revi siitä
Mitä sairasta ja kuvottavaa siinä on jos pelastaa mieluumin uskollisen ystävänsä kuin ventovieraan?
Koirat ovat paljon uskollisempia ja luotettavampia elämän kumppaneita kuin suurin osa ihmisistä.
V1ERAS
Astrolabelta ei kannata tässä asiassa mielipidettä kysyä. Hänhän on/ oli valmis "luopumaan" lapsistaankin miehen takia.
En silti sano mikä olisi oikea ratkaisu. Itse varmaan yrittäisin mahdollisuuksien mukaan sijoittaa koiran jollekin tutulle tai sitten alkuun siirtää sitä yhteen muuttamista ja katsoa mitä suhteen kanssa tapahtuu.
Jos halu yhdessö asumiseen tulevaisuudessakin on olemassa, niin sitten miettisin uudelleen.
Mä uskon vahvasti tunteisiin ja uskon että sydämessäsi tiedät mikä onparas ratkaisu. Älä mieti mitä muut ajattelevat, mikä olisi oikein ja mitä kuuluisi tehdä, vaan tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta ja parhaalta. Kaikelle on syynsä, välillä joutuu tekemään "hölmöjäkin" ratkaisua mutta yleensä paljastuu jossain vaiheessa ns. syy- ja seuraussuhde.
En silti sano mikä olisi oikea ratkaisu. Itse varmaan yrittäisin mahdollisuuksien mukaan sijoittaa koiran jollekin tutulle tai sitten alkuun siirtää sitä yhteen muuttamista ja katsoa mitä suhteen kanssa tapahtuu.
Jos halu yhdessö asumiseen tulevaisuudessakin on olemassa, niin sitten miettisin uudelleen.
Mä uskon vahvasti tunteisiin ja uskon että sydämessäsi tiedät mikä onparas ratkaisu. Älä mieti mitä muut ajattelevat, mikä olisi oikein ja mitä kuuluisi tehdä, vaan tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta ja parhaalta. Kaikelle on syynsä, välillä joutuu tekemään "hölmöjäkin" ratkaisua mutta yleensä paljastuu jossain vaiheessa ns. syy- ja seuraussuhde.
vierasfds
On kyllä älyvapaita miehiä nämä palstamammat ottaneet, jos koirasta löytyy enemmän iloa kuin miehestä. 
mun miehestä takuuvarmasti löytyy enemmän iloa joka suhteessa kuin yhdestäkään eläimestä, Luojan kiitos.
Joko aloittajalla on ihan täys nolla se mies, tai sitten ei ole oikeasti rakastunut siihen mieheen. Muussa tapauksessa päässä on vahvasti vikaa, jos elukka menee rakkaan ihmisen edelle.
mun miehestä takuuvarmasti löytyy enemmän iloa joka suhteessa kuin yhdestäkään eläimestä, Luojan kiitos. Joko aloittajalla on ihan täys nolla se mies, tai sitten ei ole oikeasti rakastunut siihen mieheen. Muussa tapauksessa päässä on vahvasti vikaa, jos elukka menee rakkaan ihmisen edelle.
Minusta on kuvottavia nuo kenet pelastaisit -leikit. Minulla on kaksi poikaa, enkä todellakaan lähde miettimään, kumman heistä jättäisin liekkeihin.
Samoin kaikki ihminen on ihminen jeesustelut on ällöjä. Joo, Jammu-setä ja somalit on ihmisiä, ihan kuten minun lapsenikin, mutta en heitä saman arvoisina pidä. En ikimaailmassa huolisi somalimiestä kotiini asumaan, mutta koira meillä kyllä asuu. Eli kyllä mä eläintä enemmän pidän arvossa. Muutenhan ottaisin sen sijaan jonkun mamun elätiksi.
....
Itse valitsisin koiran. En pelkästään sen takia että juuri tämä nykyinen koira olisi tärkeämpi, vaan myös sen takia että olisi aivan varmasti hyvin katkera siitä ettei koskaan enää tulisi olemaan karvakorvia omassa kodissa.
Mahdolliset lapset eivät koskaan kokisi sitä mitä minä koin pienenä kun oli oma pehmeäturkkinen paras kaveri aina lohduttamassa ja tuomassa iloa, koko perheelle.
