Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

["Vieras"]

Tää nainen pärjää kyllä, usko itseesi vaan. Sulla on hyvin aikaa tässä lukea ja opiskella lasten kasvatuksesta vaikka mitä. Paljon jännää on tulossa sun elämään. Muista levätä ja pitää itsestäsi huolta. Se turvaverkko vaan tarttee olla kunnossa sitten kun vauvat syntyy, meinaan yhdessäkin on tekemistä saati kahdessa. Eli hoitoapuja tulet tarviimaan ja toivottavasti sitten muistat pyytää apua ajoissa. Ekat puoli vuotta tulee olemaan vaikeaa mutta sitten jo helpottaa useimmiten. Lapset tosiaan kasvaa nopeasti ja vauva-ajan jälkeen helpottaa. Lasten saannin jälkeen moni nainen kasvaa ihmisenä (pakkohan se on) ja monesta kuoriutuu oikea leijonaemo Näin kävi minulle myös, kun olin vähän hissukka aiemmin.

 

[sattuuliikaa]

Älä mieti muiden ohjeiden kohdalla ekana että pahoitatko vai jätätkö pahoittamatta jonkun mielen, vaan mieti että onko se tutun antama neuvo järkevä vai ei. Menet siis tilannekohtaisesti.

Sun kannattaa ottaa selvää mikä on ihmissuhteissa ja lasten kasvatuksessa se terve, topakka linja ja pidät siitä kiinni.
Lastenkasvatuksessa kannattaa kahlata Supernanny- tv-sarjan jaksoja läpi: vaikka se täti ei aina ole oikeassa niin perusperiaatteet on kunnossa. Siitä ohjelmasta on moni saanut avun arkeen.
Myös MLL:n sivuilta löytyy hyviä vinkkejä:
Vanhempainnetti, Vanhempainnetti - MLL

Kiitos, pitääkin tutkia noita sivuja ajan kanssa.
Tavallaan, en tiedä onko normaalia vai ei, mutta tunnen tällä hetkellä helvetin suurta helpotusta.
Mun ei enää tarvitse miellyttää miestä, miettiä miltä asiat siitä tuntuu..
Voin alkaa miettiä itseäni ja omaa parastani. Enkä EHKÄ enää vietä päiviä kotona yksin häpeillen tilannetta.

 

["Vieras"]

Tuo on juuri se oikea tunne, että kivi vierähtää sydämeltä. Keskity nyt vaan omaan elämääsi. Muut hoitakoon asiansa niinkuin parhaaksi näkee. Sulla on omat velvollisuudet nyt tulossa. Älä häpeile, sä olet odottava äiti, kannat kahta uutta elämää sisälläsi.

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="Vieras";29072285]Tää nainen pärjää kyllä, usko itseesi vaan. Sulla on hyvin aikaa tässä lukea ja opiskella lasten kasvatuksesta vaikka mitä. Paljon jännää on tulossa sun elämään. Muista levätä ja pitää itsestäsi huolta. Se turvaverkko vaan tarttee olla kunnossa sitten kun vauvat syntyy, meinaan yhdessäkin on tekemistä saati kahdessa. Eli hoitoapuja tulet tarviimaan ja toivottavasti sitten muistat pyytää apua ajoissa. Ekat puoli vuotta tulee olemaan vaikeaa mutta sitten jo helpottaa useimmiten. Lapset tosiaan kasvaa nopeasti ja vauva-ajan jälkeen helpottaa. Lasten saannin jälkeen moni nainen kasvaa ihmisenä (pakkohan se on) ja monesta kuoriutuu oikea leijonaemo Näin kävi minulle myös, kun olin vähän hissukka aiemmin.[/QUOTE]

Kiitos, haluan itsekin uskoa että pärjään, ja uskonkin.
Onko jollain muuten tietoa, että miten asiat menee tilanteessa, jos:
Miehestä ei kuulu mitään koko raskausaikana...
Lasketun ajan jälkeen alkaa vaatimaan että saa tavata lapset. Minunhan pitäisi päästää puolessa vuodessa tuntemattomaksi muuttunut ihminen kotiini, ajatus tuntuu pelottavalle Onko minun pakko suostua?

