Tulin lasten kanssa asioilta ja mies teki itsestään marttyyrin..

Tämä ei ole mikään "Mieheni on kusipää kun ei töidensä lisäksi vielä hoida siivouksiakin"- juttu, tulipahan vain paha mieli. Miehen marttyyrimainen käytös tympii ihan toden teolla...

Niin, meillä työnjako menee siis sillä tavalla tasan, että mies käy töissä ja se riittää. Mä taas kun olen lasten kanssa kotona, hoidan luonnollisesti suurimman osan kotitöistä, siivoukset jne. Eikä haittaa pätkääkään, teen tämän ihan mielelläni. Mies saa osallistua jos välttämättä haluaa, mutta todellakaan en sitä häneltä pyydä, vaadi, odota tai oleta.

Pääsääntöisesti meillä on puhdasta ja siistiä, tavarat järjestyksessä jne. Kolme lasta (1v, 2v ja 3v) meiltä löytyy, joten tietysti se elämä heidänkin kanssaan jollain tavalla näkyy. Ihme kai olisi, jos ei...

Kunnollisia siivouspäiviä (matot ulos, pölyt pyyhitään, tuuletetaan petivaatteet, pestään vessa, kylpyhuone jne., imuroidaan joka paikka ja pestään lattiat) on viikossa kaksi. Tiistai ja lauantai. Muutoin imuroin päivittäin eteisen ja keittiön, koska on melkeinpä pakko. Ruokailujen jälkeen lakaisen/pyyhin keittiön lattian tarpeen mukaan. Pyykkihuoltoon liittyviä asioita teen päivittäin.

Tilanteen mukaan teen ja toimin, enkä pidä mitään tiukkaa kellonaikaa jolloin tietty asia pitää tehdä. Yleensä tuo imurointi/lattianpesu ajoittuu kuitenkin Pikku Kakkosen ajaksi, jolloin kaksi isompaa lasta, välillä pieninkin, katselevat niin innoissaan telkkaria etteivät huomaa meneillään olevan mitään "jännää". Mies on tullut usein kotiin vasta likempänä kuutta illalla, joten ei sillä lailla ole kartalla siitä, mihin aikaan mitäkin tapaan tehdä.

Eilen lähdin hoitamaan pakollisia asioita lasten kanssa n. 45km päähän kotipaikkakunnaltamme - täältä emme kaikkia tarvitsemiamme palveluita saaneet. Reissu oli pakko tehdä ja siihen sisältyi myös miehen asioiden hoitamista.

Lähtiessämme olin laittanut pyykit kuivumaan, järjestellyt kodin tavalliseen järjestykseensä sekä siistinyt pöydän aluksen. Imuroinut en ollut, sillä tarkoitus oli tosiaan odottaa siihen viiteen saakka, jolloin saisin toimia rauhassa. Pöydän alle jäi muutamia murusia, mutta ei niitä nyt mitenkään haitaksi asti ollut. Edellisenä päivänä oli tosiaan se siivouspäiväkin, joten ei siellä mitään kummempaa voinut ollakaan.

Tultiin kotiin siinä neljän maissa, ja yllätyksekseni mies oli jo kotona ja laski täyttä häkää ämpäriin vettä. Kysäisin hieman ihmeissäni, että mitä mies oikein touhuaa. Mies vastasi erittäin äkäisesti että alkaa nyt pestä keittiön lattiaa. Minä huuli pyöreänä, että miksi - sehän on pesty hyväksi eilen - ja että kyllähän mä sen hoidan, ei miehen tarvitse. Ja että mun oli tarkoitus imuroida. Mies kivahtaa edelleen erittäin vihaisen kuuloisesti, että täällä on kuule imuroitu.

Minä kysymään, että mikä miestä vaivaa - ei kuulemma mikään. Pyysin miestä puhumaan, kun jokin kerran vaivaa mieltä, mutta kun mikään ei kuulemma vaivannut.

