Miksi te otatte parisuhteet niin vakavasti ja kuvittelette olevanne satuhahmoja?

Ahaa, mikä tässä kirjoituksessa on sitä käsinkosketeltavaa raivoa?

Mitä etuja yleensä on tässä hyötysuhteessa? Esimerkkejä kehiin.

Koitahan rauhoittua, tiedän että se hetki kun tajuaa ne edut, voi järkyttää. Mutta olen sinulle sanonut nyt noin 5 kertaa, että minä en voi sinun etujasi parisuhteessasi mitenkään tietää.

 

[QUOTE="vieras";29133787]Ei parisuhde ole perhesuhde vaan hyötysuhde.
[/QUOTE]

Mut eihän semmoista ihmissuhdetta ole, joka ei ole jonkuntason hyötysuhde!
Perhesiteetkin katkeaa, jos ne ei hyödytä mitenkään. En mä ainakan oo tekemisissä kun kivojen sukulaisten kanssa, siis sellaisten jotka hyödyttää muo, koska niiden kanssa on kiva olla ja saman perustuu parisuhde, toisen kanssa on kiva olla.
Alaikäisistä lapsista kuulu huolehtia, vaikka ne ei olis kivoja, mutta se on ainoa suhde, joka ei perustu hyötyyn ja sekin voi lasten aikuistutta katketa, vaikka jonkinlainen rakkaus lapseen varmaan aina jää. Silti jos lapsella on riittävästi ongelmia oman jaksamisen rajat voi tulla vastan ja on myönnettävä, että kaikki mitä voi tehdä, on jättää lapsi kohtaamaan ongelmansa. Itseasiassa joskus on suurinta rakkautta jättää toinen kohtaamaan ongelmansa.

 

[QUOTE="vieras";29133816]Älähän liioittele, puhun niistä perheenjäsenistä joiden kanssa ollaan tekemisissä.[/QUOTE]

No niin, nythän tämä lähtee jalostumaan. Eli vain perhettä rakastetaan, mutta ei kuitenkaan niitä "kaukaisia". Miksi ei heitä? Jos se kerran on biologiaa ja se vaan on eikä sitä tarvitse huoltaa, miksi ei sitten rakasteta niitä kaukaisempiakin perheenjäseniä? Oisko kuitenkin SIINÄKIN jotain ehtoja? Eli rakkaus ei olekaan itsestäänselvyys vaan sitä varten pitääkin tehdä jotain? ELi jos se vaatiikin jotain niin mikä sitten estää sen ohjailun ja sen eteen työntekemisen ja jopa mahdillisen päätöksen että ketä HALUAA rakastaa?

 

[QUOTE="vieras";29133833]Koitahan rauhoittua, tiedän että se hetki kun tajuaa ne edut, voi järkyttää. Mutta olen sinulle sanonut nyt noin 5 kertaa, että minä en voi sinun etujasi parisuhteessasi mitenkään tietää.[/QUOTE]

Kuka sut on pettänyt? Kuka on lakannut rakastamasta sua? Mä ymmärrän kyllä että se on tuskallinen hetki mutta kyllä sun pitää ymmärtää että siitä huolimatta että sulle on käynyt noin, ei tarkoita että kaikille käy niin. :hug:

 

No niin, nythän tämä lähtee jalostumaan. Eli vain perhettä rakastetaan, mutta ei kuitenkaan niitä "kaukaisia". Miksi ei heitä? Jos se kerran on biologiaa ja se vaan on eikä sitä tarvitse huoltaa, miksi ei sitten rakasteta niitä kaukaisempiakin perheenjäseniä? Oisko kuitenkin SIINÄKIN jotain ehtoja? Eli rakkaus ei olekaan itsestäänselvyys vaan sitä varten pitääkin tehdä jotain? ELi jos se vaatiikin jotain niin mikä sitten estää sen ohjailun ja sen eteen työntekemisen ja jopa mahdillisen päätöksen että ketä HALUAA rakastaa?

Tuntematonta voi alkaa rakastaa, jos siihen tutustuu ja se on perhettä.
Panijoistasi taas et saa perheenjäseniä vaikka voissa paistaisit.

 

Todellista rakkautta on se, kun keittiön pöydällä on töistä tullessa puolison jättämä lappu "Olen parhaan ystäväsi kanssa matkalla Hawajille, olemme palavasti rakastuneta ja onnellisia yhdesä" ja tuon lapun luettuasi ensimmäinen ja ainoa tunne on onni siitä, että rakas puolisoni on onnellinen.
Kaikki muu on ehdollista rakkautta. Eli on totta, että aika harva pystyy ehdottomaan rakkauteen, jonka ainoa pämärä on rakastetun onni, vaikka itse en saa mitään.

