"Pakko mennä töihin, että saadaan rahaa - ostettiin just uus auto" Vuoden ikäinen VAUVA menee tarhaan.

Jaa. Minä pistin 11kk vanhan hoitoon ja vielä tarhaan, koska en luota perhepäivähoitajiin. Enkä tunne, että olisimme huonoja vanhempia. Päätimme asian miehen kanssa yhdessä siis.

Minulla oli itselläni sen verran traumaattinen lapsuus (kotihoidossa!), että en vain kykene tajuamaan, miten lapseni voisi traumatisoitua siitä, että menee päiväkotiin, kun kotona on kuitenkin rakastavat vanhemmat. Minäkin olen (omasta mielestäni) suhteellisen pienillä vahingoilla lapsuudestani selvinnyt.

Au pair -perheeni äiti muuten meni töihin, kun hänen lapsensa oli 3kk vanha. Lapsi kulkin isänsä mukana töissä, koska isällä oli työ, jossa se oli mahdollista. Toinen lapsi meni (esikoisen kanssa) pph:lle ollessaan 3kk vanha. Tämmöstä menoa Keski-Euroopassa.

 

Keskieurooppalaiset teinit onkin paljon sekopäisempiä (mm. humalahakuisempia ja itsetuhoisempia) kuin suomalaiset teinit! Eiku.

 

työnteko menee lapsen edun edelle, niin mieluummin hyväksyn tukien varassa elävät, kuin sellaiset jotka laittavat lapsensa liian aikaisin tarhaan, rahan kiilto silmissään!!

Ei se oo aina rahasta kiinni. Mulla ja miehelläni on molemmilla mielenkiintoiset työt, joista pidämme. Meille työ ei ole pakkopullaa vaan jotain, jota haluamme tehdä.

Jotkut kun täällä kommentoivat, että "työt odottaa". No, kaikkien työt ei odota. Jos on lähihoitaja tai sairaanhoitaja niin varmasti työt odottaa. Mutta jos on kouluttautunut vähän epäselvemmälle alalle, ei ne työt odota. Ne otetaan vastaan kun niitä tarjotaan tai ne menee ohi.

 

[QUOTE="harmaa";29233360]Tosi hyvä juttu! Kannattaa kaikkien lukea. Juuri tällaista yhteisöllisyyttä Suomikin tarvitsisi kipeästi.[/QUOTE]

Hah. Afrikan viidakkohan on juuri tunnettu parhaista lapsenkasvatusmetodeistaan..:headwall:

 

Hah. Afrikan viidakkohan on juuri tunnettu parhaista lapsenkasvatusmetodeistaan..:headwall:

Ai tiedät paremmin? No kerro toki!

Mikä noissa linkin yhteisöissä oli huonoa lapselle kasvatuksellisesti?

 

Ai tiedät paremmin? No kerro toki!

Mikä noissa linkin yhteisöissä oli huonoa lapselle kasvatuksellisesti?

No vertaa nyt keskenään juurikin jotain kongolaista ja suomalaista yhteiskuntaa ja perhemallia. Kummassa pyyhkii paremmin?

 

No vertaa nyt keskenään juurikin jotain kongolaista ja suomalaista yhteiskuntaa ja perhemallia. Kummassa pyyhkii paremmin?

Yhteiskuntaa ja perhemallia? Nythän puhuttiin lasten kasvattamisesta, joten pysytäänpä aiheessa, eikö vain? Ja itsekin moitit juuri viidakon lapsenkasvatusmetodeja, joten anna nyt hyvänen aika sentään jotain faktaa väitteesi tueksi, ettet nolaa itseäsi.

 

Yhteiskuntaa ja perhemallia? Nythän puhuttiin lasten kasvattamisesta, joten pysytäänpä aiheessa, eikö vain? Ja itsekin moitit juuri viidakon lapsenkasvatusmetodeja, joten anna nyt hyvänen aika sentään jotain faktaa väitteesi tueksi, ettet nolaa itseäsi.