Tulin siihen tulokseen, että mies oli vihainen joutuessaan siivoamaan - vaikka tosiaankaan sitä ei häneltä pyydetty eikä kodin tilanne todellakaan ollut sellainen, että sitä olisi ollut just sillä hetkellä pakko ryhtyä puunaamaan. Jos tilanne olisi sellainen ollut, niin imuroinnin olisin tietty hoitanut ennen kuin asioille lähdettiin. Minkään kaaoksen keskelle en minäkään halua kotiutua, enkä kuvittele, että mieskään niin haluaisi tehdä.

Toki olen sitä mieltä, että miehellä on oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin töitten jälkeen - ja näin on kyllä suurimmaksi osaksi ollutkin. Mutta minusta mies nyt kyllä ylireagoi, ja tympii tuo marttyyrimainen käytöskin. Miksi pitää tarttua toimeen, kun siitä pitää tehdä moinen numero? Ikään kuin mies olisi jatkuvalla syötöllä täällä joutunut luutuamaan lattioita, sillä tavoin hän käyttäytyi. On osallistunut tämän vuoden puolella tasan kaksi kertaa siivoushommiin - ensimmäisellä kerralla minun pyynnöstäni, ja nyt toisen kerran sitten omasta tahdostaan. Valittamisen aihetta ei ole olllut, mutta toisaalta yleensä olenkin ehtinyt tehdä kaikki hommat alta pois ennen kuin mies on tullut töistä. Eilen en ehtinyt, koska oltiin siellä asioilla. Huomautin tuostakin miehelle, mutta ymmärrystä ei herunut. Kun tuon imuroinnin ja keittiön lattian pesun olisi kuulemma voinut hoitaa aamullakin.

Ehkä, mutta mielestäni tiedän kuitenkin itse parhaiten, milloin esim. lattian peseminen on lasten kannalta kaikista helpointa. Hommasta ei tule mitään, jos tuo kolmikko pyörii jaloissa ja yrittää siinä sivussa kaataa vesiämpärin - siksi tuo pesuoperaatio suoritetaankin juuri Pikku Kakkosen aikaan, jolloin edes kaksi vanhinta saadaan pysymään ns. poissa jaloista. Imurointia en taas ole muulloinkaan hoitanut heti aamusella, koska murusia kuitenkin päivän mittaan kertyy. Siksi ajoitan tuonkin yleensä iltapäivään, muutenhan saisin olla imuroimassa jatkuvalla syötöllä.

Mies sitten äyskäisi, että munkin puheissani on perää, mutta että tästä lähtien mun ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään ennen kuin ihan kaikki on kotona tehty. Mies vielä lisäsi, että imuriakin voin ihan hyvin heilutella muutaman kerran päivässä, kun ei se niin iso homma ole.

Miehellä on, kuten sanottu, oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin, mutta eikö hän nyt hieman ylireagoinut?

Myöhemmin mies pyyteli anteeksi - toki pyysin itsekin - mutta mulle jäi jotenkin paska maku suuhun koko keissistä. Nyt on sellainen olo etten voi enää mitään muuta tehdäkään kuin puunata ja siivota, jotta mies olisi varmasti tyytyväinen. Tuntuu, ettei mulla ole enää oikeutta lähteä edes tarpeellisille asioille mistään mukavammasta puhumattakaan, ellei täällä ole kaikki tarkalleen tiptop. Viikottain olen käynyt eräässä harrastuksessa, jotta saisin tunniksi irroittautua kodin rutiineista, mutta nyt ihan oikeasti tuntuu siltä, että ehkä en sitten mene sinnekään, niin ei varmasti jää mitään tekemättä. Ehkä itsekin nyt ylireagoin tällä lailla väsyneenä, mutta kaivelee tuo silti.

Tästä huolimatta mies on hyvä mies ja mahtava isä. Parempaa ei voisi toivoa. Jotenkin en vain tätä saa nyt pois mielestäni.