 

["Vieras"]

Nuo asait hoidetaan sitten varmaan sosiaalitoimiston kautta. Kun alatte neuvottelemaan mahdollisesta elatuksesta tms. niin silloin sovitaan tapaamisoikeudesta. Mun ymmärtääkseni jos mies on ilmoittanut ettei halua lapsia, eikä ole mitenkään halukas esim osallistumaan elatukseen niin ei sun tarvitse häntä kotiisi päästää. Jos ei tunnusta isyyttä niin ei ole oikeuksia lapsiin mitenkään. Nuo asiat on kaukana vielä, kannattaa keskustella vaikka neuvolassa tästä että mitä haluat tehdä.

 

["Vieras"]

Ketäänhän ei tarvitse omaan kotiinsa laskea, se on lähtökohtaisesti näin. Poliisi paikalle siis jos on sinne änkeämässä.

 

["hellu"]

Noniin, nyt on helpottunut olo, kävin lääkärin juttusilla ja sain ajan psykologille.
Työtä on paljon vielä edessä, ja tiedän että lääkärin kuuluu kannustaa, mutta hänkin sanoi, että tein oikean päätöksen
Nyt aion unohtaa koko mulkkumiehen ja alkaa etsiä rinnalleni jotakuta, ketä on minulle hyvä ja arvostaa minua.
Kaipaan vaan suhteessa sitä, ettei jutut ole aina niin vakavia ja että osaa vitsailla ja sen tämä mies osasi.
Ikävää, etten pysty ikinä häntä unohtamaan lasten takia, mutta toivon että hän miehistyy ja lopettaa asioista vikisemisen ja sen ettei kaikki aina mene niinkuin hän haluaa tai sitten häipyy hevon kuuseen..

Älä nyt jauha enää mistään miehistä tai parisuhteista, sun pitää keskittyä vauvaan nyt ainakin seuraavat kaks vuotta (raskaus+vauvavuosi) ennen kuin sun on mitään järkeä alkaa haaveilemaan uudesta suhteesta. Raskaana ollessa miestä on vaikeaa löytää, se on ihan biologinen juttu että suurin osa miehistä ei halua alkaa isäksi lapselle joka ei ole hänen. Kun lapsi on vähän isompi, miehtkin uskaltaa lähestyä kun lapsi ei ala automaattisesti pitämään miestä isänään. Sitäpaitsi on parempi opetella rakastamaan ensin itseään ennen kuin voi edes haaveilla tasapainoisesta suhteesta. Muistathan myös että yh-äidit ei muutenkaan oo mitään kultakimpalesaaliita miehille, saatika jos sulla on kaksoset, joiden kaitseminen oikeasti on rankkaa ja aikaavievää puuhaa.

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="Vieras";29072328]Ketäänhän ei tarvitse omaan kotiinsa laskea, se on lähtökohtaisesti näin. Poliisi paikalle siis jos on sinne änkeämässä.[/QUOTE]

En usko siis että hän sinne väkisin todellakaan on änkeämässä, mutta lähinnä jos haluaakin lapsia tavata, niin aika vaikeaa minun on melkein heti synnytyksen jälkeen mihinkään kahden lapsen kanssa lähteä
Aiemmin oli puhetta, että tulisi aina katsomaan alussa lapsia luokseni, mutta tilanne on nyt HIEMAN muuttunut, enkä tosiaan ole päästämässä häntä kotiini. En haluaisi edes päästää häntä lähelle lapsia, niin rumasti on niistä puhunut, mutta sitä minulla ei ole oikeutta estää, sen tiedän.

 

["Vieras"]

Puhu neuvolassa tästä, jooko. Tai sitten lääkärissä tai psykologilla. Mä haluaisin auttaa mutta kun en tiedä enempää. Luulen kyllä että miehellä ei ole oikeuksia lapsiinsa jos on kieltänyt isyytensä, ollut koko raskautta vastaan, etkä ole vaatimassa häneltä edes mitään (jos oikein ymmärsin). Käsittääkseni tällaiset tapaamiset voidaan hoitaa myös valvotusti joskus tulevaisuudessa. Mutta nuo on oikeasti niin kaukaisia asioita että lähempänäkin on tekemistä. Ja varmaan osaavat neuvolassa kertoa lisää miten asiat hoidetaan, jotta sun ei tarvitse nyt stressata siitä. Ja jos on jokin mielenterveysongelma että sulla on aihetta suhtautua varauksella hänen kykyynsä olla lasten kanssa niin varmaan hänen oikeutensa kaventuvat entisestään. Kulta sun leijonaemosi taisi herätä jo Ota asia kerrallaan.

