Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

Jotenkin tämä tarina on tässä jo muuttanut sen verran muotoaan, että ei kai tämä ole totta...

 

Tiedän, että kaikilla on omat mielipiteensä asiaan. Mutta lähinnä kysyin neuvoja onko kenelläkään ideaa millä saisin miehen ymmärtämään miksi tein mitä tein?

Menin ihan sekaisin tuosta tän päiväisestä, nyt vatsaan sattuu todella ja ihmeellistä vuotoakin.. Toivottavasti ei mene kesken ku oon tosi voimakkaasti asioihin reagoiva ihminen

Kukaan ei voi antaa täyttä vastausta, mutta ehkä tunnet ja koet asiat niin kuin normaali nainen kokee halutessaan suojella orastavaa elämää sisällään. Se on vaan luonnon säätämä systeemi, koska muutenhan lapsia ei maailmaan syntyisikään. Asiaa on hankala selittää mieskaverillesi, sillä mieskaverillasi ei ole vielä halua tai tahtoa ryhtyä isäksi. Ihmettelen vain eikö mieskaverisi ymmärrä omaa vastuutaan? Ei raskaaksi ihan yksinkään voi tulla.

Jos pelkäät ryhtymistä äidiksi oletko harkinnut lastesi antamista pois? Tarjota heille hyvä lapsuus perheessä, jossa lasta odotetaan sydän väärällään?

Luota siihen, mitä tunnet. Käytä järkeäsi, miten voisit auttaa lapsiasi. Mieskaveristasi ei ole nyt apua. Hän ei ole ystäväsi, koska ajattelee vain itseään ja sanelee sinulle tiukat ehdot ystävyyden kustannuksella. Mielestäni käyttää sinua hyväkseen, joten mietihän sitäkin kuinka pitkään on jo tehnyt sitä? Voiko sellaisen antaa päättää elämästäsi? Kun tajuat asian tajuat myös virheet, joihin mies sinua ajaa kaiken aikaa.

 

mutta kun en mä halua pitää... pelkään vaan sitä toimenpidettä ja niitä jälkituntemuksia. Tiedän tietyissä asioissa olevani vahva ihminen mutta tällaiset, mistä ei ole kokemusta, ne pelottaa...

Alussa sä jo rakastit niitä lapsiasi, mutta nyt kyse olikin vain lääkärikammosta. Just. No ihan kiva oikeastaan, että tää olikin vaan provo.

 

[QUOTE="Henriikka";29060824]Jotenkin tämä tarina on tässä jo muuttanut sen verran muotoaan, että ei kai tämä ole totta...[/QUOTE]

Tämä on kyllä täysin totta valitettavasti
Kaikkialla toitotetaan että "älä tee sitä, kadut kuitenkin myöhemmin..."
mitä jos kadunkin sitä jos pidän lapset? Ja sitten ne kärsivät siitä kun niillä on onneton ja katkeroitunut yhäiti?

 

[QUOTE="vieras";29060843] Alussa sä jo rakastit niitä lapsiasi, mutta nyt kyse olikin vain lääkärikammosta. Just. No ihan kiva oikeastaan, että tää olikin vaan provo.[/QUOTE]

Täytyy kyllä nyt sanoa, että tunteet heittelee ihan laidasta laitaan suunnilleen minuutin välein kokoajan.. oon niin sekaisin tästä kaikesta. En tiiä miten musta tällainen itkupilli hermoilija on nyt edes tullu...
Kyllä musta tuntuu että ne lapset on osa mua ja rakastan niitä, mutta samalla tiedän että aika lapsille ei ole oikea. Ja yritän ajatella mahdollisimman vähän positiivista niistä, etten kokoajan vaan kiinny lisää

 

Täytyy kyllä nyt sanoa, että tunteet heittelee ihan laidasta laitaan suunnilleen minuutin välein kokoajan.. oon niin sekaisin tästä kaikesta. En tiiä miten musta tällainen itkupilli hermoilija on nyt edes tullu...
Kyllä musta tuntuu että ne lapset on osa mua ja rakastan niitä, mutta samalla tiedän että aika lapsille ei ole oikea. Ja yritän ajatella mahdollisimman vähän positiivista niistä, etten kokoajan vaan kiinny lisää

Miksi sä et sais kiintyä niihin? Koska aiot tehdä abortin, koska mies niin haluaa? Voi vittua mua ottaa päähän tuollaset kynnysmatot. Onnea vaan, tulet pilaamaan oman elämäsi sen lisäksi, että et anna lapsillesi edes mahdollisuuttaa elämään. Kaikki vaan yhden kusipäämiehen takia. Saisit hävetä.

