V
J
"Juups"
Vieras
Ap:n kuvailema tilanne kuulostaa kyllä tutulta. Meidän 2,5v lähtee ruokapöydästä rauhoittumaan noissa tilanteissa. Ei jäähylle vaan sohvalle istumaan jahka kykenee taas syömään. Yleensä isä tai äiti on sohvalla mukana, ja jos lapsi haluaa saa hän huutaa kiukkuaan sylissä. Kyllä tuo jo osaa itse sanoa kun on rauhoittunut ja sanoo myös että nyt helpottaa. Sitten palataan pöydän ääreen ja loppuruokailu sujuu yleensä hyvin.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Juups";29099368]Ap:n kuvailema tilanne kuulostaa kyllä tutulta. Meidän 2,5v lähtee ruokapöydästä rauhoittumaan noissa tilanteissa. Ei jäähylle vaan sohvalle istumaan jahka kykenee taas syömään. Yleensä isä tai äiti on sohvalla mukana, ja jos lapsi haluaa saa hän huutaa kiukkuaan sylissä. Kyllä tuo jo osaa itse sanoa kun on rauhoittunut ja sanoo myös että nyt helpottaa. Sitten palataan pöydän ääreen ja loppuruokailu sujuu yleensä hyvin.[/QUOTE]
Ihanasti hoidettu teillä rauhoittuminen
Lapsi ei ole yksin ja saa huomata että häntä rakastetaan uhmasta huolimatta! Hyvä hyvä
Ihanasti hoidettu teillä rauhoittuminen
Lapsi ei ole yksin ja saa huomata että häntä rakastetaan uhmasta huolimatta! Hyvä hyvä
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29099322]Noin 4-5 vuotias ymmärtää vasta syy-seuraussuhteita niin hyvin että jäähyissä on mitään järkeä.Toiseksi; jäähy ei opeta lapselle omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä, eli ei tue lapsen tunne-elämän kehitystä. Riehuva lapsi on niin vahvan tunnetilan vallassa, että hän tarvitsee aikuisen rauhoittavaa läsnäoloa kestääkseen tilanteen ja oppiakseen siitä jotain.[/QUOTE]
no meidän 3v kyllä ymmärtää ainakin jonkinlaista syy-seuraus suhdetta. Meillä on nyt 3v kynnyksellä alettu käymään jäähyllä. Lapsi tietää esimerkiksi, että jos tekee näin...käy näin...ja sanoo itsekin "olen kiltisti, en mene jäähylle". Tai ihan muissa asioissa, jos olen sanonut että syödään ruoka ja jälkiruoaksi keksi. Muistaa sitten pitkänkin ajan jälkeen kertoa, että söi ruoan ja äiti antaa nyt keksin.
Tuota tunteiden hallintaa jäähy ei kyllä opeta, mutta meillä ei vaan ole muuta keksitty kun sylissä kiinni pitäminen aiheuttaa vielä pahemman raivon. Meillä sanonkin, että jos ei istu jäähypenkillä äiti tulee penkille ja pidetään kiinni (siis syliin otan). Lapsi suostuu näin istumaan ja raivoaa siinä. Itse olen samassa huoneessa ja lähinnä olen hiljaa ja sanon välillä lapselle, että kaikki on hyvin ja pääsee pois kun on rauhoittunut. Yritän kertoa miksi siellä istutaan...lähinnä kyllä olen hiljaa ja annan lapsen raivota. Lopuksi halataan. Nykyään meillä ei kyllä kauheasti noita kohtauksia enään ole. Lähinnä käydään jäähyllä vähän vihaisina eikä raivon vallassa kuten ennen.
no meidän 3v kyllä ymmärtää ainakin jonkinlaista syy-seuraus suhdetta. Meillä on nyt 3v kynnyksellä alettu käymään jäähyllä. Lapsi tietää esimerkiksi, että jos tekee näin...käy näin...ja sanoo itsekin "olen kiltisti, en mene jäähylle". Tai ihan muissa asioissa, jos olen sanonut että syödään ruoka ja jälkiruoaksi keksi. Muistaa sitten pitkänkin ajan jälkeen kertoa, että söi ruoan ja äiti antaa nyt keksin.
