Vaikea valinta: mies vai koira? Kummasta luovun :(

Minä jouduin luopumaan heistä jo aiemmin. Erossa kun on kyse juuri siitä lapsen osalta. Jompi kumpi tai molemmat joutuvat luopumaan eikä se ole ollenkaan kivaa kenellekään. Kyse on vain siitä että onko muut vaihtoehdot pahempia.

Ja kuinka moni isä nykyäänkin 'hylkää' lapsensa ilman eroa menemällä töihin muulle paikkakunnalle.

Eivätkö lapsesi asuneet kuitenkin nimenomaan sinun luonasi siihen asti, kun muutit Helsinkiin? En minä arvostele sinun valintaasi mitenkään, vaan sitä sokerikuorrutusta, johon sen tahdot peittää.

 

Eivätkö lapsesi asuneet kuitenkin nimenomaan sinun luonasi siihen asti, kun muutit Helsinkiin? En minä arvostele sinun valintaasi mitenkään, vaan sitä sokerikuorrutusta, johon sen tahdot peittää.

Ikävä kyllä ei, vaan kyseessä oli viikko-viikko, paitsi vanhimman osalta. Tein kyllä viehearvion siinä että luulin heidän tulevan Helsinkiin. Luovuin siinä kohdassa kun lapsi alkoi oireilemaan ja toinen vaihtoehto olisi ollut oikeuteen meno joka olisi kestänyt kuukausia. Se että lapset eivät tienneet tulevaisuutta kulutti heitä paljon enemmän kuin mikään muu.

Lapset eivät ole kokeneet hylkäämisenä, vasta viime viikonlopun olin heidän kanssaan. Käyn itse noin joka toinen tapaaminen siellä ja toisen puolen lapset tulevat tänne.

 

Onko miehelläsi ap kovinkin vakava allergia? Koska onhan olemassa myös vähä-allergisoivia koiria! Ja en nyt tarkoita sitä, että menisit ja hylkäisit vanhan koirasi ja ottaisit sitten toisen tilalle!
Ja esimerkiksi kiinalaisenakupunktion kautta ihmiset ovat päässeet eroon allergioistaan, tai ainakin saaneet suurta helpotusta.
Ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon, voi löytyä myös joku parempi kompromissi.

 

Voi että kuinka ikävä tilanne. Vaikea päätös kyllä, onko koira kuinka iäkäs?

Minun olisi todella vaikea edes alkaa suhteeseen allergikon kanssa, sillä eläimet ovat itselleni niin merkittävä osa elämää. Ei niitä uusi heila mitenkään varmasti sivuuttaisi, koska kyllä siihen koiraan/kissaankin kiintyy vuosi vuodelta vain enemmän - niin kuin ihmisiinkin.

 

Pitäisin omat kämpät siihen asti että koirasta aika jättää. Mikä kiire sillä yhdessä asumisella on?

 

Paljon asiaakin tuossa, mutta homman voi minusta kääntää toisinkinpäin ainakin _jos_ on kyseessä suhde josta on tulossa jotain kunnollista.
Pystyyhän aikuinen ihminen vaihtamaan harrastuksensa/intohimonsa koirista vaikka virkkaamiseen tai retkeilyyn _jos_ niin haluaa on elämäntilanne vaatii. Jos ei pysty/halua niin ei se mies/suhde ollut kovin merkittävä ja that's it. Minusta simppeliä.
Olin itsekin intohimoinen keikoilla juoksija ja usein viihteellä poikaporukassa kävijä. Pakkohan ne oli merkittävästi vähentyä kun perhettä laitoin pystyyn samaan tapaan elikko pitää lähteä eläinhullulta jos tilanne niin vaatii.

Moni ihminen ei koskaan löydä sitä intohimoista hienoa harrastusta jota haluaa harrastaa loppuelämänsä. Ihan luonnollista että moni ei myöskään tajua sitä miten vaikealta tuntuu luopua jostain sellaisesta.

Se on varmaan myös monelle vaikea käsittää että luopuu toisesta ihmisestä koska joutuisi luopumaan jostain mikä tuo sisältöä elämäänsä riippumatta siitä onko sitä kumppania tai ei.

