessä, että ne vanhukset, sairaat tai vammaiset kaipaavat muutakin kuin sitä hoitoa. Ihmiset kaipaavat myös sosiaalisia kontakteja, läheisiä, rakkautta, mielekästä tekemistä ja vapautta siinä määrin kuin se on mahdollista.

 

isoäitini oli vuoden sairaalassa liikuntakyvyttömänä ennen kuolemaansa.
Ei ollut siellä hyvä, mutta vielä huonompi olisi ollut kotona. Kuka häntä siellä olisi hoitanut? 92-vuotias ukkiko? Työssäkäyvän ihmisen on jokseenkin mahdotonta hoitaa vanhusta, joka ei pääse itse vessaan.

Toisaalta tuttuni on ollut työssä monessakin vanhainkodissa ja kertoi, että kamalinta oli yksityisessä. Siellä voiton maksimointi oli pääosassa. Kunnallisella puolella saattaa sentään vähän toimia omantunnon mukaan - sen minkä ehtii.

 

Itse ymmärrän laitoshoidon terveyskeskusten vuodeosastoina tai hoivaosastoina joista vaikea on keksiä oikeasti mitään hyvää silloinkun oleminen ja hoito niissä on pitkäaikaista ja pysyvää. Suurimmat epäkohdat on liian vähän henkilökuntaa, liian pienet tila, ongelmat esim. mahdollisuudessa ulkoilemiseen jne. Asumispalveluyksikköjä tai tehostettuakaan pienkotiasumista en sanan varsinaisessa merkityksessä miellä laitoshoidoksi vaikka usein siihenkin liittyy piirteitä tapoja jotka on kopioitu laitoshoidosta.

 

Jos siis otetaan hoitopaikka, jossa on tarpeeksi hoitajia ja asiat muutenkin kunnossa = yksityinen, mutta kallis. Kuntien järjestämissä hoitopaikoissa hoitajien resursseja kiristetään koko ajan, josta laitoshoito on siis saanut negatiivissävytteisen imagonsa. Toki se on osalle vanhuksista ihan pakollinen, kun eivät kotona enää syystä tai toisesta pärjää, mutta mun mielestä mieluummin kotona niin pitkään, kuin mahdollista.

Kotihoidosta mä voisin sitten puhua vaikka romaanin verran, kun teen sitä itse lähihoitajana päivittäin työkseni. Kotihoito käy asiakkaan luona hänen tarpeensa mukaan jopa neljä-viisi kertaa päivässä (esim. klo 8, 12,16, 20 ja vielä yöllä), toisilla käydään vain kerran päivässä ja on heitäkin, joilla käydään parin viikon välein esim. lääkkeet jakamassa. Ellei tällä palvelulla kotona pärjää, niin sitten aletaan miettiä muita vaihtoehtoja. Harvoilla on omaishoitajat, mutta useimmilla taas omaiset jollain tapaa hoidossa mukana, esim. käyvät kaupassa/apteekissa, jakavat lääkkeet, siivoilevat, seurustelevat yms. mutta eivät osallistu esim. vanhuksen hygienian tai ravitsemuksen hoitoon. Lisäksi ammattitaitoinen havainnointi ja seuranta bongaa vanhuksen voinnin muutokset nopeasti ja osaa jo niiden perusteella päätellä, mitä pitää tutkia tai tehdä sekä järjestää niiden hoidon, esim. lääkekuurin.

 

Usein kotiinkin on riittävät palvelut mahdollista saada eikä silloin mielestäni ole mitään perusteita sen paremmin laitoshoidolle kuin palveluasumiseen. Jossakin vaiheessa ongelmaksi kotonakin muodostuu ne tilat yms. riittävän laajat asunnon muutostyöt ei läheskään aina ole edes mahdollisia saati että ne olisivat kustannustehokkaita. Jossakin kohtaa suurimmaksi ongelmaksi muodostuu etäisyydet, ympärivuorokautisista palveluista on hyvin vähän hyötyä jos apua hälytettäessä sen tulo kestää tunteja. Oikeastaan kenenkään edun mukaista ei ole myöskään yksin asuvan vahnuksen turvattomuudesta johtuvat soitot esim. hätäkeskukseen.

