5-vuotias raivoaa pienimmästäkin syystä, ei kestä häviötä peleissä, heittelee ja rikkoo leluja, väittää vastaan jne.

[en jaksa]

Mitä h*lv*ttiä tässä voi enää tehdä? Olen tästä kirjoittanut joskus aikaisemminkin tänne. Tilanne menee vaan pahemmaksi. Kauheita raivonpuuskia ja kohtauksia, jatkuvaa itkemistä ja narinaa, pelleilyä/teeskentelyä että on sairas tai ei pääse maasta ylös tai ei jaksa nousta portaita kun jalka on poikki... Äänitehosteita ja valitusta. En ymmärrä miten voi jatkuvasti itkeä, narista, valittaa jne.

Äsken ei voittanut pelissä, vaan hävisi isälleen. Kauhea huuto alkoi, pomppi tasajalkaa, raivosi, heitteli tavaroita, potkaisi pienempää sisarusta, löi tätä kepillä, heitti minua kovalla pallolla... Ei ole kuulemma reilua, että hän häviää, pitäisi aina voittaa jne. ja omasta mielestään saa tehdä mitä haluaa! Raivoamista kesti melkein vartin, eikä totellut kun käskin jäähylle. Huusi vaan takaisin, että älä määräile ja en tottele.

Lopulta sain sen verran tottelemaan, että lähti menemään jäähylle, niin ei taas sitten jalat kantaneetkaan, ei päässyt maasta ylös, jalkaan alkoi sattua, käsi jäi muka oven väliin eikä lähteny irti jne. Potki jäähyllä istuessaan ovea, niin että tuli reikä siihen (ei totellut kun kielsin ja kävin estämässä).

En vaan enää yksinkertaisesti jaksa, tuntuu että omat voimat ja hermot sekä kohta koko mielenterveys on yhden kakaran takia menossa... miten ihmeessä se voikaan olla tuollainen pikku piru ja niin helvetin lapsellinen (tai mikä olis parempi sana... kun lapset nyt on lapsellisia mutta ei tuo oo 5v:n käytöstä...) vaikka on jo melkein 6v ja on osannut ennenkin käyttäytyä. Mitä minä oon tehnyt väärin... Joo, uhmaa on varmaan mutta ei sitäkään voi loputtomiin kukaan kestää. Kun mikään ei auta eikä tehoa. Vai voiko olla joku muu syy tälle käytökselle?

Tätä (ja vastaavaa) on lähes päivittäin, ei välillä tiedä itkisikö vai nauraisiko, tekee itsestään niin pellen, että nauraa kai pitäisi mutta samaan aikaan hermot on kireällä ja huudan. EN JAKSA ENÄÄ!!!

Joko tässä pitää miettiä lapsen antamista pois vai mitä ihmettä?

 

[ap.]

Surullinen olen, kun en keksi miten tästä tilanteesta päästään pois ja lapsi käsittää, ettei niin voi käyttäytyä. Kun ei mene puhe perille, ei ymmärrä eikä halua kuunnella. Ja vaikka jotain kuuntelisikin, niin ei muista sitä enää kun seuraavan kerran kiukuttaa niin että raivoaa. Pitäisi se nyt lapsenkin ymmärtää, että jos vanhemmat sanoo, ettei niin käyttäydytä, niin sitten ei. Tätä nyt on kuitenkin jatkunut jo kuukausien ajan.

 

[Owl]

Minulla on samaa käytöstä 8 vuotiaalla, hän on kokenut traumoja ja ei ole saanut normaalisti kokea lapsuuttaan, esim.näyttää tunteitaan.
Nyt ne sitten näytetään.Ja hyvä niin, sitä pahaa oloahan se purkaa ulos.
Vaihtakaa peli helpompaan, meillä on se auttanut usein.
pikkuhiljaa on sitten tullut pettymyksien sietokykyä yms.

 

["Neilikka"]

Ihan tavallinen suomalainen mieshän tuo.

