Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

Kadun myös jos menetän näin tärkeän ihmisen elämästäni.. Hänestä on tämän puolen vuoden aikana tullut yksi parhaista ellei jopa paras ystäväni. + etten todella halua satuttaa häntä enää... en yhtään enempää

Tuota, oletko sama joka kirjoitti aikaisemminkin tästä tänne, oot aika nuori ja ehditte tuntea tän kundin kanssa vasta vähän aikaa ennen raskautta? Etkö sä viimeks ollut asiasta kirjottaessas varma ettet aio tehdä aborttia mistään syystä? Missä välissä sulle tuo kaksosuus on selvinnyt? Varmasti kamala tilanne, mutta hei, mieti oikeasti miten huonosti se poika on sua kohdellut lähes koko sen ajan kun ootte tunteneet? Teidän alkuhuuma kesti shokkitilanteen takia liian vähän aikaa, ja ymmärrän että on vaikea päästää irti siitä ja uskoa että sitä samaa fiilistä ei enää tuollaisen jälkeen saa takaisin. Koska rehellisesti, kyllähän sä itsekin ymmärrät että löydät vielä paljon ihanammankin miehen, koska tuo kundi on alhainen kun painostaa sua noin isoon päätökseen. Aborttiasiaan en ota kantaa, sun pitää itse valita teetkö sen vai et, älä anna KENENKÄÄN muun vaikuttaa siihen ellet halua kokea valtavia syyllisyyden tuskia asiasta. Sun on oltava aivan varma jos meet aborttia tekemään, se on ainoa tapa olla kantamatta itselleen ja muille kaunaa. Tsemppiä!

 

kumpi teistä kantoi vastuun ehkäsystä?Mikä teillä oli ehkäisynä? Kerrot,että haluut abortin ja toisessa lauseessa,että sait sairaalasta unilääkkeitä,muttet haluu vaurioittaa lapsia?WTF?? sitten kerroit että tuttavasi tietää raskaudesta,mutta miäs ei haluu,että kukaan tietää raskaudesta?Onko sun tuttavasi idareita jossei osaa laskee yks plus yks kenen se lapsi on? Kysy siltä mieheltä olisko valmis ampumaan pari lasta??siittä tosin joutuu linnaan,toisin kuin sää!!!

Emme käyttäneet kondomia..
Ja jos lukisit tekstini uudelleen niin huomaisit etten maininnut että en halua lääkkeillä vahingoittaa lapsia. Sanoin että haluan välttää niiden noutamista. itseni takia.

 

Tiedän etteivät käyttäydy, mutta olen yrittänyt antaa anteeksi hälle kun on niin masentunut ja shokissa tästä kaikesta... oikeasti kyseessä on välittävä ja hyvä mies!

Ei ei ja ei. Hän ehkä oli vielä ihastuneena kovin ihana ja sympaattinen jne. mutta tajuathan sä sen että teet sitten niin tai näin, toi kundi ei tuu itse pysymään sun elämässä kuin korkeintaan vuoden. Tuskin edes sitä. Eikä tuollaisten päätösten jälkeen yleensä edes olla kumminkaan puolin kovin ihastuneita toisiinsa. Sä tuut olemaan miehelle katkera jos toteutat hänen tahtonsa, ja mies taas tulee todennäköisesti kiristämään sua muistakin vakavista asioista, mikäli siis parisuhteestanne ikinä mitään tulisi.

 

[QUOTE="hellu";29064451]Tuota, oletko sama joka kirjoitti aikaisemminkin tästä tänne, oot aika nuori ja ehditte tuntea tän kundin kanssa vasta vähän aikaa ennen raskautta? Etkö sä viimeks ollut asiasta kirjottaessas varma ettet aio tehdä aborttia mistään syystä? Missä välissä sulle tuo kaksosuus on selvinnyt? Varmasti kamala tilanne, mutta hei, mieti oikeasti miten huonosti se poika on sua kohdellut lähes koko sen ajan kun ootte tunteneet? Teidän alkuhuuma kesti shokkitilanteen takia liian vähän aikaa, ja ymmärrän että on vaikea päästää irti siitä ja uskoa että sitä samaa fiilistä ei enää tuollaisen jälkeen saa takaisin. Koska rehellisesti, kyllähän sä itsekin ymmärrät että löydät vielä paljon ihanammankin miehen, koska tuo kundi on alhainen kun painostaa sua noin isoon päätökseen. Aborttiasiaan en ota kantaa, sun pitää itse valita teetkö sen vai et, älä anna KENENKÄÄN muun vaikuttaa siihen ellet halua kokea valtavia syyllisyyden tuskia asiasta. Sun on oltava aivan varma jos meet aborttia tekemään, se on ainoa tapa olla kantamatta itselleen ja muille kaunaa. Tsemppiä![/QUOTE]

