Tuhoutuisiko perheenne jos mies pettäisi sinua kerran?

Voisi heittää pallon niille jotka eivät kestäisi yhtä pettämistä. Oletteko te niin itsekeskeisiä, että ette edes lasten takia haluaisi säilyttää vanhaa normaalia perhettä koossa yhden erehdyksen jälkeen? Kieppuuko silloin päässä vain "minä minä, minun luottamus, minun seksuaalisuus ja arvostus on tapettu, minut on petetty" ---> "jumalauta muut vastaa ja kärsii siitä sit, nih"

Mä vastasinkin tähän jo tuolla aiemmin. Kyllä, olisin niin helvetin "itsekeskeinen" jos mua petettäisiin.

OK, valintoja on ainakin kahdenlaisia.

Itse välitä vaimostani ja lapsista sen verran paljon, että voisin niellä karvaan kalkin ja todeta : "näin kävi tällä kertaa eikä ihme kun ihmiset sählää sekavien päidensä kanssa. Etiäppäin sano mummo lumessa. En luultavasti laittaisi perhettä rikki kerran takia."

 

Aivan.

Voisi heittää pallon niille jotka eivät kestäisi yhtä pettämistä. Oletteko te niin itsekeskeisiä, että ette edes lasten takia haluaisi säilyttää vanhaa normaalia perhettä koossa yhden erehdyksen jälkeen? Kieppuuko silloin päässä vain "minä minä, minun luottamus, minun seksuaalisuus ja arvostus on tapettu, minut on petetty" ---> "jumalauta muut vastaa ja kärsii siitä sit, nih"

Tässä voisi ajatella myös siten että onko se pettäjä niin itsekeskeinen että hänelle on aivan sama kärsiikö lapset mahdollisesta erosta ja ajatteleekö hän että se nyt vain tuolle puolisolle on "yksi pieni pettymys elämässä" ja homma jatkuu normaalina..

 

Tässä voisi ajatella myös siten että onko se pettäjä niin itsekeskeinen että hänelle on aivan sama kärsiikö lapset mahdollisesta erosta ja ajatteleekö hän että se nyt vain tuolle puolisolle on "yksi pieni pettymys elämässä" ja homma jatkuu normaalina..

Molemmat ovat itsekeskeisiä, mutta toisen itsekeskeisyys on tervettä...

 

OK, valintoja on ainakin kahdenlaisia.

Itse välitä vaimostani ja lapsista sen verran paljon, että voisin niellä karvaan kalkin ja todeta : "näin kävi tällä kertaa eikä ihme kun ihmiset sählää sekavien päidensä kanssa. Etiäppäin sano mummo lumessa. En luultavasti laittaisi perhettä rikki kerran takia."

Et sitten vaivautunut edes lukemaan vastaustani ennen kommentointia, melko noloa... Tässä se vielä jotta tietäisit mistä puhun.

Olen nähnyt että perhe voi kärsiä vuosia suunnattomasti siitä että pettämisen jälkeen koitetaan kerätä parisuhteen sirpaleita kasaan joten olen tehnyt periaatepäätöksen. Mun parisuhde loppuu sillä sekunnilla jos mua petetään. Perhe ei lakkaa olemasta vaikka parisuhdetta ei enää ole. Se vain uudelleenjärjestyy siten että kaikilla on taas hyvä olla.

 

Meidän liitto ei kestäisi. Uskovina mulla ja mun miehellä on aika tiukat rajat. Siis me voidaan jutella vaikka kuinka vastakkaiselle sukupuolelle, halatakin ja pitää hauskaa jne, mutta esim. joku suudelma kolmannen osapuolen kanssa olisi jo pettämistä, ja puolison täytyisi olla jo ajatuksen asteella mennyt tosi pitkälle jos suutelisi ulkopuolista.

Siis sille ei voi mitään jos ja kun kumpikin ihastuu avioliiton aikana johonkuhun toiseen, semmoiset tulee ja menee ja ne salataan, mutta kun me molemmat osataan pitää kuitenkin näppimme erossa ulkopuolisista niin varsinainen lähentely ja likistely ulkopuolisen kanssa tarkoittaisi jo vakavia juttuja.

 

Joo en noteerannut sitä muiden joukosta kun et käyttänyt lainausta.

BTW, itse kritisoit toisia heidän periaatteesta tekemistään päätöksistä ja ajatuksista. Nyt teet itse saman, et periaatteesta halua "koota parisuhdetta kasaan" pettämisen jälkeistä tilannetta koska _muut_ eivät siinä ole onnistuneet.
Siinä on taka ennakkoluulo, minusta.
Älä ole heikko kuten muut

Et sitten vaivautunut edes lukemaan vastaustani ennen kommentointia, melko noloa... Tässä se vielä jotta tietäisit mistä puhun.

