Ottaa päähän tuon eskarilaisen syömiset, mitä teen?

[......]

Hän on todella nirso syömään yhtään mitään. Aamupalaa syö hyvin hyvin vähän ja sekin kiukuttelemalla! Ei yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella. Mutta taas pakko hänen ois jotain syödä, kun eskarissakaan ei suostu syömään niitä pöperöitä ja se syömättömyys heijastuu sitten levottomaan käyttäytymiseen! En enää jaksa. Ainut vaihtoehto taitaa enää olla se, että en enää tarjoa aamulla yhtään mitään. Joka taas tuntuu todella väärältä, mutta kun tuo naukuminen tunti tuossa pöydässä käy jo oikeesti ottamaan aivoon! Ja sitten tulee taksi, johon passitan suoraan ruokapöydästä.

Kokemuksia?Ideoita?Ajatuksia?Neuvoja? Mitä tässä voi enää tehä, että homma sujuis. Tuntuu, että kaiken olen jo yrittänyt.

 

[Cassyput]

Lakkaa yrittämästä. Meillä täysin saman ikäinen, syöminen on jonkinlaista taistelua ollut vauvasta asti. Tämä on AINOA, siis ihan ainoa asia mikä toimii meillä. Lopeta se yrittäminen, ja elä asian kanssa. Syö mitä syö.

 

[käänteistä]

Kokeileppa olla pari päivää huomioimatta.Laitat vaan ruuat pöytään(teet vaikka jotain mistä tiedät lapsen tykkäävän) ja syöt itse etkä ole huomaavinasi koko lasta.jos tulee vinkumaan nii sanot että jos et tule syömään niin anna ruokarauha muille ja käsket pois koko keittiöstä.Ton ikäinen kyllä pärjää vähemmallakin pari päivää ja luultavasti huomaa pian ettei syömättömyydellä saakaan huomiota ja alkaa syömään aivan huomaamatta =)

 

["..."]

Just niin kuinedellinen sanoi. Tarjoa aina, se on velvollisuus tehdä, mutta älä vaadi syömään äläkä itse hermostu, vaikkei söisi mitään. Helppoa! Itsekin ennen vaivasin päätäni ja hermojani ruokataistelulla, mutta sitten tajusin, että pääasia, että tarjolla on ja kyllä se lapsi sitten itse syö, jos siltä tuntuu. Ehkä sitäkin ehdistaa se koko aamupalarumba, kun vaistoaa/huomaa et sua ahdistaa. Eli jotain sopivaa pöytään (esim. jogurtti ja tuoremehu) ja lapsen kehoitus pöytään. Pöydästä saa lähteä pois vaikka heti, jos ei syödä halua. Älä turhaan stressaa asiasta.

 

[Eedla]

Miksi teet siitä numeron? Ruoka pöytään ja jokainen syönmitä syö.jos meidän eskari(myös nirso) ei syö jitain niin sit vaan ei syö. Totean vaan et no älä syö jos sanoo ettei halua.terve lapsi ei kuole nälkään.

 

["vieras"]

Meillä kuudesta lapsesta kaks nuorinta olleet tosi huonoja syömään. Toinen kolmosella ja toinen eskarissa nyt.
Mun päätös oli se että annan aamupalaksi sitä mikä menee alas. Isommalla se on murot (yleensä Cheerios, suklaa ym muroja en osta) . Pienempi tykänny nyt sitte ruisleivästä ja kaakaosta. Leipää menee noin 1/3 osa normaali palasta mutta edes jotain.

Muista ruokailuista en jaksa enää edes välittää. Syövät jos syövät. Eilen kävin eskarilaisen vanhempain vartissa ja opettaja huomautti tuosta syömisestä. Sano kyllä että riittää kun maistaa ja se sujunu ihan ok. Onhan tuo lapsi kyllä nälissään kun kotiin tulee.