En ole. Ja oikeasti kiitos ulkopuolisten näkemysten olen tajunnut että ansaitsen parempaa kuin mitä hän halusi minulle antaa. En epäile etteikö pystyisi parempaan, ei vain halunnut antaa parempaa minulle. Ja kiitos muutenki mielipiteestäsi. Ja muillekin. En halua että kukaan täällä tekee päätöstä puolestani tietenkään mutta tässäkin keskustelussa on tullut ilmi näkökulmia joita en itse ole tullut ajatelleeksi.

 

Mistä näitä urpoja sikiää.Toiset odottavat lasta/lapsia monta vuotta eivätkä saa niitä ollenkaan.Ja jotkut idiootit hyppivät miehen pillin mukaan kun mies on muka niin masentunut.Jepjep.Etkö näe että tämä ns.ystäväsi vetelee sinua naruissa kuin sätkynukkea?Herää hyvä ihminen sillä tulisit katumaan tekoasi!

 

[QUOTE="minna";29060512]Se nyt ainakin tarinasa mättää että melko pitkällä oleva raskaus ja poikkeuslupa ei onnistu kuin siinä tilanteessa jos sikiöllä/ sikiöillä on löydetty esim. ultraäänessä jotakin poikkeamia. Terveeksi todettujen vauvojen abortointi ei onnistu enää raskausviikon 12 jälkeen. Myöhäisempään aborttiin pitää olla jokin todellinen syy.[/QUOTE]

Ei pidä paikkaansa. erityisluvalla saa tehdä abortin 16 viikolle asti sosiaalisistakin syistä. Tarvitaan vaan kahden lääkärin puolto ja poikkeuslupa tehyltä(?). Olen itse ollut tällaisessa abortissa mukana kun kaveri tajusi teininä raskautensa liian myöhään.

 

Käykää kahdestaan raskausaika läpi, mies enemmän tai vähemmän mukana. Pohdiskelkaa tai pohdiskele yksinäsi raskausaika mitä haluat lapsillesi käyvän. Äitiyteen kasvaa ja usein myös isyyteen, mutta voihan olla että jos todella ette ole valmiita vanhemmiksi näin ei käy. Voit antaa lapset adoptioon ja näin heillä on edes joku mahdollisuus tulevaisuuteen. On täysin normia käydä kaiken maailman ristiriitaisia tunteita läpi. Tältä palstalta on turha sympatiaa hakea sitä olen oinastellut ja lueskellut muistakin ketjuista. Meneppäs lääkärin lähetteellä psyk.polin porukoille juttelemaan, itse kävin ja voin sanoa että helpotti..

 

Käykää kahdestaan raskausaika läpi, mies enemmän tai vähemmän mukana. Pohdiskelkaa tai pohdiskele yksinäsi raskausaika mitä haluat lapsillesi käyvän. Äitiyteen kasvaa ja usein myös isyyteen, mutta voihan olla että jos todella ette ole valmiita vanhemmiksi näin ei käy. Voit antaa lapset adoptioon ja näin heillä on edes joku mahdollisuus tulevaisuuteen. On täysin normia käydä kaiken maailman ristiriitaisia tunteita läpi. Tältä palstalta on turha sympatiaa hakea sitä olen oinastellut ja lueskellut muistakin ketjuista. Meneppäs lääkärin lähetteellä psyk.polin porukoille juttelemaan, itse kävin ja voin sanoa että helpotti..