 

[Jätkä]

Pettymyksiä ja häviöitä nyt vaan tulee tässä elämässä, jotkut lapset oppivat niitä sietämään hiukan kovemman kautta kuin muut. Elä nyt lapsen poisantoa ala miettimään vaan nyt kannattaa keskittyä myös siihen omaan jaksamiseen haastavan lapsen kanssa. Kukaan 5v ei ole läpeensä paha, lapsi ei tee tuota kaikkea kiusatakseen teitä, vaan yrittää olla samaan aikaan iso -kohta 6v eskarilainen ja samalla on vielä se pikkuinen lapsi. Vähempikin kiukuttaisi.

 

[Auttaiskohan jos]

..kertoisin että meillä koettiin vastaavassa iässä vastaava vaihe. Ohi se meni, mutta muistan tuon kuvailemasi fiiliksen kyllä . Kesti kokoaikaisena pari kuukautta, sitten alkoi tasoittua pikku hiljaa.

 

[moekoe]

Olisko sellainen mitään, että kun lapsi kerran hermostuu ja suuttuu, niin olis joku paikka jossa raivota rauhassa? Vaikka joku säkkituoli johonkin, jota sais rauhassa hakata ja potkia?

Raskasta tuo on varmaan. :hug:

 

[juuuu]

Meidän 5v elää ensimmäistä selkeetä uhmaikäänsä. Koville ottaa välillä kaikilla, mutta tulee kyllä sitten jälkikäteen syliin ja sanoo itsekin, ettei tiedä miksi harmistuu joka asiasta niin kovasti. Rajoja ja syliä! Kyllä se helpottaa. Meillä pahin kesti ehkä 4kk, nyt on kuukauden verran ollut vähän tasaisempaa.

 

["yks äiti"]

Meillä juuri 5-vuotta täyttänyt poika ja aika tutulta kuulostaa. Lapsi on aina ollut tosi huono häviäjä ja muutenkaan ei oikein kestä jos jotain kieltää. Jotenkin tuntuu, että kun ei ollut uhmaa 3-vuotiaana ollenkaan, niin nyt on senkin edestä. Pikkuveli on nyt 3-vuotias ja sillä on selkeää 3v-uhmaa, että meillä uhmaillaan oikein kunnolla tällä hetkellä.

 

[vieras äiti]

Meillä samanlainen poika, nyt 6½vuotta, tuollainen käytös alkoi 5- vuotiaana, nyt ehkä vähän lieventyny jo. Sitten meiltä löytyy myös kiukutteleva 41-vuotias mies ja 10-vuotias adhd-poika...vilskettä riittää ja välillä tuntuu että sitä on hermoromahduksen partaalla, mutta kyllä tää tästä.

 

[ap.]

[QUOTE="Neilikka";29247936]Ihan tavallinen suomalainen mieshän tuo.[/QUOTE]

Joo, mutta kyseessä on kyllä tyttölapsi.

 

[kfkfkf]

:hug:

En nyt tiedä auttaako tää mitään, mutta mulla on 12-vuotias, joka vieläkin hermostuu jos häviää pelissä, tai joku toinen tekee konsolipelissä jotain väärin. Toinen lapsi kasvatettu samalla tavalla ja hän sietää häviötä.
Tää nuorempi oli pienempänä aivan samanlainen mato, ihan veteläksi veti itsensä ja vaatteita ei saanut esim puettua, jos jätkä niin päätti ettei niitä pueta, milloin minkäkin syyn takia. Usein joutui holdaamaan jotta rauhoittui.
Lopulta unohtui jo se, että minkä takia alkoi kiukuttelemaan.

Onko sun lapsi päiväkodissa?

 

[ap.]

:hug:

En nyt tiedä auttaako tää mitään, mutta mulla on 12-vuotias, joka vieläkin hermostuu jos häviää pelissä, tai joku toinen tekee konsolipelissä jotain väärin. Toinen lapsi kasvatettu samalla tavalla ja hän sietää häviötä.
Tää nuorempi oli pienempänä aivan samanlainen mato, ihan veteläksi veti itsensä ja vaatteita ei saanut esim puettua, jos jätkä niin päätti ettei niitä pueta, milloin minkäkin syyn takia. Usein joutui holdaamaan jotta rauhoittui.
Lopulta unohtui jo se, että minkä takia alkoi kiukuttelemaan.

