Vaikea valinta: mies vai koira? Kummasta luovun :(

Ap:n tapauksessa tekisin kai itse niin, että asuisin jonkin aikaa erillään. Jos ja kun suhde syvenee, koittaisin etsiä lähipiiristä koiralle uuden kodin, jossa koiraa voisi tavata. Jos suhde mieheen kariutuisi "pian", voisi koira muuttaa takaisin - jos taas suhde kariutuisi vasta vuosikymmenen kuluttua, ottaisin uuden koiran.

Eikö ap nimenomaan ole siinä vaiheessa, että suhde on syventynyt, kun kerran yhteenmuuttoa harkitaan?

 

Jos olis vasta orastava suhde niin en luopuisi minulle rakkaasta koirasta enkä kyllä tiedä alkaisinko välttämättä suhteeseen jos koira-allergia tulisi tietooni. Mulle koirat on perheenjäseniä ja rakastan niitä. Enhän mä miestänikään jättäisi vain siksi että haluaisin koiran hankkia jos toisinpäin ajattelee..

MUTTA:
Jos miehelleni nyt puhkeaisi allergia yhtäkkiä niin tottakai etsisimme koirille uuden kodin, sehän on selvä vaikka vaikeaa se tulisi olemaankin..

 

Joskus nää ns. allergikot on sitä lajia että ne joko liioittelee tai sit epämääräisesti kertoo asian ja toinen saa käsityksen ettei allergia ole paha. Antaa toisen olla siinä luulossa että lemmikki ei ole ongelma ja niin suhde pääsee jatkumaan. Ja annas olla kun yhteen pitäisi muuttaa tai muutetaan, aletaan vaatia lemmikin poistoa.

Ap, olisi kiva että itse kertoisit taustoja hiukan enemmän ettei turhaan spekuloida.

 

Sitoutuminen mieheen tuntuu olevan aika heikoissa kantimissa, kun joudut ees kysymään. Pidä se koiras ja anna miehen etsiä oikea onni.

Voi jeesus, sekö automaattisesti tarkoittaa, että sitoutuminen on heikoissa kantimissa jos miettii perheenjäsenestä luopumista?

Vaikka itse olisi kuinka sitoutunut, joutuisin kyllä miettimään samaa kuin ap. Jokainen järkevä ihminen pystyy ajattelemaan rationaalisesti, että suhde ei välttämättä ole loppuelämän kestävä tuossa vaiheessa, kun ei edes yhdessä asuta.
Mielestäni tuo yhteenmuuttovaihe on vielä tietyllä tapaa kokeilua, onko kumppani oikea, täysin sopiva.

Jos sinä otat kenet tahansa vastaantulevan ja päätät sillä sekunnilla pariutua, mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin koita nyt hyvä ihminen ymmärtää että valtaosa ihmisistä pitävät järjen äänenkin mukana.
(Niin se sinäkin tunnut voivottelevan ex-miehiäsi, kuinka oli paska suhde.. olisi ehkä kannattanut miettiä kaksi kertaa!?)
Sinä se varmaan luopuisit lapsistasikin, että saisit miehen.

 

Lievään allergiaan on hoitona siedätyshoito, oletteko kokeilleet?

 

[QUOTE="vierailija";29306168]Entäs sitten kun luovut koirasta ja jonkun ajan kuluttua teille tuleekin ero. Sitten harmittaa : /[/QUOTE]

Koira kuolee muutaman vuoden kuluttua ja silloin on jo menettänyt elämänsä miehen. Onko sitten mukavaa elää seuraavat 50 vuotta ilman sitä oikeaa elämänkumppania.

 

Sitoutuminen mieheen tuntuu olevan aika heikoissa kantimissa, kun joudut ees kysymään. Pidä se koiras ja anna miehen etsiä oikea onni.

täysin samaa mieltä!

 

Koira kuolee muutaman vuoden kuluttua ja silloin on jo menettänyt elämänsä miehen. Onko sitten mukavaa elää seuraavat 50 vuotta ilman sitä oikeaa elämänkumppania.

No eihän se mikään Se Oikea ole jos ei kerran yhdessä voida olla ilman, että pitää luopua jostain muusta itselle tärkeästä.

 

Sitoutuminen mieheen tuntuu olevan aika heikoissa kantimissa, kun joudut ees kysymään. Pidä se koiras ja anna miehen etsiä oikea onni.

Peesaan. Jos edes pitää miettiä tällaista niin ei ole prinssi oikea kyseessä.

 

[QUOTE="Vierailija";29307402]Voi jeesus, sekö automaattisesti tarkoittaa, että sitoutuminen on heikoissa kantimissa jos miettii perheenjäsenestä luopumista?

