Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

Ap ota ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä. Vaikka taipuisit miehen tahtoon, välinne ei tule koskaan olemaan entiset.
Miksi sinun pitäisi saada anteeksi valehtelusi? Sinä suojelit sillä itseäsi. Eikö tämän miehen pitäisi olla tukenasi kun olet taipumassa hänen tahtoon? Etkö näe ap, teit kummin tahansa, hän ei ole kanssasi. Pakenee vaan sanojesi taakse, mutku mutku sä teit nyt väärin?!
Jos et lapsiasi voi pitää niin anna adoptioon. Tulet katumaan loppu elämäsi jos abortin teet. Sanoit ettet adoptioon pysty, koska miettisit lapsiasi, jos teet abortin niin mietit silloinkin. Nyt he olisivat sen ja sen ikäisiä jne.
Lapset ovat lahja ja tulet nauttimaan heistä loppu elämäsi jos vaan annat heille tilaisuuden.

 

Jos tää nyt sattuis oleen totta. Niin ystävyys mieheen on joka tapauksessa mennyt, et kai oikeasti halua olla tuollaisen porsaan ystävä tai vielä pahempaa tyttöystävä/vaimo, jos sulla on oikeasti vaikeaa niin mies ei koskaan tule olemaan tukes silloin. Ja toisaalta kun saa tahtonsa läpi (abortin)i niin jättää sut kyllä kuin nallinkalliolle. Että tee päätös sen pohjalta miltä susta itsestäs tuntuu. Äitiys pelottaa kaikkia ja sen mukanaan tuoma vastuu. Varsinkin kun se on sulle tullut yllätyksenä ja iältäsi olet ilmeisen nuori. Ensimmäistä lasta/lapsia odottaessasi sinä kasvat aikuisuuteen ja äitiyteen, ei meistä kukaan ole valmis äiti vaan lapset muokkaavat ja kasvattavat meitä. Jokaista tulevaa äitiä pelottaa ja mietityttää onko valmis äidiksi ja pärjääkö, mutta silti suurin osa pärjää. Kaksoisraskaus on suuri juttu, tiedän sillä olen itse kaksosten äiti.

Älä tee päätöstä yksin vaan soita lääkärille ja pyydä keskustelu apua ennen päätöstä. Unohda mies, sillä usko pois sekin unohtaa sut. Tsemppiä sinulle elämääsi teitpä minkä ratkaisun hyvänsä.

 

Olette kyllä aivan oikeassa. Mies saisi olla päätöksestä kanssani eri mieltä, mutta se että hylkää minut nyt on liikaa. Ei hyväksy kuin oman mielipiteensä..
Kai minua tässä harmittaa se että vaikealla hetkellä vielä minulle (ei nähtävästi miehelle) tärkeä ystävyys päättyi tällä lailla. Tai ylipäänsä päättyi.
Nyt tunnen itseni todella hölmöksi, kun kuvittelin tätä ystävyydeksi vaikkei se nähtävästi sitä ollutkaan.. :/

 

Olette kyllä aivan oikeassa. Mies saisi olla päätöksestä kanssani eri mieltä, mutta se että hylkää minut nyt on liikaa. Ei hyväksy kuin oman mielipiteensä..
Kai minua tässä harmittaa se että vaikealla hetkellä vielä minulle (ei nähtävästi miehelle) tärkeä ystävyys päättyi tällä lailla. Tai ylipäänsä päättyi.
Nyt tunnen itseni todella hölmöksi, kun kuvittelin tätä ystävyydeksi vaikkei se nähtävästi sitä ollutkaan.. :/

Tuntuuhan se kauhealta. Varmaan kaikille on käynyt niin joskus, että ystävä, poikaystävä, tyttöystävä tai puoliso on pettänyt luottamuksen. Mutta ei se auta, että alat sen miehen pompoteltavaksi, koska ei se mies siitä muutu. Hyväksy vaan tilanne ja mieti, mitä itse haluat tehdä.