 

Tämä jankkaus alkaa jo tosissaan tympäännyttää. Vaikka kuinkakin olet siellä hormonihuuruissasi, niin tuntuu että sulle ei mene mikään jakeluun koska olet päättänyt tehdä kaiken vain sen miehen ("parhaan ystäväsi") mieliksi. Sulle on jo kerrottu, että hae itsellesi tukea, älä tunnustuta isyyttä, kyllä te pärjäätte jne. Mutta välillä sinä olet kiintynyt vauvoihin, välillä et heitä missään tapauksessa halua pitää. Pelkäät toimenpidettä jne. Mielestäni olet ihan pikkuisen myöhässä tuon pähkäilysi kanssa. Jos olet todellinen etkä trolli, niin sisälläsi kasvaa kaksi jo erittäin kehittynyttä vauvaa. Jos teet abortin, joudut synnyttämään heidät, ei sinua nukuteta. Luuletko, että sen kokeminen ja muistaminen tulee olemaan sinulle helppoa. Ota tseäsi niskasta kiinni hyvä nainen. Alkaa tosissaan harmittamaan tuollainen.

 

[QUOTE="vieras";29060881]Miksi sä et sais kiintyä niihin? Koska aiot tehdä abortin, koska mies niin haluaa? Voi vittua mua ottaa päähän tuollaset kynnysmatot. Onnea vaan, tulet pilaamaan oman elämäsi sen lisäksi, että et anna lapsillesi edes mahdollisuuttaa elämään. Kaikki vaan yhden kusipäämiehen takia. Saisit hävetä.[/QUOTE]

Luuletko auttavasi tässä tilanteessa jotenkin?
Hienoa, että sait sanottua mitä halusit, ei siinä mitään, mutta voin kertoa, että tähän muutenkin todella paskaan oloon puheesti eivät todellakaan auttaneet..
Eikä niiden varmasti kuulunutkaan, niiden tarkoitus oli varmasti herätellä mua, mutta kun se ei nyt auta tähän pahaan oloon.
Pahinta on, että aikaa päätöksiin ei tosiaankaan ole kovin kauaa.. Pelkään että valitsen väärin.
Ja pikkuhiljaa ymmärtäväisyyteni ja huolestuneisuuteni miestä kohtaan alkaa muuttua joksikin negatiiviseksi..

 

Luuletko auttavasi tässä tilanteessa jotenkin?
Hienoa, että sait sanottua mitä halusit, ei siinä mitään, mutta voin kertoa, että tähän muutenkin todella paskaan oloon puheesti eivät todellakaan auttaneet..
Eikä niiden varmasti kuulunutkaan, niiden tarkoitus oli varmasti herätellä mua, mutta kun se ei nyt auta tähän pahaan oloon.
Pahinta on, että aikaa päätöksiin ei tosiaankaan ole kovin kauaa.. Pelkään että valitsen väärin.
Ja pikkuhiljaa ymmärtäväisyyteni ja huolestuneisuuteni miestä kohtaan alkaa muuttua joksikin negatiiviseksi..

Mikä tässä on edes se ongelma? Mietitkö sä edelleen sitä teetkö abortin miehen takia? Et voi olla tosissas? Ootko sä 16-vuotias? Itse asiassa tuo on loukkaus 16-vuotiaita kohtaan, suurin osa niistäkin on tuota fiksumpia.

 

[QUOTE="vieras";29060901]Tämä jankkaus alkaa jo tosissaan tympäännyttää. Vaikka kuinkakin olet siellä hormonihuuruissasi, niin tuntuu että sulle ei mene mikään jakeluun koska olet päättänyt tehdä kaiken vain sen miehen ("parhaan ystäväsi") mieliksi. Sulle on jo kerrottu, että hae itsellesi tukea, älä tunnustuta isyyttä, kyllä te pärjäätte jne. Mutta välillä sinä olet kiintynyt vauvoihin, välillä et heitä missään tapauksessa halua pitää. Pelkäät toimenpidettä jne. Mielestäni olet ihan pikkuisen myöhässä tuon pähkäilysi kanssa. Jos olet todellinen etkä trolli, niin sisälläsi kasvaa kaksi jo erittäin kehittynyttä vauvaa. Jos teet abortin, joudut synnyttämään heidät, ei sinua nukuteta. Luuletko, että sen kokeminen ja muistaminen tulee olemaan sinulle helppoa. Ota tseäsi niskasta kiinni hyvä nainen. Alkaa tosissaan harmittamaan tuollainen.[/QUOTE]