Vaikka itse olisi kuinka sitoutunut, joutuisin kyllä miettimään samaa kuin ap. Jokainen järkevä ihminen pystyy ajattelemaan rationaalisesti, että suhde ei välttämättä ole loppuelämän kestävä tuossa vaiheessa, kun ei edes yhdessä asuta.
Mielestäni tuo yhteenmuuttovaihe on vielä tietyllä tapaa kokeilua, onko kumppani oikea, täysin sopiva.

Jos sinä otat kenet tahansa vastaantulevan ja päätät sillä sekunnilla pariutua, mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin koita nyt hyvä ihminen ymmärtää että valtaosa ihmisistä pitävät järjen äänenkin mukana.
(Niin se sinäkin tunnut voivottelevan ex-miehiäsi, kuinka oli paska suhde.. olisi ehkä kannattanut miettiä kaksi kertaa!?)
Sinä se varmaan luopuisit lapsistasikin, että saisit miehen.[/QUOTE]

Koira on koira, ihminen on ihminen.

 

[QUOTE="vierailija";29307498]No eihän se mikään Se Oikea ole jos ei kerran yhdessä voida olla ilman, että pitää luopua jostain muusta itselle tärkeästä.[/QUOTE]

Ap mainitsi avausviestissään pahan allergian. Joko se on unohtunut?

 

Nämä "pidä koira" ja pistä ukko ihmiset eivät näytä käsittävän että ihminen on ihminen ja eläin on ELÄIN...ei mikään muu! Mä en voi ymmärtää näitä että"en voi missään nimessä luopua koirastani,kissastani,kanistani,lehmästäni..." jonkun miehen takia! PYSYKÄÄ SITTEN EROSSA MIEHISTÄ,niin ei tarvitse edes miettiä onko ne allergisia ja saatte pitää sen oman rakkaan hurttanne! MItä jos saatte joskus lapsia ja ne on astmaatikkoja tai muuten tosi allergisia,laitatteko nekin kiertoon koska koira on ollut ennen lasta??????? ja ette voi luopua siitä mustistanne.

 

Nämä "pidä koira" ja pistä ukko ihmiset eivät näytä käsittävän että ihminen on ihminen ja eläin on ELÄIN...ei mikään muu! Mä en voi ymmärtää näitä että"en voi missään nimessä luopua koirastani,kissastani,kanistani,lehmästäni..." jonkun miehen takia! PYSYKÄÄ SITTEN EROSSA MIEHISTÄ,niin ei tarvitse edes miettiä onko ne allergisia ja saatte pitää sen oman rakkaan hurttanne! MItä jos saatte joskus lapsia ja ne on astmaatikkoja tai muuten tosi allergisia,laitatteko nekin kiertoon koska koira on ollut ennen lasta??????? ja ette voi luopua siitä mustistanne.

Voi herttileeri, onhan se nyt hieman eri asia puhua omista lapsista tai miehestä, jonka kanssa on vasta aloittanut seurustelun. Tai miehestä, jonka kanssa on ollut jo 10 vuotta. Ymmärrätkö eron?

Mun mies on erittäin allerginen koirille. Mulla oli koira, kun seurustelu aloitettiin. Olosuhteiden pakosta koira oli asunut vanhemmillani jo useamman vuoden, eikä vanhemmat halunneet antaa sitä enää mulle kun olisin voinut ottaa sen. Joten mun ei tarvinnut ajatella tuollaista asiaa. Jos olisin koiran saanut, olisin sen ottanut. Ja sitten mies olisi varmaan tehnyt päätöksensä ja lopettanut seurustelun mun kanssa, koska ei voi mennä kylään koiraperheeseen edes puoleksi tunniksi. Se olisi sitten ollut voi voi. Mutta koska niin ei käynyt, nyt ollaan oltu yhdessä jo 18 vuotta. Ja meillä on kissa Mies itse ehdotti sen ottamista.

 

Nämä "pidä koira" ja pistä ukko ihmiset eivät näytä käsittävän että ihminen on ihminen ja eläin on ELÄIN...ei mikään muu! Mä en voi ymmärtää näitä että"en voi missään nimessä luopua koirastani,kissastani,kanistani,lehmästäni..." jonkun miehen takia! PYSYKÄÄ SITTEN EROSSA MIEHISTÄ,niin ei tarvitse edes miettiä onko ne allergisia ja saatte pitää sen oman rakkaan hurttanne! MItä jos saatte joskus lapsia ja ne on astmaatikkoja tai muuten tosi allergisia,laitatteko nekin kiertoon koska koira on ollut ennen lasta??????? ja ette voi luopua siitä mustistanne.

