390e vuokra, 50e bussikortti, sähkö 25e, puhelin 15e
-> 480e, tää on enemmän kuin koko raha, mitä opiskelijana saa.
Käyn töissä, opiskelu on tosi hankalaa kun aina menee vuorot päällekkäin ja muuta työtä en ole saanut. Käteen jää 300 e töistä, ruokaa saa ja voi maksaa jotain satunnaisia juttuja. Mutta yksikin juttu menee pieleen (jotain hajoaa) niin se on sitten vittumaista elämää seuraavat 3-4kk. Pitäis motivoitua opiskelemaan, mut hyvä kun jaksaa olla jotenkin onnellinen. Mitään ei voi oikein tehdä, kenellekään ei voi ostaa lahjoja. Koko ajan on synttäreitä, jouluja, äitienpäiviä, valmistujaisia... Joulu vituttaa jo nyt. Synnyinseudulla ja sukulaisia moikkaamassa ei paljoa käydä.
Mä elän ihan kunnollisen ihmisen elämää, tulen tiedoillani hyödyttämään tätä yhteiskuntaa vielä paljon (ei kaikki voi olla maistereita tai diplomi-insinöörejä joo, mutta järki käteen; ei kaikki voi olla putkimiehiäkään, ei tää homma niin toimi) Olen ottanut tietoisen riskin "tuhlata" nuoren aikuisen elämästäni 5-7 vuotta köyhyydessä, paineessa, käytännössä ympärivorokautisessa työssä (jos en ole töissä, minä opiskelen)
Minkä saatanan takia työttömille maksetaan "välttämättömiä" asioita, kuten vaikka lehtitilaus? Lensin melkein pepulleni kun kuulin että näin on. Eka maksetaan vuokra, sitten päälle 400 euroa ja harkinnan mukaan pesukoneita, lääkäreitä jne?
Älkää ihmetelkö, että tää sukupolvi joka tällä hetkellä opiskelee, katkeroituu omasta tilanteestaan (suhteettomuudesta siis; siitä että joku joka ei tee mitään saa niin paljon enemmän kuin me) niin paljon, että kun ollaan päättävässä asemassa niin tän maan sosiaalipolitiikasta tulee aika kylmää. Mä oon tähän elämänpisteeseen asti ollut jonkinlainen järjestelmän kannattaja, vasemmistolaisia äänestänyt, mut taidanpa pistää jäsenhakemuksen kokoomukselle tässä kohta...