Johtunee suurelta osin myös siitä että useilla on taipumus "ostaa" tämä ajatus "ainoasta oikeasta" kun se on aivan naurettava ajatus että olisi vain yksi ja ainoa maailmassa joka sopii sinulle. Paskanmarjat.

Maailmassa on palttiarallaa 7 miljardia ihmistä ja väität että vain yksi on sinulle?

Miten selität sen että moni joka on menettänyt kumppaninsa sairaudelle, onnettomuudelle, mille ikinä, on silti löytänyt itselleen sen aivan ihanan rakkaan ihmisen ja saanut onnensa siltikin.

Harlekiinikirjojen ja päiväunelmien asiat kannattaa pitää ihan juurikin siellä missä ne ovat, kirjoissa ja päiväunelmissa. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Joten minusta siinä ei ole mitään vikaa että dumppaa ihmissuhteen jos hommalle on joku itselle hyvin merkittävä huono kohta.

Harrastukset, sosiaaliset suhteet eli kaverit,ystävät jne on ihmisen mielenterveydelle tärkeämpiä kuin mahdollinen parisuhde jossa joutuu luopumaan asioista mitkä parhaimmillaan saavat sinut jaksamaan juurikin päivästä toiseen, ei tämä elämä mitään herkkua ole aina.

Ymmärrän myös valinnan toiseen suuntaan, mutta vain siinä tapauksessa kun ne asiat ei ole kauhean merkittäviä sinulle mistä luovut. Olen tavannut aika monta ihmistä joka on ollut pahoilla mielin kun on miehen / naisen takia luopunut jostain hyvin tärkeästä. He yleensä katuvat sitä pitkin elämäänsä. En ole tavannut montaakaan ihmistä joka olisi tavannut vain yhden seurustelukumppanin tai ei yhtään elämänsä aikana.

Tottakai parisuhteen merkitys korostuu mitä pitempään olet sitä ilman, mutta niinhän se on kaiken kanssa, joku asia mikä on sinulle tärkeä on entistä tärkeämpi mitä pitempään joudut olemaan ilman.

Jäitä hattuun, elämä olisi elettävä vaikka ei joka hetki saisi olla jonkun kanssa. Ystävät ja kaverit + harrastukset auttaa kestämään myös silloin kun se parisuhde pettää, hyvin harvoin se on toisinpäin että tarvitsisit kumppania kun joku harrastus / kaveri pettää. Semmoinen van leikataan elämästä ja jatketaan eteenpäin, kun taas suhteeseen jumiitat pahimmillaan vuosiksi jos se on oikein hankala vuoristorata.

Tuon sanoneena, miettisin vakavasti useampaan kertaan sekaannunko koira / hevosihmisiin. Tai keneenkään jolle lemmikkieläimet on niin iso asia että ne menee suurimman osan asioista edelle. Jos harrastus olisi terveellä pohjalla ja tiedostus olisi asiasta että kyseessä on kumminkin eläin ja siitä joutuu jossain kohti luopumaan, voisin harkita. Aika moni vaan joka on fanaattinen lemmikkifani, omaa sumentuneen suhteellisuuden tajun, esimerkiksi sen kanssa että jos se lemmikki tulee vakavasti sairaaksi niin siihen syydetään tuhansia euroja vaikka ei ole mitenkään varmaa selviääkö. Se on eläin, järki päähän.

Vaikka harrastan tietokoneita, pelaamista ja sen sellaisia "turhia asioita" niin ne ovat minulle jokseenkin tärkeä sisältö elämään ja nimenomaan rentoutumiseen jne niin en kyllä oikeasti laittaisi noita asioita esimerkiksi läheisen edelle.

 

Tähän liittyen kysymys näin miehenä koira vai nainen/vaimo.
Minulla on selkeä kanta tähän asiaan. En luopuisi koskaan mistään hinnasta koirastani, joka on ja tulee aina olemaan minulle se tärkein. Jos joutuisin valintatilanteeseen niin ei epäilystäkään siitä, etteikö koira saisi jäädä asumaan kanssasi.