 

Ohops, eksyi kerrassaan väärä hymiö tuon otsikon alkuun... Noh, ei sitä väsyneenä ihan kaikkea voi tajuta.

 

Sinä olet mielestäni TODELLA ahkera, itsellä yksi 3v lapsi ja en todellakaan viitsi siivota joka päivä. Puhumattakaan työpaikastani jossa lapsia on samoissa tiloissa lähemmäs 20, ei joka päivä lattioita imuroida tai pestä. Höllää hyvä nainen nyt ja ole armollinen itsellesi, voisinpa lyödä vetoa että miehesi ei jaksaisi edes viikkoa tuota sun tahtia jos vaihtaisitte osia että sinä lähtisit töihin ja miehesi jäisi kotia lasten kanssa. Aivan kiehuu puolestasi.

 

Sinä olet mielestäni TODELLA ahkera, itsellä yksi 3v lapsi ja en todellakaan viitsi siivota joka päivä. Puhumattakaan työpaikastani jossa lapsia on samoissa tiloissa lähemmäs 20, ei joka päivä lattioita imuroida tai pestä. Höllää hyvä nainen nyt ja ole armollinen itsellesi, voisinpa lyödä vetoa että miehesi ei jaksaisi edes viikkoa tuota sun tahtia jos vaihtaisitte osia että sinä lähtisit töihin ja miehesi jäisi kotia lasten kanssa. Aivan kiehuu puolestasi.

Kiitos ihanasta kommentista, ihanaa kun joku ymmärtää. Pakko oli kirjoittaa tänne palstalle kun tuntuu, että jollekin piti saada puhuttua. Kellekään läheiselle en tosiaankaan kehtaa soittaa ja valittaa moisesta...

Itse asiassa suurin osa tuttavavanhemmistakaan (olipa lapsia sitten yksi tai useampi) ei siivoa päivittäin. Mies ei heillä juuri vieraile joten kaiketi olettaa, että muissa lapsiperheissä kodit on tip top... vaikka näin ei tosiaankaan ole. Tuntuu, että se lapsiperhe-elämä ei saisi näkyä missään, mutta eipähän tuo liene mahdollista.

Eipä mies kyllä varmaan samaan rupeaisi. Oli tuossa alkukesästä toista viikkoa täällä yksikseen - ja lomalla silloin - ja äitinsä oli pitänyt käydä patistelemassa, että oli ruvennut siivoamaan.

 

Et ole tosissasi, ethän? Siis pikku provohan tämä, eikö vaan?

"Mä aina siivoon, mies ei koskaan, ja nyt mies sai kilarit ja haukkui mut pystyyn kun ekaa ja vika kertaa en ollutkaan siivonnut"???

Heh heh, olipa tarina joo, ja onneksi ei totta. Ehkä joskus vuosisata sitten kun miesten ja naisten tasa-arvosta ei ollut vielä tietoakaan, niin tuo olisi ollut ihan tavallista, mutta muistuttaahan tarinasi siitä, kuinka onnellisia voimme olla siitä, että noilta ajoilta naisten asema on parantunut ihan huikeasti

 

En mä usko että miehen käytöksessä ole kyse siivoamisesta. Luulen että häntä kismitti vaan se että kun hän tuli kotiin niin te ette olletkaan kotona,niin kuin muina päivinä olette.

Miehet on niin juroja (ei kaikki,omani kyllä on) etteivät osaa sanoa suoraan mikä pännii. Esim. " Harmitti kun ette olleet kotona ja minulla oli ikävä."

 

[QUOTE="vieras";29029773]Et ole tosissasi, ethän? Siis pikku provohan tämä, eikö vaan?

"Mä aina siivoon, mies ei koskaan, ja nyt mies sai kilarit ja haukkui mut pystyyn kun ekaa ja vika kertaa en ollutkaan siivonnut"???