 

Ihminen laitostuu! On olemassa esim nuoria muistisairaita, joilla pää ei pelaa yhtään, mutta kroppa toimisi vielä. Makaamalla laitoksessa se loppukin toimintakyky katoaa tutkitusti ja varmasti

 

Siis että millä tavalla se on jotenkin huonokuntoiselle ja sairaalle vanhukselle tai vammaiselle tai kelle tahansa samassa tilanteessa olevalle niin kauhea asia olla jossain hoitopaikassa, jossa oikeasti on sitä ammattitaitoista apua saatavilla, kun sitä tarvitaan. Kun taas kotihoidossa siitä hoitamisesta huolehtii omaiset, joilla ei välttämättä ole mitään sairaanhoidon osaamista, tai joku kodinhoitaja tai vastaava, joka käy ehkä kerran viikossa ja muuten se avuntarvitsija saa pärjätä omillaan.

Sairaanhoidollista osaamista vanhus tai vammainen harvoin tarvitsee ympärivuorokauden ja/tai useaa kertaa vuorokaudessa. Akuutisti sairas (huonokuntoisen) vanhuksen tai vammaisen paikka taas on sairaalassa, mutta harvoin hoivaosastolla.

 

[QUOTE="kkmm";29330959]Sairaanhoidollista osaamista vanhus tai vammainen harvoin tarvitsee ympärivuorokauden ja/tai useaa kertaa vuorokaudessa. Akuutisti sairas (huonokuntoisen) vanhuksen tai vammaisen paikka taas on sairaalassa, mutta harvoin hoivaosastolla.[/QUOTE]

Sairaalan ja palvelutalon vuodeosastolla juurikin vanhuksia riittää, ja osa omaishoitajista vie hoidettavan osastolle jo siksikin että saa huilia hetken. En sano sille, että ne olisivat jotain helvettejä mutta sinne me kaikki päädytään

 

KUULE, käypä hoidossa, vaikka viikko, siellä osastolla niin tiedät miksi

 

Mulla on 84v pappa, joka on omaishoitaja mun 84v mummolle. Mummolla on Altzhaimer ja muisti on täysin mennyt. Ei osaa itse pukea, syödä, käydä wc:ssä, tarvitsee apua aivan kaikessa. Mummo on tosi ilkeä papallekkin, kun ei enää tunne edes miestään.
Papalla vaan on periaate, et kerran kun on naimisiin menty, niin siellä ollaan viimeiseen asti ja hoidetaan toinen toisiamme.
Aiemmin tarjottiin itse kukin apua, mut ei halunnut. Mutta viime vuonna tuli papallekkin stoppi. Hän ei jaksa fyysisesti enää, siivota päivittäin sänkyä, vessaa, keittiötä, makkaria, kaikkea missä voi kakka tulla mummolla housuun. Ja kun mummo vielä kävelee, niin sen kakan voi tehdä vaikka keittiön roskikseen. Pesulle ei voi lähteä kun joku vierasmies on mukana. Eli jos pappa yrittää viedä pesulle, niin toinen hakkaa ja lyö. Kotiapukaan ei ole kelvannut. Nyt oli vissiin pakko papankin suostua auttamiseen, kun ei tosiaan enää paikat kestä itselläänkään. Mummo on nyt n 2-3 päivää/kk laitoshoidossa ja sit taas kotiin papan iloksi <3 sit ehkä kk tai kaks kotona ja taas joku päivä hoidossa. Paikkoja ei ole laitoshoitoon, vaikka apua tarvis heti. Selkävaivainen 84v hoitaa kotona 84v dementikkoa, joka ei muista omaa nimeään, ei osaa käydä vessassa, ei osaa syödä. Laitoshoitopaikkoja vaan vähemmäksi ja enempi kotihoitoa. Mitä jos ei kotona enää jaksa?

 

laitoshoitoa halutaan vähentää koska se on kallista, se on se yksi ja ainoa syy.

Olen itse vuodeosastolla töissä, työ on ihan perseestä ja lähden heti kun löydän muuta. Täältä on sairaanhoito kaukana... Tämä on lähes vain ja ainoastaan säilytyspaikka vanhuksille jotka eivät pärjää kotona eikä niille löydy muutakaan hoitopaikkaa. Ja hoitajat väsyy koska henkilöstömitoitus on tehty akuutille hoitotyölle.

 

Saisivat laillistaa eutanasian täälläkin. Ei tarvitsisi kitua laitoksessa.

 

Saisivat laillistaa eutanasian täälläkin. Ei tarvitsisi kitua laitoksessa.

sanos muuta. Toivottavasti itse saisi elää pitkän elämän, nähdä lastenlasten kasvamisen ja kuolla vanhana ns. saappaat jalassa!