Kolmasluokkalainen ei syöny edes vauvana puuroja tai hedelmäsoseita. Eikä koulun aloitukseen mennessä ollut suostunut syömään mitään kasviksia, hedelmiä, marjoja tai hilloja ym. Nyt sitten kysyin että miten ruokailut sujuu kun noiden on pakko ottaa myös salaattia lautaselle. Sano että ihan hyvin kun ottaa vain tarpeeksi vähän. Eli kyllä se elämä opettaa tuonkin kanssa. Kotona sit kiukuttelee enemmän. Eikä edelleenkään syö noita mitä koulussa on pakko. Muutaman kerran oon saanu maistamaan jotain esim kurkun palaa.

Se että jos syöminen on aina hirveä ruljanssi tulee lapselle siitä painajainen. Eli suosittelen kyllä että mietitte yhdessä sellaisen aamupalan minkä lapsi saa kohtuudella syötyä.

 

["ääpee"]

Oon koittanut myös tuota, olla tekemättä siitä mitään numeroo.. Tai aina sen niin teenkin, pyrin tekemää. En tiedä, miltä se näyttäis ulkopuoliselle.. Laitan aamupalan pöytää, pyydän syömää. Tulee pöytään ja sitten siinä vain vitkuttelee ja ketkuttelee. Lähtee pois keskenkaiken ja palaa kohta takaisin. Narinaa ja marinaa, samalla saattaa jotain suuhunkin panna. Vejänkö vain tuossa vaiheessa sitten syömiset sivuun ja käsken menemään muualle? Oon tähän asti käskenyt pysymään pöydässä.

 

[vieras 6]

Lisään vielä että meillä ei todellakaan ole aamuisin tuntia aikaa vetkutella pöydässä vaan vartissa pitää olla selvä. Eli herätän lapset sen verran myöhään että ylimääräistä vetkuttelu aikaa ei vain ole.

 

[tjaah]

Aamulla tarjotaan muroja tai leipää tai puuroa. Syö jos syö, ei syö jos ei syö. Eskarissa syö mitä syö. Kotiin tultua illalla tarjotaan kunnon ruokaa.

Niin kauan kuin lapsi syö huonosti, ei tarjota mitään mosoruokaa koskaan. Ei pullia, kakkuja, karkkeja, sipsejä.

Minulla ollut kaksi neitoa, jotka nyt ovat jo isoja ja vahvoja ja kauniita ja syövätkin hyvin. Mutta lapsena olivat pieniruokaisia, hentoja neitosia, ja kummallakin oli syömättömyyskautensa. Huono olen itsekin ollut lapsena syömään. Mikäli äiti tai isä ei tee ruokailun yhteydessä vuorovaikutustilanteesta katastrofia ja paineista sitä, terve lapsi kyllä syö. Turhalla kohkaamisella vain tekee lapselleenn syömishäiriön. Mutta pääasia on, että alas menevä ruoka on terveellistä ja laadukasta.

Oli tosin siinä koulimista sekä äidissäni että anopissani, että eivät tuputa roskaruokaa silloin kun tytöillä oli ns. huonon syömisen kausi...

 

["..."]

[QUOTE="ääpee";29029942]Oon koittanut myös tuota, olla tekemättä siitä mitään numeroo.. Tai aina sen niin teenkin, pyrin tekemää. En tiedä, miltä se näyttäis ulkopuoliselle.. Laitan aamupalan pöytää, pyydän syömää. Tulee pöytään ja sitten siinä vain vitkuttelee ja ketkuttelee. Lähtee pois keskenkaiken ja palaa kohta takaisin. Narinaa ja marinaa, samalla saattaa jotain suuhunkin panna. Vejänkö vain tuossa vaiheessa sitten syömiset sivuun ja käsken menemään muualle? Oon tähän asti käskenyt pysymään pöydässä.[/QUOTE]

Koita olla suhtautumatta mitenkään. Et käske pysyä pöydässä vaan annat liikkua pöytään ja pois miten tahtoo. Koitat olla itse hyväntuulinen, juttelet lapsen kanssa jotain, ja olla kiinnittämättä ollenkaan huomiota siihen syökö lapsi vai ei ja lähteekö pöydästä ja tuleeko kohta takas vai mitä tekee. Koitat olla välittämättä siitä marinasta, ohitat sen muilla jutuilla.

