S
saa kivittää
Vieras
Jos on jotain hyviä ideoita niin antaa tulla vaan.
Paloi itseltä käämi ihan täysin ton huutavan 2-vuotiaan kanssa. Tultiin iltaulkoilulta sisään hyvissä ajoin ennen iltapuuroa, kaikki meni hienosti. Sitten lapsi sai järkyttävän raivarin, koska hänen unilelunsa ei ollutkaan tarharepussa, vaan omassa huoneessaan. Istuu keittiön lattialla ja rääkyy suoraa huutoa. Ei auta vaikka kuinka selitän että se lelu on omassa huoneessa ja mennään yhdessä katsomaan. Tässä vaiheessa oon vielä ihan rauhallinen.
Sit kun vihdoin saan ehkä aavistuksen rauhoittuneen lapsen ruokapöytään, alkaa taas normaalit temppuilut. Hän haluaa kakkua (ei todellakaan ikinä saa mitään kakkua iltaruuaksi.) Laps huutaa, hirveä raivoaminen, kääntää pään pois, ei suostu syömään tai syötettäväksi, haluaa pois, ei puuroa. Kaksi kertaa ilmoitin, että jos temppuilee ruokapöydässä niin äiti laittaa jäähylle - normaalisti toimii, mut nyt ei mitään. Olin sit tässä vaiheessa jo niin raivona, etten kuitenkaan osannut laittaa sitä lasta jäähylle, vaan kannoin kirkuvan ja potkivan tapauksen kylppäriin, vaihdettiin vaippa ja yöpuku päälle, ilmoitin et nyt mennään vielä syömään ja jos ei syö niin saa mennä ilman puuroa nukkumaan. Ei mitään reaktiota.
No takas ruokapöytään, yritän hämätä uudella lempikirjalla. Yleensä toimii. No nyt laps nappas kirjan ja alkoi hakata sillä ruokapöytää, joten nappasin lapsen kainaloon ja vein nukkumaan ilman iltaruokaa. Sinne se jäi huutamaan. Hiljeni kyllä tänä aikana kun tätä kirjoitin, viidessä minuutissa.
Saako se nyt jonkun trauman? Mitä mun olis pitänyt tehdä? Varmaan olis pitänyt jäähyn kautta eka yrittää, mutta lapsi oli kyllä niin kierroksilla, että en tiedä olisiko auttanut. Oli varmaan ainakin tosi väsynyt ja aika nälkäinen. Olisko sille pitänyt se iltapuuro syöttää telkkaohjelman voimin? Muumeihin olis varmasti hiljentynyt.
Paloi itseltä käämi ihan täysin ton huutavan 2-vuotiaan kanssa. Tultiin iltaulkoilulta sisään hyvissä ajoin ennen iltapuuroa, kaikki meni hienosti. Sitten lapsi sai järkyttävän raivarin, koska hänen unilelunsa ei ollutkaan tarharepussa, vaan omassa huoneessaan. Istuu keittiön lattialla ja rääkyy suoraa huutoa. Ei auta vaikka kuinka selitän että se lelu on omassa huoneessa ja mennään yhdessä katsomaan. Tässä vaiheessa oon vielä ihan rauhallinen.
Sit kun vihdoin saan ehkä aavistuksen rauhoittuneen lapsen ruokapöytään, alkaa taas normaalit temppuilut. Hän haluaa kakkua (ei todellakaan ikinä saa mitään kakkua iltaruuaksi.) Laps huutaa, hirveä raivoaminen, kääntää pään pois, ei suostu syömään tai syötettäväksi, haluaa pois, ei puuroa. Kaksi kertaa ilmoitin, että jos temppuilee ruokapöydässä niin äiti laittaa jäähylle - normaalisti toimii, mut nyt ei mitään. Olin sit tässä vaiheessa jo niin raivona, etten kuitenkaan osannut laittaa sitä lasta jäähylle, vaan kannoin kirkuvan ja potkivan tapauksen kylppäriin, vaihdettiin vaippa ja yöpuku päälle, ilmoitin et nyt mennään vielä syömään ja jos ei syö niin saa mennä ilman puuroa nukkumaan. Ei mitään reaktiota.
No takas ruokapöytään, yritän hämätä uudella lempikirjalla. Yleensä toimii. No nyt laps nappas kirjan ja alkoi hakata sillä ruokapöytää, joten nappasin lapsen kainaloon ja vein nukkumaan ilman iltaruokaa. Sinne se jäi huutamaan. Hiljeni kyllä tänä aikana kun tätä kirjoitin, viidessä minuutissa.
Saako se nyt jonkun trauman? Mitä mun olis pitänyt tehdä? Varmaan olis pitänyt jäähyn kautta eka yrittää, mutta lapsi oli kyllä niin kierroksilla, että en tiedä olisiko auttanut. Oli varmaan ainakin tosi väsynyt ja aika nälkäinen. Olisko sille pitänyt se iltapuuro syöttää telkkaohjelman voimin? Muumeihin olis varmasti hiljentynyt.
Siis mun kaksivuotias ei todellakaan kiukuttele tahallaan, ei ymmärrä kaivata repussa ollutta lelua, ei ymmärrä jäähyjen päälle mitään, kyllä sillä on yleensä ollut aina hyvä syy itkemiselle? Oletkohan nyt yliarvioinut lapsesi?