Kuuluuko kassatädin tervehtiä aina asiakasta?

Mun mielestä kaupan kassan kuuluu tervehtiä jokaista asiakasta vaikkei asiakas tervehtisi häntä takaisin eikä niin, että kassatäti tervehtii vasta sitten kun asiakas on sanonu hei (ja niille asiakkaille jotka ei häntä älyä ensin tervehtiä ei puhu mitään muuta ku ostoksien loppusumman). Näin siis meidän lähikaupan myyjä toimii eikä näe tavassaan mitään asiatonta.

Olenko yksin mielipiteeni kanssa?

 

Itse myyjä ja kuuluu kyllä ihan perustapoihin tervehtiä jokaista. Joka kauppaan tulee, jonka kaupassa näkee ja joka tulee kassalle. Meillä tulis noottia myyjälle, jos ei näin toimisi.

 

Kyllä olen tottunut siihen että tervehditään, ja pitäisin varmaan vähintäänkin yrmeänä jos ei tervehdittäisi.
Täälläpäin tervehtii kaupan muukin henkilökunta vastaantullessaan käytävillä. Musta se on ihan positiivinen juttu, tulee hyvä mieli varmaan molemmille.

 

No joo, mie oon törmännyt vain kassatäteihin (ja -setiin) jotka on tervehtineet ensin ja ite tietty vastannut. Pienessä lähikaupassa ne moikkaa jo ennen kassaakin jos sattuvat huomaamaan.

 

Kuuluu tervehtiä.

 

Kassatädin kuuluu tervehtiä jokaista asiakasta siinä kohtaa, kun hän on saanut edellisen asiakkaan kanssa ostotapahtuman päätökseen. Asiakas joko vastaa, tai ei vastaa (jos on kovin huonokäytöksinen).

 

[QUOTE="juu";29266547]Itse myyjä ja kuuluu kyllä ihan perustapoihin tervehtiä jokaista. Joka kauppaan tulee, jonka kaupassa näkee ja joka tulee kassalle. Meillä tulis noottia myyjälle, jos ei näin toimisi.[/QUOTE]

Tämä on muuten asia, josta näin asiakkaan roolissa olen vähän eri mieltä.

On toki kiva, jos joku myyjä moikkaa, viimeistään sitten siinä kassalla on sen aika. Mutta kyllä se oli jo liioittelua, kun Seppälässä tuossa jokunen päivä sitten asioidessani näin liikkeessä 3 vai peräti 4 myyjää, joista jokainen tuli erikseen moikkaamaan. Eivät he nyt sentään liikkeen toisesta päästä lähteneet kohti kävelemään, mutta kun olivat siinä hollilla, niin moikkasivat.

Koin sen jo melkoisena liioitteluna. Ihan vaan vaikka hymy olisi riittänyt, niin olisin voinut katsella niitä vaatteita rauhassa ilman, että pitää koko ajan olla joka suuntaan moikkailemassa

 

No en sitä aatellukkaan. Meillä iso myymälä ja lähinnä asia on niin, kun joku kävelee vastaan ja jos katsekontakti tulee, niin silloin tervehditään. Ihan vaikka hymyllä ja nyökkäyksellä. Ei nyt sentään tarvi niiden perässä juosta hihkumaan heitä. tai jos esim. hyllyttää ja joku siihen viereen tulee, niin tervehditään. Oishan se aika tökeröä siinä vaiheessa vaan jatkaa vilkaisematta hommia.

 

[QUOTE="juu";29266571]No en sitä aatellukkaan. Meillä iso myymälä ja lähinnä asia on niin, kun joku kävelee vastaan ja jos katsekontakti tulee, niin silloin tervehditään. Ihan vaikka hymyllä ja nyökkäyksellä. Ei nyt sentään tarvi niiden perässä juosta hihkumaan heitä. tai jos esim. hyllyttää ja joku siihen viereen tulee, niin tervehditään. Oishan se aika tökeröä siinä vaiheessa vaan jatkaa vilkaisematta hommia.[/QUOTE]

Joo, hymy ja nyökkäys tervehdyksenä on ok, kuin myös tuo viereen tulo hyllyjä täyttäessä. Mutta se, kun pienessä putiikissa liikkeen kaikki myyjät tulivat moikkaamaan, niin se tosiaan tuntui jo melko teennäiseltä. Tuli heti mieleen, että onkohan aamupalaverissä käyty läpi sitä, että kaikkia asiakkaita on kaikkien moikattava

 

