T
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Voin kertoo että mulla on samantapainen menneisyys... mies halusi että teen abortin ja oli ihan hirvee minulle... koitin samanlai kuin sinä, varata ajan yms. mutta en pystynytkään. Oon aina sanonut etten ikinä pystyis tappamaan lasta. Tyttö on nyt 5v. ja maailman ihanin lapsi! Mies oli vihainen siihen asti että lapsi oli syntynyt ja kun se syntyi ja hän näki vauvan ni pyysi itkien anteeksi mitä oli sanonu! Elä ihmeessä tee aborttia, toivon sydämmestäni ettet tee, kadut varmasti lopun ikää ja voi tulla vaikka mitä sivu juttuja siitä! semppiä ja pidä pääsi, kyllä mieskin joskus ymmärtää sun ratkasun jos päädyt pitämään vauvat!
No eihän toi ole yhtään samanlainen tilanne. Lopeta nyt jo toi jankkaus, mitä väliä. Lue vaikka kirja.Väitätkö ettei esim. tää ketju ole sun aloittama? Kummasti täsmää raskausviikot, alkuasetelma, miehen käytös, sun vaiheilut ja pohdiskelut jne. Ainoa ero tosiaan on että aiemmin et väittänyt odottavasi kaksosia. http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2297502-mita-tehda-tuntuu-etta-voimat-loppuu/
Mä en todellakaan kahlaa koko ketjua, mutta oletko miettinyt, minkälaiset eväät sulla on niiden kaksosten kanssa pärjätä? Mä olen henkilökohtaisesti nähnyt vähän liikaa tuolla lastensuojelun puolella niitä perheitä, jotka "eivät vaan pysty aborttiin", mutta eivät kyllä sitten pysty lapsistaankaan huolehtimaan. Jos lasten isän asenne on jo tuo raskausaikana, voit varautua siihen, että tukea ja apua et sieltä suunnalta tule saamaan myöhemminkään. Unohda se mies ja sen mielipiteet ja mieti omalla järjelläsi, oletko valmis huolehtimaan kaksosita seuraavat 18 vuotta yksin vai et. Jos lapset eivät ole aidosti haluttuja, on huomattavasti epäeettisempää ja moraalittomampaa synnyttää niitä kuin keskeyttää raskaus. Jos olisin sinun tilanteessasi, olisin tehnyt abortin jo aikoja sitten. Myös ne puheet siitä, että "kadut sitä lopun elämääsi" ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos ratkaisu on oikea, ei se kaduta.
Älkää ny antako tyttöparalle liikoja toiveita, että mies heltyy lasten synnyttyä ja muuttuu unelmamieheksi ja he kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Ap., kaiken luettuani, väittäisin, että paras ratkaisu on pysyä tollasesta suhteesta kaukana. Siis niin ettet helly ottamaan takas, siitä seuraa vaan lisää tuskaa.
Onko sulla Ap. muuten itselläs syyllistävät vanhemmat? Luultavasti on. Nyt jatkat sitä samaa kaavaa mitä heiltä olet oppinut, syyllistät itseäs, ja annat miehen/kumppanien syyllistää, kestät kaiken p...skan koska epätoivoisesti haet rakkautta ja hyväksyntää, jota et ole saanut vanhemmiltas etkä tule saamaan mieheltäs. Haet torjuvaa miestä, pelkäät jätetyksi tulemista, rakastat niin paljon että riiput toisessa, oma itseluottamuksesi ja kykysi päättää omasta elämästäsi on nolla. Tätä ilmiötä kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Se on melkoinen noidankehä, varsinkin kun kaksi rikkonaista kohtaavat, toinen on syyllistäjä ja toinen syyllistyvä, siis ei terve suhde ja tuo mukanaan paljon tuskaa. Googlaa siitä tietoa. Sen kehän voi katkaista. Rohkeutta, olet hyvä ihminen.
Ei se ole mihinkään muuttumassa. Kyllä tää kortti on nyt katsottu.
Kiitos viestistä. Luin viestisi monta kertaa ja googlasin asiasta. Tosi moni tunne ja "oire" kyllä sopii muhun...
Tässä on ihan kivan tuntuinen linkki läheisriippuvuuteen ja siellä on sivuvalikoissa asiaan liittyen paljon muutakin hyvää juttua. Sellaista armollista infoa, missä ei ihmistä lytistetä.
Mit
Kaikkea hyvää sun matkalles! Kyllä sinä pärjäät.
Kiitos, luen tonkin ajatuksella läpi.
Tuntuu nyt paljon paremmalta kun ei tarvii enää jossitella.
Ensi viikon alussa lähden kaverin kanssa shoppailemaan äitiysvaatteita, alkaa vanhat jo kiristää liikaa..
Mutta nytpä suuntaan peiton alle, aamulla taas virkeänä olisi mentävä töihin![]()
# 20 ketjun ekalla sivulla: En koe että minusta on vielä äidiksi, olen liian nuori. Jos olisimme
kaverin vanhat, ap?![]()
ja luin ketjua pari ensimmäistä sivua kun se tuli, en ole lukenut enempää...![]()
Noniin, nyt on helpottunut olo, kävin lääkärin juttusilla ja sain ajan psykologille.
Työtä on paljon vielä edessä, ja tiedän että lääkärin kuuluu kannustaa, mutta hänkin sanoi, että tein oikean päätöksen
Nyt aion unohtaa koko mulkkumiehen ja alkaa etsiä rinnalleni jotakuta, ketä on minulle hyvä ja arvostaa minua.
Kaipaan vaan suhteessa sitä, ettei jutut ole aina niin vakavia ja että osaa vitsailla ja sen tämä mies osasi.
Ikävää, etten pysty ikinä häntä unohtamaan lasten takia, mutta toivon että hän miehistyy ja lopettaa asioista vikisemisen ja sen ettei kaikki aina mene niinkuin hän haluaa tai sitten häipyy hevon kuuseen..
Juu, piti kanssa kirjoittaa kuten muut tuossa aiemmin, että sulla on nyt raskauden ja vauva-ajan aikana "kiire" kohottaa omanarvontuntoasi. Hommata hyviä ja terveitä ihmissuhteita ja himmata niitä sairaita riippuvuussuhteita.
Vaikka uskon että tulet selviämään lasten kanssa, niin sanon tämän kuitenkin vähän varmuuden vuoksi (kun ekat viestisi vähän kielivät semmoisesta huonosta itsetunnosta): myös lapset ovat semmoisia, että taaperoiästä lähtien äidiltä vaaditaan topakkuutta ja auktoriteettiä. He pyörittävät sua 6-0 jos et pidä lankoja käsissäsi koko ajan, etkä anna periksi pahimmissakaan itkupotkuraivareissa.
No, nyt tämä on sanottu. Vaikka vähän ylimääräistä neuvomista tässä nyt tuli.![]()
Pää kuntoon, lapset tarvitsevat sitä.
Eikun hyvä vaan että sanoit
Ja tohon joo pitää kiinnittää huomiota; oon monessakin asiassa liian lepsu ja hellyn heti enkä tosiaan halua että lapsista kasvaa mitään lellittyjä kakaroita.
Tarvitsisin justiinsa apua siihen että uskallan tehdä omia ratkaisuja vaikka joku arvostelisi minua niistä ja olisi eri mieltä; nyt teen niinkuin muut sanovat ja jos joskus erehdyn tekemään toisin poden huonoa omaatuntoa ja tunnen oloni huonoksi kun en noudattanut neuvoja/ohjeita ja ehkä pahoitin jonkun mielen.