Mies kehuskelee kinkkurahoilla, veronpalautuksilla ja ylityökorvauksilla :(

Kuuntelet? Eihän siitä paljon ääntä tarvitse lähteä, korkeintaan oven kolaus kun mies lähtee kapakkaan saahan sitä palkallaan tehdä mitä haluaa kun vaan on perheellä ruokaa jne.

[QUOTE="mami";29309305]Miksi kuuntelet moista paskaa?[/QUOTE]

 

Mene töihin. Problem solved. Vai onko parempia vaihtoehtoja? Veikkaan että ei.

 

Joo tää on kyllä se mihin en ikinä lähtisi. Olisi ollut kolme vaihtoehtoa a) ei lapsia b)yhteiset rahat c)rahat jaetaan niin, että molemmat maksaa tukiin/tuloihin suhteutettuna osansa. Mies voisi toki myös itse jäädä puoliksi kotiin lapsia hoitamaan. En ala yksin mahdollistamaan "ilmaiseksi" toisen tienaamista ja edistystä uralla saamalla itse surkean elintason ja se tienaava (jonka mahdollistan) hulppean elintason. No way. Tuntisin itseni niin alistetuksi patalapuksi.

Jotenkin tuo laskeminen ja jakaminenkin on vähän niin ja näin. Onko se raha oikeesti noin "munmunmun" kun yhdessä ollaan kaikki rakennettu ja perhe perustettu?
Asia voisi olla toisin jos olisi jo entisestään lapsia ja omaisuutta tai toisella jokin hyvin kallis harrastus ja rahaa vähän jne...en tiedä, mutta tässä tilanteessa kummalekaan ei tullut edes mieleen, että lähdettäisi syynäämään tarkasti niitä rahoja. Kulutus kuitenkin suht samantyylistä ja nautitaan toisten saamisista. Ei tule sellainen olo, että sika sai uudet kengät, vaan "ihanaa kun sille tuli hyvä mieli uusista hienoista kengistä".

 

Jos koko kotihoidontuki meneee sulla lainanmaksuun niin mies ilmeisesti maksaa teidän perheessä ruoat, vaatteet, vakuutukset, sähkö- ja vesilaskun jne. Eli ilmeisesti jo aika paljon niitä ns. yhteisiä menoja menee miehen pussista.

Eikö se silloin ole ihan reilua että jos saa jotain ylimääräistä rahaa niin työssäkäyvä pystyisi maksamaan niillä rahoilla itselleenkin jotain?

Eiköhän se sullekin jonkun joululahjan osta?

 

Ihanko oikeasti kaikki pillukantotelineet mahtavuudessaan ja "paremman vanhemman" roolissanne vaaditte 100% tasavertaisuutta tuloihin? Pari vuotta kotona oleilua, 1-4 tunnin päikkäreitä ja perhekerhoissa kahvittelua. Mies käy painamassa rahat perheelle ja siitä hyvästä te räksötätte, että rahat tänne!?

 

Mä varmaan olen sitten niitä harvoja naisia, jotka vaatii että on "eri rahat". Menot laitetaan puoliksi (toki huomioon ottaen toisen taloudellinen tilanne) ja loppu on sitä "omaa rahaa". Näin molemmat saalaittaa rahaa siihen mikä itsestä tuntuu tärkeältä. Ei tarvitse tapella.

Mä olen muutamissa suhteissa ollut, joissa yhdessä mies kontroloi kaikkia rahoja ja toisessa yritti, mutta yrityksen asteeksi jäi. Jos mä käyn töissä ja yhteisiä lapsia on, niin todellakin saan myös päättää itse mihin laitan rahaa, eikä niin, että vain toinen osapuoli suhteessa määrää mihin talouden tulot ohjataan.

Meillä tämä ainakin on toiminut. Tosin, mies on joskus oman leväperäisen rahankäyttönsä takia (vaikka on suuremmat tulot) jäänyt esim. reissuilta pois, koska en todellakaan lähde kustantamaan hänen osuuttaansa pienemmistä rahoista siksi, että tuhlailee rahojaan muihin juttuihin Jopa passin hankkiminen on ollut ylivoimaista vaikkei se paljoa maksa ja jso meillä olisi yhteiset tulot, niin voi hyvää päivää..ei tulis muuta kuin sanomista. Tällä tavalla napinaa tulee huomattavasti vähemmän. Poikkeus tila otetaan toi käyttööns illoin, jos vaikka käy niin, että karenssia pukkaa firman konkurssin ym. takia (jota tässä suhteesssa on tapahtunut) ja toisella on ollut hetkenaikaa tilanne, ettei tuloja ole ollut. Silloin on "yhteiset" rahat, eli toine ottaa vetovastuun taloudesta ja antaa myös toiselle osapuolelle käyttörahaa, niin että sitä on tasapuolisesti (jos siis mitään ylimääräistä menojen jälkeen jää).

