Eiks moni äiti koe, että lapsi tekee tuon, kun ryhtyy parisuhteeseen
!
Itsekkyyttähän se on vanhemmaltakin kuvitella, että MINÄ olen se, joka tekee lapsen onnileksi ja ettei lapsi voisi olla onnellisempi kauempana minusta.
Eihän tuo alkuperäisen tarinan tyyppikään sanonu puolisoa huonoksi puolisoksi, ainoastaan että on onnellinen jossain muualla jonkun muun kanssa.
Pointti on siinä, ettei ota asioita henkilökohtaisesti; se ettei joku halua elää minun kanssani ei 1. tarkoita ettei hän rakasta minua ja 2. ettei kukaan halua elää minun kanssani vaan että juuri tuo ihminen kokee itsensä onnelisemmaksi jonkun muun kanssa.
Kyllä mä käsitän, että lapset on 10 vuoden päästä onnellimepia kauempana minusta enkä ole huono äiti, vaikka lapset ei enää minua tarvitsekkaan.