Niin. Jos eläimet on itselle todella tärkeitä, niin silloin ei tietenkään ota allergista ukkoa.

Astma ei tarkoita eläinallergiaa. Ja jos lapsi tulisi todella allergiseksi, niin toki sillloin eläimestä luovutaan eikä lapsesta. Mutta jos mulla on eläimiä, ja haluan elää eläinten kanssa, niin kyllä se on se äijä joka matkaa ohi mun.

 

Ihminen on ihminen, koira on koira. Suklaakakku on suklaakakku ja vadelmakakku on vadelmakakku.
Mitä näitä muita olis?

Lainataanpas taivaallista wikiä hieman: "Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. "

Minusta on huvittavaa erotella jotenkin arvojärjestykseen automaattisesti eri eläimet. Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa. Kyllä, lajitoveri on aina lajitoveri, mutta sillä ajattelutavalla ajatkin juuri tuota lajinselviämiseen liittyvää viettiä, _eläimellistä_ viettiäsi. Siten se on hyvinkin ymmärrettävää, ja lajinsäilymisen kannalta toivottavaa, mutta mikään ei siitä automaattisesti objektiivisen oikeaa ajattelutapaa tee.

Koiran inhimillistäminen on väärin eikä tee hyvää koirallekaan. Koiran kansas ollessa on otettava huomioon sen lajikäytökseen liittyvät asiat. Vastakohtainen ajatus siitä että koira on vain koira, aivoton vaistojaan toteuttava "eläin" (alentuvalla äänensävyllä), on yhtä naurettava ja vaarallinen asennne samaan aikaan. Ihan omia yksilöitään ovat koiratkin omine luonteenpiirteineen ja kotkotuksineen.

Kun naurettavat kärjistykset otetaan pois, jää akselille vielä paljonkin liikkumavaraa. Jollakulla on juuri sellainen koiranmentävä aukko sydämessä. Toisella näin ei ole. Joku on koiransa vierellään selviytynyt vaikeista elämänvaiheista, sairauksista, eroista, mistä vaan. Ei silloin voisii kuvitella heittävänsä automaattisesti tuota eläinystävää ikkunasta ulos mahdollisen miesystävän häämöttäessä ovenpielessä. Jollakulla toisella ei tätä kokemusta sellaisenaan ole. On ymmärrettävää ettei ymmärrä, mutta eikös siinä voisi vaan todeta sen itselleen ja muille sellaisenaan. "En ymmärrä, mutta jännää että noinkin voi tuntea".

Vai onko se vaan niin helppoa sortua niihin liioitteluihin, joiden mukaan "luopuisit varmaan lapsistasikin jos niille tulis allergia". Aikuiset (?) ihmiset, haloo!

 

Se että joudut miettimään kertoo että ei kannata ottaa riskiä. Kuten moni on sanonut, kyseessä on orastava suhde ja koirasi on uskollinen loppuelämänsä.

 

Nämä "pidä koira" ja pistä ukko ihmiset eivät näytä käsittävän että ihminen on ihminen ja eläin on ELÄIN...ei mikään muu! Mä en voi ymmärtää näitä että"en voi missään nimessä luopua koirastani,kissastani,kanistani,lehmästäni..." jonkun miehen takia! PYSYKÄÄ SITTEN EROSSA MIEHISTÄ,niin ei tarvitse edes miettiä onko ne allergisia ja saatte pitää sen oman rakkaan hurttanne! MItä jos saatte joskus lapsia ja ne on astmaatikkoja tai muuten tosi allergisia,laitatteko nekin kiertoon koska koira on ollut ennen lasta??????? ja ette voi luopua siitä mustistanne.

Mitenkä näistä joistakin kommenteista tulee mieleen että jostain syystä toiset ottaa kauheesti itseensä jos valitsee mieluummin koiran kuin ihmisen Huono itsetunto vai onko näiden kommenttien takana miessukupuolen edustaja jolle on hirmuinen egon loukkaus kun jollakin voi koira mennä miehen edelle jos sen näin haluaa kärjistää

Kuitenkin täällä erittäin selkeästi ilmaistu asiat että luulisi jokaisen tajuavan että tämäkään asia ei ole ihan niin mustavalkoinen koira-vai-ihminen jaottelu.

 

[QUOTE="vierailija";29306983]Ihminen, joka kohtelee eläintä kuin elotonta tavaraa, on henkisesti sairas.[/QUOTE]

Niinpä! Ja näitä ihmisiä on vieläpä paljon Jotain on päässä vialla, jos ei tunne empatiaa myös eläimiä kohtaan.