Mahdolliset lapset eivät koskaan kokisi sitä mitä minä koin pienenä kun oli oma pehmeäturkkinen paras kaveri aina lohduttamassa ja tuomassa iloa, koko perheelle.
?!
Millä sä niitä mahdollisia lapsia hankit jos valitset aina sen koiran? Sen koiran kanssako?
tarkennus
Se että moni sanoo orastavaksi suhteeksi, sitä missä ollaan muuttamassa yhteen, on kyllä melkoinen tulkinta. En kyllä tiedä missä vaiheessa sitten seurusteltaisiin vakavasti, jos yhteenmuutto tehdään orastavusvaiheessa. No, jotkut tosiaan menee avioliittoon ennen kuin asuvat yhdessä.
....
Nykyinen mies on ihan "koirahullu" kuin minäkin.
........
Valitsisin koiran, asuisin eri osoitteessa miehen kanssa ja jatkaisin tapailemista kumpikin omissa osoitteissa. Tai sitten tulisin siihen tulokseen, että emme ole kuitenkaan toisillemme ne oikeat.
Sitten vielä siihen on ihan pakko sanoa, että astma ei tarkoita eläinallergiaa, itsellä keskivaikea astma, eli siis hoidan sitä kortisoni-estolääkityksellä päivittäin, kuitenkin minulla on kaksi koiraa (ja allergiaton mies, koirat olivat minulla ennen miestä) enkä ole allerginen eläimille testienkään mukaan. Olen vain astmaatikko.
Sitten vielä siihen on ihan pakko sanoa, että astma ei tarkoita eläinallergiaa, itsellä keskivaikea astma, eli siis hoidan sitä kortisoni-estolääkityksellä päivittäin, kuitenkin minulla on kaksi koiraa (ja allergiaton mies, koirat olivat minulla ennen miestä) enkä ole allerginen eläimille testienkään mukaan. Olen vain astmaatikko.
mä...
Todella vaikea samaistua tilanteeseen, sillä en lähtisi alun alkaenkaan tapailemaan allergista miestä. Mutta jos nyt jostain kumman syystä olisin moisessa tilanteessa, jatkaisimme yhdessä oloa omista asunnoista käsin tai sitten ero. Koirista en voisi luopua, en edes miettisi asiaa.
Blue
Mielenkiintoisia vastauksia, osa odotettujakin. Pitää kuitenkin muistaa että ihmiset ovat erilaisia.
Koiraihmiset tietävät heti kuinka vaikea valinta on. Jos koira on vähän enemmän kuin pelkkä "ihan kiva" lemmikki niin valinta on vaikea. Jos koira on intohimoinen harrastus niin vaaka kallistuu usein koiraan tai erillisiin asuntoihin.
Te joilla koiraa ei ole niin osa saattaa ymmärtää valinnan vaikeuden niin, jos teillä on elämässä joku juttu mihin suhtaudutte intohimoisesti, harrastus, urheilu tai joku muu. Sitten jos ajattelette että teidän pitää valita joko se teille tosi tärkeä juttu (mikä on ollut teidän elämässänne jo pitkään) tai sitten mies johon teillä on uusi suhde. Ei se olekaan enää niin helppoa valita.
Sitten on tietysti ihmisiä joilla ei ole elämässään mitään muuta niin tärkeää kuin ihmiset (niin suht vieraat kuin tutummatkin). Silloinhan valinta on ihan selvä ja ymmärrän että on vaikea ajatella että muilla ihmisillä saattaa olla jotain muutakin tärkeää elämässään.
Lapsia tähän on täysin turha sotkea. Jokaisella ihmistyypillä ne omat lapset kuitenkin menevät kaiken muun ylitse (samoin kun vanhan, ja toimivan, parisuhteen toinen puoli), ja niistä ei tässä nyt puhuttu.
Koiraihmiset tietävät heti kuinka vaikea valinta on. Jos koira on vähän enemmän kuin pelkkä "ihan kiva" lemmikki niin valinta on vaikea. Jos koira on intohimoinen harrastus niin vaaka kallistuu usein koiraan tai erillisiin asuntoihin.
Te joilla koiraa ei ole niin osa saattaa ymmärtää valinnan vaikeuden niin, jos teillä on elämässä joku juttu mihin suhtaudutte intohimoisesti, harrastus, urheilu tai joku muu. Sitten jos ajattelette että teidän pitää valita joko se teille tosi tärkeä juttu (mikä on ollut teidän elämässänne jo pitkään) tai sitten mies johon teillä on uusi suhde. Ei se olekaan enää niin helppoa valita.