 

["hellu"]

En mitenkään tuomitse päätöstäsi, mutta mun mielestä tähän ketjuun vastanneista suurimmalla osalla on vaaleanpunaiset vauvakuume-lasit päässään. Kukaan ei ota huomioon sitä että olet valmiiksi rikkinäinen nuori nainen, jolla ei ole selkeää ja hyvää tukiverkkoa, jonka lasten/lapsen isä on ilkeä ja pyrkii kaikin keinoin kiusaamaan ja painostamaan tätä äitiä lapsista luopumaan jne. Oikeasti kaksosvauvojen hoitaminen on ihan ehjällekin paerheelle iso psyykkinen rasite, unta saa veilä vähemmän kuin yhden vauvan kanssa, koko ajan pitää tehdä jotain, ja jos huonosti käy, kaksoset nukkuu ja valövoo eri aikoihin, jolloin et voi itse nukkua päiväunien aikaan. Kahden vanhemman perheessä tuo on eri asia, kun kuka vaan pärjää muutaman tunnin kahden vauvan kanssa jotta toinen vanhempi saa levätä, mutta mitäs kun vanhempia on vaan yksi ja jompi kumpi vauva on koko ajan hereillä. Ei niitä perhetyöntekijöitäkään joka päivä sinne kotiinsa saa, joten ainakin univelan määrä voi olla jotain ihan järkyttävää. Samoin raskautta suunnittelemattomat nuoret äidit lähes aina yllättyy siitä kuinka rankkaa vauvan kanssa eka vuosi onkaan, saatika jos vauvoja tulee yllätyksenä kaksi. Ota siis ap huomioon että täällä suurin osa on vastannut sulle vakaumuksen mukaan, eli abortin vastustajat hurraavat tosiasioista välittämättä sille että pidät lapset, kun taas aborttia tuomitsemattomat osaavat katsoa asiaa myös sun oman jaksamisesi kantilta. Ota myös se huomioon että täällä on hirveän monta äitiä jotka vaan koko ajan puskee uutta vauvaa maailmaan kun vauvat on niin ihania, omista resursseistaan välittämättä. Kannattaa siis suhtautua objektiivisesti myös näihin positiivisiin ihkutusviesteihin.

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="hellu";29072393]En mitenkään tuomitse päätöstäsi, mutta mun mielestä tähän ketjuun vastanneista suurimmalla osalla on vaaleanpunaiset vauvakuume-lasit päässään. Kukaan ei ota huomioon sitä että olet valmiiksi rikkinäinen nuori nainen, jolla ei ole selkeää ja hyvää tukiverkkoa, jonka lasten/lapsen isä on ilkeä ja pyrkii kaikin keinoin kiusaamaan ja painostamaan tätä äitiä lapsista luopumaan jne. Oikeasti kaksosvauvojen hoitaminen on ihan ehjällekin paerheelle iso psyykkinen rasite, unta saa veilä vähemmän kuin yhden vauvan kanssa, koko ajan pitää tehdä jotain, ja jos huonosti käy, kaksoset nukkuu ja valövoo eri aikoihin, jolloin et voi itse nukkua päiväunien aikaan. Kahden vanhemman perheessä tuo on eri asia, kun kuka vaan pärjää muutaman tunnin kahden vauvan kanssa jotta toinen vanhempi saa levätä, mutta mitäs kun vanhempia on vaan yksi ja jompi kumpi vauva on koko ajan hereillä. Ei niitä perhetyöntekijöitäkään joka päivä sinne kotiinsa saa, joten ainakin univelan määrä voi olla jotain ihan järkyttävää. Samoin raskautta suunnittelemattomat nuoret äidit lähes aina yllättyy siitä kuinka rankkaa vauvan kanssa eka vuosi onkaan, saatika jos vauvoja tulee yllätyksenä kaksi. Ota siis ap huomioon että täällä suurin osa on vastannut sulle vakaumuksen mukaan, eli abortin vastustajat hurraavat tosiasioista välittämättä sille että pidät lapset, kun taas aborttia tuomitsemattomat osaavat katsoa asiaa myös sun oman jaksamisesi kantilta. Ota myös se huomioon että täällä on hirveän monta äitiä jotka vaan koko ajan puskee uutta vauvaa maailmaan kun vauvat on niin ihania, omista resursseistaan välittämättä. Kannattaa siis suhtautua objektiivisesti myös näihin positiivisiin ihkutusviesteihin.[/QUOTE]