 

[Kokemus]

Pyytäisin kyllä lähetteen keskussairaalaan ravitsemusterapeutille.

Kyllä tuon ikäisen pitää syödä kunnolla.
Luusto on se joka ekana kärsii. Ei ole leikin asia vaan erittäin vakava juttu.

 

[tjaah]

[QUOTE="...";29030000]Koita olla suhtautumatta mitenkään. Et käske pysyä pöydässä vaan annat liikkua pöytään ja pois miten tahtoo. Koitat olla itse hyväntuulinen, juttelet lapsen kanssa jotain, ja olla kiinnittämättä ollenkaan huomiota siihen syökö lapsi vai ei ja lähteekö pöydästä ja tuleeko kohta takas vai mitä tekee. Koitat olla välittämättä siitä marinasta, ohitat sen muilla jutuilla.[/QUOTE]

No kyllä mä niiltä mun ajoittain pieniruokaisilta tyttäriltä kuitenkin edellytin pöydässä istumista. Jos eskari-ikäinen välillä on pöydässä ja välillä juoksee pitkin tupaa, niin se on vaan huono tapa.

Periaate on että ruoka tarjotaan ruoka-aikoina ja syödään pöydässä. Hyvä olisi jos siinä olisi muutkin, siis syödään yhdessä, äitikin syö tai on syövinään eikä vaan tuijota kädet puuskassa miten lapsi syö tai on syömättä. Ja kun pöydästä on lähdetty ruoka korjataan pois.

Kummityttäreni, ystävättäreni lapsi, oli totutettu kotonaan juuri tuommoiseen juoksenteluun. Oli viisivuotiaana mulla "hoidossa" eka kerran ilman äitiä, ja parku pääsi raukalta kun ruoka korjattiin pois yksi ja kaksi. Mutta seuraavalla aterialla osasi istua ja syödä ruoan kerralla. Siperia opettaa...

 

["vieras"]

Pyytäisin kyllä lähetteen keskussairaalaan ravitsemusterapeutille.

Kyllä tuon ikäisen pitää syödä kunnolla.
Luusto on se joka ekana kärsii. Ei ole leikin asia vaan erittäin vakava juttu.

Ja höpö höpö. Juuri oltiin lääkärillä samantapaisen ongelman vuoksi. Hän sanoi, että niin kauan kuin lapsi saa proteiinia (esim. maitotuotteista) ja kasvukäyrä ei laske liikaa, ei ole huolta. Lapsi osaa kuitenkin yleensä pitää huolta siitä, että sitten loppujen lopuksi syö tarpeeksi, anorektikkoja lukuunottamatta. Eli mistään luustosta ei tarvitse olla huolissaan.

 

[Kokemus]

[QUOTE="vieras";29030138]Ja höpö höpö. Juuri oltiin lääkärillä samantapaisen ongelman vuoksi. Hän sanoi, että niin kauan kuin lapsi saa proteiinia (esim. maitotuotteista) ja kasvukäyrä ei laske liikaa, ei ole huolta. Lapsi osaa kuitenkin yleensä pitää huolta siitä, että sitten loppujen lopuksi syö tarpeeksi, anorektikkoja lukuunottamatta. Eli mistään luustosta ei tarvitse olla huolissaan.[/QUOTE]

Ravitsemusterapeutti on tässä asiassa erikoisasiantuntija
Lääkärin olisi kuulunut konsultoida häntä.

Tämä osoittaa tiettyä välinpitämättömyyttä.
Onko tosiaan normaalia ettei lapsi syö?
Sillä luodaan mallia prinsessa ruokailuun.

 

["Vieras"]

Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsen riittävästä ravinnon saannista.