Sitten on tietysti ihmisiä joilla ei ole elämässään mitään muuta niin tärkeää kuin ihmiset (niin suht vieraat kuin tutummatkin). Silloinhan valinta on ihan selvä ja ymmärrän että on vaikea ajatella että muilla ihmisillä saattaa olla jotain muutakin tärkeää elämässään.
Lapsia tähän on täysin turha sotkea. Jokaisella ihmistyypillä ne omat lapset kuitenkin menevät kaiken muun ylitse (samoin kun vanhan, ja toimivan, parisuhteen toinen puoli), ja niistä ei tässä nyt puhuttu.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Moni ihminen ei koskaan löydä sitä intohimoista hienoa harrastusta jota haluaa harrastaa loppuelämänsä. Ihan luonnollista että moni ei myöskään tajua sitä miten vaikealta tuntuu luopua jostain sellaisesta.
Se on varmaan myös monelle vaikea käsittää että luopuu toisesta ihmisestä koska joutuisi luopumaan jostain mikä tuo sisältöä elämäänsä riippumatta siitä onko sitä kumppania tai ei.
Johtunee suurelta osin myös siitä että useilla on taipumus "ostaa" tämä ajatus "ainoasta oikeasta" kun se on aivan naurettava ajatus että olisi vain yksi ja ainoa maailmassa joka sopii sinulle. Paskanmarjat.
Maailmassa on palttiarallaa 7 miljardia ihmistä ja väität että vain yksi on sinulle?
Miten selität sen että moni joka on menettänyt kumppaninsa sairaudelle, onnettomuudelle, mille ikinä, on silti löytänyt itselleen sen aivan ihanan rakkaan ihmisen ja saanut onnensa siltikin.
Harlekiinikirjojen ja päiväunelmien asiat kannattaa pitää ihan juurikin siellä missä ne ovat, kirjoissa ja päiväunelmissa. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Joten minusta siinä ei ole mitään vikaa että dumppaa ihmissuhteen jos hommalle on joku itselle hyvin merkittävä huono kohta.
Harrastukset, sosiaaliset suhteet eli kaverit,ystävät jne on ihmisen mielenterveydelle tärkeämpiä kuin mahdollinen parisuhde jossa joutuu luopumaan asioista mitkä parhaimmillaan saavat sinut jaksamaan juurikin päivästä toiseen, ei tämä elämä mitään herkkua ole aina.
Ymmärrän myös valinnan toiseen suuntaan, mutta vain siinä tapauksessa kun ne asiat ei ole kauhean merkittäviä sinulle mistä luovut. Olen tavannut aika monta ihmistä joka on ollut pahoilla mielin kun on miehen / naisen takia luopunut jostain hyvin tärkeästä. He yleensä katuvat sitä pitkin elämäänsä. En ole tavannut montaakaan ihmistä joka olisi tavannut vain yhden seurustelukumppanin tai ei yhtään elämänsä aikana.
Tottakai parisuhteen merkitys korostuu mitä pitempään olet sitä ilman, mutta niinhän se on kaiken kanssa, joku asia mikä on sinulle tärkeä on entistä tärkeämpi mitä pitempään joudut olemaan ilman.
Jäitä hattuun, elämä olisi elettävä vaikka ei joka hetki saisi olla jonkun kanssa. Ystävät ja kaverit + harrastukset auttaa kestämään myös silloin kun se parisuhde pettää, hyvin harvoin se on toisinpäin että tarvitsisit kumppania kun joku harrastus / kaveri pettää. Semmoinen van leikataan elämästä ja jatketaan eteenpäin, kun taas suhteeseen jumiitat pahimmillaan vuosiksi jos se on oikein hankala vuoristorata.
Tuon sanoneena, miettisin vakavasti useampaan kertaan sekaannunko koira / hevosihmisiin. Tai keneenkään jolle lemmikkieläimet on niin iso asia että ne menee suurimman osan asioista edelle. Jos harrastus olisi terveellä pohjalla ja tiedostus olisi asiasta että kyseessä on kumminkin eläin ja siitä joutuu jossain kohti luopumaan, voisin harkita. Aika moni vaan joka on fanaattinen lemmikkifani, omaa sumentuneen suhteellisuuden tajun, esimerkiksi sen kanssa että jos se lemmikki tulee vakavasti sairaaksi niin siihen syydetään tuhansia euroja vaikka ei ole mitenkään varmaa selviääkö. Se on eläin, järki päähän.