Kyllä mä suhtaudunkin, niinkuin varmaan huomaat niin en mä vieläkään ilosta kilju. Mutta oon päätökseni tehnyt ja pysyn siinä enkä aio enää antaa miehen syyllistää tai pahoittaa mun mieltä, sillä on parempi olla ilman mua niin miksei mullakin ois parempi ilman sitä?
Nyt pitää alkaa panostaa tähän omaan hyvinvointiin ja siihen etten tosiaan oo vaan yksin kotona.

 

["hellu"]

Kyllä mä suhtaudunkin, niinkuin varmaan huomaat niin en mä vieläkään ilosta kilju. Mutta oon päätökseni tehnyt ja pysyn siinä enkä aio enää antaa miehen syyllistää tai pahoittaa mun mieltä, sillä on parempi olla ilman mua niin miksei mullakin ois parempi ilman sitä?
Nyt pitää alkaa panostaa tähän omaan hyvinvointiin ja siihen etten tosiaan oo vaan yksin kotona.

Sä edelleen ajattelet asiaa tuon miehen kautta. Unohda koko ukko, ja ajattele vain sua ja vauvoja, sun resursseja jne. Ja kannattais mielummin totutella siihen että yksin ei oo kaksosten kanssa helppo lähteä kylille pyörimään, vaan tuutte alkuun viettämään aika tiiviisti aikaa kotona.

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="hellu";29072439]Sä edelleen ajattelet asiaa tuon miehen kautta. Unohda koko ukko, ja ajattele vain sua ja vauvoja, sun resursseja jne. Ja kannattais mielummin totutella siihen että yksin ei oo kaksosten kanssa helppo lähteä kylille pyörimään, vaan tuutte alkuun viettämään aika tiiviisti aikaa kotona.[/QUOTE]

No siihen mä kyllä oon jo totutellu, mut sitä suuremmalla syyllähän mun pitäis nyt etsiä ystäviä ja liikkua ulkona, kun sit saa varmasti ihan tarpeeks kykkiä sisällä

 

["Lissu"]

Kiitos, haluan itsekin uskoa että pärjään, ja uskonkin.
Onko jollain muuten tietoa, että miten asiat menee tilanteessa, jos:
Miehestä ei kuulu mitään koko raskausaikana...
Lasketun ajan jälkeen alkaa vaatimaan että saa tavata lapset. Minunhan pitäisi päästää puolessa vuodessa tuntemattomaksi muuttunut ihminen kotiini, ajatus tuntuu pelottavalle Onko minun pakko suostua?

En ole varma miten asiat menevät lain puitteissa. Mutta itse yrittäisin tuossa vaiheessa sopeutua ja rohkaista isää tapaamaan lapsia, sillä on kuitenkin lasten etu että heillä on isä. Eihän teidän tarvitse sitä varten parisuhteessa olla tai ystäviäkään sen enempää, asialliset välit riittäisivät niin että lasten ei tarvitsisi teidän riidoista kärsiä. Tapaisivat isäänsä esim. joka toinen viikonloppu, sitten jossakin vaiheessa, vauvavaihe vaatisi tietysti joustoa molemmilta osapuolilta.

Tsemppiä raskauteen joka tapauksessa. Kannattaa nyt raskausaikana selvitellä asioita ja kysellä neuvolastakin, olisiko jostakin apukäsiä saatavilla jos vauva-aika muodostuu kovin haastavaksi. Nyt on aikaa vielä suunnitella ja miettiä. Onko sulla sukulaisia tai kavereita, joilta saat tarvittaessa hoitoapua?

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="Lissu";29072703]En ole varma miten asiat menevät lain puitteissa. Mutta itse yrittäisin tuossa vaiheessa sopeutua ja rohkaista isää tapaamaan lapsia, sillä on kuitenkin lasten etu että heillä on isä. Eihän teidän tarvitse sitä varten parisuhteessa olla tai ystäviäkään sen enempää, asialliset välit riittäisivät niin että lasten ei tarvitsisi teidän riidoista kärsiä. Tapaisivat isäänsä esim. joka toinen viikonloppu, sitten jossakin vaiheessa, vauvavaihe vaatisi tietysti joustoa molemmilta osapuolilta.