 

Olette kyllä aivan oikeassa. Mies saisi olla päätöksestä kanssani eri mieltä, mutta se että hylkää minut nyt on liikaa. Ei hyväksy kuin oman mielipiteensä..
Kai minua tässä harmittaa se että vaikealla hetkellä vielä minulle (ei nähtävästi miehelle) tärkeä ystävyys päättyi tällä lailla. Tai ylipäänsä päättyi.
Nyt tunnen itseni todella hölmöksi, kun kuvittelin tätä ystävyydeksi vaikkei se nähtävästi sitä ollutkaan.. :/

Saataapi vaan käydä niin, että tää miehes alkaa jatkossakin käyttämään hylkäysuhkauksia sinua kohtaan, jos et hyppää hänen pillinsä mukaan. Sulla on siinä kahden jälkeläisesi henki kysymyksessä, mitä asetat etusijalle?

 

Älä tee sitä aborttia, kadut ikuisesti.... Itse jouduin tehdä psyykkisen tilani takia sen 17 v sitten raskausviikolla 16, muita vaihtoehtoja ei tuntunut olevan, kärsin tosi vakavasta masennuksesta eikä siihen aikaan annettu edes masennuslääkkeitä käyttää. Nyt jälkeenpäin asia vaivaa minua edelleen ja kadun sitä varmasti loppuelämäni, vaikka se tuntui niin ainoalta vaihtoehdolta....

 

Älä tee sitä aborttia, kadut ikuisesti.... Itse jouduin tehdä psyykkisen tilani takia sen 17 v sitten raskausviikolla 16, muita vaihtoehtoja ei tuntunut olevan, kärsin tosi vakavasta masennuksesta eikä siihen aikaan annettu edes masennuslääkkeitä käyttää. Nyt jälkeenpäin asia vaivaa minua edelleen ja kadun sitä varmasti loppuelämäni, vaikka se tuntui niin ainoalta vaihtoehdolta....

Kauan tästä on?

 

Kauan tästä on?

17 vuotta, v. -96

 

17 vuotta, v. -96

Tota just pelkään että myöhemmin alan katumaan :/

 

Miten minun on vaikea uskoa tätä todeksi ?!?
Hirveän ristiriitaista tekstiä; sivulla kaksi esim. ensin kerrot päätyneesi aborttiin, muutaman viestin jälkeen pelkäät keskenmenoa!!! Eli?
Kukaan ei ole kysynyt, joten minä kysyn: onko lasten isällä jo ennestään perhe? Sinä nimittäin puhut vain ystävyydestä miehen kanssa. Kuka hässii ystävän kanssa ilman ehkäisyä?

 

[QUOTE="vieras";29062634]Miten minun on vaikea uskoa tätä todeksi ?!?
Hirveän ristiriitaista tekstiä; sivulla kaksi esim. ensin kerrot päätyneesi aborttiin, muutaman viestin jälkeen pelkäät keskenmenoa!!! Eli?
Kukaan ei ole kysynyt, joten minä kysyn: onko lasten isällä jo ennestään perhe? Sinä nimittäin puhut vain ystävyydestä miehen kanssa. Kuka hässii ystävän kanssa ilman ehkäisyä?[/QUOTE]

Niinkuin jo aiemmin sanoin niin tunteet heittelee ihan laidasta laitaan
Jonain hetkenä päätän, että selviän kyllä, hetken päästä mieleen hiipii epätoivo enkä enää tiedä mitä tekisin...
Ei ole perhettä, seurustelimme hyvin lyhyen hetken jonka jälkeen mutkien kautta päädyimme ystäviksi vielä.