Vaikka harrastan tietokoneita, pelaamista ja sen sellaisia "turhia asioita" niin ne ovat minulle jokseenkin tärkeä sisältö elämään ja nimenomaan rentoutumiseen jne niin en kyllä oikeasti laittaisi noita asioita esimerkiksi läheisen edelle.
Se on varmaan myös monelle vaikea käsittää että luopuu toisesta ihmisestä koska joutuisi luopumaan jostain mikä tuo sisältöä elämäänsä riippumatta siitä onko sitä kumppania tai ei.
Johtunee suurelta osin myös siitä että useilla on taipumus "ostaa" tämä ajatus "ainoasta oikeasta" kun se on aivan naurettava ajatus että olisi vain yksi ja ainoa maailmassa joka sopii sinulle. Paskanmarjat.
Maailmassa on palttiarallaa 7 miljardia ihmistä ja väität että vain yksi on sinulle?
Miten selität sen että moni joka on menettänyt kumppaninsa sairaudelle, onnettomuudelle, mille ikinä, on silti löytänyt itselleen sen aivan ihanan rakkaan ihmisen ja saanut onnensa siltikin.
Harlekiinikirjojen ja päiväunelmien asiat kannattaa pitää ihan juurikin siellä missä ne ovat, kirjoissa ja päiväunelmissa. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Joten minusta siinä ei ole mitään vikaa että dumppaa ihmissuhteen jos hommalle on joku itselle hyvin merkittävä huono kohta.
Harrastukset, sosiaaliset suhteet eli kaverit,ystävät jne on ihmisen mielenterveydelle tärkeämpiä kuin mahdollinen parisuhde jossa joutuu luopumaan asioista mitkä parhaimmillaan saavat sinut jaksamaan juurikin päivästä toiseen, ei tämä elämä mitään herkkua ole aina.
Ymmärrän myös valinnan toiseen suuntaan, mutta vain siinä tapauksessa kun ne asiat ei ole kauhean merkittäviä sinulle mistä luovut. Olen tavannut aika monta ihmistä joka on ollut pahoilla mielin kun on miehen / naisen takia luopunut jostain hyvin tärkeästä. He yleensä katuvat sitä pitkin elämäänsä. En ole tavannut montaakaan ihmistä joka olisi tavannut vain yhden seurustelukumppanin tai ei yhtään elämänsä aikana.
Tottakai parisuhteen merkitys korostuu mitä pitempään olet sitä ilman, mutta niinhän se on kaiken kanssa, joku asia mikä on sinulle tärkeä on entistä tärkeämpi mitä pitempään joudut olemaan ilman.
Jäitä hattuun, elämä olisi elettävä vaikka ei joka hetki saisi olla jonkun kanssa. Ystävät ja kaverit + harrastukset auttaa kestämään myös silloin kun se parisuhde pettää, hyvin harvoin se on toisinpäin että tarvitsisit kumppania kun joku harrastus / kaveri pettää. Semmoinen van leikataan elämästä ja jatketaan eteenpäin, kun taas suhteeseen jumiitat pahimmillaan vuosiksi jos se on oikein hankala vuoristorata.
Tuon sanoneena, miettisin vakavasti useampaan kertaan sekaannunko koira / hevosihmisiin. Tai keneenkään jolle lemmikkieläimet on niin iso asia että ne menee suurimman osan asioista edelle. Jos harrastus olisi terveellä pohjalla ja tiedostus olisi asiasta että kyseessä on kumminkin eläin ja siitä joutuu jossain kohti luopumaan, voisin harkita. Aika moni vaan joka on fanaattinen lemmikkifani, omaa sumentuneen suhteellisuuden tajun, esimerkiksi sen kanssa että jos se lemmikki tulee vakavasti sairaaksi niin siihen syydetään tuhansia euroja vaikka ei ole mitenkään varmaa selviääkö. Se on eläin, järki päähän.
Vaikka harrastan tietokoneita, pelaamista ja sen sellaisia "turhia asioita" niin ne ovat minulle jokseenkin tärkeä sisältö elämään ja nimenomaan rentoutumiseen jne niin en kyllä oikeasti laittaisi noita asioita esimerkiksi läheisen edelle.