Heh heh, olipa tarina joo, ja onneksi ei totta. Ehkä joskus vuosisata sitten kun miesten ja naisten tasa-arvosta ei ollut vielä tietoakaan, niin tuo olisi ollut ihan tavallista, mutta muistuttaahan tarinasi siitä, kuinka onnellisia voimme olla siitä, että noilta ajoilta naisten asema on parantunut ihan huikeasti [/QUOTE]

Ikävä kyllä ei ollut provo, vaan juttu on totta. Täältä päästä löytyy ihan aito ihminen, jolla on aidosti paha mieli - ja vähän mietityttää. Mä en lakkaa hämmästelemästä, miten aina tullaan syyttelemään provoksi - tässäkään kun ei sellaisesta ole kysymys.

Minä en myöskään ole väittänyt ettäkö mies olisi haukkunut minua pystyyn. Äkäili vain ja kiukutteli, ettei kotoa tarvitse enää lähteä mihinkään ennen kuin kotitytöt on tehty. Pyyteli tosiaan anteeksi, mutta mutta... Kolkuttelee.

Mun asemani täällä kotona on oikein hyvä. Siivoamisesta ei ole miehen kanssa aiemmin tarvinnut riidellä ja siksi yllätyinkin, miksi mies reagoi yhtäkkiä tuolla lailla.

Hyvä, jos teillä ei ole tarvinnut riidellä moisista asioista - toivon ettei muuallakaan. Typerä aihe kun on kaiken kaikkiaan riitaan. Aiheesta saa ja pitää sanoa tietenkin, mutta minusta tässä ei sitä nyt ollut...

 

[QUOTE="ttt";29029774]En mä usko että miehen käytöksessä ole kyse siivoamisesta. Luulen että häntä kismitti vaan se että kun hän tuli kotiin niin te ette olletkaan kotona,niin kuin muina päivinä olette.

Miehet on niin juroja (ei kaikki,omani kyllä on) etteivät osaa sanoa suoraan mikä pännii. Esim. " Harmitti kun ette olleet kotona ja minulla oli ikävä."[/QUOTE]

Voi olla tietysti noinkin. Tiesi kyllä, että ollaan asioilla ja tiesi senkin, että siellä kestää, kun yhdessä vaiheessa aiheesta pari viestiä vaihdettiin (=minä kirosin, että joka paikassa saa jonottaa.)

Tänä aamuna miehellä oli varhainen aamuvuoro, ja olin hänen kanssaan yhtä aikaa kahvipöydän ääressä. Mies siinä totesi ihan neutraaliin sävyyn, että jatkossa pitää sitten pitää siisteydestä parempaa huolta. En muista enää tarkkaa sanamuotoa, mutta pointti oli kuitenkin tuo. Ihan sävyisästi sanoi eikä riitaa haastaen, mutta sekös jäi silti mieleeni...

Puhuttiin ennen tuota riitaa mahdollisesta neljännestä lapsesta, mutta jostain syystä sekin alkoi mietityttää. Entä, jos lapsi on koliikkilapsi tai tissitakiainen? Enhän mä saa tehtyä puoliakaan siitä, mitä nyt. Mikä se huomauttelun taso on silloin, jos mies suuttuu nyt yhdestä imuroimattajättämiskerrasta... Jos tässä nyt siitä sitten oli kyse, ota noista miehistä selvää.

Kai pitäisi lopettaa tämä märehtiminen.

 

Peesaan edellistä! Meillä 7v, 4v ja 2v sekä yksi koiranrontti sotkemassa ja en todellakaan ehdi siivota päivittäin.Imuroida yritetään suunnilleen joka päivä, mutta onneks mies ei ole tota sorttia, sun mies tulis hulluks mun kanssa

Olen lasten kanssa kotona ja mies on kyllä itsekin ollut sen verran, että tietää mitä se on eikä ihan kauheasti odota mun ehtivän siivota päivän aikana. Yleensä kun tulee kotiin n. klo 16, niin sitten jompi kumpi imuroi tms. Mun vastuulla on kokonaan vaatehuolto, hän vie oikeastaan aina koiran. Muita hommia sit jaetaan aina tilanteen mukaan.