 

[QUOTE="vieras";29133852]Tuntematonta voi alkaa rakastaa, jos siihen tutustuu ja se on perhettä.
Panijoistasi taas et saa perheenjäseniä vaikka voissa paistaisit.[/QUOTE]

MIKSI? Kerro mulle mihin se perustuu. Ja näytä mulle jotain faktaakin vaikka tukemaan tätä lausettasi.

 

[QUOTE="vieras";29133852]Tuntematonta voi alkaa rakastaa, jos siihen tutustuu ja se on perhettä.
Panijoistasi taas et saa perheenjäseniä vaikka voissa paistaisit.[/QUOTE]

Siis että sulla on niin paljon seksisuhteita, että et oo tuntenu nitä perheenjäseneksi edes sillon, kun suhde on ollu voimassa??? Mä en tajua, miten voi panna jotakin semmosta, jota ei koe perheenjäseneksi.

 

Kyllä täällä on prinsessa joka löysi prinssinsä. Ja ihana satu jatkuu, jatkuu ja jatkuu...

 

Kuka sut on pettänyt? Kuka on lakannut rakastamasta sua? Mä ymmärrän kyllä että se on tuskallinen hetki mutta kyllä sun pitää ymmärtää että siitä huolimatta että sulle on käynyt noin, ei tarkoita että kaikille käy niin. :hug:

Eivät nämä ole henkilökohtaisia asioita, en toki ole parisuhdetta ja sen tuomia etuja keksinyt. Joku mieltää asian tragediaksi ja hermostuu kun tajuaa omat etunsa, ja parisuhteen rakenteen. Ei silti pidä loukkaantua tai lähteä tälle linjalle. Järkyttyminen on inhimillistä.

 

Todellista rakkautta on se, kun keittiön pöydällä on töistä tullessa puolison jättämä lappu "Olen parhaan ystäväsi kanssa matkalla Hawajille, olemme palavasti rakastuneta ja onnellisia yhdesä" ja tuon lapun luettuasi ensimmäinen ja ainoa tunne on onni siitä, että rakas puolisoni on onnellinen.
Kaikki muu on ehdollista rakkautta. Eli on totta, että aika harva pystyy ehdottomaan rakkauteen, jonka ainoa pämärä on rakastetun onni, vaikka itse en saa mitään.

Kyllä, mutta onko sama asia siinä että rakas lapsi on kirjoittanut samalle pöydälle vastaavan lapun? Tyyliin: Rakas äiti, olen tyhjännyt pankkitilisi, myynyt irtaimiston ja lähtenyt pois. Et ole enää äitini, olen onnellisempi muualla.

Tunteeko äiti pelkkää rakkautta? Onpa hyvä että poika viimein tajusi että olen huono äiti. Hyvä että onnellinen muualla.

 

[QUOTE="vieras";29133872]Eivät nämä ole henkilökohtaisia asioita, en toki ole parisuhdetta ja sen tuomia etuja keksinyt. Joku mieltää asian tragediaksi ja hermostuu kun tajuaa omat etunsa, ja parisuhteen rakenteen. Ei silti pidä loukkaantua tai lähteä tälle linjalle. Järkyttyminen on inhimillistä.[/QUOTE]

Kulta rakas, sinähän se olet pettynyt maailmaan ja ihmisiin. Kyllähän sen nyt näkee ihan jo aloituksesta kuinka katkera oli hetki kun tajusit ettei sinua enää rakasteta. Ei se mitään, onneksi on vielä äiti ja isi. Rakastavat ehdoitta ja tekevät kaikkensa sinun hyvinvointisi eteen, se riittää. Ja miksei riittäisi!

 

MIKSI? Kerro mulle mihin se perustuu. Ja näytä mulle jotain faktaakin vaikka tukemaan tätä lausettasi.

Miksi mitä? Miksei panija ole perhettä?
Milloin perheenjäsenien on kuulunut panna keskenään.
Nyt juttusi menevät jo mauttomuuden puolelle.

 

[QUOTE="vieras";29133894]Miksi mitä? Miksei panija ole perhettä?
Milloin perheenjäsenien on kuulunut panna keskenään.
Nyt juttusi menevät jo mauttomuuden puolelle.[/QUOTE]

*jaxuhalit*

 

[QUOTE="vieras";29133894]Miksi mitä? Miksei panija ole perhettä?
Milloin perheenjäsenien on kuulunut panna keskenään.
Nyt juttusi menevät jo mauttomuuden puolelle.[/QUOTE]

Jos ei pane, niin ei tule niitä pieniä perheenjäseniä. Tietysti poikkeuksia on adoptiota myöten.

 

*jaxuhalit*

Kiitos samoin.

 

Jos ei pane, niin ei tule niitä pieniä perheenjäseniä. Tietysti poikkeuksia on adoptiota myöten.