Joo täällä tosiaan saa kahdenlaista palautetta, paskaa niskaan sekä kannustavaa ja tukevaa palautetta. Hyviä kysymyksiä kysytty ja tuotu näkökulmia esiin.. vaikka osa kommenteista on tietenkin satuttanut niin silti koen että olen saanut tästä ketjusta enemmän kuin mitä se on minulta ottanut. Ja kiitos siitä kuuluu teille kaikille jotka jaksatte kommentoida.

 

älä tapa lapsiasi. yksikään mies ei ole sen arvoinen. ajattele niitä lapsiasi, he ovat tärkeämpiä kuin miehen itsekkyys, vastuuttomuus, tunteettomuus ja tunteillasi kiristäminen, jopa tärkeämpiä kuin sinun huono itsetuntosi. nyt ei auta sääliä miestä eikä edes itseäsi, sinulla on kohdussasi kaksi pientä ihmistä jotka ansaitsevat elää. kyllä sä pärjäät, keskity raskauteesi ja varaa aika neuvolapsykologille. siunausta.

 

Toivon niin kovin, että annat niille pienille mahdollisuuden elämään.
Ettet kanna surua sydämessäsi loppu elämääsi; sekin voi repiä rikki.

 

Emme käyttäneet kondomia..
Ja jos lukisit tekstini uudelleen niin huomaisit etten maininnut että en halua lääkkeillä vahingoittaa lapsia. Sanoin että haluan välttää niiden noutamista. itseni takia.

Olet tainnut jo oikeastaan päättää, ettet voi lapsia abortoida. Jollet halua vahingoittaa, miten pystyisit surmaamaan? Lisäksi aikaa kuluu, ja nyt alkaa olla myöhäistä saada keskeytystä enää sosiaalisista syistä, harvoista terveydellisistäkään. Keskeytys ei ole mikään taikatemppu, jossa raskaus on poissa hetken päästä, vaan todella kivulias toimenpide lääkityksestä huolimatta ja rv 16-17 sikiö todella syntyy alateitse, kipujen jatkuessa useita päiviä toimenpiteen jälkeen.

Toisaalta kunnon yöunet voisivat selkiyttää päätä ja helpottaa oloa, tuoden toivoa tulevaan. Sairaalasta ei olisi kirjoitettu sinulle lääkkeitä, jotka vaikuttavat sikiöön vahingollisesti, vaan luultavasti olet saanut oksatsepaamia tai vastaavaa rauhoittavaa lääkettä, jota määrätään myös odottaville äideille. Niitä on turvallista ottaa, kunhan ottaa ohjeen mukaisesti.

En voisi itse tehdä keskeytystä, jos lapsi olisi terve. Yhden lapsen olen synnyttänyt kuolleena, täysiaikaisena, enkä pystyisi tahallani päättämään lapsen elämää vähäisistä syistä. Sen sijaan vakavien rakennevikojen, sairauksien ja epämuodostumien kohdalla tekisin toisin. En kestäisi enää haudata toista täysiaikaista lasta. Jokainen elämä on lahja, mutta joskus sitä lahjaa ei voi ottaa vastaan. Toisaalta jos sen saa terveenä... toivon, että voit kantaa vastuusi ja kantaa lapset raskauden loppuun asti, halusit kasvattaa heidät itse tai et.

On nimittäin vähän niin, että jos suostuu seksiin ilman ehkäisyä, on jo tehnyt valinnan hyväksyä sen, että suhteesta mahdollisesti syntyy lapsi. (Hyväksikäyttö, raiskaus jne. eivät lukeudu tähän joukkoon kuitenkaan, mutta siitähän ei nyt ollut kyse.) Aikuinen, normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää, että seksin seuraus on lisääntyminen, jos ehkäisyä ei hoideta. Jos ehkäisyn on jättänyt pois, on samalla ikään kuin allekirjoittanut sopimuksen, jossa mahdollisesti syntyvät lapset otetaan vastaan ja hoidetaan. Tämä pätee kumpaankin osapuoleen, siis sekä mieheen että naiseen.

Toivon ap:lle voimia ja rohkeutta tehdä oikein, koska on jo myöhäistä tehdä mitään muuta tässä vaiheessa raskautta. Tukea saa monesta paikasta - Tyttöjen talolta, Ensikodeista, neuvolasta, sosiaalitoimelta, diakonialta. Ei kannata heittää hanskoja naulaan.