 

Ei helvetti, ihan oikeasti!!! Sä siivoat joka päivä, nyt sattui yksi kerta että asioilla käynnin ja miehen varhemman kotiintulon takia imurointi oli jäänyt tekemättä ennen miehen tuloa. Niin mies syyttelee sua ja vielä tänäänkin vaatii sua pitämään parempaa järjestystä???

Tyranni. Sovinisti. Sen kuvan tuosta miehestäs saa. Mitä jos sä itse sairastut etkä jaksakaan jonain päivänä imuroida?

 

Peesaan edellistä! Meillä 7v, 4v ja 2v sekä yksi koiranrontti sotkemassa ja en todellakaan ehdi siivota päivittäin.Imuroida yritetään suunnilleen joka päivä, mutta onneks mies ei ole tota sorttia, sun mies tulis hulluks mun kanssa

Olen lasten kanssa kotona ja mies on kyllä itsekin ollut sen verran, että tietää mitä se on eikä ihan kauheasti odota mun ehtivän siivota päivän aikana. Yleensä kun tulee kotiin n. klo 16, niin sitten jompi kumpi imuroi tms. Mun vastuulla on kokonaan vaatehuolto, hän vie oikeastaan aina koiran. Muita hommia sit jaetaan aina tilanteen mukaan.

Meillä taas mies ei ole ollut lasten kanssa kotona, joten ei kai oikein tiedä/tajua, että päätyö tässä kuitenkin on se lasten hoitaminen ja heille aktiviteettien järjestely. Jos koetan järjestellä heille jonkun kivan jutun ja touhuta itse siinä jotain "järkevää", niin minuunhan kiinni he tulevat roikkumaan. Sanoin kyllä tätä miehelle, mutta mun pitäisi vain kuulemma nousta aamusta ylös ja ruveta toimimaan.

Sitäkin mies päivitteli, että on silloin tällöin yrittänyt auttaa illalla tiskikoneen täytöissä yms., mutta kun tuntuu, että mä en kestä mitään kritiikkiä. Tämä nyt oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun tästä aiheesta on keskusteltu kiivaissa merkeissä - muutenkaan mies ei ole yhden yhtä kertaa mäkättänyt tai valittanut tästä. Siksi kai mä niin yllättynyt olenkin...

En tiedä, pitäisikö meidänkin miettiä tätä jakohommaa jotenkin toisin, vai mikä tässä nyt sitten olisi sopivin ratkaisu. Ei kai munkaan kuulu koko aikaa heilua imurin varressa, se aika kun on pois lapsilta...

 

Siis sen nyt jotenkin olisin vielä ymmärtäny, että olis väsyneenä kotiin tullessaan tiuskassu jotain (tosin sekin aiheetta), mutta jos vielä tänään sanoi, että jatkossa sit tällaista "siivottomuutta" ei tapahdu, ni huh! Siis jos olet asioita hoitamassa LASTEN KANSSA ja hän siitä suuttuu, niin anna suuttua. Itse sanoisin ja olen monesti sanonutkin, että jos ei kelpaa niin tee ite! Kummasti on tullu värejä mustavalkoiseen katsantokantaan.

Ja sen vielä lisään, että ei kai teillä ole tarvinnu riidellä siivouksesta, kun sä teet KAIKEN. Kolmen noin pienen kanssa kaikki ei vaan voi olla aina järjestyksessä, ainakaan ilman että siivoava osapuoli on aivan puhki.

Ota asia miehesi kanssa puheeksi. Kerro, että asia tuntuu sinusta epäreilulta ja kohtuuttomalta. Et pyytele anteeksi, vika ei todellakaan ole sinussa. Mitenköhän sitten käy, kun joskus palaat työelämään? Älä silloin suostu tekemään kaikkea! Siivositko sinä aina yksin myös ennen lapsia?

