Tuntuuko teistä koskaan siltä että aina joutuu elämään niinkuin muut toivoo?

[mietinpä vaan]

Aina jaksetaan toitottaa että pitäisi elää täysillä. Silti tuntuu että pitää elää muiden tarpeiden mukaan. Esim. jos mies on tyytyväinen sinunkin kuuluisi olla eikä saisi valittaa turhasta. Jos hän ei olekkaan tyytyväinen elämäänsä niin sinun pitää joustaa kaikesta vaikka itse olisit niin onneton. Tuntuu että aina joutuu elämään muiden tarpeiden mukaan jotta nämä olisivat onnellisia. Koskaan ei väliä ole minun tarpeillani tai toiveilla. Tai jos tuntuu että haluaisi saada lapset pienellä ikäerolla, isovanhempien mielestä se on huono ajatus koska itse eivät näin tehneet.

Ylinpäätään kaikki suuremmat päätökset, niistä sataa vain kuraa niskaan. Tuntuu ettei voi todellakaan elää täysillä ja toteuttaa niitä unelmiaan kuin aina joutuu miettimään mitä muut ovat mieltä tästä vaikka minusta ei aina tarvitsisi ajatella. Tai vaikka yleisesti tämä "ettehän te voi erota kun teillä on lapsia pakko vain jaksaa".

Anteeksi minulla on todella huono päivä.. Ihana kumminkin kun sai purkautua.

 

["nato"]

Jumala palkitsee äitien uurastuksen.

 

[joku nikki,en muista mikä]

Ei tunnu yhtään tuollaiselta.

 

[Keittiönoita]

On tuntunut. Olin kolmenkymppinen, kun revin itseni irti nk kiltin tytön syndroomasta ja aloin elää niinkuin itse halua eikä kuten muuta haluaisivat minun elävän.

 

[Oma valinta]

Tuntuu ettei voi todellakaan elää täysillä ja toteuttaa niitä unelmiaan kuin aina joutuu miettimään mitä muut ovat mieltä tästä vaikka minusta ei aina tarvitsisi ajatella.

Se, että "joutuu miettimään mitä muut on mieltä" on täysin sinun oman pääsi sisällä. Ei joudu jos ei halua. Se, tekeekö mitä muut haluaa vai mitä itse haluaa on täysin sinun päätettävissäsi. Ei ole mitään universaalia pakkoa että juuri SINUN pitää olla se joka joustaa.

 

[no jaa]

Joka päivä joka hetki oma valinta.

Oma valinta voi olla että elän muiden toiveiden (tai oletuksieni mitä muiden toiveet mahtaisi olla) mukaan. Tai oma valinta voi olla että elän omien ajatusteni mukaan. Kummassakin tapauksessa valinnastani koituu seurauksia, ja niiden kanssa minun on elettävä. En voi muuttaa todellakaan ketään muuta: en puolisoa, en isovanhempia, en lapsiani. Kannan vastuun päätöksistäni ja valinnoistani (ja lapseni kantavat seuraukset myös, mutta se on jo toinen stoori...).

Valitsemalla oman tieni ja tapani tehdä altistun ja otan riskin, että joku on eri mieltä eikä tykkää valinnastani, tai jopa, ettei sitoudu siihen, koska kyseessä ei ole hänen valintansa, vaan minun.

Kaikkea ei voi saada aina yhtä aikaa. Mutta ihan oma valinta on se, miten tekee ja miten valitsee.

 

[en tajua tätä]

Joka päivä joka hetki oma valinta.

Oma valinta voi olla että elän muiden toiveiden (tai oletuksieni mitä muiden toiveet mahtaisi olla) mukaan. Tai oma valinta voi olla että elän omien ajatusteni mukaan. Kummassakin tapauksessa valinnastani koituu seurauksia, ja niiden kanssa minun on elettävä. En voi muuttaa todellakaan ketään muuta: en puolisoa, en isovanhempia, en lapsiani. Kannan vastuun päätöksistäni ja valinnoistani (ja lapseni kantavat seuraukset myös, mutta se on jo toinen stoori...).

Valitsemalla oman tieni ja tapani tehdä altistun ja otan riskin, että joku on eri mieltä eikä tykkää valinnastani, tai jopa, ettei sitoudu siihen, koska kyseessä ei ole hänen valintansa, vaan minun.

Kaikkea ei voi saada aina yhtä aikaa. Mutta ihan oma valinta on se, miten tekee ja miten valitsee.

No mut mikä reilu juttu se sitte on jos joku suuttuu mulle vaan koska teen miten haluan?

 

[Keittiönoita]

Se, että "joutuu miettimään mitä muut on mieltä" on täysin sinun oman pääsi sisällä. Ei joudu jos ei halua. Se, tekeekö mitä muut haluaa vai mitä itse haluaa on täysin sinun päätettävissäsi. Ei ole mitään universaalia pakkoa että juuri SINUN pitää olla se joka joustaa.