 

älä tee aborttia....se on oikeasti väärin! aatteleppa vuosi eteenpäin, sulla ois kaks ihanaa vauvaa!

 

älä tee aborttia....se on oikeasti väärin! aatteleppa vuosi eteenpäin, sulla ois kaks ihanaa vauvaa!

Olen kuullut että kaksoset ovat todella haastavia hoitaa yksin . Ja niitä ei varmaan voi erottaa että antais toisen adoptioon?

 

Olen kuullut että kaksoset ovat todella haastavia hoitaa yksin . Ja niitä ei varmaan voi erottaa että antais toisen adoptioon?

Kaikesta selviää. Mutta jos ajattelet lapsiasi jo vauvoina, kaksosina, miten voisit heidän elämänsä päättää? Miehen takia, joka ei arvosta sinua?

 

Aina elämä ei mene kuten on nuorena suunnitellut, kuvitellut tai toivonut. Välillä pitää ehkä lakata rimpuilemasta vastaan ja hyväksyä se, että minun tilanteeni on nyt tämä, ja alkaa suunnittelemaan kuinka siitä selviää suhteellisen kunnialla.

Jos todella on harrastanut seksiä ilman ehkäisyä (miehen painostuksesta tai ilman mutta kuitenkin vapaaehtoisesti), on oltava sen verran selkärankaa että kantaa vastuunsa jos raskaaksi tulee.

Nyt tuntuu ehkä siltä että tulevaisuus kahden vauvan kanssa on pelkkää painajaista, mutta kyllä asiat jotenkin selkiävät. Neuvolan kautta saat apua, sekä korvien välille että käytännön asioille, ennen ja jälkeen vauvojen syntymän. Kaikki tuntematon pelottaa ihan jokaista ja varmasti kaikki äidit pelkäävät enemmän tai vähemmän raskausaikana kuinka tulevat pärjäämään, mutta kyllä asiat järjestyvät. Ihan varmasti. Sinä pärjäät kyllä, kun haet aktiivisesti apua. Suomessa ei jätetä kaksosten yh-äitiä yksin selviämään, ei todellakaan.

Otat nyt uuden päivän vastaan sellaisena kuin se tulee, rauhoitut ja ryhdyt ajattelemaan itseäsi tulevana ylpeänä Äitinä, jooko .

 

Olen kuullut että kaksoset ovat todella haastavia hoitaa yksin . Ja niitä ei varmaan voi erottaa että antais toisen adoptioon?

Luovu nyt tuosta kaksos-valheesta, kaikki on jo tajunneet että oot sama tyttö joka on jo pari kuukautta tuskaillut samaa asiaa täällä, vitkuttanut sitä aborttia ja roikkunut miehessä väkisin vuoroin anellen ja vuoroin kiistellen. Ihan oikeasti unohda se mies ja tee päätökset vain omien fiilistesi mukaan, ja unohda edes se mahdollisuus että palaisitte vielä yhteen.

 

Eihän sinulla ole mitään velvollisuutta tehdä aborttia kenkään, edes lapsen isän, toiveesta. Mistä muka olet anteeksipyynnön velkaa tälle "loistavalle" ystävällesi? Siitäkö, ettet pystynytkään tapattamaan vauvoja hänen elämänsä helpottamiseksi? Häntä ahdistaa - hänen ei tarvitse olla lasten kanssa missään tekemisissä ja todella parempi teille kaikille, mitä vähemmän hän on. Suomessa saa lasten hoitoon hyvin apua, kunhan vaan pyytää. Neuvottele neuvolassa tästä. Ja sinuna ottaisin lääkkeet. Itse kärsin pahasta raskausinsomniasta ja söin siihen Opamoxia ja se auttoi eikä vaikuttanut mitenkään lapseen. Sinun kannattaisi pitää nyt huolta terveydestäsi - syöt terveellisesti ja kolmen tunnin välein, juo vettä, lepää paljon, käy ulkona rauhallisilla kävelyillä ja vaikka intialaisessa päähieronnassa, uimassa, raskausjoogassa, jne. Ihania rauhottavia teejuomia löydät kaiken maailman hippikaupoista. Terapia on myös hyvä idea - pyydä saada tavata psykologia vähintään 2 kertaa viikossa. Kuvittele, miltä lapset näyttävät ja silittele mahaa. Katsele ihania lasten sisustustilpehöörejä netistä ja pikkiriikkisiä vaatteita ja virittäydy tunnelmaan. Endometrioosin takia tämä on hyvin luultavasti viimeinen mahdollisuutesi tulla äidiksi. Nauti siis siitä, että saat tuplavoiton samalla.