 

[QUOTE="Henriikka";29060446]Mutta miettiikö tämä mies yhtään sitä, miten suhun sattuu?[/QUOTE]

... aivan, aivan, ja tajuaako hän nyt yhtään että tässä on teidän kahden lisäksi kyse kahdesta muustakin ihmisestä eikä vain Hänen Korkeudestaan ja vain ja ainoastaan Hänen kiusaamisestaan ja muutonkin vaan Hänestä? Sori kun sanon mutta voi jumasviidu miten itsekäs mies! Tai vitut toi ees mikään mies ole. Sinä et tarvite tuollaisia selkärangattomia raukkoja ("nyt masentaa kun en halua kantaa vastuuta, minua pitää paapoa, yy hyy"), päästä se menemään, äläkä suostu syyllistymään. Todellakaan sen miehen ei tarvitse nyt lisätä yhtään kiveä taakkaasi. Mielestäni teet oikein kun pidät lapset.

 

Tota just pelkään että myöhemmin alan katumaan :/

Usko mua, sää tuut katumaan....

 

Ei kai nyt voi olla mahdollista, että joku miettii aborttia kun raskausviikkoja on 16, liikkeet alkaa pian tuntumaan, ja maha on SELVÄSTI kasvanut jo kaksosraskaudessa tuohon mennessä. Jos tää nyt jotenkin on totta, niin mene jonnekin ensikotiin niiden vauvojen kanssa. Oot niin epävarma ja sekava, ettet sä pärjää kyllä ihan yksin. Ja miten kukaan voi olla noin riippuvainen jostain MIEHESTÄ, että tappais vauvansa sellasen takia.

 

[QUOTE="siis";29062727]Ei kai nyt voi olla mahdollista, että joku miettii aborttia kun raskausviikkoja on 16, liikkeet alkaa pian tuntumaan, ja maha on SELVÄSTI kasvanut jo kaksosraskaudessa tuohon mennessä. Jos tää nyt jotenkin on totta, niin mene jonnekin ensikotiin niiden vauvojen kanssa. Oot niin epävarma ja sekava, ettet sä pärjää kyllä ihan yksin. Ja miten kukaan voi olla noin riippuvainen jostain MIEHESTÄ, että tappais vauvansa sellasen takia.[/QUOTE]

Niinno, olen ehtinyt kaikille jo raskaudesta kertoa, vaikkakaan se ei vielä kovin paljon näy, sillä olen laihtunut 10kg raskausaikana ja olen muutenkin melko iso. Kyllä maha selvästi on "turvonneen" näköinen kokoajan..
Siksikin hävettää kun asiaa pitäisi sitten kaikille selitellä, mies ehdotti että sanoisin että meni kesken Kai sen niinkin voisi hoitaa..
Äsken mies viestillä kysyi kun tiesi että lähdin illalla sairaalaan, että oliko vakavaa..

 

Mä en lukenut kuin ekan sivun, en pystynyt vitutuksen takia jatkamaan pidemmälle! Siis niin valtava viha ja vitutus iski tuota miestä kohtaan!!
Että osaa olla kusipää ja tunteeton paska!

Joo, ei kovin rakentavaa tekstiä, mutta niin korpee nyt!

 

Aloittaja ja hänen pikku ystävänsä tuntuvat olevan semmoista sakkia, jonka en oikeasti toivoisi lisääntyvän. Jos teet abortin ja kadut sitä loppu ikäsi, se olisi ihan oikein. Ja muista ettei tuo paras ystäväsi todellakaan ole sinua lohduttamassa.

 

Tota just pelkään että myöhemmin alan katumaan :/

Suurella todennäköisyydellä tulet katumaan. Mutta hei, sentään teit miehen iloiseksi ja siinä vaiheessa kun sua alkaa kaduttaa hän on kypsynyt perustamaan perheen toisen kanssa ja ehkä katuu itsekin. Win win- tilanne.

 

Kurja tilanne. Mutta minä pitäisin silti lapset. Katuisin ikuisesti ja masentuisin, jos tekisin abortin. Vaikkei ole ystäviä tai sukulaisia, niin jostain löytyy aina apua. Maailmassa on vielä hyväsydämisiä ihmisiä. On ystäväpalvelua ja vaikka mitä. Pitää itse rohkeasti hakea ja pyytää apua.