Perheenjäsenten välinen seksi on insestiä ja sillä on vakavat seuraukset. Se on myös laitonta.

 

[QUOTE="vieras";29133911]Kiitos samoin.[/QUOTE]

Usko pois, mä pärjään hyvin ilman sun halejasi. Mulla on rakkaita sitä varten. Mutta ymmärrän että sinä olit sitä vailla.

 

Kyllä, mutta onko sama asia siinä että rakas lapsi on kirjoittanut samalle pöydälle vastaavan lapun? Tyyliin: Rakas äiti, olen tyhjännyt pankkitilisi, myynyt irtaimiston ja lähtenyt pois. Et ole enää äitini, olen onnellisempi muualla.

Tunteeko äiti pelkkää rakkautta? Onpa hyvä että poika viimein tajusi että olen huono äiti. Hyvä että onnellinen muualla.

Eiks moni äiti koe, että lapsi tekee tuon, kun ryhtyy parisuhteeseen!
Itsekkyyttähän se on vanhemmaltakin kuvitella, että MINÄ olen se, joka tekee lapsen onnileksi ja ettei lapsi voisi olla onnellisempi kauempana minusta.
Eihän tuo alkuperäisen tarinan tyyppikään sanonu puolisoa huonoksi puolisoksi, ainoastaan että on onnellinen jossain muualla jonkun muun kanssa.
Pointti on siinä, ettei ota asioita henkilökohtaisesti; se ettei joku halua elää minun kanssani ei 1. tarkoita ettei hän rakasta minua ja 2. ettei kukaan halua elää minun kanssani vaan että juuri tuo ihminen kokee itsensä onnelisemmaksi jonkun muun kanssa.
Kyllä mä käsitän, että lapset on 10 vuoden päästä onnellimepia kauempana minusta enkä ole huono äiti, vaikka lapset ei enää minua tarvitsekkaan.

 

[QUOTE="vieras";29133918]Perheenjäsenten välinen seksi on insestiä ja sillä on vakavat seuraukset. Se on myös laitonta.[/QUOTE]

Se hetki oli käsinkosketeltava ja sen näki täysin selvästi kun tämä aloitus karahti lopullisesti kiville...

 

[QUOTE="vieras";29133918]Perheenjäsenten välinen seksi on insestiä ja sillä on vakavat seuraukset. Se on myös laitonta.[/QUOTE]

Mitenkäs sinut on saatu aikaiseksi?

 

Eiks moni äiti koe, että lapsi tekee tuon, kun ryhtyy parisuhteeseen!
Itsekkyyttähän se on vanhemmaltakin kuvitella, että MINÄ olen se, joka tekee lapsen onnileksi ja ettei lapsi voisi olla onnellisempi kauempana minusta.
Eihän tuo alkuperäisen tarinan tyyppikään sanonu puolisoa huonoksi puolisoksi, ainoastaan että on onnellinen jossain muualla jonkun muun kanssa.
Pointti on siinä, ettei ota asioita henkilökohtaisesti; se ettei joku halua elää minun kanssani ei 1. tarkoita ettei hän rakasta minua ja 2. ettei kukaan halua elää minun kanssani vaan että juuri tuo ihminen kokee itsensä onnelisemmaksi jonkun muun kanssa.
Kyllä mä käsitän, että lapset on 10 vuoden päästä onnellimepia kauempana minusta enkä ole huono äiti, vaikka lapset ei enää minua tarvitsekkaan.

Nimenomaan!

 

Perhekin on lähtöisin parisuhteesta.Kerroppas miten se "ainoa olemassaoleva rakkaus" on syntynyt?
mistä se on alkanut, kun kerran perheessä on rakkautta, vain ei parisuhteessa.

 

Todellista rakkautta on se, kun keittiön pöydällä on töistä tullessa puolison jättämä lappu "Olen parhaan ystäväsi kanssa matkalla Hawajille, olemme palavasti rakastuneta ja onnellisia yhdesä" ja tuon lapun luettuasi ensimmäinen ja ainoa tunne on onni siitä, että rakas puolisoni on onnellinen.
Kaikki muu on ehdollista rakkautta. Eli on totta, että aika harva pystyy ehdottomaan rakkauteen, jonka ainoa pämärä on rakastetun onni, vaikka itse en saa mitään.

Juuh, yksipuolista sellaista Aika harva rakastunut ottaa ja lähtee, vai?

 

Juuh, yksipuolista sellaista Aika harva rakastunut ottaa ja lähtee, vai?

Rakastaminen onkin ihan eri asia kuin rakastuminen.
Toisaalta rakastunut nimenomaan menettämisen pelossa tekee niitä "no jos en kelpaa anna olla"-häipymisiä ja saattaa jättää ihmisen vaikka on rakastunut, koska pelkä menettämistä ja hylätyksitulemista.