Näin juuri. Toki siinä, että lakkaa joustamasta, ottaa tietoisen riskin ihmissuhdeongelmista. Kun alkaa elämään omaa elämäänsä niinkuin itse haluaa, joutuu myös hyväksymään sen ikävän tosiasian, että kaikki elämääsi tähän asti kuuluneet eivät ehkä haluakaan enää kuulua elämääsi. Joskus se voi olla jopa helpotus (energiasyöppöjä riippakiviä tuntenee jokainen), mutta joskus myös surullinen menetys.

 

[Oma valinta]

No mut mikä reilu juttu se sitte on jos joku suuttuu mulle vaan koska teen miten haluan?

Tämä voi tulla järkytyksenä mutta.. elämä ei ole reilua. Ja etenkään ihmiset eivät ole reiluja.

 

["mie"]

Eikös se nyt mene jotenkin niin että pitää miettiä päätöksiään ja valintojaan ja sitten elää sen mukaan mitä päätöksiä ja valintoja on tullut tehtyä.
Ja se miettiminen että mitä muut miettii niin se on aivan ajanhukkaa kun kukaan ei osaa ajatuksia lukea kuitenkaan: sinä et osaa lukea muiden ajatuksia eikä ne muut sinun ajatuksia. Jos jotain haluaa sanoa niin ihan ääneen se pitää todeta eikä olettaa mitään. Vasta kun toinen sanoo mitä haluaa voi siihen sitten sanoa oman mielipiteensä.

Ja miksikä pitäisi elää jonkun toisen ohjeiden mukaan? Kyllä kai jokainen saa rakentaa elämänsä niin kuin haluaa. Velvollisuudet on silti aina hoidettava ja lapset on se suurin urakka tietty. Aina lapset ensin sitten vanhemmat.

 

[rtee]

Ei, koska en suostu siihen.

 

[AivanSama]

Terveellä tavalla pitäisi osata joustaa, mutta myös olla itsekäs. Sen tasapainoilun kanssa minulla on itselläni opettelemista.

 

[ei tunnu]

Ei. Onneksi olen jo lapsena oivaltanut elää niinkuin itse haluan, eikä vanhempanikaan ole koskaan sanallakaan ohjanneet valintojani. Joskus ois toivonu että ois vaikka vähän voineetkin opastaa, mutta nyt olen iloinen että olen ihan oman onneni seppä eikä voi valittaa sit elämänsä epäonnistumisista kellekään muulle

 

[Chala]

On joskus tuntunut. Ei enää. Tein jossain vaiheessa sen päätöksen, että koska minulla tiettävästi on vain tämä yksi elämä, en aio tuhlata sitä toisten mielistelyyn. Kaikkia ei kuitenkaan saa tyytyväiseksi, jostain tulee valitusta joka tapauksessa, miksen suorilta tekisi kuten itsestä hyvältä tuntuu (satuttamatta nyt erityisesti muita tietenkään) ja sano hyvillä mielin valittajille että tämä on minun elämäni ja minun päätökseni.

Valittajille vinkiksi, omaan elämäänsä voi olla tyytyväisempi jos keskittyy enemmän sen parantamiseen eikä muiden kritisointiin

 

["Hmh"]

Oletko saanut jostain esim. lapsuudenkodista/ystäviltä/seurakunnasta tms vääriä vaikutteita että "naisen pitää olla aina se joka joustaa ja venyy?" Vai mistä tuo peräisin? Vai pelkäätkö että joku suuttuu? Opettele sanomaan ei ja pitämään puoliasi, aluksi vaikeaa, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa.

 

[M32]

Ei koskaan. Elän juuri niin kuin itse haluan, ja haluan tehdä asiat oman mieleni mukaan. Tämä on myötäsyntyinen ominaisuus. Olin lapsenakin todella itsepäinen ja lujatahtoinen. Vihasin mm. syöttämistä ja puetuttamista.

 

[Snessi]

Koko ajanhan yhteiskunta painostaa elämään tietyn kaavan mukaan. Eri asia sitten meneekö itse sen kaavan mukaan vai elääkö elämän kuten itse lystää

 

[derta]

Ei tunnu. En todellakaan elä miellyttääkseni muita.

 

[derta]

Näin juuri. Toki siinä, että lakkaa joustamasta, ottaa tietoisen riskin ihmissuhdeongelmista. Kun alkaa elämään omaa elämäänsä niinkuin itse haluaa, joutuu myös hyväksymään sen ikävän tosiasian, että kaikki elämääsi tähän asti kuuluneet eivät ehkä haluakaan enää kuulua elämääsi. Joskus se voi olla jopa helpotus (energiasyöppöjä riippakiviä tuntenee jokainen), mutta joskus myös surullinen menetys.

Yleensähän energiasyöppöjä riippiksiä, on juuri nämä, ketkä kuvittelet olevansa korvaamattomia ja luulevat, että heidän pitää elää muiden tahdon mukaan/ elää vain muille.

Sitten kun jotain oivalletaan, syy on aina muualla kuin itsessä.
Viimenään tajutaan, että kaikki aikuiset on itse itsestään vastuussa.