 

eikö miehesi osallistu taloudellisesti ?

 

Yhdellä sukulaisella on rahat jaettu aina tulojen mukaan. Eli laskevat sen mukaan minkä verran maksavat lainaa ja millon mitäkin. Jos toinen on kotona niin toinen maksaa selvästi enemmän. Mielestäni ihan hyvä ja reilu ratkaisu jos rahasta tulee helposti kränää ja/tai on hyvin erilaiset käyttötavat. Toinen vaikka haluaa säästää johonkin ja toisella kallis harrastus mihin tykkää rahaa laittaa runsaammin.

 

Ei kuulosta kivalta... Ja tekee kyllä väärin sua kohtaan. Meillä minä työttömänä ja mies elättää minut ja kuusi lasta, koskaan ei ole ollut ongelmia ja oon ollu vuosia kotiäitinä. Meillä kaikki rahat on tasantarkkaan yhteisiä.

 

Onko se raha oikeesti noin "munmunmun" kun yhdessä ollaan kaikki rakennettu ja perhe perustettu?

Harvassa perheessä sitä rahaa on kuitenkaan hankittu yhdessä. Melkein kaikki tulo on henkilökohtaista, jommankumman ansaitsemaa. Se, salliiko myös toisen voivan käyttää noita rahoja, on toki sovittavissa, mutta lähtökohtaisesti ne rahat ovat jommankumman.

 

Harvassa perheessä sitä rahaa on kuitenkaan hankittu yhdessä. Melkein kaikki tulo on henkilökohtaista, jommankumman ansaitsemaa. Se, salliiko myös toisen voivan käyttää noita rahoja, on toki sovittavissa, mutta lähtökohtaisesti ne rahat ovat jommankumman.

Meillä ne on tavallaan hankitty yhdessä vaikka vain mies on pääosin ollut palkkatyössä. Se että mä oon kotona lapsia hoitamassa, antaa miehelle mahdollisuuden paiskia töitä. Meillä on varmaan erikoinen järjestely sitten, kaikki rahan on yhteisiä. Onneksemme mies on erityisen hyvätuloinen ja meillä perhe on yhteinen yritys.

 

Kuulostaa perin persemäiseltä tilanteelta. Reilumpaa olisi että kumpikin laittaa esim. 80% tuloistaan yhteisiin menoihin, ja loput 20% saa pitää itsellään. Sulle jäisi vähän sitä omaa rahaa tuista, ja miehelle myös sitten jäisi omaa rahaa omiin menoihinsa, omasta palkastaan, jonka saa käyttää mihin haluaa.

 

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jos nainen ei jäisi vapaaehtoisesti kotihoidontuen varaan. Miten se onnistuu?

Velvollisuudentunnosta. Kun ei minusta ole ihan oikein laittaa 9 kk ikäistä päivähoitoon, kun on taloudellinen mahdollisuus hoitaa lasta kotona pidempään. Enkä kannata mitään vuosikausien kotihoitoa, ihanne ehkä 1,5 - 2 vuotta. Eli niin, että itse olisin ollut se 9 kk ja mies toiset 9 kk. Hän ei suostunut, vaikka oli samaa mieltä ettei vauvaa pidä päivähoitoon laittaa, joten mitä muuta vaihtoehtoa oli kuin jäädä hoitovapaalle. Lapsi meni sitten 1 v 3 kk iässä perhepäivähoitoon ja arvaapas kuka saa paheksunnat osakseen siitä, että noinkin nuorena päivähoito alkoi? No äiti tietenkin...

Minä kannatan perhevapaiden pakollista jakamista vanhempien kesken, muuten tämä tasa-arvo ei tunnu etenevän mihinkään. Ei tarvi sitten miesten niin kovin kadehtia naisiakaan, kun saavat itsekin loisia osansa.

 

[QUOTE="äitix6";29310466]Meillä ne on tavallaan hankitty yhdessä vaikka vain mies on pääosin ollut palkkatyössä. Se että mä oon kotona lapsia hoitamassa, antaa miehelle mahdollisuuden paiskia töitä. Meillä on varmaan erikoinen järjestely sitten, kaikki rahan on yhteisiä. Onneksemme mies on erityisen hyvätuloinen ja meillä perhe on yhteinen yritys. [/QUOTE]

Olisihan siinä sekin vaihtoehto että lapset menisi päivähoitoon ja sä töihin.