Tuota tunteiden hallintaa jäähy ei kyllä opeta, mutta meillä ei vaan ole muuta keksitty kun sylissä kiinni pitäminen aiheuttaa vielä pahemman raivon. Meillä sanonkin, että jos ei istu jäähypenkillä äiti tulee penkille ja pidetään kiinni (siis syliin otan). Lapsi suostuu näin istumaan ja raivoaa siinä. Itse olen samassa huoneessa ja lähinnä olen hiljaa ja sanon välillä lapselle, että kaikki on hyvin ja pääsee pois kun on rauhoittunut. Yritän kertoa miksi siellä istutaan...lähinnä kyllä olen hiljaa ja annan lapsen raivota. Lopuksi halataan. Nykyään meillä ei kyllä kauheasti noita kohtauksia enään ole. Lähinnä käydään jäähyllä vähän vihaisina eikä raivon vallassa kuten ennen.
E
"eee"
Vieras
Mun mielestä tuo videoilla hämääminen on kyllä typerintä ikinä. Kyllä lapsen pitää oppia syömään ruokansa kunnolla pöydässä eikä millään muumeilla lahjomalla.
V
"vieras"
Vieras
Meidän 2-veellä kanssa hirveitä raivareita joskus nälkäisenä ja väsyneenä. Mun mielestä ei osaa hillitä raivoaan vielä, joten annan huutaa enkä ala kieltämään siihen päälle. Jos raivo tulee pöydässä, mennään maahan huutamaan (senkin vuoksi ettei putoa tuolilta). Rauhoittuu paremmin aikuisen avulla, joten usein pidän sylissä halausotteessa kunnes saa rauhoituttua.
Tiedä sitten olenko liian pehmo...
Tiedä sitten olenko liian pehmo...
V
"vieras"
Vieras
J
"JOO"
Vieras
J
jkoj
Vieras
[QUOTE="vieras";29099568]Meidän 2-veellä kanssa hirveitä raivareita joskus nälkäisenä ja väsyneenä. Mun mielestä ei osaa hillitä raivoaan vielä, joten annan huutaa enkä ala kieltämään siihen päälle. Jos raivo tulee pöydässä, mennään maahan huutamaan (senkin vuoksi ettei putoa tuolilta). Rauhoittuu paremmin aikuisen avulla, joten usein pidän sylissä halausotteessa kunnes saa rauhoituttua.
Tiedä sitten olenko liian pehmo...[/QUOTE]
Meillä sama homma 2,5-vuotiaan kanssa. Viimeksi tänään päiväunien jälkeen hirveä raivokohtaus, ei siinä auttanut kuin sylitellä piiiitkään, ennenkuin rauhoittui syömään. Onneksi näihin on jo tottunut, mutta kyllä siinä hermoja koetellaan, jos on itsellä nälkä ja väsymys päällä... Jäähy meillä kyllä on käytössä sellaisissa tilanteissa, joissa ihan uhallaan tekee tyhmyyksiä, kiusaa sisarusta tms. Ihan viime aikoina ollaan otettu käyttöön ja usein tehoaa jo se, kun uhkaa jäähyllä.
Ap:lta ihan ymmärrettävä reaktio sinänsä, aikamoista venkoiluahan tuo ilta oli. Itse olisin varmaan jättänyt lapsen nukkumaan, jos noin nopeasti olisi nukahtanut. Älä turhaan soimaa itseäsi tapahtuneesta, me vanhemmatkin ollaan vain ihmisiä, ja monet konstit olit jo yrittänyt...
