V
vierailija
Vieras
Olen huolissani meidän kuopuksesta, joka täyttää kuukauden päästä 2v. Hän ei puhu vielä sanaakaan, sanoo kyllä ”o-ou” mutta ei kai se varsinainen sana ole? Jonkin aikaa oli reagoimatta nimeensä mitenkään, nyt sentään reagoi kun kutsutaan nimeltä (ellei ole jokin tosi mielenkiintoinen juttu meneillään).
Vielä joku aika sitten ei myöskään reagoinut muuhun yksinkertaiseenkaan puheeseen, kuten ”mennään nukkumaan/ulos/syömään”. Nyt tunnistaa nuo kolme kehotusta, samoin jos sanoo hei hei (osaa myös vihdoin vilkuttaa, kaksin käsin mutta kuitenkin). Tunnistaa nenän ja korvat, muuten ei osoittele ruumiinosia kun kysytään missä mikäkin on. Ei muutenkaan juuri osoittele, jos kysyy missä äiti/veli/isi/lamppu/mikä vain, niin ei katso edes siihen suuntaan. Ei yritä toistaa sanomaamme tai muuta kuulemaansa, paitsi jotain älämölöä satunnaisesti. Ei osaa toimia suullisten ohjeiden mukaan.
Tekemisiä koittaa matkia kyllä, seuraa mitä me teemme ja yrittää joskus tehdä itse perässä. Yrittää pukea sukkaa/kenkää/pipoa ja riisuu ne ja yrittää riisua myös takin ja haalarin, harjaa hiuksia kun löytää harjan ja osaa syödä lusikalla. Eli jonkinlaista älyllistä toimintaa kyllä on (kuulostaa kamalalta, mutta kun on oikeasti huoli ymmärryksen suhteen). On sellainen haahuileva luonne, ei varsinaisesti elä omassa kuplassaan mutta ei läheskään aina huomioi mitä ympärillä tapahtuu. On edelleen aika vauvamainen, tuntuu että muut ikäisensä alkavat jo olla enemmän leikki-ikäisiä.
Ei osaa leikkiä muiden kuin veljensä kanssa eikä leiki roolileikkejä, lähinnä autoja tykkää kuljetella ja työntää kärryjä tms. Viihtyy sylissä ja halailee paljon, on pitkä ikäisekseen mutta hoikka ja karkeamotorisesti vähän kömpelö, hienomotorisesti toimii kuitenkin hyvin.
Olen jotenkin ihan älyttömän huolissani tästä kehityksestä. Tuntuu, että sitä ei juuri ole vuoden aikana tullut. Muut lapset kehittyvät koko ajan, puhuvat jo sanoja ja lauseita ja ymmärtävät niin paljon puhetta, mutta meidän ukkeli vain haahuilee ja kiljahtelee. Kontaktia on välillä vaikea saada, katsekontaktia varsinkin, mutta välillä sekin sujuu tuosta vain.
Onko muilla kokemuksia siitä, että 2-vuotiaan kehitys on ihan jäljessä, mutta kirinyt kuitenkin jossain vaiheessa kiinni? Puheterapiaa on jo kahdesti viikossa, luojan kiitos, ja päiväkoti aloitettu kuntouttavana elokuussa. En vain jaksaisi tätä huolta ja pelkoa. Olisi niin ihanaa olla vaan ihan tavallisen lapsen tavallinen äiti.
Vielä joku aika sitten ei myöskään reagoinut muuhun yksinkertaiseenkaan puheeseen, kuten ”mennään nukkumaan/ulos/syömään”. Nyt tunnistaa nuo kolme kehotusta, samoin jos sanoo hei hei (osaa myös vihdoin vilkuttaa, kaksin käsin mutta kuitenkin). Tunnistaa nenän ja korvat, muuten ei osoittele ruumiinosia kun kysytään missä mikäkin on. Ei muutenkaan juuri osoittele, jos kysyy missä äiti/veli/isi/lamppu/mikä vain, niin ei katso edes siihen suuntaan. Ei yritä toistaa sanomaamme tai muuta kuulemaansa, paitsi jotain älämölöä satunnaisesti. Ei osaa toimia suullisten ohjeiden mukaan.
Tekemisiä koittaa matkia kyllä, seuraa mitä me teemme ja yrittää joskus tehdä itse perässä. Yrittää pukea sukkaa/kenkää/pipoa ja riisuu ne ja yrittää riisua myös takin ja haalarin, harjaa hiuksia kun löytää harjan ja osaa syödä lusikalla. Eli jonkinlaista älyllistä toimintaa kyllä on (kuulostaa kamalalta, mutta kun on oikeasti huoli ymmärryksen suhteen). On sellainen haahuileva luonne, ei varsinaisesti elä omassa kuplassaan mutta ei läheskään aina huomioi mitä ympärillä tapahtuu. On edelleen aika vauvamainen, tuntuu että muut ikäisensä alkavat jo olla enemmän leikki-ikäisiä.
Ei osaa leikkiä muiden kuin veljensä kanssa eikä leiki roolileikkejä, lähinnä autoja tykkää kuljetella ja työntää kärryjä tms. Viihtyy sylissä ja halailee paljon, on pitkä ikäisekseen mutta hoikka ja karkeamotorisesti vähän kömpelö, hienomotorisesti toimii kuitenkin hyvin.
Olen jotenkin ihan älyttömän huolissani tästä kehityksestä. Tuntuu, että sitä ei juuri ole vuoden aikana tullut. Muut lapset kehittyvät koko ajan, puhuvat jo sanoja ja lauseita ja ymmärtävät niin paljon puhetta, mutta meidän ukkeli vain haahuilee ja kiljahtelee. Kontaktia on välillä vaikea saada, katsekontaktia varsinkin, mutta välillä sekin sujuu tuosta vain.
Onko muilla kokemuksia siitä, että 2-vuotiaan kehitys on ihan jäljessä, mutta kirinyt kuitenkin jossain vaiheessa kiinni? Puheterapiaa on jo kahdesti viikossa, luojan kiitos, ja päiväkoti aloitettu kuntouttavana elokuussa. En vain jaksaisi tätä huolta ja pelkoa. Olisi niin ihanaa olla vaan ihan tavallisen lapsen tavallinen äiti.