 

Voit antaa toisen adoptioon, mutta mieti nyt, miksi niin tekisit? Sinulla olisi suoraan kaksi lasta, ei tarvitsisi koskaan murehtia sisaruksestakaan, jollet halua. Sinuna pitäisin lapset ja koittaisin kaikkeni päästä yli tuollaisesta paskasta kaverista. Olen itse ollut huonoissa ihmissuhteissa ja parasta on nyt vain katkaista kaikki yhteys, vaikka se alkuun sattuukin ja tuntuu pahalta. Lopulta se kuitenkin kasvattaa ja jo muutaman kuukauden päästä ihmettelet, miten annoit kenenkään sinua kohdella noin. Ja älä hyvä ihminen nyt aborttia tee, synnytysabortti ja endometrioosi - jäät vielä ikuisesti lapsettomaksi tuota päätöntä mulkkua miellyttääksesi.

 

[QUOTE="hellu";29065468]Luovu nyt tuosta kaksos-valheesta, kaikki on jo tajunneet että oot sama tyttö joka on jo pari kuukautta tuskaillut samaa asiaa täällä, vitkuttanut sitä aborttia ja roikkunut miehessä väkisin vuoroin anellen ja vuoroin kiistellen. Ihan oikeasti unohda se mies ja tee päätökset vain omien fiilistesi mukaan, ja unohda edes se mahdollisuus että palaisitte vielä yhteen.[/QUOTE]

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni täällä Mitäs nyt?-puolella. Olen kysellyt tuolla odottavien äitien puolella erilaisia mieltä askarruttaneita kysymyksiä raskadesta,ihan nimimerkillä mutten halua saada abortoijan tai tappajan mainetta jos siihen päädyn. Siksi kirjoitan "anonyymisti" täällä. Kaikki ystäväni ja työkaverini ovat nauraneet tämän palstan niin suohon ja sanoneet että täällä kukkahattutädit vaan kirjoittelee, samoin trollit että mietin pitkään kerronko edes omia asioitani. Huoletti myös jos joku ystävistäni tunnistaa minut täältä. Mutta halusin purkaa johonkin joten päätin kuitenkin kirjoittaa nyt tänne ja niinkuin aiemminkin sanoin, apu on ollut suurempaa kuin olin kuvitellut. Ajattelin että asian kirjoittaminen auttaisi hyväksymään sen, ja siihen suuntaan ainakin ollaan menossa. Suurin osa ystävistäni on myös miehiä, joten heidän kanssaan asian puiminen on nostanut heillä ainoastaan halun hakata tämä ystäväni, josta nyt ei tosiaankaan mitään apua olisi.

 

moikka. luin tuon sinun tekstin ja tuli mieleeni noin 10v sitten itse olin samassa tilanteessa odotin kaksosia ja erikois luvalla tehtiin abortti.en uskoltanut pitää omaa päätäni vaan minulle tehtiin abortti vaikka itse en halunnut,en halunnut pilata eksäni elämää kuten hän sen ilmaisi ja voin sanoa että olen katunut sitä viimeisen 10 vuotta.