Joo, hymy ja nyökkäys tervehdyksenä on ok, kuin myös tuo viereen tulo hyllyjä täyttäessä. Mutta se, kun pienessä putiikissa liikkeen kaikki myyjät tulivat moikkaamaan, niin se tosiaan tuntui jo melko teennäiseltä. Tuli heti mieleen, että onkohan aamupalaverissä käyty läpi sitä, että kaikkia asiakkaita on kaikkien moikattava

Joskus kun mä olin au pairina Keski-Euroopassa, niin oli jotenkin kammottavia ne kerrat kun meni ekaa kertaa johonkin pikkukauppaan, leipomoon tai pieneen ravintolaan, kun koko henkilökunta huuteli (ja ne todella HUUSI) suunnilleen takahuoneestakin päivää. Todella creepy-tunne ekoilla kerroilla. Sitten siihen tottui ja kun tulin Suomeen ja menin kauppaan, jäin ihan ovelle odottamaan hetkeksi että eikö mitään tapahdu... mitä, ei tervehdyksiä?

 

Minulle on aivan sama tervehtiikö vai ei. Itse tervehdin jokatapauksessa

 

Joskus kun mä olin au pairina Keski-Euroopassa, niin oli jotenkin kammottavia ne kerrat kun meni ekaa kertaa johonkin pikkukauppaan, leipomoon tai pieneen ravintolaan, kun koko henkilökunta huuteli (ja ne todella HUUSI) suunnilleen takahuoneestakin päivää. Todella creepy-tunne ekoilla kerroilla. Sitten siihen tottui ja kun tulin Suomeen ja menin kauppaan, jäin ihan ovelle odottamaan hetkeksi että eikö mitään tapahdu... mitä, ei tervehdyksiä?

Tulee mieleeni eräs kokemukseni Turussa sijaitsevasta ruoka-ravintolasta. Paikan omistaja, joka toimi pöytämme tarjoilijana, koki suunnatonta tarvetta palvella pöytäseuruettamme suunnilleen 24/7, kun siellä lounastimme ruokatauolla.

Oli se kumma, kun ei saatana syödäkään rauhassa saanut, kun toinen jatkuvasti tuli kyselemään, että onko meillä kaikki hyvin, ollaanko me jotain vailla, maistuuko ruoka ja pitihän siinä nyt jotain päivän kuulumisiakin vaihdella

Ei kyllä samaan lafkaan toiste eksytty, vaikka ruoka itsessään hyvää olikin. Liekö ne sitten ne kuuluisat kulttuurierot, sillä paikan pitäjä ei ollut suomalaista syntyperää.

 

Perussääntö on tervehtiä aina ensin asiakasta, mutta sitten tulee se mutta eli työntekijän jaksaminen. Suomalaisen tapakulttuuriin ei kuulu toisten huomioiminen ja se koetaan nöyryyttäväksi, omalle reviirille hyppiseksi. Tai kuten vastaaja nro10 vierasti myyjien sosiaalisuutta. Joten jaksaakseen käyttäytyä pitäisi vuorovaikutus asiakkaisiin olla palkitsevaa, eikä niin että pitää tervehtiä vaikka asiakas käyttäytyisi huonosti. Kukaan ei jaksa sellaista etenkään, jos yrityksessä ei sisälläkään ole palkitsevaa palautetta. Maalaisjärkeä saa käyttää.

Kannattaa aina, siis jokaikinen kerta, kiittää hyvästä palvelusta. Vaikka se olisi kuinka pientä, mutta jos siitä jää itselleen hyvä tunne, muistaa mainita ääneen kuinka palvelu oli hyvää. Se on paras tapa kannustaa ihmisiä sisäistämään hyvän asiakaspalautteen arvo. Ja muuttaa myös ap:n kertomasta kassasta. Sano hänelle joskus jotakin ystävällistä ja hymyile. Kiitäs vaikka jämptistä työstä tai vie joulun alla suklaaria kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Lyön kanssasi vetoa, että tulet saamaan hemmetin hyvää palvelua siitä eteenpäin. Otatko vedon vastaan?

 

Tulee mieleeni eräs kokemukseni Turussa sijaitsevasta ruoka-ravintolasta. Paikan omistaja, joka toimi pöytämme tarjoilijana, koki suunnatonta tarvetta palvella pöytäseuruettamme suunnilleen 24/7, kun siellä lounastimme ruokatauolla.

Oli se kumma, kun ei saatana syödäkään rauhassa saanut, kun toinen jatkuvasti tuli kyselemään, että onko meillä kaikki hyvin, ollaanko me jotain vailla, maistuuko ruoka ja pitihän siinä nyt jotain päivän kuulumisiakin vaihdella

Ei kyllä samaan lafkaan toiste eksytty, vaikka ruoka itsessään hyvää olikin. Liekö ne sitten ne kuuluisat kulttuurierot, sillä paikan pitäjä ei ollut suomalaista syntyperää.