Tiedä sitten olenko liian pehmo...[/QUOTE]
Meillä sama homma 2,5-vuotiaan kanssa. Viimeksi tänään päiväunien jälkeen hirveä raivokohtaus, ei siinä auttanut kuin sylitellä piiiitkään, ennenkuin rauhoittui syömään. Onneksi näihin on jo tottunut, mutta kyllä siinä hermoja koetellaan, jos on itsellä nälkä ja väsymys päällä... Jäähy meillä kyllä on käytössä sellaisissa tilanteissa, joissa ihan uhallaan tekee tyhmyyksiä, kiusaa sisarusta tms. Ihan viime aikoina ollaan otettu käyttöön ja usein tehoaa jo se, kun uhkaa jäähyllä.
Ap:lta ihan ymmärrettävä reaktio sinänsä, aikamoista venkoiluahan tuo ilta oli. Itse olisin varmaan jättänyt lapsen nukkumaan, jos noin nopeasti olisi nukahtanut. Älä turhaan soimaa itseäsi tapahtuneesta, me vanhemmatkin ollaan vain ihmisiä, ja monet konstit olit jo yrittänyt...
M
"mama"
Vieras
Täällä kohtalotoveri, mulla kans on lyhyt pinna ja erittäin räiskyvä 2 ja 1/2 vuotias ukkeli
Meillä tulee just väsyneenä ja nälkäisenä hillittömiä hepuleita, onneks ne voi hyvin ennakoimalla aikalailla välttää, mut se väsy joskus yllättää.
Meillä syödään melkein järkijään iltapuurot muumien tai pingun avustuksella
ei vaan meinaa tulla siitä iltasyönnistä muuten mitään ja jos ei syö niin sit nukkuu huonosti ja taas seuraava päivä on hirmuista kiukkuamista. Ihana kierre...
Koitetaanhan jaksaa, kyllä se joskus helpottaa!
J
"jeah"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
M
"minni"
Vieras
[QUOTE="eee";29099483]Mun mielestä tuo videoilla hämääminen on kyllä typerintä ikinä. Kyllä lapsen pitää oppia syömään ruokansa kunnolla pöydässä eikä millään muumeilla lahjomalla.[/QUOTE]
Mulla on 15-ja 13-vuotiaat lapset. Ihan ovat oppineet syömään normaalisti ruokapöydässä, vaikka pienenä piti vähän videoilla joskus hämätä, et sai syömään. Löysätkää sitä pipoa mammat, ei se ainakaan normaalilla lapsella mitään sen kummempaa aiheuta; ei tarvi enää teininä laittaa muumeja pyöriin, et saa syömään
Mulla on 15-ja 13-vuotiaat lapset. Ihan ovat oppineet syömään normaalisti ruokapöydässä, vaikka pienenä piti vähän videoilla joskus hämätä, et sai syömään. Löysätkää sitä pipoa mammat, ei se ainakaan normaalilla lapsella mitään sen kummempaa aiheuta; ei tarvi enää teininä laittaa muumeja pyöriin, et saa syömään
V
"vieras"
Vieras
Mikä helvetin kommentti tää nyt on?? Lapsen herkkyyskausi pottailulle on 2-3 vuoden iässä, suurimmalla osalla 2-vuotiaista on vaippa vielä ja 3-vuotiaistakin 50%:lla on vielä yövaippa.
minkäs sille voi jos ei itse osaa käyttäytyä aikuisen tavalla. aika julmaa kaks vuotiasta kohtaan. itse olisin, joko antanut tilanteen rauhoittua hieman. tai sitten pannut heti sen muumin pyörimään, jos kerta lapsi olis hiljentynyt sitä katsomaan. ei nyt mitään traumoja silti saa. ehkä äiti oli niin väsynyt, että kaikki keitti yli
W
Wieruus
Vieras
Luulen vahvasti ettei mikään johdonmukaisuus tai muukaan tästä kerrasta kärsinyt. Kunhan tästä tyylistä ei tule tapa. Asia on kerran mennyt näin ja se siitä. Kukaan ei kuollut, lapsi rauhottui, lapsi söi, ja ainut joka traumatusoitui taisi olla äiti.