 

niin ja laitoshoito halutaan muuttaa palveluasumiseksi, koska palveluasumisessa asukkaat maksavat itse lähes kaiken... Eli kunta säästää!

 

no itse en ainakaan haluaisi tilaan, jossa vain makaan sängyssä. en pysty itse liikkumaan, peseytymään syömään, tai juomaan. joku pesee sut ja puhdistaa paskat ja syöttää. ja jos ei vielä oo mitään, tai pysty tekemään mitään aikansa kuluksi, makaat vaan. sellaista en halua. joukossa näkyy olevan vielä hoitajia, jotka käsittelee asukasta kovakouraisesti ja huutavat jopa.

 

Sairaalan ja palvelutalon vuodeosastolla juurikin vanhuksia riittää, ja osa omaishoitajista vie hoidettavan osastolle jo siksikin että saa huilia hetken. En sano sille, että ne olisivat jotain helvettejä mutta sinne me kaikki päädytään

Palvelutaloissa nykyään on hyvin vähän vuodeosastoja ja ihanteellisin asumismuoto pakkomakuuttaminen vanhuksille ei ole. Toisekseen vain hyvin pieni osa vanhuksista on niitä jotka elävät vuosikausia niin huonokuntoisina että eivät pysty liikkumaan, joten vuodeosastoille eivä todellakaan kaikki päädy.

Se että "laitoshoitoa" kunnan muuttavat kustannussyistä palveluasumiseksi on kyllä totta. Silloin osa kustannuksista jotka laitoshoidossa kuuluu kunnan huolehdittavaksi siirtyy vanhukselle itselleen esim. laitoshoidossa vanhukselle kuuluu hoitoon kaksi parturi käyntiä vuodessa palveluasunnossa vanhus kustantaa kaikki käynit itse. Osa kustannuksista siirtyy valtion maksettavaksi esim. kelan korvausten kautta. Palveluasumisesta aiheutuu toki edelleen kustannuksia myös kuntataloudelle. Kustannusten siirtyessä onneksi on tapahtunut myös kehitystä niissä palveluissa ja hoidossa, vaikkakin kehittämisen varaakin on vielä paljon.

 

Riippuu laitoksesta.

Kyllähän sitä tällä hetkellä tuntuu rankalta ajatus että menisi niin huonoon kuntoon ettei pärjäisi ilman jatkuvaa apua. Jos niin nyt kuitenkin käy, niin ei se asuminen esim sellaisessa laitoksessa missä mies on töissä niin huonolta vaihtoehdolta tunnu. Kuitenkin oma iso huone, ehkä parvekekin kylppäreineen hyvässä kunnossa ja asianmukaisiksi suunnitellut tilat. Mukava piha, hyvät mahdollisuudet ulkoiluun, pääsee hoitajan kanssa mm kahvittelemaan, syömään ulos, ostoksille, halutessaan vaikka uimaan, konserteihin, teatteriin jne. Siisti sauna. Talolla paljon omia aktiviteetteja (esim jumppaa, erilaisia pelejä, karaokea, esiintyjiä, askartelu/käsityöryhmiä yms), vietetään juhlapyhiä jne. Hyvät ruuat ja henkilökunnalla hoidon lisäksi aikaa seurusteluun. Omaiset saavat halutessaan yöpyä.

Eli siinä vaiheessa kun kotona pärjääminen alkaa olla heikkoa eikä pysty enää hyödyntämään tuon "vapauden" etuja niin mielummin sitten tuonne.

 

Tieto tuo tuskaa, mä tiedän vanhushuollon tilanteen ja en haluaisi nähdä äitiäni laitoksessa.

 

Tieto tuo tuskaa, mä tiedän vanhushuollon tilanteen ja en haluaisi nähdä äitiäni laitoksessa.

No en mäkään. Mutta nyt ollaan paikassa jossa äiti ei pääse jalkeillekaan ilman apua ja isä juuri ja juuri itsekään. Yksi vanha ei kykene toista auttamaan. Pakko tässä on alkaa pohtia mitä tehdään tilanteelle. Ihminen joka tarvii yötä päivää apua vessaan jne ei voi asua kotona jos apu on tuleva vain tiettyinä aikoina.

 

Ja laitoshoidossa voi olla juuri sitä kamalaa, itsekin nähneenä. Ei tosiaan oo auvoa jokapaikassa sen enempää asukkailla kun hlökunnallakaan.