Onko sun lapsi päiväkodissa?

Ei ole päiväkodissa. On ollut ennen ja silloin tällaista käytöstä ei juurikaan esiintynyt. Alkanut sen jälkeen kun jäi kotiin (minun jäätyäni työttömäksi). Liittyykö sitten siihen vai alkaneeseen uhmaikään.

 

["yks äippä"]

Kuulostipa juttusi tutulta, meidän poika vaan on nyt 11-vuotias ja toisinaan jo rauhallinen. Poika on ollut vauvasta asti todella herkkä ja kasvaessaan oli vaikea sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Ehkä siinä viiden vuoden iässä alkoi tuollaiset raivoamiset. Itse sain apua kirjastosta löytyneestä kirjasta, jonka nimeä en valitettavasti enään muista, sain työkaluja raivon vastaanottamiseen ja tilanteiden purkamiseen sekä tunteiden hillitsemiseen. Tunteita saa/pitää näyttää, muttei se tunteiden näyttäminen saa muuttua riehumiseksi, poikani sanoin ei saa suuttua liikaa, mutta saa suuttua. Jouduimme opettelemaan erilaisia asioita, esim. kuinka toimitaan kun hävitään vaikka pelissä ja poika mietti itse niihin tilanteisiin ratkaisua sen jälkeen kun oli menny överiksi. Nykyään ei tälläisiä raivoamisia tule, että hajotettais paikkoja vaikka raivoamisia tuleekin, hän pystyy niitä jo hillitsemään. Herkkä hän on edelleen ja sen mukaan häntä täytyy koittaa kasvattaa...

 

[Hilpuri Tilli]

Anna sille kerran selkään.

 

["harmaa"]

Ennen vanhaan oli Koivuniemen herra, joka antoi tuollaisille lapsille terapiaa. Olen minäkin sitä saanut, kun kauhukakara olin. Kerran. Se oli hyvä terapeutti.

 

[ap.]

Anna sille kerran selkään.

Uskallanko tunnustaa, että isänsä jo kerran antoi selkään, ei tosin kovin kovasti mutta vyöllä pyllylle napsautti pari kertaa. Ei auttanut.

Ja mieli kyllä tekis antaa selkään, kun sen verran hankala tapaus on...

 

["iiris"]

Onko lapsi nyt kuitenkin jossain kerhossa tms. virikettä, vai pelkästään sinun kanssa kotona kaiket päivät? Jos kaipaa ikäistään seuraa, virikettä jne? Meillä alkaa lapsilla esiintyä kaikenlaista kiukuttelua ja räyhäämistä jos ovat pitkään vaan kotosalla, ei löydy leikkikaveria eikä ole päiväkotia tai kerhoa missä käydä.

 

[unipa]

Nukkuuko lapsi riittävästi? Tuon ikäinen lapsi voi tarvita kevyestikin 11h unta yössä. Välillä ne nukkuu 12h näin pimeään aikaan tai kun vaikka liikkunut päivän aikana erityisen paljon. Vaikken tiedä, mikä on syynä ap:n lapsen käytökseen, väitän että suurin osa "hankalista" lapsista ei olisi niin hankalia, jos vanhemmat huolehtisivat riittävästä unesta. Väsyneenä vain vituttaa ja hermo menee pienestäkin, sen me kaikki tiedämme.

 

[ap.]

[QUOTE="iiris";29248472]Onko lapsi nyt kuitenkin jossain kerhossa tms. virikettä, vai pelkästään sinun kanssa kotona kaiket päivät? Jos kaipaa ikäistään seuraa, virikettä jne? Meillä alkaa lapsilla esiintyä kaikenlaista kiukuttelua ja räyhäämistä jos ovat pitkään vaan kotosalla, ei löydy leikkikaveria eikä ole päiväkotia tai kerhoa missä käydä.[/QUOTE]

Ei käydä kerhoissa, ts. ei ole sellaisia lähellä. On siis vain minun ja sisaruksensa kanssa kotona. Toisinaan nähdään muita samanikäisiä tuttavaperheiden lapsia, mutta aika harvoin.