Anteeks, miten mä oon vaihtanut puheenaihetta? Itse esitit mulle kommenttiini liittyen kysymyksen? Koita nyt itse pysyä kasassa siellä näppäimistösi ääressä.

Jos käyttäisit maalaisjärkeäsi ja miettisit ihan omia aivojasi käyttäen, tulisit varmaankin lopputulokseen että suomalaiset lapset ovat rutosti paremminvoivempia kuin kongolaiset. Joten mä en lähtis ihan heti adaptoimaan sikäläistä "koko kylä kasvattaa" -metodia meidän sivistysmaahan. Aika hyvin on pärjätty näinkin, eikös.

 

Mulla on pahat traumat hoitopaikoista kun olin lapsi!
Yksi hoitaja pahoinpiteli, toinen näytti kuvia palaneesta Jeesuksesta.
Kolmas tykkäsi nolata minut, jos esim.pyysin lisää ruokaa.

Omaani en veisi perhepäivähoitajalle, vaan päiväkotiin jossa on useampi silmäpari valvomassa.

Minä tein oikeasti isoja muutoksia elämässäni,että pystyin jäämään lasten kanssa kotiin. Kallis talo myytiin pois, ja ostettiin miehen vanhempien talo (saatiin 50000 e halvemmalla,ja talo on ihan yhtä kiva).
lapsen ollessa 3v,opiskelin uuden ammatin ja aloitin oman yrityksen. Teen töitä omaan tahtiini, aukioloaikoja ei ole.
Näin pystyn hoitamaan pienet lapset kotona, ja olen vastassa koululaista.
Tämä on minun valintani, ja olen uhrananut paljon tämän vuoksi.
Ei varmasti sovi kaikille,ja kun katson elämää taaksepäin, ihmettelen miten oikeasti jaksoin. Mutta nyt kaikki on hyvin,ja nautitaan elämästä täysillä

 

Mä menin osa-aikasesti töihin kun äitiysloma loppui ja tätini hoiti lapsia tarvittaessa, kun kävin tekemässä työkeikan silloin tällöin. Kun nuorempi oli 1,5-vuotias, niin oli ihan pakko laittaa lapset hoitoon ja mennä kokopäiväisesti töihin, ei vaan yksinkertaisesti enää pystynyt rahallisesti kotona.

 

Anteeks, miten mä oon vaihtanut puheenaihetta? Itse esitit mulle kommenttiini liittyen kysymyksen? Koita nyt itse pysyä kasassa siellä näppäimistösi ääressä.

Jos käyttäisit maalaisjärkeäsi ja miettisit ihan omia aivojasi käyttäen, tulisit varmaankin lopputulokseen että suomalaiset lapset ovat rutosti paremminvoivempia kuin kongolaiset. Joten mä en lähtis ihan heti adaptoimaan sikäläistä "koko kylä kasvattaa" -metodia meidän sivistysmaahan. Aika hyvin on pärjätty näinkin, eikös.

Linkin jutussa puhuttiin vauvan kasvattamisesta yhteisöllisesti. Ei yhteisöistä ja perheistä, ei koulunkäynnistä, ei terveydestä, ei työnteosta.

Ollaanko tosiaan pärjätty hyvin? Meidän lapsemmeko sitten voivat niin paljon paremmin? Entäpä äidit? Joo, lapset on paremmin ravittu ja koulutettu ja terveempiä, mutta muutoin, miten on? En minä ainakaan pysty heittämään faktana, että muutoinkin suomessa ollaan onnellisempia lapsina ja äiteinä (psyykkisesti) joten jos sinä pystyt, niin oikein mielelläni perehtyisin asiaan lisää. Jos tosiaan ihan linkkejä luotettaviin lähteisiin vielä saisi, niin kiitollinen olisin. Palaan aamulla tarkistamaan, koska poistun nyt "oikeaan elämään".