mistä sitä tukea haen? Pelkään niin paljon tässä haavoittuvaisena torjtuksi tulemista, etten tiedä keltä uskallan sitä edes yrittää pyytää

 

[QUOTE="vieras";29060920]Mikä tässä on edes se ongelma? Mietitkö sä edelleen sitä teetkö abortin miehen takia? Et voi olla tosissas? Ootko sä 16-vuotias? Itse asiassa tuo on loukkaus 16-vuotiaita kohtaan, suurin osa niistäkin on tuota fiksumpia.[/QUOTE]

Juurikin sitä mietin... En mä halua, että kenenkään miehen elämä on lopullisesti riekaleina mun itsekkäiden päätösten takia jo ennen ku mies täyttää edes 25v.

 

mistä sitä tukea haen? Pelkään niin paljon tässä haavoittuvaisena torjtuksi tulemista, etten tiedä keltä uskallan sitä edes yrittää pyytää

Vanhemmiltasi, ystäviltä, neuvolasta, terveyskeskuksesta, sosiaalitoimistosta, diakonilta, seurakunnalta.

 

Siinä vaiheessa kun mies painosti ja aborttiin ja lähetti sinut yksin sairaalaan synnyttämään kahta ennen aikaista sikiötä oli suhteenne jo täysin ohi. Nyt mies vastaa sinulle vaan yhden sanan lauseilla joten on ihan selvää että häntä ei kiinnosta muu kuin että ongelma ja sinä katoatte hänen elämästään. Nyt teet omia päätöksiä ja jätät miehen ja hänen henk.koht ongelmat sivuun. Unohda koko mies!

 

Juurikin sitä mietin... En mä halua, että kenenkään miehen elämä on lopullisesti riekaleina mun itsekkäiden päätösten takia jo ennen ku mies täyttää edes 25v.

Ei miehen elämä olisi riekaleina. Ei hänen elämän tarvitse edes muuttua millään tavalla. Sinä voit olla tunnustamatta isyyttä tai hakematta elatusmaksuja ja hän voi olla tapaamatta lapsia. Hän voi jatkaa elämäänsä kuin lapsia ei olisi olemassakaan. Pilaatko sinä sitten mielummin oman elämäsi kuin miehen elämän?

 

Muttakun muttakun muttakun.

Täällä aina silloin tällöin on näitä vässyköitä joilla on joku ongelma. Ihmiset antaa neuvoja, mutta neuvot ei kelpaa vaan aina vaan muttakun...

 

En usko että tää on totta.

Mutta jos olisi - toivoisin että joko pystyisit tekemään itsenäisiä päätöksiä pitääksesi vauvat, tai että raskautesi menisi itsestään kesken, mikä tietty on aika epätodennäköistä. Sillä miehellä sinä et tule tekemään ikinä yhtään mitään tämän jälkeen, teet niin tai näin. Niinsanottu ystävyytenne tulee olemaan täysin varmasti ohi, pidätpä lapset tai abortoitpa heidät. Usko tätä.

Itse monta vuotta lasta yrittäneenä tuntuu todella pahalta tuollainen, että joku jolle raskaus onnistuu jopa tuplina, on valmis heittämään kaiken kirjaimellisesti roskiin :/. Vaikka eihän se minulta ole pois, mutta silti.

 

[QUOTE="Vieras";29060935]Siinä vaiheessa kun mies painosti ja aborttiin ja lähetti sinut yksin sairaalaan synnyttämään kahta ennen aikaista sikiötä oli suhteenne jo täysin ohi. Nyt mies vastaa sinulle vaan yhden sanan lauseilla joten on ihan selvää että häntä ei kiinnosta muu kuin että ongelma ja sinä katoatte hänen elämästään. Nyt teet omia päätöksiä ja jätät miehen ja hänen henk.koht ongelmat sivuun. Unohda koko mies![/QUOTE]

Tiedän että olet täysin oikeassa, ei mies ole arvostanut ystävyyttäni enää aikoihin. Jätetään nyt tunteeni häntä kohtaan tämän ulkopuolelle, sillä ne olen yrittänyt haihduttaa enkä niiden ole enää aikoihin mihinkään kuvitellut johtavan edes.