Tsemppiä raskauteen joka tapauksessa. Kannattaa nyt raskausaikana selvitellä asioita ja kysellä neuvolastakin, olisiko jostakin apukäsiä saatavilla jos vauva-aika muodostuu kovin haastavaksi. Nyt on aikaa vielä suunnitella ja miettiä. Onko sulla sukulaisia tai kavereita, joilta saat tarvittaessa hoitoapua?[/QUOTE]

On mulla ainakin muutama ystävä jotka on luvanneet auttaa, tarjosivat apuaan vapaaehtoisesti.
Tästä kun sanoin miehelle niin oli että "niin niin...selittävät vaan" mutta en oikein usko.
Sukulaisista mummi auttaa varmasti omien voimiensa puitteissa, äidistäni ja isästäni ei valitettavasti apua ole.
Ja joo kyllä minulle tuo isän ja lasten tapaaminen sopii, mutta itse en halua olla miehen kanssa enää missään tekemisissä mielellään.

 

["Lissu"]

On mulla ainakin muutama ystävä jotka on luvanneet auttaa, tarjosivat apuaan vapaaehtoisesti.
Tästä kun sanoin miehelle niin oli että "niin niin...selittävät vaan" mutta en oikein usko.
Sukulaisista mummi auttaa varmasti omien voimiensa puitteissa, äidistäni ja isästäni ei valitettavasti apua ole.
Ja joo kyllä minulle tuo isän ja lasten tapaaminen sopii, mutta itse en halua olla miehen kanssa enää missään tekemisissä mielellään.

Ihan ymmärrettävää että et halua olla miehen kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko. Eikä tarvitsekaan, mutta vauva-aikana voit joutua tuosta joustamaan, sillä ihan pieniä vauvoja on vaikea erottaa äidistään pitkiksi ajoiksi ainakaan jos imetät. Toki mies voi hakea vauvat vaikka muutamaksi tunniksi ja syöttää pullosta, mutta esim. yönylivierailut ei varmaankaan alkuun onnistu, joten on varmaankin parempi että mies tapaa lapsia useammin lyhyitä aikoja, jotta isä-lapsisuhteen luominen onnistuu.

Hyvä jos jonkinlaista tukiverkkoa on. Kysyisin silti vielä neuvolasta, voisiko perhetyöntekijä tms. tulla välillä auttelemaan. Kaverien apu kannattaa pitää "bonuksena", sillä he eivät välttämättä pysty/halua säännölliseen apuun sitoutumaan.

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="Lissu";29072773]Ihan ymmärrettävää että et halua olla miehen kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko. Eikä tarvitsekaan, mutta vauva-aikana voit joutua tuosta joustamaan, sillä ihan pieniä vauvoja on vaikea erottaa äidistään pitkiksi ajoiksi ainakaan jos imetät. Toki mies voi hakea vauvat vaikka muutamaksi tunniksi ja syöttää pullosta, mutta esim. yönylivierailut ei varmaankaan alkuun onnistu, joten on varmaankin parempi että mies tapaa lapsia useammin lyhyitä aikoja, jotta isä-lapsisuhteen luominen onnistuu.

Hyvä jos jonkinlaista tukiverkkoa on. Kysyisin silti vielä neuvolasta, voisiko perhetyöntekijä tms. tulla välillä auttelemaan. Kaverien apu kannattaa pitää "bonuksena", sillä he eivät välttämättä pysty/halua säännölliseen apuun sitoutumaan.[/QUOTE]

En oikeasti usko siihen että mies tulisi lapsista mitään huolta kantamaan. Ei hänestä vain ole siihen kun ei kykene pitämään huolta itsestäänkään :/
Joten uskoisin ettei noita tapaamisasioita tarvitse edes pohtia. Hän sanoi myös, ettei halua olla missään tekemisissä mun kanssa.