Ja toistan, että ainakin itse tarkoitan vauva- ja taaperoikäisen sekä äitinsä psyykettä (koska alkuperäisessä yhteisökasvatus-artikkelissakin kyse oli siitä). Fyysinen terveys ja ravitsemus sekä koulutus, niiden tilanteen noilla seuduin niinkin tiedän joten älkäämme puuttuko siihen nyt.

Kiitän sua etukäteen

 

[QUOTE="Liisi";29233421]Ihmetyttää lyhytkatseisuus, lapsuus ei lopu siihen kolmeen vuoteen ja menot kasvaa sitä myötä kun lapset vanhenee. Jos on työpaikka ja osaamista, ei kannata roikkua kotona vuosikausia "lapsen edun parhaaksi", vaan yrittää pitää työpaikka ja osaaminen äitiysvapaista huolimatta. Kädestä suuhun eläminen ei ole kenellekään hyväksi, suosittelen säästämään varoja myös tulevaisuuteen. Vaikka kelalta saa rahaa, sen ei pitäisi olla ensisijainen tulonlähde kenellekään joka on kykenevä töihin.[/QUOTE]

Tosi hyvin argumentoitu.
Mä olen seurannut menoa perhekerhossa... ne samaiset mammat, jotka haukkuu päiväkodit pahimpaan rakoon ovat kummasti laittaneet sn isomman lapsen sinne samaiseen kauheuteen, kun pienempi on syntynyt. Herää vaan kysymys, että kenen tarpeista se kotona hengaus lähtee?

 

No mä en ymmärrä, miten olisi mahdollista irrottaa yhteisöllisyys tai perhekäsitys yhdestä kulttuurista (vaikkapa sieltä Kongosta) ja siirtää se sellaisenaan toiseen kulttuuriin. Molemmissa lienee hyvää ja pahaa, mutta ei se nyt niin ole että joku heimoeläminen on absoluuttisesti mahtavinta lapsille ja länsimainen tapa absoluuttisesti huonoin. Hyvinvoivia ja huonostivoivia yksilöitä lienee molemmissa paikoissa.

 

Useimmat lähipiirini ihmiset ovat asettaneet elintason niin korkeaksi (kaksien isojen tulojen perusteella), että ei vaan ole varaa olla kotona. Tosin helposti olisi varaa olla kotona, jos olisi vaikka maltillisempi asuntolaina. Ei tarvitsisi edes olla huonompi asunto, vaan merinäköala puuttuisi. Tosin useimmat tuttumme ovat alalla, jossa pitkiä poissaoloja ei katsota hyvällä, mikä myös taloustilanteen lisäksi vaikuttaa töihin siirtymiseen. Ymmärrän paineen eikä tuota minulle menetettyjä unia, vaikka olen kotiäiti. Onneksi olen "vain hoitoalalla". Huh! (ja mies hyväpalkkainen, olen jäävi sanomaan mitään mihinkään, sillä en tiedä mitkä olisivat valintamme, jos yksi aikuinen ei toisi kahden aikuisen edestä rahaa)

 

Mä ymmärrän esimerkiks sen, että rahatilanne oikeesti pakottaa töihin vaikka lapsi on tosi pieni. Mutta edelleenkään mä en ole kuullu yhtäkään hyvää perustelua sille, miksi täysin terve ja lapsensa hoitamaan kykenevä vie taaperonsa täydeksi (pahimmillaan jatkuvasti klo 7-17) päiväksi viitenä päivänä viikossa hoitoon YHTEISKUNNAN KUSTANNUKSELLA samalla kun nostaa äitiyspäivärahaa ja on vauvan kans kotona. Tai miksi yksikään terve vanhempi vie säännöllisesti lapsensa päiväkotiin samalla kun itse lomailee (koska loma ei ole lomaa jos joutuu kattelemaan omia lapsiaan). Toki mä ymmärrän, jos yksinhuoltajalla ei ole ollenkaan tukiverkkoa ja tarvii joskus päivän tai pari vapaata lepäämiseen tai asioiden hoitoon. Enkä mä ymmärrä sitäkään, miksi ne on useimmiten just niitä tosi hyvätuloisia jotka vie tosi pienet lapset päiväkotiin ihan hirveen pitkiks päiviksi vaikka talous antais myöden tehä pikkusen lyhyempää työpäivää että lapsen elämä olis helpompaa. Ja kuten aikasemmin jo sanoin, useemman alalla työskentelevän kokemuksesta ne on usein just niitä hyvätuloisia, jotka pitää lastaan turhaan pitkiä päiviä hoidossa myös siksi, että itse saa rauhassa käydä ostoksilla tai kuntosalilla rentoutumassa eivätkä kykene ajattelemaan, että ehkä se oma lapsikin tarttis sitä rentoutumisaikaa oman työpäivänsä jälkeen.