Elämä jatkuu ja ei elämä ole niin vakavaa lastenkaan kanssa.
Elämä jatkuu ja ei elämä ole niin vakavaa lastenkaan kanssa.
Z
"zxc"
Vieras
Sä oot varmasti hyvä äiti. Ei kukaan oo täydellinen. Mul on myös 2vuotias poika, ja äitiys on hieman haasteellista välillä täälläkin.
Sori vaan, mutta mä en oikein ymmärrä, miksi vanhempien pitäisi olla lapsiensa kanssa jotain viilipyttyjä, jotka ei ikinä hermostu. Ei siinä mitään, jos on oikeasti sellainen, mutta ei sitä väkisin tarvi yrittää.
Kyllä äideilläkin on oikeus keittää yli ja vetää mehukkaat raivarit.
Jotenkin vaan kuulostaa niin epätodelliselle, että aikuisen pitää olla joku robotti joka ei koskaan hermostu... mitä se lapsi sitten sellasesta oppii?
Kyllä äideilläkin on oikeus keittää yli ja vetää mehukkaat raivarit.
Jotenkin vaan kuulostaa niin epätodelliselle, että aikuisen pitää olla joku robotti joka ei koskaan hermostu... mitä se lapsi sitten sellasesta oppii?
V
viwr
Vieras
Ei aikuisen tarvitse olla aina viilipytty, mutta miksi ihmeessä hermostua uhmaikäisen raivokohtauksista? Ne kuuluu luonnollisesti ikään, joten ainakin minun oli hyvin helppo kestää ne menettämättä itse hermojani. Aloituksesta tulee mielikuva kiireestä, joka minusta tuohon aikaan iltatoimissa on turhaa ja vain kärjistää tilannetta. Aamulla hoitoon lähdettäessä on kyllä omatkin hermot 2-vuotiaan kanssa kiristyneet, ihan sen kiireen takia, kun lapsen uhmalle ei vaan voi antaa tarvittavaa aikaa.
Jäähyistä sen verran, että meillä ne otettiin käyttöön lapsen ollessa 2,5-vuotias ja ne toimi lyömiseen ihan hyvin. Mutta ei tietenkään uhmakohtauksiin, sillä ei se lapsen valtava harmitus ja kiukku kieltämällä ja uhkailemalla katoa.
Jäähyistä sen verran, että meillä ne otettiin käyttöön lapsen ollessa 2,5-vuotias ja ne toimi lyömiseen ihan hyvin. Mutta ei tietenkään uhmakohtauksiin, sillä ei se lapsen valtava harmitus ja kiukku kieltämällä ja uhkailemalla katoa.
T
"TTTTTTTT"
Vieras
J
"jep"
Vieras
Samaa mieltä. Tunteet kuuluvat kaikenikäisten elämään. Niin kauan kun aikuinen ei käytä henkistä tai fyysistä väkivaltaa suuttuessaan, lapselle on ihan terveellistä huomata, että muillakin ihmisillä on tunteet. Jos tulee suutuspäissään huutaneeksi tai sanoneeksi turhan ikävästi, tai määränneeksi tarpeettoman ankaran rangaistuksen (sitten vähän isommalle), on toki tärkeää osata pahoitella ylilyöntiään. Mutta suuttumisen tunteessa ei ole mitään väärää.
Oma 2 v saa noita vastaavia kilareita. Karjuvalle lapselle on ainakin meillä turha tarjoilla, silloin lapsi on niin kierroksilla, ettei kykene mihinkään järjelliseen toimintaan. Tavaroita ei saa heitellä, eikä lyödä, ja ruokapöytään voi tulla, kun siinä pystyy olemaan. Ainakin oma kuopus tarvitsee joskus sen hetken rauhoittumisajan, juoksee itse sohvalle ja julistaa, ettei aio syödä enää ikinä. Kun odottaa, että kierrokset laskee, ja kysyy neutraalisti, tuleeko syömään, vai korjataanko lautanen pois, yleensä tulee rauhoittuneena syömään.