 

["vieras"]

Älä nyt vielä sitä virhettä tee, ettet antaisi miehen olla isä, jos haluaa, sitten kun lapset ovat syntyneet. Sä oot muutenkin pississä kahden vauvan yyhoona. Jos saat lasten isästä edes sen verran apua että pääset yksin terapiaan tai gynekologille, niin hienoa (ellei se isä ole joku juoppo tai väkivaltainen, mutta ei tainnut olla..). Lisäksi isyyden virallistamalla saat elarit isältä ja lapset aikanaan perivät isän.

No, todennäköisesti näin ei käy, mutta jos vaikka käykin, niin älä nyt ole poliiseja soittamassa, jos mies joskus haluaa lapset nähdä. Kaikki apu on plussaa.

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="vieras";29072845]Älä nyt vielä sitä virhettä tee, ettet antaisi miehen olla isä, jos haluaa, sitten kun lapset ovat syntyneet. Sä oot muutenkin pississä kahden vauvan yyhoona. Jos saat lasten isästä edes sen verran apua että pääset yksin terapiaan tai gynekologille, niin hienoa (ellei se isä ole joku juoppo tai väkivaltainen, mutta ei tainnut olla..). Lisäksi isyyden virallistamalla saat elarit isältä ja lapset aikanaan perivät isän.

No, todennäköisesti näin ei käy, mutta jos vaikka käykin, niin älä nyt ole poliiseja soittamassa, jos mies joskus haluaa lapset nähdä. Kaikki apu on plussaa.[/QUOTE]

Joo en ole tekemässäkään, mutta suurta luottoa asian tapahtumiseen ei ole.
Enkä edelleenkään halua itse viettää aikaa miehen seurassa.
Ja en mä nyt tosiaankaan mitään poliiseja ole soittamassa, hyvänen aika, ei mies mikään hullu ole. Se on vaan nuori ja hukassa eikä tiiä mitä elämältään tahtoo.

 

["vieras"]

en jkaksa lukea koko ketjua mutta aiotko siis pitääm lapset?

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="vieras";29072975]en jkaksa lukea koko ketjua mutta aiotko siis pitääm lapset?[/QUOTE]

Joo, kyllä

 

["vieras"]

Joo, kyllä

Hieno homma!
Onnea

 

[sattuuliikaa]

[QUOTE="vieras";29072990]Hieno homma!
Onnea [/QUOTE]

Kiitos, sitä tässä todella tarvitaankin, mutta eiköhän tämä tästä ala sujumaan
Olen kauhean väsynyt ollut pidempään jo, tuntuu että tää syksy vielä pahensi asiaa.. mikähän sais kehon piristymään paitsi tietty raikas ulkoilma?

 

["Lissu"]

Joo en ole tekemässäkään, mutta suurta luottoa asian tapahtumiseen ei ole.
Enkä edelleenkään halua itse viettää aikaa miehen seurassa.
Ja en mä nyt tosiaankaan mitään poliiseja ole soittamassa, hyvänen aika, ei mies mikään hullu ole. Se on vaan nuori ja hukassa eikä tiiä mitä elämältään tahtoo.

Mun mielestä sulla on ihan oikea asenne asiaan. Ei todellakaan kannata laskea mitään sen isän varaan - jos myöhemmin ottaa osaa lasten elämään, niin se on bonusta lasten kannalta ja helpottaa omaa urakkaasi, mutta kannattaa lähteä sunnitttelemaan siltä pohjlta, että isä ei ole osallistumassa. Samoin kaverien apu, pidä sitä bonuksena myös mutta älä laske jaksamistasi sen varaan, sillä kaikilla on myös omat kiireensä ja murheensa, ja vauvanhoito on 24/7 työtä. Perhetyöntekijästä saisit varmaankin säännöllisen avun, ja neuvolasta varmaankin osataan muutenkin neuvoa tukiverkkojen suhteen.

Lähde tähän ilon kautta, kannat suunnatonta lahjaa ja jos pienellä etukäteissuunnittelulla saat rutiinit luistamaan helpommin, niin sen parempi.

 

["Vieras"]

No hyvä jos ei ole hullu, mutta kun en tiedä tapausta ja olet niin kovin epävarman tuntuinen niin siksi halusin vaan rauhoitella sua, jotenkin edes Ettei todellakaan ole mitään pakkoa mihinkään suuntaan ja sulla on viranomaiset (kaikki ne) apuna kyllä.