Ja hei, ihan oikeesti, jos lasta pidetään TURHAAN hoidossa (toinen vanhempi kotona, vanhemmat ite lomailee tai harrastaa jne) niin totta helvetissä se on muilta pois! Sekä veronmaksajien lompakosta, hoitopaikkaa oikeesti tarvitsevien perheiden elämästä kun hoitopaikkaa ei pulan takia meinaa saada, ja niiltä pieniltä hoidossa olevilta (jotka on hoidossa ihan oikeesti tarpeesta eikä vanhempien laiskuuden tai tyhmyyden takia), koska paikalla on yhä useempi mukula jakamassa hoitajien huomiota. Mä ymmärrän jo isompien lasten kohdalla, että osapäivähoito voi olla jo ihan tarpeellista harjottelua eskaria varten. Mutta on ihan hevonpaskaa väittää, että kaksvuotias laitetaan kokopäivähoitoon sosiaalistumaan ja saamaan virikkeitä samalla kun toinen vanhemmista lojuu kotona. Miten terve vanhempi voi olla niin laiska, ettei viitti viedä lapsia välillä ulkoilemaan, toisten lasten seuraan ja keksiä jotain pientä tekemistä kuten maalausta tai muovailuvahalla leikkimistä? Voiko olla niin patalaiska mutsi, että ei viitti ostaa vaikka puuvärejä ja muovailuvahaa että oma pieni lapsi sais jotain tekemistä?!

 

Ei alle 2 vuotiaita pitäisi edes huolia päiväkotiin kuin erityisen painavasta syystä, jos minulta kysytään. Pahimmillaan nämä vuoden ikäiset ovat vielä vuorohoidossa, rytmit ihan miten sattuu kun viettävät välillä yöt kotona, välillä päiväkodissa.
Tulee mieleen yksi äiti, joka vei juuri vuoden täyttäneen lapsen vuorohoitoon, sen lisäksi että lapsi on äidin työpäivien ajat päiväkodissa niin usean kerran viikossa on hoitopäivän jälkeen mummollansa hoidossa kun äiti käy leffassa tai syömässä tai muissa omissa menoissa. Melkein joka toinen viikonloppu äiti on viihteellä ja lapsi taas hoidossa. Tuo ei ole muutenkaan erityisen kiinnostunut äitiydestä, juuri sellainen että päällepäin näyttää hyvältä lapsen vaatteet ja tarvikkeet, mutta tunnepuoli on suoraan sanoen köyhää ja säälittää pieni lapsi kun jää vaille sitä kaikkea mitä tarvitsisi. Äidin omat menot on tärkeämpiä ja sitten valittaa kun on niin kiireistä tämä vauvaperhearjen ja työn yhdistäminen. hohhoijjaa.

vuorohoitolapsen rytmit ovat enemmän kohdallaan, kuin arvaatkaan. kun pitää tarkan saman rytmin päiväkodin kanssa, niin lapsi nukkuu saman ajan yöstä ja päikkäreillä, oli se sitten kotona tai päiväkodissa, mummolassa tai vaikka enon mökillä usko pois, puhun kokemuksesta.