 

[QUOTE="äitix6";29310442]Ei kuulosta kivalta... Ja tekee kyllä väärin sua kohtaan. Meillä minä työttömänä ja mies elättää minut ja kuusi lasta, koskaan ei ole ollut ongelmia ja oon ollu vuosia kotiäitinä. Meillä kaikki rahat on tasantarkkaan yhteisiä.[/QUOTE]

En halua maalata piruja seinille, mutta olethan varmistanut selustasi? Mitä jos miehesi löytää jonkun nuoremman ja hehkeämmän sekä lähtee tämän mukaan? Jos et ole varustautunut tähän, niin olet todella pulassa lapsilaumasi kanssa.

 

[QUOTE="vieras.";29310476]Velvollisuudentunnosta. Kun ei minusta ole ihan oikein laittaa 9 kk ikäistä päivähoitoon, kun on taloudellinen mahdollisuus hoitaa lasta kotona pidempään. Enkä kannata mitään vuosikausien kotihoitoa, ihanne ehkä 1,5 - 2 vuotta. Eli niin, että itse olisin ollut se 9 kk ja mies toiset 9 kk. Hän ei suostunut, vaikka oli samaa mieltä ettei vauvaa pidä päivähoitoon laittaa, joten mitä muuta vaihtoehtoa oli kuin jäädä hoitovapaalle. Lapsi meni sitten 1 v 3 kk iässä perhepäivähoitoon ja arvaapas kuka saa paheksunnat osakseen siitä, että noinkin nuorena päivähoito alkoi? No äiti tietenkin...

Minä kannatan perhevapaiden pakollista jakamista vanhempien kesken, muuten tämä tasa-arvo ei tunnu etenevän mihinkään. Ei tarvi sitten miesten niin kovin kadehtia naisiakaan, kun saavat itsekin loisia osansa.[/QUOTE]

Voi hyvin olla että joidenkin miesten into hankkia lapsia vähenisi jos perhevapaa tulisi heille pakolliseksi.

 

[QUOTE="vieraana";29310477]Olisihan siinä sekin vaihtoehto että lapset menisi päivähoitoon ja sä töihin.[/QUOTE]

Kyllä, tällä hetkellä sekin olis mahdollista, työttömänä siis tällä hetkellä. Miehen työ tähän saakka ollut niin vaativaa ja aikataulut niin hajanaiset että parempi on ollu että mä oon ollu kotona.

 

[QUOTE="vieras.";29310481]En halua maalata piruja seinille, mutta olethan varmistanut selustasi? Mitä jos miehesi löytää jonkun nuoremman ja hehkeämmän sekä lähtee tämän mukaan? Jos et ole varustautunut tähän, niin olet todella pulassa lapsilaumasi kanssa.[/QUOTE]

Ei tarvitse varautua Kaikki sen suhteen kunnossa.

 

[QUOTE="äitix6";29310492]Ei tarvitse varautua Kaikki sen suhteen kunnossa.[/QUOTE]

Noh tuota, luuletko että kukaan niistä jotka ovat tulleet jätetyiksi ajattelevat parisuhteessa ollessaan että niin voi käydä? Ei tarkoita että juuri teidän perheessä niin kävisi, mutta luulen että suurimmalle osalla se ero tulee kuitenkin yllätyksenä.

Tai mitä järkeä olisi suhteessa olla jos ero ei olisi yllätys?

 

Juu, ja tavallaan teidän rahat ovat minunkin ansaitsemiani, koska minun maksamillani veroilla kustannetaan lapsilisiä ja muita tukia... Kyllä se on niin, että kenen nimi on työsopimuksessa, hän on ne rahat ansainnut. Olen iloinen, että teillä toimii tuo järjestely, mutta muista toki, että nautit miehen rahoista juuri niin kauan kuin hänen hyväntahtoisuuttaan riittää. Se ei ole naiselle mitenkään varma tilanne.

 

[QUOTE="vieraana";29310498]Noh tuota, luuletko että kukaan niistä jotka ovat tulleet jätetyiksi ajattelevat parisuhteessa ollessaan että niin voi käydä? Ei tarkoita että juuri teidän perheessä niin kävisi, mutta luulen että suurimmalle osalla se ero tulee kuitenkin yllätyksenä.