Olen nähnyt että perhe voi kärsiä vuosia suunnattomasti siitä että pettämisen jälkeen koitetaan kerätä parisuhteen sirpaleita kasaan joten olen tehnyt periaatepäätöksen. Mun parisuhde loppuu sillä sekunnilla jos mua petetään. Perhe ei lakkaa olemasta vaikka parisuhdetta ei enää ole. Se vain uudelleenjärjestyy siten että kaikilla on taas hyvä olla.

 

Joo en noteerannut sitä muiden joukosta kun et käyttänyt lainausta.

BTW, itse kritisoit toisia heidän periaatteesta tekemistään päätöksistä ja ajatuksista. Nyt teet itse saman, et periaatteesta halua "koota parisuhdetta kasaan" pettämisen jälkeistä tilannetta koska _muut_ eivät siinä ole onnistuneet.
Siinä on taka ennakkoluulo, minusta.
Älä ole heikko kuten muut

En puhu muista, puhun itsestäni vaikka parisuhde olikin muiden. Ja tiedän etten pystyisi sitä antamaan anteeksi ja jatkamaan elämää normaalisti. Ja tieto siitä ei ole heikkoutta vaan ihan jotain muuta.

 

Meidän liitto ei kestäisi. Uskovina mulla ja mun miehellä on aika tiukat rajat. Siis me voidaan jutella vaikka kuinka vastakkaiselle sukupuolelle, halatakin ja pitää hauskaa jne, mutta esim. joku suudelma kolmannen osapuolen kanssa olisi jo pettämistä, ja puolison täytyisi olla jo ajatuksen asteella mennyt tosi pitkälle jos suutelisi ulkopuolista.

Siis sille ei voi mitään jos ja kun kumpikin ihastuu avioliiton aikana johonkuhun toiseen, semmoiset tulee ja menee ja ne salataan, mutta kun me molemmat osataan pitää kuitenkin näppimme erossa ulkopuolisista niin varsinainen lähentely ja likistely ulkopuolisen kanssa tarkoittaisi jo vakavia juttuja.

Pakko nyt kysäistä, kun mainitsit tuon uskonnon. Mitenkäs se "kaikki se kärsii, kaikki se kestää, ei muistele kärsimäänsä pahaa" -osuus?

 

Joo en noteerannut sitä muiden joukosta kun et käyttänyt lainausta.

BTW, itse kritisoit toisia heidän periaatteesta tekemistään päätöksistä ja ajatuksista. Nyt teet itse saman, et periaatteesta halua "koota parisuhdetta kasaan" pettämisen jälkeistä tilannetta koska _muut_ eivät siinä ole onnistuneet.
Siinä on taka ennakkoluulo, minusta.
Älä ole heikko kuten muut

Kuka sinä olet määrittämään mitä heikkous tai vahvuus kenenkin kohdalla tarkoittaa?

Et osaa alkuunkaan nähdä asioita muuta kuin omalta kantiltasi, ja etkä pysty hyväksymään muiden näkökantoja vaan yrität saada muut olemaan samaa mieltä kuin sinä. Sellainen ihminen ainakaan ei ole kovin vahva.

 

Pakko nyt kysäistä, kun mainitsit tuon uskonnon. Mitenkäs se "kaikki se kärsii, kaikki se kestää, ei muistele kärsimäänsä pahaa" -osuus?

Se on se luottamuspula eli petetty epäilisi loppuikänsä toista. Koska pettäminen on uskovalla harvinaisempaa kuin ei-uskovalla, niin jos uskova puoliso pystyy viikko-tai vuosikaupalla sumuttamaan puolisoaan niin se pystyy vaikka jatkossakin siihen.
Se pettäminen on uskovalla tavallaan painoarvoltaan pahempaa kuin ei-uskovan puolison joku puolihuolimaton kännipano, koska me ei edes miehen kanssa ryypätä tai pyöritä viihteellä.
Tämä on mun mielipide, ei kristillisen kirkon kanta.

 

Ei.

 

Pakko nyt kysäistä, kun mainitsit tuon uskonnon. Mitenkäs se "kaikki se kärsii, kaikki se kestää, ei muistele kärsimäänsä pahaa" -osuus?