 

Aloittaja ja hänen pikku ystävänsä tuntuvat olevan semmoista sakkia, jonka en oikeasti toivoisi lisääntyvän. Jos teet abortin ja kadut sitä loppu ikäsi, se olisi ihan oikein. Ja muista ettei tuo paras ystäväsi todellakaan ole sinua lohduttamassa.

Oikein miksi???

 

Ihan suoraan sanoen, en usko sinun olevan raskaana, saatikka odottavan kaksosia. Olet joko mielisairas tai persoonallisuushäiriöinen. Laita vaikka joku ultrakuva todisteeksi nyt. Mitä ne oli ne viimeöiset kouristukset (paskahätä?) ja mitä sanottiin sairaalassa jossa olit tutkittavana?

 

Oikein miksi???

Siksi koska olet niin tyhjäpäinen ettet varmaan muuten opi mistään mitään kun et osaa tehdä omia ratkaisuja vaan hypit jonkun masentuneen, huomionkipeän mt- potilaan pillin mukaan. Siinähän sinulla jo on yksi vauva hoidettavana, ja jutteleekin jo.

 

Aloittaja ja hänen pikku ystävänsä tuntuvat olevan semmoista sakkia, jonka en oikeasti toivoisi lisääntyvän. Jos teet abortin ja kadut sitä loppu ikäsi, se olisi ihan oikein. Ja muista ettei tuo paras ystäväsi todellakaan ole sinua lohduttamassa.

^aika outo kommentti vaikka samaa mieltä olen tekstin loppuosan kanssa, eli sen suhteen että teidän ystävyys lienee nyt ohi ja piste ja tukea ei siltä suunnalta tule, ainakaan tällä hetkellä, päätit sitten mitä tahansa. Tilannetta viiden vuoden päästä kukaan ei tiedä vielä.

Ap, mikä tilanne nyt? Aiotko siis pitää lapset, mitä sydän (ei se "mies" vaan oma sydämesi) sanoo? Oliko sulla ollenkaan minkäänlaista tukiverkostoa ja minkä ikäinen olet? Asiat järjestyy kyllä, se on varma se.

Olet nyt epämukavassa ja kaikista vähiten optimaalisessa tilanteessa, ja sitä ei voi kieltää eikä pyyhkiä pois, etkä myöskään voi tumpata päätä pensaaseen että unohtuisi saatikka paeta minnekään. Mene rohkeasti tuulta päin, elämä kantaa kyllä. Sinä pärjäät.

 

[QUOTE="iini";29063038]^aika outo kommentti vaikka samaa mieltä olen tekstin loppuosan kanssa, eli sen suhteen että teidän ystävyys lienee nyt ohi ja piste ja tukea ei siltä suunnalta tule, ainakaan tällä hetkellä, päätit sitten mitä tahansa. Tilannetta viiden vuoden päästä kukaan ei tiedä vielä.

Ap, mikä tilanne nyt? Aiotko siis pitää lapset, mitä sydän (ei se "mies" vaan oma sydämesi) sanoo? Oliko sulla ollenkaan minkäänlaista tukiverkostoa ja minkä ikäinen olet? Asiat järjestyy kyllä, se on varma se.

Olet nyt epämukavassa ja kaikista vähiten optimaalisessa tilanteessa, ja sitä ei voi kieltää eikä pyyhkiä pois, etkä myöskään voi tumpata päätä pensaaseen että unohtuisi saatikka paeta minnekään. Mene rohkeasti tuulta päin, elämä kantaa kyllä. Sinä pärjäät. [/QUOTE]

Lässyn lässyn. Oletko lukenut koko ketjun läpi? Aloittaja on valmis tekemään rv 16 abortin koska se tekee ystävän, jonka on tuntenut puoli vuotta iloiseksi. Mitä hän mahtaa olla valmis tekemään myöhemmin miellyttääkseen jotakin hörhöä????

 

Usko mua, sää tuut katumaan....

Eivät kaikki kadu.Kun abortin on miettinyt kunnolla ennen sen tekoa,eikä tee sitä kenekään painostamana.