Viimeksi muokattu:
Blue
Mä tein näin ja sillä oli tarkoituksensa koska tilalle sain sen jota (lapsellisesti ja naurettavasti pidän minulle sinä yhtenä oikeana). En varmasti yksin jäisi jos tämä tästä loppuisi mutta samanlaista en tule löytämään. Mutta realistisesti ajattelen kyllä että jos tähänkään suhteeseen ei olisi koiria mahtunut niin ohitse olisin tästäkin suhteesta kävellyt... Kaikella on tarkoituksensa ja joskus on onneakin mukana.
Ei se ole lapsellista että arvostaa toista ja ymmärtää hänen arvonsa. Se että ajattelee sen sen hetkisen olevan ainoa oikea maailmassa on hyvin hyvin sinisilmäistä ja lapsellista.
aattele vähä
Ai jestas, tää oli kyllä terävä kommentti
"Vierailija"
Katohan vain, hänkö on ihan tehnytkin sen.
Kommentoin aiemmassa viestissäni astrolabelle; "Sinä se varmaan luopuisit lapsistasikin, että saisit miehen".
Se oli lähinnä vitsi/ sarkasmia, kun juuri sellaisen kuvan hänestä täällä saa, mutta eipä sitten olekaan kauhean väärä tai epärealistinen kuva.
En tiennytkään, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, aika ällöttävää.
Aijoo, sori, taisin lukea ketjun huolimattomasti.
[QUOTE="Vierailija";29310107]Katohan vain, hänkö on ihan tehnytkin sen.
Kommentoin aiemmassa viestissäni astrolabelle; "Sinä se varmaan luopuisit lapsistasikin, että saisit miehen".
Se oli lähinnä vitsi/ sarkasmia, kun juuri sellaisen kuvan hänestä täällä saa, mutta eipä sitten olekaan kauhean väärä tai epärealistinen kuva.
En tiennytkään, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, aika ällöttävää.[/QUOTE]
Väitetään että minä olen hylännyt kun muutin Helsinkiin enkä saanut lapsiani mukaan. Yleensäkin äiti kuulemma hylkää lapset jos jättää erossa lapset isälle.
Kommentoin aiemmassa viestissäni astrolabelle; "Sinä se varmaan luopuisit lapsistasikin, että saisit miehen".
Se oli lähinnä vitsi/ sarkasmia, kun juuri sellaisen kuvan hänestä täällä saa, mutta eipä sitten olekaan kauhean väärä tai epärealistinen kuva.
En tiennytkään, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, aika ällöttävää.[/QUOTE]
Väitetään että minä olen hylännyt kun muutin Helsinkiin enkä saanut lapsiani mukaan. Yleensäkin äiti kuulemma hylkää lapset jos jättää erossa lapset isälle.
Eihän tässä ole kyse eläimen inhimillistämisestä tai siitä, että laittaa eläimen ihmisen edelle. Kyse on siitä onko valmis luopumaan itselle tärkeästä asiasta parisuhteen takia. Se asia nyt sattuu tässä tapauksessa olemaan koira, mutta se voisi aivan hyvin olla vaikka kuntosaliharjoittelu, vapaaehtoistyö tai ystävä.
huomautus
Jos et olisi muuttanut, et olisi hyljännyt. Eihän siinä mitään tehdä ratkaisu, kuten teit, muttei se silti muuta tosiseikkaa, että jätit lapsesi.
Näin se on. Eikä ole kysymys siitä kumpi on tärkeämpi, ihminen vai koira. Vaan kumman kanssa ap haluaa viettää seuraavat vuodet.
Eikö palstalla juuri ole sanottu että ihmisten ei tulisi luopua harrastuksistaan uuden suhteen myötä. Miksi koirasta sitten pitäisi? Tosin uuden suhteen valitseminen ei ole sekään väärin.
Minä jouduin luopumaan heistä jo aiemmin. Erossa kun on kyse juuri siitä lapsen osalta. Jompi kumpi tai molemmat joutuvat luopumaan eikä se ole ollenkaan kivaa kenellekään. Kyse on vain siitä että onko muut vaihtoehdot pahempia.
Ja kuinka moni isä nykyäänkin 'hylkää' lapsensa ilman eroa menemällä töihin muulle paikkakunnalle.