Raamatun kanta on kaiketi tässä: Matteus 5:32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

Eli edes väkivalta ole riittävä syy, mutta pettäminen olisi. Eikä eronneen kanssa saisi edes mennä naimisiin. Onneksi Raamattu ei ole minulle auktoriteetti.

 

Käännetään asia helpommaksi.

Jos itse tekisitte kerran jotain väärin niin miltä tuntuisi, että perhe hajoaisi yhteen virheeseen ja että mies jättäisi teidät ja veisi lapset, vaikka olisitte tosissanne pyytäneet anteeksi ja aidosti katuisitte?

Tietysti nyt tuntuu siltä, että ette koskaan tule tekemään virhettä mutta ihmisiä tässä kuitenkin ollaan.

 

En puhu muista, puhun itsestäni vaikka parisuhde olikin muiden. Ja tiedän etten pystyisi sitä antamaan anteeksi ja jatkamaan elämää normaalisti. Ja tieto siitä ei ole heikkoutta vaan ihan jotain muuta.

Jos mun mieheni mua pettäisi niin helpointa kaikella tapaa mun olisi todeta tuo sinun sanomasi "eteenpäin sanoi mummo lumessa". Mä kuitenkin rakastan miestäni ja lapsiani niin paljon että (syytettäköön sitten vaikka lapsuudessa saatua traumaa koska muuta vikaahan mussa ei ole..) tiedän etten ikinä pystyisi jatkamaan mieheni kanssa parisuhdetta normaalisti eteenpäin. Ei olisi oikein pilata heidän elämäänsä että jatkuvasti kipuilisin sitä asiaa ja en pystyisi unohtamaan. Paljon parempi olisi järjestää elämä toisella lailla niin että kaikilla olisi taas hyvä olla.

 

Miksi se ei olisi vahvuutta ja luonteen lujuutta jos pystyisi antamaan anteeksi ja hyväksymään toisen virheet kun siitä olisi palkintona ydinperheen säilyminen? Se olisi minusta sellaista "älä muserru surun ja ahdistuksen alla vaan voita se"-meininkiä.

Mutta joo, mulle on aivan fine jos lähdette hakemaan eroa yhden erehdyksen takia ja olette sen suhteen mielestänne vahvoja kun näin pystytte tekemään.

Seuraavaksi varmaan kuuluu lässytystä siitä kuinka on heikkoutta jäädä ja alistua pettäjän varjoon?
Ongelmatilanteessa pakeneminen ylipäätään on heikkoutta ja monesti helpoin tie.

Kuka sinä olet määrittämään mitä heikkous tai vahvuus kenenkin kohdalla tarkoittaa?

Et osaa alkuunkaan nähdä asioita muuta kuin omalta kantiltasi, ja etkä pysty hyväksymään muiden näkökantoja vaan yrität saada muut olemaan samaa mieltä kuin sinä. Sellainen ihminen ainakaan ei ole kovin vahva.

 

Raamatun kanta on kaiketi tässä: Matteus 5:32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

Eli edes väkivalta ole riittävä syy, mutta pettäminen olisi. Eikä eronneen kanssa saisi edes mennä naimisiin. Onneksi Raamattu ei ole minulle auktoriteetti.

Ota nyt tuostakin selvä. Missäs on palstan uskikset?
Miten oli sen anteeksiannon kanssa? Ja sen ensimmäisen heitetyn kiven?

 

En osaa sanoa tuhoaisiko se meidän suhdetta.

Valheet saattavat kasvattaa isonkin verkon. Asian julkitulo, tai varsinkin ilmianto, myöhemmässä vaiheessa saattaisi tuntua pahemmalta.
Jos pettäminen tulisi heti ilmi, se saattaisi olla lieventävä tekijä.

Jos tulisin petetyksi ajattelisin asiaa vain omalta kantiltani; "pystynkö minä elämään asian kanssa".
Katkerana tuskin edistäisin millään tavoin yhteistä onnea perheessä, ja tällöin olisikin aika viheltää peli poikki liiton osalta.

 

Miksi se ei olisi vahvuutta ja luonteen lujuutta jos pystyisi antamaan anteeksi ja hyväksymään toisen virheet kun siitä olisi palkintona ydinperheen säilyminen? Se olisi minusta sellaista "älä muserru surun ja ahdistuksen alla vaan voita se"-meininkiä.

Jos pystyy niin silloin olet oikeassa. Mutta jos tietää että ei todennäköisesti pysty antamaan anteeksi niin yrittäminen voi tuhota perheen paljon perusteellisemmin kuin ero, joten on viisainta pyrkiä mahdollisimman siistiin eroon.

 

[QUOTE="vieras";29183737]Käännetään asia helpommaksi.