 

[ap.]

Nukkuuko lapsi riittävästi? Tuon ikäinen lapsi voi tarvita kevyestikin 11h unta yössä. Välillä ne nukkuu 12h näin pimeään aikaan tai kun vaikka liikkunut päivän aikana erityisen paljon. Vaikken tiedä, mikä on syynä ap:n lapsen käytökseen, väitän että suurin osa "hankalista" lapsista ei olisi niin hankalia, jos vanhemmat huolehtisivat riittävästä unesta. Väsyneenä vain vituttaa ja hermo menee pienestäkin, sen me kaikki tiedämme.

Nukkuu yleensä 21-08. Eli 11 h. Ei nuku sen pidempään, vaikka olisi mahdollista. Herää usein jo kuuden maissa, että ei väsytä enää. Menee käskystä silti nukkumaan vielä pariksi tunniksi.

On mielestäni selvästi väsynyt toisinaan iltapäivällä, itsekin saattaa sanoa että väsyttää mutta ei silti halua nukkua. On laitettu päiväunillekin mutta ei nuku.

 

["iiris"]

Ei käydä kerhoissa, ts. ei ole sellaisia lähellä. On siis vain minun ja sisaruksensa kanssa kotona. Toisinaan nähdään muita samanikäisiä tuttavaperheiden lapsia, mutta aika harvoin.

Kokemukseni omista ja tuttavaperheiden lapsista on kyllä se, että tuollainen 5v jo kovasti kaipaa ikäistään seuraa. Meilläkin, vaikka lapsillamme on sisaruksia. Heidän kanssaan vaan menee usein riitelyksi helpommin se yhdessä leikkiminen. Sinuna laittaisin lapsen edes puolipäiväpaikalle päiväkotiin jos vaan mahdollista. Tuo riehuminen saattaa olla ihan vaan pitkästymistä. Ikäistensä seurassa pääsisi hiomaan sosiaalisia taitoja ja saisi purettua energiaansa.

 

[juuuu]

Jos ei käy kerhoissa tai tapaa muita ikäisiään, niin laittaisin kyllä kolmena päivänä viikossa tuohon parjattuun virikehoitoon. Tuon ikäinen kaipaa muita ikäisiään ja ne ryhmätaidot on hyväksi eskariakin ajatellen. Käytöksestä osa voi olla ihan turhaumaa ja pitkästymistä.

 

[ap.]

[QUOTE="iiris";29248559]Kokemukseni omista ja tuttavaperheiden lapsista on kyllä se, että tuollainen 5v jo kovasti kaipaa ikäistään seuraa. Meilläkin, vaikka lapsillamme on sisaruksia. Heidän kanssaan vaan menee usein riitelyksi helpommin se yhdessä leikkiminen. Sinuna laittaisin lapsen edes puolipäiväpaikalle päiväkotiin jos vaan mahdollista. Tuo riehuminen saattaa olla ihan vaan pitkästymistä. Ikäistensä seurassa pääsisi hiomaan sosiaalisia taitoja ja saisi purettua energiaansa.[/QUOTE]

Joo mutta ei vaan ole mahdollista kun ei saada hoitopaikkaa. Päiväkodit täynnä ja perhepäivähoitajalle olisi ehkä mahdollista laittaa mutta siellä taas ei ole samalla tavalla aktiviteetteja ja seurakin on nuorempaa huomattavasti (alle 4v). Ei siis hyötyä kun ei saa päiväkotipaikkaa.

 

[moekoe]

Joo mutta ei vaan ole mahdollista kun ei saada hoitopaikkaa. Päiväkodit täynnä ja perhepäivähoitajalle olisi ehkä mahdollista laittaa mutta siellä taas ei ole samalla tavalla aktiviteetteja ja seurakin on nuorempaa huomattavasti (alle 4v). Ei siis hyötyä kun ei saa päiväkotipaikkaa.

Käviskö se, että esim perheneuvolan psykiatrin puheille ja sieltä lähete päivähoitoon? Eiköhän tuo teidän tapaus täytä ehdot. Käsittääkseni lähetteelliset on pakko ottaa?