 

Hah. Afrikan viidakkohan on juuri tunnettu parhaista lapsenkasvatusmetodeistaan..:headwall:

En ota ketjun aiheeseen kantaa, mutta tuo Hesarin kirjoittaja tarkoitti minusta sitä yhteisöllisyyttä joka tässä heimossa vallitsee. Mutta kylmästi ajatteleva länsimainen tietenkin tarttuu tähän. Ei siinä, tärkeä aihe, mutta se ei ollut kirjoittajan pointti (mikä ymmärrettävästi viuhui suurimmalta osalta ohi).

 

Sitä yhteisöllisyyttä meillä on kyllä valitettavan vähän. Mutta minusta siihen yhteisöllisyyteen on aika huono vedota jos laittaa vuoden ikäsen välillä jopa ylitäyteen päiväkotiin. Ei sillä oo mitään tekemistä yhteisöllisyyden kanssa.

 

Anteeks, miten mä oon vaihtanut puheenaihetta? Itse esitit mulle kommenttiini liittyen kysymyksen? Koita nyt itse pysyä kasassa siellä näppäimistösi ääressä.

Jos käyttäisit maalaisjärkeäsi ja miettisit ihan omia aivojasi käyttäen, tulisit varmaankin lopputulokseen että suomalaiset lapset ovat rutosti paremminvoivempia kuin kongolaiset. Joten mä en lähtis ihan heti adaptoimaan sikäläistä "koko kylä kasvattaa" -metodia meidän sivistysmaahan. Aika hyvin on pärjätty näinkin, eikös.

Siis sun mielestä ihan kasvatuksesta johtuvien seikkojen takia? sen ymmärrän, että nälkähän niitä vaivaa ja vituttaa jos käytetään lapsityövoimana, mutta ihanko alat vertailla että suomalaiset voi paremmin noin niinkuin kasvatuksen takia? Suomalaiset äidit on parempia kuin kongolaiset? Mitvit?!

 

Siis sun mielestä ihan kasvatuksesta johtuvien seikkojen takia? sen ymmärrän, että nälkähän niitä vaivaa ja vituttaa jos käytetään lapsityövoimana, mutta ihanko alat vertailla että suomalaiset voi paremmin noin niinkuin kasvatuksen takia? Suomalaiset äidit on parempia kuin kongolaiset? Mitvit?!

Onko suomalaiset äidit sitten huonompia?

 

Onko suomalaiset äidit sitten huonompia?

Ei ne ainakaan toisten lapsista välitä?

 

Onko suomalaiset äidit sitten huonompia?

Onko kaikki suomalaiset/kongolaiset äidit samanlaisia?

 

Ja ne ketkä välittää, on kukkahattutätejä tai puuttuu ihan turhaan toisten ihmisten elämään pelkästä pätemisen tarpeesta? Ainaki tän palstan mukaan...

 