Helppoa tietenkin sanoa, että "jos olisin mies, niin..." mutta kyllä minä ainakin lähtisin tueksi asiaa hoitamaan, ja ottaisin kyllä valheesta herneet nenään mutten sanoisi että ystävyys on ohi näin vaikealla hetkellä. Asioihin pitää antaa oikeat mittasuhteet kuitenkin ja punnita mikä on milläkin hetkellä tärkeää

 

Minä sanoisin nyt niin että nyt rauhoitut! Anna miehen tuntea mitä ikinä tunteekaan, keskity sinä vain ja ainoastaan omiin tuntemuksiisi. Aika vahvasti kirjoituksistasi välittyi että et halua aborttia tehdä ja jos ajatuksesi on jo nyt noin ahdistavia niin ei ne ainakaan helpota millään tavalla abortin jälkeen. Miehellä on tässä monta kuukautta aikaa miettiä ja sulatella asiaa rauhassa, samoin sinulla.. Asiat voi mennä ihan hyvinkin loppujen lopuksi

 

Ap minkäikäisiä olette?

 

Tarinasta ei puutu muuta kuin se, että tää lemmenpari ei käyttänyt kortsua, koska se ahdistaa miestä ja tulee paha mieli.

 

En usko että tää on totta.

Mutta jos olisi - toivoisin että joko pystyisit tekemään itsenäisiä päätöksiä pitääksesi vauvat, tai että raskautesi menisi itsestään kesken, mikä tietty on aika epätodennäköistä. Sillä miehellä sinä et tule tekemään ikinä yhtään mitään tämän jälkeen, teet niin tai näin. Niinsanottu ystävyytenne tulee olemaan täysin varmasti ohi, pidätpä lapset tai abortoitpa heidät. Usko tätä.

Itse monta vuotta lasta yrittäneenä tuntuu todella pahalta tuollainen, että joku jolle raskaus onnistuu jopa tuplina, on valmis heittämään kaiken kirjaimellisesti roskiin :/. Vaikka eihän se minulta ole pois, mutta silti.

Täytyy kyllä sanoa että odotin ystävyydeltämme enemmän. Luulin että voimme olla ystäviä vaikeuksista huolimatta. Ja luulin että olisin myös miehelle tärkeä ystävä (joo te ette ole sitä kuvaa hänestä saaneet mutta minä olen) mutta toisin kävi. En olisi voinut uskoa että kaikki luhistuu samalla hetkellä, mutta niin kävi.
Miten pienen ihmisen pitäisi tää kaikki kestää, ja vielä pystyä ajatella järkevästi...

 

asemassasi. Pitäisin lapseni ja en suostuisi olemaan tekemisissä miehen kanssa ainakaan aikoihin. Anna nyt vaan ajan kulua. Miehestä ei ole tukemaan sinua tilanteessa mutta itse voit tehdä päätöksen. Jos teet abortin, teet sen yksin ja kannat myös vastuun täysin yksin ja sama jos pidät lapsesi. Vaikeat tilanteet tekevät vahvaksi. Ajattele ja älä ole epätoivoinen.

 

oikeestiko meinaat abortoida 2 vauvaa?
miten jaksat kantaa kaiken tuon läpi elämäsi? tarkoitan abortin jälkeistä tuskaa

 

[QUOTE="vieras";29060989]oikeestiko meinaat abortoida 2 vauvaa?
miten jaksat kantaa kaiken tuon läpi elämäsi? tarkoitan abortin jälkeistä tuskaa[/QUOTE]

Mitä muutakaan voin?

Mulla on vielä paljon unelmia toteuttamatta, joihin ei kuulu lapset.
Ja en halua vielä niin suureen vastuuseen, haluan elää ja mennä vapaammin, olla nuori. Ja vielä kun yksin pitäisi vastuu kantaa...

 

[QUOTE="jenni";29060969]Tarinasta ei puutu muuta kuin se, että tää lemmenpari ei käyttänyt kortsua, koska se ahdistaa miestä ja tulee paha mieli.[/QUOTE]