Jos itse tekisitte kerran jotain väärin niin miltä tuntuisi, että perhe hajoaisi yhteen virheeseen ja että mies jättäisi teidät ja veisi lapset, vaikka olisitte tosissanne pyytäneet anteeksi ja aidosti katuisitte?

Tietysti nyt tuntuu siltä, että ette koskaan tule tekemään virhettä mutta ihmisiä tässä kuitenkin ollaan.[/QUOTE]

On ihan eri asia tekeekö sen virheen vahingossa vai tahallaan.
Vahingossa kukaan ei petä, edes kännissä.
Ja mun mielestä näin perustavanlaatuisessa asiassa epäluotettava ihminen on lähes kaikissa asioissa yhtä epäluotettava.

 

[QUOTE="vieras";29183770]Ota nyt tuostakin selvä. Missäs on palstan uskikset?
Miten oli sen anteeksiannon kanssa? Ja sen ensimmäisen heitetyn kiven? [/QUOTE]

Saahan sitä antaa anteeksi, mutta joka pystyy petturipuolison kanssa elämään niin lykkyä tykö.

 

Ongelmatilanteessa pakeneminen ylipäätään on heikkoutta ja monesti helpoin tie.

Pakeneminen on joskus viisaampaa kuin taisteleminen. Ei ole kyse mikä on heikkoutta taikka vahvuutta vaan mikä on viisainta.

 

Miksi se ei olisi vahvuutta ja luonteen lujuutta jos pystyisi antamaan anteeksi ja hyväksymään toisen virheet kun siitä olisi palkintona ydinperheen säilyminen? Se olisi minusta sellaista "älä muserru surun ja ahdistuksen alla vaan voita se"-meininkiä.

Mutta joo, mulle on aivan fine jos lähdette hakemaan eroa yhden erehdyksen takia ja olette sen suhteen mielestänne vahvoja kun näin pystytte tekemään.

Seuraavaksi varmaan kuuluu lässytystä siitä kuinka on heikkoutta jäädä ja alistua pettäjän varjoon?
Ongelmatilanteessa pakeneminen ylipäätään on heikkoutta ja monesti helpoin tie.

Kuinka helppoa on pistää kolmekymppisenä yli puolet elämästään jakoon? Kuinka helppoa rikkoa lapsilta se perhe? Kuinka helppoa jättää se ainoa elämäsi mies jota rakastat enemmän kuin itseäsi?

Sä et tiedä nyt paskaakaan mistä puhut.

Mutta jos sä tuhoat perheesi siksi että et pysty antamaan anteeksi niin ei ole mahdollisuutta kuin pistää lusikat jakoon.

 

Yritän antaa anteeksi, tosin pettämisiä ei ollut yhtä vaan useita kymmeniä jotka sitten tunnusti.
Sarjapettämistä siis.
Suhde ei ole entisensä enkä pysty luottamaan mieheen.
Asia käy mielessä viikottain ja käyn terapiassa asian tiimoilta,vaikka osa pettämisistä tapahtunut jo 7 vuotta sitten.
En tiedä kestääkö suhteemme ja olen sen miehellekin sanonut.
Suunnittelen ja mietin itsenäistä elämää tässä samalla,en ole varma pärjäämmekö taloudellisesti ilman miestä.

 

[QUOTE="joopajoo";29183777]On ihan eri asia tekeekö sen virheen vahingossa vai tahallaan.
Vahingossa kukaan ei petä, edes kännissä.
Ja mun mielestä näin perustavanlaatuisessa asiassa epäluotettava ihminen on lähes kaikissa asioissa yhtä epäluotettava.[/QUOTE]

Jep, mä olen miettinyt usein tätä että muuttaako se viina kuitenkaan ihmistä toiseksi, sittenkään. Nyt puhun vaan omasta kokemuksestani, mutta aikoinani kännäsin itseni sammumispisteeseen ja olin nukahtaa pystyyn mutta en silti olisi sekstannut kenenkään semmoisen kanssa jonka kans en sekstailisi selvin päinkään. Mutta viina taitaa tehdä tepposet sit kuitenkin joillekin, kai se on erilaisista aivokemioista johtuvaa...

 

Olen kyllä myös sanonut että mieheni oli elämäni isoin virhe ja olisin varmasti onnelisempi jos en olisi koskaan tutustunut häneen.
En kunnioita miestä enää ja minulle on ihan sama, vaikka hän jättäisi minut.
Se tekisi oikeastaan kaikesta helpompaa,mutta hän haluaa jatkaa suhdetta.