Eikös nykyään ole ihan tapana tehdä valituksia hyvästä palvelusta? Menee niin iholle. JOten ette älynneet sitä tehdä?

 

Tulee mieleeni eräs kokemukseni Turussa sijaitsevasta ruoka-ravintolasta. Paikan omistaja, joka toimi pöytämme tarjoilijana, koki suunnatonta tarvetta palvella pöytäseuruettamme suunnilleen 24/7, kun siellä lounastimme ruokatauolla.

Oli se kumma, kun ei saatana syödäkään rauhassa saanut, kun toinen jatkuvasti tuli kyselemään, että onko meillä kaikki hyvin, ollaanko me jotain vailla, maistuuko ruoka ja pitihän siinä nyt jotain päivän kuulumisiakin vaihdella

Ei kyllä samaan lafkaan toiste eksytty, vaikka ruoka itsessään hyvää olikin. Liekö ne sitten ne kuuluisat kulttuurierot, sillä paikan pitäjä ei ollut suomalaista syntyperää.

Mä en henk. koht. pidä siitä, että tarjoilija tulee kysymään kesken mun ruokailun, että maistuuko? Tai onko kaikki hyvin.
Jotenkin ne onnistuu tekemään sen juuri, kun mä olen tunkenut aivan liian ison satsin safkaa suuhun.

 

no kyllähän se kuuluu hyviin käytöstapoihin

 

Kassalla tervehtiminen mielestäni pitäisi tulla automaattisesti...mutta esim vaatekaupat joissa myyjä pakkaa päälle saman tien jätän väliin jos mahdollista.
Asiakkaan huomioiminen ihan vaan katseella on ok,saan kyllä suuni auki mikäli tarvitsen apua.

 

No mutta joskus on huono päivä, tai väsyttää ihan suunnattomasti. Antakaa se sille kassalle anteeksi.

 

Eikös nykyään ole ihan tapana tehdä valituksia hyvästä palvelusta? Menee niin iholle. JOten ette älynneet sitä tehdä?

Valitus hyvästä palvelusta? Miksi mä valittaisin hyvästä palvelusta? Jos saan hyvää palvelua, niin tapanani on kiittää ja kehua. Jos taas saan huonoa palvelua, niin palvelun laadusta riippuen valitan, tai jätän valittamatta.

En kokenut saamaamme palvelua hyvänä, vaan huonona. Joskaan tuo tarjoilija ei tahallaan antanut huonoa palvelua, joten en nähnyt syytä siitä sen kummemmin alkaa valittamaankaan.
Kunhan nyt en saanut sellaista palvelua, mitä haluaisin. Ei se sen kummempi juttu ollut. Päätin äänestää jaloillani, eli olla menemättä tuonne enää. Se riittää mielestäni tässä kohtaa "valitukseksi", sillä kyseessä ei ollut mikään "työntekijän moka" vaan ilmeisesti tuossa ravintolassa yleisestikin valloillaan oleva, kulttuuriperillinen tapa. Eikä välttämättä huono jonkun muun mielestä, vaikka me emme sitä arvostaneetkaan.

 

Perussääntö on tervehtiä aina ensin asiakasta, mutta sitten tulee se mutta eli työntekijän jaksaminen. Suomalaisen tapakulttuuriin ei kuulu toisten huomioiminen ja se koetaan nöyryyttäväksi, omalle reviirille hyppiseksi. Tai kuten vastaaja nro10 vierasti myyjien sosiaalisuutta. Joten jaksaakseen käyttäytyä pitäisi vuorovaikutus asiakkaisiin olla palkitsevaa, eikä niin että pitää tervehtiä vaikka asiakas käyttäytyisi huonosti. Kukaan ei jaksa sellaista etenkään, jos yrityksessä ei sisälläkään ole palkitsevaa palautetta. Maalaisjärkeä saa käyttää.

Kannattaa aina, siis jokaikinen kerta, kiittää hyvästä palvelusta. Vaikka se olisi kuinka pientä, mutta jos siitä jää itselleen hyvä tunne, muistaa mainita ääneen kuinka palvelu oli hyvää. Se on paras tapa kannustaa ihmisiä sisäistämään hyvän asiakaspalautteen arvo. Ja muuttaa myös ap:n kertomasta kassasta. Sano hänelle joskus jotakin ystävällistä ja hymyile. Kiitäs vaikka jämptistä työstä tai vie joulun alla suklaaria kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Lyön kanssasi vetoa, että tulet saamaan hemmetin hyvää palvelua siitä eteenpäin. Otatko vedon vastaan?