Tai mitä järkeä olisi suhteessa olla jos ero ei olisi yllätys?[/QUOTE]

No ei kyllä pidä paikkaansa, en tiedä KETÄÄN jolle ero olisi tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muille se voi näyttää siltä, mutta aina on perheen sisällä pitkään kuohunut. Eroa tehdään pitkästi ja kipeästi.
En siksi ajattele, että hitto pitääpä olla himmeet säästöt jos ihan yhtäkkiä huomenna mies pakkaa kamansa ja lähtee. Ja toki mies myös tällaisen eron sattuessa olisi minulla täys sika, veisi ihan kaiken mahdollisen ja hylkäisi lapsetkin. Ihan yhtäkkiä vaan! Kuolema taas voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vakuutuksilla on aika hyvin tämä asia turvattu, niillä kykenen myös saattamaan opintoni loppuun asti ja talon maksaa. Eli suurimmat taloudelliset ongelmat hoidossa jos näin sattuisi käymään.

 

No ei kyllä pidä paikkaansa, en tiedä KETÄÄN jolle ero olisi tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muille se voi näyttää siltä, mutta aina on perheen sisällä pitkään kuohunut. Eroa tehdään pitkästi ja kipeästi.
En siksi ajattele, että hitto pitääpä olla himmeet säästöt jos ihan yhtäkkiä huomenna mies pakkaa kamansa ja lähtee. Kuolema taas voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vakuutuksilla on aika hyvin tämä asia turvattu, niillä kykenen myös saattamaan opintoni loppuun asti ja talon maksaa. Eli suurimmat taloudelliset ongelmat hoidossa jos näin sattuisi käymään.

Näin. Kyllä sitä henkistä eroa monesti tehdään pitkään ennen virallista eroa. Harvemmin se nyt ihan päin pläsiä lävähtää, toki joskus niinkin.

 

Ihailtavaa jos perheessä pystytään reilusti jakamaan rahat vaikka toinen tukie varassa. Kertoo ainakin sen, että raha ei ole ykkösasia vaan perheet haluavat perheidensä sisälle samanlaisen elintason ja oman puolisonkin elintasi kiinnostaa. Minulle oli itsestäänselvää, että kun tienasin töissä ollessani runsaasti enemmän, ne rahat kuuluivat perheelle. Minulle on tärkeintä oman puolison ja lasteni hyvinvointi johon kuuluu myös taloudellinen puoli. Sen on oltava mahdollisimman hyvä jokaisella. En halua seisoa rahasalkun pällä kun puoliso joutuu pyytämään rahaa. Todella alentavaa toista kohtaan.

 

Kai teillä sunjamunrahat-tyypeillä on jääkappissakin omat nimikoidut hyllyt omille sapuskoille? Itseasiassa minä ihan oikeasti tiedän tällaisen pariskunnan.

Meillä on yhteistä lapset, asunto, rahat ja kaikki. Tai no, vaattet ei oikein sovi yhteisiksi.

 

Juu, ja tavallaan teidän rahat ovat minunkin ansaitsemiani, koska minun maksamillani veroilla kustannetaan lapsilisiä ja muita tukia... Kyllä se on niin, että kenen nimi on työsopimuksessa, hän on ne rahat ansainnut. Olen iloinen, että teillä toimii tuo järjestely, mutta muista toki, että nautit miehen rahoista juuri niin kauan kuin hänen hyväntahtoisuuttaan riittää. Se ei ole naiselle mitenkään varma tilanne.

Onko sulla lapsia, jotka on päivähoidossa? Jos nimittäin on, niin eiköhän omat verotulosi mene ihan päivähoitokulujen maksamiseen.

Yksi päivähoitopaikka maksaa keskimäärin tonnin kunnalle. Joten jos perheessä on useampi päiväkoti-ikäinen lapsi, niin kyllä se melko varmasti tulee muille veronmaksajille halvemmaksi, että lapset hoidetaan kotona, vaikka sitten siitä hyvästä jotain tulonsiirtoakin maksettaisiin. Tai no pienituloisen maksamat verot ei kata edes yhtä päivähoitopaikkaa-kotihoidontuki.

No joo, minä olen muuten parisuhteessa omien rahojen kannalla, mutta perhevapaiden aikainen ansionmenetys on lapsista aiheutuva kulu. Eikä todellakaan ole oikein, että toinen yksinään tämän kaikkien suurimman pikkulapsivaiheen kuluerän kustantaisi. Lapsista aiheutuvat kulut jaetaan tasan siinä missä asumiskulutkin, eikä ole mitään hyväntekeväisyyttä että lapsistaan (edes) taloudelliset velvoitteet kantaa. Jos mies ei saa jäädä hoitovapaalle vaikka vuorostaan haluaisi, tilanne on tietenkin toinen. Mutta harvemmin taitaa näin olla.