 

[QUOTE="vieras";29029790]Ei helvetti, ihan oikeasti!!! Sä siivoat joka päivä, nyt sattui yksi kerta että asioilla käynnin ja miehen varhemman kotiintulon takia imurointi oli jäänyt tekemättä ennen miehen tuloa. Niin mies syyttelee sua ja vielä tänäänkin vaatii sua pitämään parempaa järjestystä???

Tyranni. Sovinisti. Sen kuvan tuosta miehestäs saa. Mitä jos sä itse sairastut etkä jaksakaan jonain päivänä imuroida?[/QUOTE]

Mies ei ole tuollaisia piirteitä osoittanut aiemmin, mutta muakin jäi kyllä mietityttämään, että entä jos mä sairastun oikeasti niin etten yksinkertaisesti jaksa tai kykene tekemään sitäkään, mitä nyt teen? Ja kun tosiaan tuossa aiemmin mainitsin, että neljännestä lapsesta ollaan puhuttu, niin entäpä, jos se neljäs lapsi olisikin koliikkivauva? Tai tissitakiainen? Miten mä sitten tekisin mitään? Parempi varmaan, että sitä vauvaakaan ei vielä tehdä. Jotenkin tuo eilinen laittoi ajattelemaan ja sai minut mietteliääksi, ehkä vähän epäileväksikin... en osaa nyt määritellä tarkemmin, mutta ehkä joku saa kiinni siitä langasta.

 

Lähden nyt aamupesulle ja kahvinkeittoon, lapset heräilee tunnin päästä joten saan hetken olla itsekseni... Palailen tänne päivemmällä

 

[QUOTE="vieras";29029756]





Mies vielä lisäsi, että imuriakin voin ihan hyvin heilutella muutaman kerran päivässä, kun ei se niin iso homma ole.

[/QUOTE]

Miehesi on ihan idiootti. Vaikka sinä kodin kunnossa pidätkin, niin onhan tuollainen puunaaminen ihan järjetöntä. Taitaa olla vain tekemistä tekemisen vuoksi, koska et käy töissä ja hän elättää yksin perheensä. Jonkinmoista kontrollivimmaa rivien väleistä havaittavissa.
Olen itse päälle nelikymppinen mies, enkä todellakaan odottanut puolisoni hoitovapaalla ollessaan, että käyttää päiviään siivoamiseen, vaikka minun tuloillani elettiinkin.

 

Miestä taisi kiukuttaa joku muu. Mutta kun mies suutuspäissään, vaikkei välttämättä kokonaan tarkoita, sanoo, ettei vaimo saisi mihinkään lähteä, vaan siivota, niin itsellä vähän herätyskellot soisivat.

Mua vain vaivasi, millainen siivousjako teillä on ollut ennen lapsia? Oletko palaamassa töihin muutaman vuoden päästä vai jäätkö kotiin? Jos palaat töihin, miten olet silloin ajatellut siivouksen hoitaa? Mies tuskin osallistuu, jos asenne on nyt tuo ja on tottunut, että vaimo siivoaa.

 

Tota noin, jos pöydän alla on pari leivän murusta, niin se ei haittaa, anna olla. Kannattaa opettaa se miehellekin, se nyt luulee jostain syystä, että kotona täytyy olla aina steriiliä ja todennaköisesti tuo pikkuasioista jupiseminen jatkuu, kun on tottunut, että ei ole murun murustakaan missään kun hän tulee kotiin. Höllää vähän sitä siivousta, eihän nyt kylppäriä tarvi kahta kertaa viikossa siivota tai mattoja puistella kuin kerran viikossa (ellei ole jotain vakavammanpuoleista astmaa).