 

[QUOTE="laura";29065768]moikka. luin tuon sinun tekstin ja tuli mieleeni noin 10v sitten itse olin samassa tilanteessa odotin kaksosia ja erikois luvalla tehtiin abortti.en uskoltanut pitää omaa päätäni vaan minulle tehtiin abortti vaikka itse en halunnut,en halunnut pilata eksäni elämää kuten hän sen ilmaisi ja voin sanoa että olen katunut sitä viimeisen 10 vuotta.[/QUOTE]

Olen miettinyt tuota katumista...
Että olisiko se sellaista kokoajan mieltä vaivaavaa vaiko välillä mieleen palaavaa katumista, sitähän ei voi tietää...
Koska onhan elämässä paljon asioita jotka kaduttaa, mutta elämä jatkuu silti.
Toisaalta tiedän että abortti on vähän eri asia kuin "miksen hakenut vaihto-opiskelemaan, miksen panostanut lukiossa enemmän, miksen hakenut sitä työpaikkaa"...
Jos asian saisi jotenkin itselleen kunnolla perusteltua niin se ei jäisi niin pahasti mieleen kummittelemaan. Mutta en vain osaa tehdä sitä, ja totuushan on että itse minun pitää saada asia pääni sisällä selkenemään. Ketään muu ei voi sitä puolestani tehdä.

 

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni täällä Mitäs nyt?-puolella. Olen kysellyt tuolla odottavien äitien puolella erilaisia mieltä askarruttaneita kysymyksiä raskadesta,ihan nimimerkillä mutten halua saada abortoijan tai tappajan mainetta jos siihen päädyn. Siksi kirjoitan "anonyymisti" täällä. Kaikki ystäväni ja työkaverini ovat nauraneet tämän palstan niin suohon ja sanoneet että täällä kukkahattutädit vaan kirjoittelee, samoin trollit että mietin pitkään kerronko edes omia asioitani. Huoletti myös jos joku ystävistäni tunnistaa minut täältä. Mutta halusin purkaa johonkin joten päätin kuitenkin kirjoittaa nyt tänne ja niinkuin aiemminkin sanoin, apu on ollut suurempaa kuin olin kuvitellut. Ajattelin että asian kirjoittaminen auttaisi hyväksymään sen, ja siihen suuntaan ainakin ollaan menossa. Suurin osa ystävistäni on myös miehiä, joten heidän kanssaan asian puiminen on nostanut heillä ainoastaan halun hakata tämä ystäväni, josta nyt ei tosiaankaan mitään apua olisi.

Älä höpötä, kaikki faktat on muuten sulla samat paitsi nyt keksit tän kaksosraskauden ilmeisesti saadakses enemmän myötätuntoa siihen aborttiin kallistumiseen. Myös kirjoitustyylistäsi tunnistaa sut. Ihan oikeasti, tosi turhaa tämä sun muun ihmisen esittäminen kun kuitenkaan tollaista tilannetta ei ihmisillä ihan hirveen usein tuu vastaan, ja tuon kundinkin touhut oot jo moneen kertaan selittänyt täällä.

Saanko muuten kysyä yhden jutun, onko se lasten isä ihan suomalainen kundi?

 

[QUOTE="laura";29065768]moikka. luin tuon sinun tekstin ja tuli mieleeni noin 10v sitten itse olin samassa tilanteessa odotin kaksosia ja erikois luvalla tehtiin abortti.en uskoltanut pitää omaa päätäni vaan minulle tehtiin abortti vaikka itse en halunnut,en halunnut pilata eksäni elämää kuten hän sen ilmaisi ja voin sanoa että olen katunut sitä viimeisen 10 vuotta.[/QUOTE]

Mä taas olin kymmenen vuotta sitten tuossa samassa tilanteessa kuin ap, paitsi että olin tuntenut mun "parhaan ystävän" vasta muutaman kuukauden ennen raskautta. Tuo kundi myös jätti mut heti kun kerroin raskaudesta ja vaati ja painosti aborttiin. En kuitenkaan suostunut siihen, koska olin varma että saan pojan takaisin kunhan hän vaan rakastuu lapseen, ja jos en saa niin onpahan ainakin muisto tuosta "elämäni rakkaudesta", kuten tuolloin ajattelin. Raskauden ajan sain ihan hirveää sontaa niskaani tuolta kundilta, ja lopulta 2kk ennen synnytystä päätin että annan lapsen adoptioon ja niin tapahtuikin. Kuulostan ehkä tosi julmalta, mutta tuosta asti olen katunut sitä etten vaan yksinkertaisesti tehnyt aborttia. Nyt joudun koko elämäni miettimään missä lapsi on, mitä hänelle kuuluu, kuinka voi, näyttääkö minulta jne. Ei oikeasti ole kauhean kivaa sekään. Lasta taas en oisi voinut itse pitää kun jälkeenpäin ajatellaan, en nimittäin pystynyt missään vaiheessa kiintymään lapseen kun tuntui että koko raskaus ja vauva pilasivat mun elämäni.