 

Niinpä! Ja näitä ihmisiä on vieläpä paljon Jotain on päässä vialla, jos ei tunne empatiaa myös eläimiä kohtaan.

empatia on eri asia kuin ihmiseen rinnastaminen. Jotain on päässä vialla jos kohtelee eläintä kuten täysivaltaista perheenjäsentä.

 

empatia on eri asia kuin ihmiseen rinnastaminen. Jotain on päässä vialla jos kohtelee eläintä kuten täysivaltaista perheenjäsentä.

Sama. Olen nähnyt ajattelua, että eläin on viaton ja ihminen paska. Mä oon liian ihmisläheinen tuollaiseen, ihmiset ovat rikkaus. Toki eläimestäkin pitää huoli kantaa en sitä väitä. Mutta fokus pitäisi olla omassa lajissa. Palvon naista eniten

Mä luulen että tää on mielenkiintoinen kysymys joka säteilee aika laajalle siihen, millainen luonne ihminen on ja myös millaiset arvot ja kiinnostukset hänellä on.

 

Koirasta on varmasti enemmän iloa kuin miehestä. Noin niinkuin yleensä. Toki jos sulle ap sattui kohdalle joku one in a million-huipputyyppi...

 

Itselläni on 2 koiraa ja ainoa syy jonka vuoksi niistä ikinä luopuisin on se että joku lapsista tulisi todella allergiseksi.Itselleni, kuten joku edellä jo mainitsi koirat ovat se aktiiviharrastus ja elämäntapa, jota ilman on en osaisi kuvitella olevani enkä varmasti olisi oma itseni joten en luopuisi niistä jonkun mahdollisen sulhaskandidaatin takia.Kyse ei ole siitä että"joku elukka" olisi ihmistä tärkeämpi vaan se että harrastus tekee minut onnelliseksi,tuo iloa ja sisältöä elämääni,tuonut aivan lapsesta asti ja jonka seurauksena olen tälläinen kun olen.
Toivon että koirallesi löytyy jonkun tutun luota sijoituskoti johon sen on mahdollista sitten jäädä jos mies osoittautuu siksi oikeaksi.Oletteko keskustelleet lääkärin kanssa siedätyshoidosta ym vaihtoehdoista? Itse olin aiemmin allerginen kaikille pienelämille mutta siedätyksen seurauksena meillä on lapsilla nyt 2 marsua ja hyvin pärjään!

 

empatia on eri asia kuin ihmiseen rinnastaminen. Jotain on päässä vialla jos kohtelee eläintä kuten täysivaltaista perheenjäsentä.

No tuskin kovinkaan monessa perheessä eläimellä on sananvaltaa vaikka matkakohdetta tai uusia tapetteja valitessa.

Onko joku joskus valinnut mieluummin lemmikkinsä kuin sinut vai onko muuten vain hiekkaa housuissa kun noin otat itseesi siitä, että joku valitsee sen lemmikin eikä seurustelukumppania?

 

[QUOTE="vierailija";29308448]No tuskin kovinkaan monessa perheessä eläimellä on sananvaltaa vaikka matkakohdetta tai uusia tapetteja valitessa.

Onko joku joskus valinnut mieluummin lemmikkinsä kuin sinut vai onko muuten vain hiekkaa housuissa kun noin otat itseesi siitä, että joku valitsee sen lemmikin eikä seurustelukumppania?[/QUOTE]

ei mulla ole hiekkaa housuissa eikä missään muuallakaan kenenkään valintojen takia.

Itsellänikin on lemmikkejä, mutta ne on tosiaan VAIN lemmikkejä eikä niitä raahata psykologille tai kuiskaajalle, niille ei osteta joululahjoja tai synttärilahjoja tai tuliaisia matkoilta koska ne ei vaan tajua niiden päälle mitään. Niille järjestetä mitään "kaveritreffejä" lajitoverien kanssa tai niillä ei ole mitään omaa profiilia dogbookissa tai vastaavassa. Ne eivät ole yhtä tärkeitä kuin lapset. Niitä ruokitaan ja niiden kanssa leikitään välillä, niiden perustarpeista huolehditaan mutta ne ovat vain eläimiä. Jotkut kun tekee lemmikeilleen kaiken tuon. Jos joku perheestä tulisi allergiseksi, nuo elukat lähtisivät miettimättä.

 

Tulee mieleen se keskustelu jossa monet pelastaisivat talosta mielummin oman lemmikin kuin vieraan ihmisen.

Se on sairasta ja kuvottavaa.