 

Tympeä mies sulla. Mä jättäisin viikon kokonaan siivoamatta ja antaisin herran hoitaa hommat parhaaksi näkemällään tavalla. Tai sanoisin miehelle, että jos ei kelpaa niin siivotkoon itse töiden jälkeen lisää.

En ole koskaan siivonnut noin paljon, tosin kotityöt ei ole koskaan ollut pelkästään mun vastuulla. Ei edes silloin, kun olin vanhempainvapaalla.

 

Haluaisin kysyä ap:ltä, että mitä SINÄ siis pyysit anteeksi mieheltäsi?
Sitäkö että et ollut kerennyt imuroida? :O

 

Kuulostaa että mies on pienen realiteettiterapian tarpeessa. Ehdotan että ap lähtee viikonloppuna katsomaan ystävätärtään joka asuu kolmensadan kilometrin päässä, ja jättää miehen niiden kolmen ipanan kanssa taloa siivoamaan.

 

Miehesi kuulostaa ihan psykopaatilta.
"Jatkossa huolehdimme siisteydestä"
Hrrr.... Kylmät väreet tuli tosta.

 

He, he. Annapa miehen kokeille siivousta, kun on lasten kanssa yksin kotona.

 

Kai teillä on laatat ja vesieristys keittiön lattiassa? Meinaan kaikki puun sukuinen alkaa mätiä tuolla "hoidolla".

 

Suututtaa puolestasi. Minä olen kotona lasten kanssa ja imuroin lähes joka päivä, teen ruuan, käyn kaupassa, hoidan lapsia ja täytän astiapesukoneen, viikkaan pyyykit ja pyyhin pöydän. Mies töistä tullessaan järjestelee tavaroita paikalleen, vie roskat ja tyhjentää astianpesukoneen, jos en ole sitä kerennyt tyhjentämään. Vietämme lapsen kanssa ainakin 4 tuntia ulkona joka päiv, koska lapsi rakastaa puistoilua ja kauppareissun ja juoksevat menot saa hoidettua samalla reissulla.
Kun lapsi olin äitiyslomalla niin mies lohkaisi, että häntä käy kateeksi, kun saan tehdä kotona omia juttuja koko päivän. No, minä palasin osa-aikatyöhön ja mies hoiti lapsia ja kodin niinä päivinä. Kappas kummaa kun tulin kotiin, koko kämppä oli läävä ja mies makaa lattialla ja nuorin lapsi kiipeilee isän päällä. Loppui valitukset mun elämän helppoudesta. Lopulta mies sitten pääsi töihin "lepäämään" ja on ollut kyllä taas niin onnessaan, kun on ruokataukokin ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa. Mies alkoi arvostaa mun työtä kotona ja ihan oma-alotteisesti osallistuu myös kotitöihin ja hoitaa lapsia mielellään. Alkoi myös ehdotella, että menisin yksin lenkille ja uimahalliin ja välillä tuo kukkia ja hyvää syötävää. Muistaa myös kehua, että häntä ilahduttaa, kun hoidan lapsia kotona. Minun vinkkini on, että jätät miehen viikonlopuksi kotiin lasten kanssa ja itse menet vaikka kylpylään. Olet sen ansainnut! Ja samalla mies huomaa, että se kotonaolo on myös työtä. Itse edelleen teen välillä työvuoroja, jotta saisin levähtää, saada omanikäistä juttuseuraa ja siten jaksan taas kotonakin paremmin...vaikka se kuinka nautittavaa onkin olla lasten kanssa, niin uhmakohtaukset, eroahdistusitkut vessaan lähtiessä, riitelevät sisarukset ja asioita pursuva to-do-lista ovat kyllä välillä niin hohhoijaa

 

tulla puhtaaseen kotiin? Siis millä vuosisadalla sä elät, onko mielestäsi sinulla oikeus tulla puhtaaseen kotiin sitten kun sinä palaat työlelämään, vai sinäkö edelleen siivoat 100%?