Voi ei, nyt varmaan tulee lastillinen paskaa niskaan palstamammoilta aaaaapua.
Meidän muksu lähtee tarhaan 11kk ikäisenä ja taatusti tulee pärjäämään.
Mistäkö tiedän? No kun tulee toimeen muidenkin kuin äidin ja isin kanssa. Pienestä asti on opetettu, että myös muut aikuiset pitävät hänestä satunnaisesti huolta eikä ainoastaan äti tai isä. Vaikka onkin meille hirmu rakas niin se rakkaus ei tuo leipää pöytään. Meillä on pienet tulot eikä ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin yhtään sen kauemmin kuin muutaman kuukauden ajan säästöjen turvin.
Meillä ei kelan maksama tuki riitä edes lainaerään, maksuvapaata pankki ei enää myönnä lisää. Jos lainaa ei makseta lähtee kämppä alta kun on lainalle takuuna. Ja laina on, koska on oltava asunto. Senttiäkään ei ole mennyt ylimääräisiin ostoihin kun ei rahaa ole sellaiseen. Vuokra-asunnot ovat vielä kalliimpia kuin mitä nyt menee lainaan+vastikkeeseen, repiköön nämä suunsoittajat siitä taas viisauksiaan kuinka vuokralla asuminen olisi parempi juttu Lisäksi lapsenkin ruoka maksaa, vaipat on kalliita, sähkö maksaa järjettömästi eikä vesikään tule ilmaiseksi. Toki puhelintakin pitää joskus käyttää ja sekin maksaa jonkin verran euroja. Eikä bussilippu ole sekään ilmainen. Lapsi tarvitsee kasvaessaan uusia vaatteita jne... Loputon ostoslista!
Tarhassa tuo lapsi tulee olemaan 4x6h per viikko, "pahimmassa" tapauksessa. Isovanhemmat hoitavat osan tuosta ajasta, silloin kun sopii heidän aikatauluun. Enkä heiltä enempää vaadi, heilläkin on oma elämänsä elettävänään ja työt hoidettavanaan. Mulla on siinä mielessä kiva pomo, että antaa mun tehdä vajaata työviikkoa ja joustaa mun vuoroissa minkä pystyy. Kunhan ajoissa vain ilmoitan mitkä päivät voin tehdä ja kellonajat. Laskinkin, että tuosta tuntimäärästä tulee kasaan se summa millä meidän arki pyörii nytkin. Lainanmaksu sujuu, laskut maksetaan ja saadaan ruokaa syödäksemme.
Minutkin on laitettu päivähoitoon alle 1v, itseasiassa 8kk ikäisenä. Ei ole jäänyt traumoja, ainoastaan kivoja muistoja päiväkotiajasta. Eikä minun äitinikään muista, että olisin ollut mitenkään stressaantunut tai häiriökäyttäytynyt vaan olin aina iloinen ja tyytyväinen tarhaan mennessä ja kotiin tullessa. Tarhassa tuli solmittua elinikäisiä ystävyyksiä, vaikka eri paikkakunnilla nyt suurin osa asutaankin. Ei se päivähoito mikään peikko aina ole, siellä on ammattilaisia meidän lapsiamme hoitamassa. Minulla on luottamusta heihin.

Ja hei, ei se koti ole aina paras paikka tai äiti ole paras mahdollinen hoitaja. Ehkä osaa ottaa myös päähän se kotonä kykkiminen lapsen kanssa. Itse kyllä voisin olla pidempäänkin kotona, kyllä mulle elämä ilman työvelvoitetta sopii. Mutta tiedän useamman perheen, jossa äiti on jaksamisen rajoilla ja karjuu lapsilleen kun ei jaksaisi olla heidän kanssaan. Ihan vain tossa alakerrassakin on sellainen, pari kertaa pitänyt soittaa poliisille kun on kuulunut aikamoinen tappelun ääni. Sekö sitten on parempi, marttyyrina kotona ja puretaan turhautuminen mieheen ja lapseen? Joskus työssä käyvä vanhempi on parempi kuin kotona nuutunut hirviö

 

Pikku yllätys, millon sä oot ite ollu päiväkodissa? 80-luvulla esimerkiks? On aika paljon resursseja sen jälkeen nipistetty. Sitäpaitsi sosiaalisuus tai se ettei pieni lapsi vierasta muita, ei tarkota sitä, ettei lapsi tarttis ihan yhtä paljon apua pukemisessa, hygieniassa jne. Ei ole edelleenkään yhtään enempää käsi- ja silmäpareja hoitamassa niitä lapsia. Valitettavasti.

Ihan oikeesti, jos ap:a nyppii se että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin siksi että vanhemmat sai ostaa uuden auton, asialla ei ihan älyttömän paljoo ole tekemistä näiden tapausten kanssa, jotka joutuu menemään töihin, että ylipäätään saa ostaa ruokaa ja silloinkin tekee lyhennettyä työviikkoon jos vaan suinkin mahollista.