Vaikea valinta: mies vai koira? Kummasta luovun :(

Kerrankin olen astrolaben kanssa samaa mieltä. Silloin kun toisen kanssa on tosissaan, ihminen menee eläimen edelle. Lajitoveri nyt vaan on lajitoveri.

Pois luettakoon ne niin intohimoiset "koiraihmiset", jotka pyrkivät kohtelemaan puolisoaankin "istu" ja "tassu" -periaatteella.

 

Eräs ystäväni leikki miehen halusta koiraperhettä muutaman vuoden, sai astman ja lopulta lähti sekä mies että koira. Jos sinä olet koiraihminen ja haluat ehkä joskus koiran taloosi, silloin on paras etsiä sellanen joka ei ole allerginen, allergiselle ajan kanssa oireet pahenevat ja lopulta ollaan sairaalassa kun ei muuten henki kulje.

 

Riippuu siitä suhteesta koiraan (ja tietty mieheenkin mutta oletan nyt tässä että on on seurusteltu jo jonkin aikaa ja mies tuntuisi olevan "se oikea").

Jos koira olisi "vain" lemmikki ja sille mahdollisesti löytyisi uusi koti lähipiiristä niin muutettaisiin miehen kanssa yhteen ja koira saisi uuden kodin. Jos taas koira on samalla se aktiiviharrastus ja elämäntapa, jokin mitä ilman on vaikea edes kuvitella elävänsä niin silloin valitsisin sen koiran.

Lisätään vielä että luonnollisesti on aivan eri asia jos jo valmiissa perheessä joku tulee allergiseksi kuin se että ollaan vasta miettimässä yhteenmuuttamista.


(Ihan yhtälailla jos itse esim haluan asua kaupungissa ja en yhtään viihdy maalla niin en lähtisi sinne korpeen miehen perässä enkä toisaalta sydämestäni maalaistyttönä perustaisi perhettä miehen kanssa joka ei ikinä suostuisi muuttamaan maalle)

 

Mitä koirasta luopuminen konkreettisesti tarkoittaisi? Voisiko sille löytää uuden kodin?
Olisiko mahdollista vielä uuden kodin löytämisen jälkeen saada tavata koiraa, käydä sitä tapaamassa, säilyttää yhteys koiraan.

Ehkä eläimen ja ihmisen välisessä suhteessa tälläinen voisi olla mahdollista. Huom, tässä kohtaa puhuu oletus, ei tieto. Mutta kuvittelisin, että koira voisi sopeutua uuteenkin kotiin, jos siitä pidettäisiin hyvää huolta ja voisi olla iloinen vanhan omistajansa tavatessaan.


Toki mies voisi asua eri osoitteessa ja olla iloinen teidän tavatessa, mutta ehkä sellainen eri osoitteessa asuminen sitten kahden ihmisen välillä, voisi olla ( ei välttämättä ) sellainen este tai hidasta senkaltaiselle sitoutumiselle ja arjen jakamiselle jota suhteelta toivoo.


Jos valitset koiran, ja mies saa jäädä, varmaan kadut. Mieheen on ehkä vaikeampi pitää sellaista nähdään välillä ja mies heiluttaa häntää suhdetta. Tai niin.....


:vampire: mutta se ei ehkä ole sitä, mitä kaipaat.

Mutta jos valitset miehen ja kaipaat koiraa. Voit ehkä tavata koiraa silloin tällöin, koira heiluttaa häntää ja kohtaaminen voi olla iloinen. Sen päätyttyä koira voi jatkaa iloisena elämäänsä uudessa kodissa, ja sinäkin jatkaa elämääsi miehen kanssa, haikeana ehkä tosin.

 

Oon kyllä astron kanssa aivan samoilla linjoilla, eli jos tuota tarvitsee miettiä niin tietenkin mies kiertoon ja aloittaja pitää koiran.

Kyl sen sitten tietää kun se Oikea rakkaus osuu kohdalle, silloin ei tämmöistä asiaa tarvitse miettiä.

 

Minä olen sen verran allerginen kissoille ja koirille, että en pysty samassa talossa sellaisen kanssa asumaan. Allergialääkkeiden voimalla pystyn kyläilemään, mutta pidemmän päälle lääkkeetkään eivät tehoa (omaa hevosharrastusta jouduin vähentämään, kun lääkkeet eivät jatkuvasti käytettyinä enää tehonneet).

Miesystävälläni oli kissoja, jotka olivat hänelle kovin tärkeitä ja toki oli ikävää, että pidemmän päälle hän joutui valitsemaan minun ja kissojen välillä. Mies valitsi minut ja kun muutimme yhteen jäivät kissat miehen vanhemmille. Nykyään meillä on yhteisiä lapsia ja olemme olleet jo monta vuotta onnellisesti yhdessä. Joskus kun kysyin, niin mies sanoi, että ei ole hetkeäkään katunut, että joutui luopumaan kissoista.