Että ei sitä voi sanoa mikä valinta kutakin tulee kaivelemaan...

 

[QUOTE="hellu";29065784]Älä höpötä, kaikki faktat on muuten sulla samat paitsi nyt keksit tän kaksosraskauden ilmeisesti saadakses enemmän myötätuntoa siihen aborttiin kallistumiseen. Myös kirjoitustyylistäsi tunnistaa sut. Ihan oikeasti, tosi turhaa tämä sun muun ihmisen esittäminen kun kuitenkaan tollaista tilannetta ei ihmisillä ihan hirveen usein tuu vastaan, ja tuon kundinkin touhut oot jo moneen kertaan selittänyt täällä.

Saanko muuten kysyä yhden jutun, onko se lasten isä ihan suomalainen kundi?[/QUOTE]

Mulle on periaatteessa kyllä aivan sama mitä sä uskot, se taitaa olla oikeesti pienin mun murheista tällä hetkellä..

Ja on joo suomalainen, TODELLA suomalainen. Vihaa neekereitä ja rakastaa armeijaa ja "Suomi kuuluu suomalaisille".
Miten se asiaan liittyy?

 

[QUOTE="Hellu";29065799]Mä taas olin kymmenen vuotta sitten tuossa samassa tilanteessa kuin ap, paitsi että olin tuntenut mun "parhaan ystävän" vasta muutaman kuukauden ennen raskautta. Tuo kundi myös jätti mut heti kun kerroin raskaudesta ja vaati ja painosti aborttiin. En kuitenkaan suostunut siihen, koska olin varma että saan pojan takaisin kunhan hän vaan rakastuu lapseen, ja jos en saa niin onpahan ainakin muisto tuosta "elämäni rakkaudesta", kuten tuolloin ajattelin. Raskauden ajan sain ihan hirveää sontaa niskaani tuolta kundilta, ja lopulta 2kk ennen synnytystä päätin että annan lapsen adoptioon ja niin tapahtuikin. Kuulostan ehkä tosi julmalta, mutta tuosta asti olen katunut sitä etten vaan yksinkertaisesti tehnyt aborttia. Nyt joudun koko elämäni miettimään missä lapsi on, mitä hänelle kuuluu, kuinka voi, näyttääkö minulta jne. Ei oikeasti ole kauhean kivaa sekään. Lasta taas en oisi voinut itse pitää kun jälkeenpäin ajatellaan, en nimittäin pystynyt missään vaiheessa kiintymään lapseen kun tuntui että koko raskaus ja vauva pilasivat mun elämäni.

Että ei sitä voi sanoa mikä valinta kutakin tulee kaivelemaan...[/QUOTE]

Tuota minäkin pelkään, että adoptiossa mietin kyseisiä asioita..
Ja huomaatko, kyllä näitä sattuu ihan kaikille, joten jos joku on puhunut samankaltasesta tilanteesta täällä... aika todennäköistä etten ole ainut. Olen miettinyt mistä saisin samassa tilanteessa olevaa juttuseuraa mutta ei mihinkään seuranhakupalstallekaan voi tällaisesta ilmoitusta laittaa, joten jos jollain on samankaltainen tilanne nyt tai ollut aiemmin, mielelläni keskustelisin enemmänkin.
Muutaman nettitutun olen saanut, myöskin odottavia äitejä, mutta muuten tilanteet ei sitten kohtaa yhtään... Heillä huolehtivat miehet, parisuhde kondiksessa ym.. Välillä jopa vituttaa kuunnella sitä hehkutusta. Mutta tietenkin haluan että heillä asiat hyvin

Sekin on hassua että nämäkin kaksi naista vaativat mieheltään ihan hirveesti, toisin kuin minä. Ja silti HE ovat löytäneet miehen rinnalleen...