Olen sellainen ihminen joka ei pelkästään valita vaan myös kiittää hyvästä asiakaspalvelusta. Laitan myös erikseen hyvästä asiakaspalvelusta palautetta, koska pelkästään myyjälle kerrottu palaute ei saa kuin sen myyjän hyvälle tuulelle. Laittamalla palautetta koko kaupalle pyrin välittämään pomolle, että nyt on käsissä hyvä työntekijä.

Olen myös itse asiakaspalvelutyössä, enkä itse loukkaannu jos asiakas ei minua tervehdi enkä todellakaan väsy vaikkei meillä yrityksessä olekkaan varsinaista hyvän palautteen antamista vaikka niitäkin tulee. Ainoastaan huonot palautteet tuodaan julki jotta asiakaspalvelija saa korjata virheensä.
Vaikka kuinka itse olisi pahalla tuulella, en sitä näytä asiakkaalle vaan jopa teennäisen vuorovaikutuksen jälkeen huomaan työvuoroni päätteeksi olevani jopa hyväntuulinen asiakkaiden ansiosta, kun olen onnistunut palvelemaan heitä parhaalla mahdollisella tavalla vaikken mitään erikoisempaa tekisikään ku tervehtiminen, hymyily ja kiitos sekä heiheit.

En siis ota vetoasi vastaan, koska kyseinen myyjä ei ole muuttanut tapaansa millään tavalla puolen vuoden aikana. En koe saavani edes välttävää asiakaspalvelua jos minun pitää tervehtiä ensin saadakseni häneltä loppusumman lisäksi sen moikat.

 

Mä en henk. koht. pidä siitä, että tarjoilija tulee kysymään kesken mun ruokailun, että maistuuko? Tai onko kaikki hyvin.
Jotenkin ne onnistuu tekemään sen juuri, kun mä olen tunkenut aivan liian ison satsin safkaa suuhun.

Tietyissä ravintoloissa sitä saatetaan tulla kysymään siinä ruokailun lomassa...siis yleensä tyyliin silloin, kun syödään pitkän kaavan mukaan ja ensimmäinen satsi on kaikilta jo ohi. Ja silloin se on ihan ok.

Mutta jos tosiaan yhden hiton lounaan aikana sitä tullaan kesken kaiken kyräilemään, niin se ei ole hyvä. Ei sitten niin lainkaan

 

No mutta joskus on huono päivä, tai väsyttää ihan suunnattomasti. Antakaa se sille kassalle anteeksi.

Tällä kyseisellä myyjällä on ilmeisesti joka päivä se huono päivä

 

Tällä kyseisellä myyjällä on ilmeisesti joka päivä se huono päivä

Jos se vaan vihaa sitä työtään, ajattele niin että sääliksi käy eikä niin että olisi huonoa käytöstä (vaikka tietysti se sitäkin on). Voi olla rankkaa sekin työ omalla tavallaan.

 

Jos se vaan vihaa sitä työtään, ajattele niin että sääliksi käy eikä niin että olisi huonoa käytöstä (vaikka tietysti se sitäkin on). Voi olla rankkaa sekin työ omalla tavallaan.

Mulle kerrottiin et ollu 30v samalla alalla... Ite oisin vaihtanu alaa jo ajat sitten jos vihaisin työtäni.
Itseasiassa teinkin niin. Vihasin työpaikkaani joten vaihdoin sen. Yksinkertaista.

 

Mulle kerrottiin et ollu 30v samalla alalla... Ite oisin vaihtanu alaa jo ajat sitten jos vihaisin työtäni.
Itseasiassa teinkin niin. Vihasin työpaikkaani joten vaihdoin sen. Yksinkertaista.

No voisivatpa kaikki vaan vaihtaa. Kassalle ei välttämättä tarvitse mitään koulutusta, joten myyjällä ei välttämättä ole mitään tutkintoa. Alusta pitäisi alottaa. Voi olla lapsia, lainaa, vaikka mitä. Siinähän ollaan jämähdetty sitten kassalle ajatellen tämänhetkistä suurempaa rahaa vs. opiskelu. Nyt taas on jo niin vanha ettei alanvaihto käy edes oikeasti mielessä, ehkä siitä haaveillaan mutta mitään ei saa aikaiseksi.

En tiedä miksi osa ihmisistä tarttuu toimeen kuten sinä, osa tyytyy vaan.