P
"Purppura"
Vieras
Liian henkilökohtaiset kokemukset tuppaavat olemaan hyvinkin kaksipiippuinen juttu. Ne saattavat avata silmät maailman vääryyksille, mutta toisaalta liian usein tuntuvat katkeroittavan ja sokaisevan väärinkohdellun kuvittelemaan, että koska tämä on ollut täysin viaton tilanteeseensa, niin ovat kaikki muutkin.
Erityisoppilaat ovat tänä päivänä ihan tajuttoman iso ja laaja ryhmä oppilaita. Ei ole kyse pelkistä häiriköistä, ei pelkistä kehitysviivästymiä omaavista, ei pelkät adhd:t jne., vaan yhdistelmä heitä kaikkia ja päälle sata ja yksi muuta. Nykypäivän trendi on hakea lapselle diagnoosi jo mahdollisesti reilusti ennen kouluikää, koska se edesauttaa erityisopetukseen pääsyä ja sitä kautta "helpotusta" kouluelämässä. Tästä voi suuresti ja usein syyttää vanhempia.
En epäile ettetkö ole hyvällä asialla, mutta fanatismi tekee kenestä tahansa sokean ja yleensä lopputulos ei ole kovin positiivinen : /
'' Ne saattavat avata silmät maailman vääryyksille, mutta toisaalta liian usein tuntuvat katkeroittavan ja sokaisevan väärinkohdellun kuvittelemaan, että koska tämä on ollut täysin viaton tilanteeseensa, niin ovat kaikki muutkin.''
Tuo ylläoleva tarkoittaa suoraan sitä, että on tilanteita joissa sinä hyväksyt koulukiusaamisen. Mukava nähdä etten ollut väärässä.
Erityisluokka jaottelun on todistettu lisäävän kiusaamista ja etenkin syrjimistä. Ei, en ole työskennellyt näissä luokissa, mutta tiedän useamman ujon työttölapsen joita syrjitään nimenomaan erityisluokalla siirron seurauksena. Puhunhan näiden vanhempien kanssa lähes päivittäin. Kenties sinunkin kun kerran koulussa teet töitä olisi hyvä pistäytyä Salamancan lasten keskusteluissa. Vaan eihän se sinua kiinnosta. Oma mielipiteesi on tärkeä, muilla ei ole niin väliä.
Kamalimpia ovat tapaukset joissa lapsella on ollut kavereita ennen erityisluokalle siirtoa, myöhemmin yhtäkään synttärikutsua ei ole tullut. Sitten ihmetellään miksi sosiaaliset taidot katoavat.
Edelleen kaikisssa kouluammunta tapauksissa on ollut taustalla kiusaamista. Käsittääkseni ainakin yhdellä näistä oli myös lääkitys. Mikä mahdollisuus on olemassa siihen että lapsi/nuori jolla on lääkitys on normaaliluokalla?
Entä mikä vaikutus eristämisellä on ollut tapahtumien kulkuun?
Entä miten on mahdollista että inkluusio onnistu Ruotsissa mutta ei Suomessa? Pitäisikö meidän pyytää Ruotsista ja Italiasta ammattilaisia ohjaamaan suomalaisia opettajia ja avustajia kun nämä eivät itse tunnu tässä onnistuvan?
Tämän lisäksi on syntynyt hassu trendi, jonka mukaan se kiusattu lapsi siirretään erityisluokalla ja ne kiusaajat jätetään siihen normaali luokkaan? Mikäli syytä saa arvata, opettajan on vain helpompi tehdä niin.