Tämä mies on aivan täydellinen kumppani minulle ja olemme todella onnellisia yhdessä, joten en voi kuin olla valtavan onnellinen, että hän halusi yhteisen elämän kanssani siitäkin huolimatta, että olen allerginen.

 

Minä valitsin aikanaan itselleni miehen, joka on aivan superallerginen kissoille. Jouduin hylkäämään omat haaveeni kissasta, mutta en vaihtaisi mihinkään onneani valitsemani allergikon kanssa Onneksi äitini suostui majoittamaan itselleen ihanan somalipennun muutama vuosi sitten ja saan käydä sitä paijaamassa kun siltä tuntuu

 

Pistä se ukko piikille ja pidä hurttas! Kyllähän koirasta on PALJON enemmän hyötyä ja iloa kun jostai ukosta....Säälittävää edes miettiä tuollaista,tee lapsiki sen koiran kans! Ai niin ei nyt ollut kyse mistään perheestä vaan siitä voittaako rakkaus koiraan vai mieheen! Ei käsitä ei!!!!!!!! Pitäskö munki hommata joku bython ja sitte alkaa miettimään kumman pistän pihalle lapset vai käärmeen?

 

(Ihan yhtälailla jos itse esim haluan asua kaupungissa ja en yhtään viihdy maalla niin en lähtisi sinne korpeen miehen perässä enkä toisaalta sydämestäni maalaistyttönä perustaisi perhettä miehen kanssa joka ei ikinä suostuisi muuttamaan maalle)

Tällä palstalla palvotaan miestä ja mennään vaikka maailman ääriin miehen perässä. Ei mitään merkitystä sillä mitä mahdollisesti itse haluaisi, pääasia että on mies. Eihän nainen ole yhtään mitään ilman miestä :heart:

 

Tällä palstalla palvotaan miestä ja mennään vaikka maailman ääriin miehen perässä. Ei mitään merkitystä sillä mitä mahdollisesti itse haluaisi, pääasia että on mies. Eihän nainen ole yhtään mitään ilman miestä :heart:

He saattavat kyllä mennä sinne maailman ääriin sen miehen perässä, mutta tulevat pian kyllä takaisin mies perässään kun eivät viihtyneetkään. Viis siitä, että jotain lapsia saattaa jäädä matkan varrelle, aina voi tehdä uusia. Mutta pääasia on, että on mies.

 

Mä en ikinä luopuis mun koirasta miehen takia. Eräs oli allerginen koirille, mutta ei kuin nappia naamaa, niin pystyi tuokin meillä olemaan.

 

ap koiraihminen, ja tykkäät muistakin elukoista, niin oletko varautunut miehen kanssa sitten elämään tälläistä lemmikkitöntä elämää?
Mä en olis, meillä on koiria, jyrsijöitä, kaneja, perheessämme kolme ratsastaa mutta käydään koko perhe tallilla, eläimet kuuluu päivittäiseen elämäämme, enkä vois ikinä kuvitella, elämää ilman lemmikeitä!:O

 

Miksi ihmeessä olet edes alkanut seurustelemaan allergikon kanssa?

Minä en ikinä luopuisi kissoistani ja siksi onkin selvää, että allergikon kanssa en seurustele.

 

Ja sä kuulut niihin jotka ei tajua lemmikkien olevan perheenjäseniä, rakkaita sellaisia vaikka eläimiä ovatkin??
Ja anna kun arvaan, sulla ei ole koskaan ollut koiraa, et ole lainkaan koiraihminen vaan kissaihminen... Eipä tuohon muuta tietoa tarvitakaan

En tajunnut. Mulla olut kissa ja koirien kans tekemisis, kummastakin tykkään. Ihan kuin luulisit ettei kissa ole perheenjäsen?? Oli se, elämäni paras ystävä myös.
En tiedä mitä ap:n pitäs tehdä. Etsisin koiralle hyvää kotia jossa sitä pääsis näkemään. Yhdessä voi myös olla, ihan naimisissakin, ilman yhdessäasumista.

 

Itselläni aina ollut koiria ja yhdenkään miehen takia en voisi kuvitella luopuvani

 

Allergisena ihmisenä olen todella järkyttynyt siitä miten tässä ketjussa suhtaudutaan allergioihin. Itse olen joutunut pari kertaa sairaalaan koirasta saamani allergiakohtauksen takia ja hengenlähtö on ollut lähellä. Loukkaantuisin kyllä jos minua allergiafriikiksi kutsuttaisiin.

Mieheni vanhemmilla on koira ja mieheni veljellä on koira ja lisäksi mieheni siskolla on hevonen. Emme voi oikeastaan kunnolla kyläillä kenenkään näistä luona. Mieheni vanhemmilla käymme pari kertaa kuussa tunnin (syömässä) heillä on kellarikerroksessa ruokailutila jossa koira ei saa koskaan olla. tunnin juuri ja juuri pärjään siellä. Lapset ovat useammin heillä kylässä, eivät onneksi ole allergisia. Pidän mieheni perheestä ihan hirveästi, mutta en koskaan nvoisi esim. yökyläillä heillä. Itselleni ei olisi koiranomistaja miehenä mikään vaihtoehto, koska se olisi minulle hengenvaarallista. Samalla voin kuitenkin ymmärtää ap:ta siinä ettei tiedä voiko luopua koirasta.

Tässä on kyse isosta asiasta joka vaikuttaa parin tulevaisuuteen ja siihen onko yhteistä sellaista. Kysymys siis kuuluu, voiko ap elää ilman koiria. Jos ei, niin tuskin kannattaa yhteistä tulevaisuutta harkita.

 

Mun eksäni oli hirvittävä allerginen kissoille, tai niin hän ainakin väitti. Asuimme siis yhdessä ja olisin halunnut ottaa kissan, kun lapsuudenkodissakin oli moinen aina ollut. No muutama vuosi myöhemmin erosimme ja jonkun ajan kuluttua otin kissan,. Nyt kun eksä tulee katsomaan yhteistä lastamme meille ei allergiasta ole tietoakaan.

 

Moni on ehdottanut koiran antamista tuttavalle jotta koiraa voisi käydä katsomassa, en ymmärrä. Jos aloittaja koirista pitää niin sittenhän hän joutuisi olemaan lopun elämäänsä ilman koiria? En ymmärrä.

 

Tietysti ihminen tulee tärkeysjärjestyksessä ensin, se on selvä. On kuitenkin mielestäni ihan vastuullista lemminkinomistajalta, että asia mietityttää. Ei se koirakaan mikään heittopussi ole kuitenkaan, ja kodinvaihtajan uutena omistajana voin sanoa että se kodin vaihtaminen ei ole koiralle "ihan sama" vaikka se onkin "vain eläin".

 

Tietysti ihminen tulee tärkeysjärjestyksessä ensin, se on selvä. On kuitenkin mielestäni ihan vastuullista lemminkinomistajalta, että asia mietityttää. Ei se koirakaan mikään heittopussi ole kuitenkaan, ja kodinvaihtajan uutena omistajana voin sanoa että se kodin vaihtaminen ei ole koiralle "ihan sama" vaikka se onkin "vain eläin".

ei varmaan olekaan ihan sama. Ja sopeutumisessa voi mennä aikaa. Mutta jos koira /lemmikki pääsee hyvään kotiin, voi se varmaan elää melko hyvää elämää.

 

Ihminen joka inhimillistää elukan on henkisesti sairas.

 

Ihminen joka inhimillistää elukan on henkisesti sairas.

Ihminen, joka kohtelee eläintä kuin elotonta tavaraa, on henkisesti sairas.

 

[QUOTE="vierailija";29306861]Miksi ihmeessä olet edes alkanut seurustelemaan allergikon kanssa?

Minä en ikinä luopuisi kissoistani ja siksi onkin selvää, että allergikon kanssa en seurustele.[/QUOTE]

Eivät kai ihmissuhteet sellaista rasti ruutuun -matematiikkaa ole, että etsitään tiettyjä ominaisuuksia. Ihmissuhteet ovat aika lailla syvällisempää kemiaa. Ja aika usein se menee niin, että juuri joku tietty ihminen tuntuu ainoalta oikealta, oli sitten miten allerginen tahansa. Vaikka onhan se totta, että jos elämäntavat tai muut menevät pahasti ristiin, joutuu joko tekemään kompromisseja tai sitten tulee ristiriitoja.

Ap:n tapauksessa tekisin kai itse niin, että asuisin jonkin aikaa erillään. Jos ja kun suhde syvenee, koittaisin etsiä lähipiiristä koiralle uuden kodin, jossa koiraa voisi tavata. Jos suhde mieheen kariutuisi "pian", voisi koira muuttaa takaisin - jos taas suhde kariutuisi vasta vuosikymmenen kuluttua, ottaisin uuden koiran.

 

[QUOTE="vierailija";29306983]Ihminen, joka kohtelee eläintä kuin elotonta tavaraa, on henkisesti sairas.[/QUOTE]

Totta, se ei kuitenkaan ole inhimillistämisen vastakohta.

 

Tietysti ihminen tulee tärkeysjärjestyksessä ensin, se on selvä. On kuitenkin mielestäni ihan vastuullista lemminkinomistajalta, että asia mietityttää. Ei se koirakaan mikään heittopussi ole kuitenkaan, ja kodinvaihtajan uutena omistajana voin sanoa että se kodin vaihtaminen ei ole koiralle "ihan sama" vaikka se onkin "vain eläin".

No tuo on kyllä ihan totta. Meillä on koiralla sopeutumisvaikeuksia pelkästään toiseen kotiin muuton jäljiltä. Kuitenkin asuttu tässä nykyisessä kodissa jo yli 2kk ja edelleen takkuaa.