"hui"
Itse en kyllä uskaltaisi. Meillä ainakin se alkuhuuma kesti yli vuoden ja hyvä vaan et annettiin ensin sen arjen astua kuvioihin ennenkun taloa alettiin rakentaan tai lapsia yrittään. 
Pekka Pekka
[QUOTE="hui";28993138]Itse en kyllä uskaltaisi. Meillä ainakin se alkuhuuma kesti yli vuoden ja hyvä vaan et annettiin ensin sen arjen astua kuvioihin ennenkun taloa alettiin rakentaan tai lapsia yrittään. [/QUOTE]
Jos ei edes naimisiin mene, on siinä merkit siitä ettei asiaa ole kovin pitkälle mietitty. Toki jokainen tapaus on erikseen joten ei siitä ajan pituudesta sinänsä voi varmaa sanoa, mutta yleensä ottaen minusta on täysin idioottimaista touhua hankkia talo ja lapsia ja sitten miettiä sitä sitoutumista viimeisenä. Muuten tehköön mitä typeryyksiä tahansa mutta siinä vaiheessa asian ei pitäisi kuulua pelkästään näille kahdelle kun lapset kärsivät hätäisestä pelleilystä sitten erotilanteessa. Mutta kuten sanottu jokainen tapaus on erikseen, eikä toisaalta naimisiin meno tai 10 vuoden seurustelu sinänsä mitään takaa, jollakin homma voi katketa senkin jälkeen johonkin elämänmuutokseen kuten lapsiperheen arkeen, toiset voivat ihan järkevästi todeta parissa kuukaudessa että tää oli tässä ja olla loppuelämänsä yhdessä. Keskimäärin kumminkin on tuossa varoitusmerkkejä ilmassa.
[/QUOTE]Jos ei edes naimisiin mene, on siinä merkit siitä ettei asiaa ole kovin pitkälle mietitty. Toki jokainen tapaus on erikseen joten ei siitä ajan pituudesta sinänsä voi varmaa sanoa, mutta yleensä ottaen minusta on täysin idioottimaista touhua hankkia talo ja lapsia ja sitten miettiä sitä sitoutumista viimeisenä. Muuten tehköön mitä typeryyksiä tahansa mutta siinä vaiheessa asian ei pitäisi kuulua pelkästään näille kahdelle kun lapset kärsivät hätäisestä pelleilystä sitten erotilanteessa. Mutta kuten sanottu jokainen tapaus on erikseen, eikä toisaalta naimisiin meno tai 10 vuoden seurustelu sinänsä mitään takaa, jollakin homma voi katketa senkin jälkeen johonkin elämänmuutokseen kuten lapsiperheen arkeen, toiset voivat ihan järkevästi todeta parissa kuukaudessa että tää oli tässä ja olla loppuelämänsä yhdessä. Keskimäärin kumminkin on tuossa varoitusmerkkejä ilmassa.
Mikäs tässä maailmassa järkevää olisi.. Aika harvassa mun mielestä ne, jotka suhteen alussa haluaa panostaa tuollaisiin asioihin. Nykyään kaikki vaan seurustelee ja ottaa kevyesti, ei haluta sitoutua.. Halutaan kaikki, se kumppani ja sinkkuelämä. Mikäs siinä, jos kaksi samanhenkistä typpiä rakastuu ja toteuttaa haaveet nopeallakin aikataululla. Ei ole multa pois
"näin meillä"
6 viikon jälkeen naimisiin, lapsi, talo perään... jotkut tietävät mitä tekevät ja haluavat elämältä
....
Itse ostettiin talo alle vuoden seurustelun jälkeen. En osaa vielä sanoa onko hyvä vai huono ratkaisu, talo ollut meillä nyt 3 kk
Mutta tuli vain sellainen olo kun tämän miehen tapasin, että vaikka hän ei ole täydellinen (niin kuin en minäkään), niin rakastan häntä siitä huolimatta. Edellisissä suhteissa olen aina yrittänyt löytää sitä täydellisyyttä ja ahdistunut ja stressannut sen takia. etenkin kun exäkin yritti väkisin saada minut olemaan joku toinen kuin olen. Ja tämä nykyinen vain vaikuttaisi hyväksyvän minut tällaisena normaalina naisena, se on vain mahtava fiilis :heart:
Lasta ollaan suunniteltu keväälle 2015, katsotaan miten käy
Mutta tuli vain sellainen olo kun tämän miehen tapasin, että vaikka hän ei ole täydellinen (niin kuin en minäkään), niin rakastan häntä siitä huolimatta. Edellisissä suhteissa olen aina yrittänyt löytää sitä täydellisyyttä ja ahdistunut ja stressannut sen takia. etenkin kun exäkin yritti väkisin saada minut olemaan joku toinen kuin olen. Ja tämä nykyinen vain vaikuttaisi hyväksyvän minut tällaisena normaalina naisena, se on vain mahtava fiilis :heart:
Lasta ollaan suunniteltu keväälle 2015, katsotaan miten käy
Mun vanhemmat (äiti ja isäpuoli) menivät kihloihin 4 kk tapaamisesta, ostivat talon 5 kk tapaamisesta ja avioutuivat 6 kk kuluttua. Pikkuveljeni syntyi sopivasti 9 kuukauden päästä häistä. Nyt ovat olleet yhdessä 25 vuotta.
Eli joillakin voi toimiakin, mutta varmaan paremmin ihmisillä, joilla on jo kokemusta siitä, mitä parisuhde vaatii.
Eli joillakin voi toimiakin, mutta varmaan paremmin ihmisillä, joilla on jo kokemusta siitä, mitä parisuhde vaatii.
-
Mä en käsitä tätä aloitusta? Mitä siitä sitten, jos jonkun mielestä se on ihan ok perustaa perhe, mennä naimisiin ja tehdä lapsia vaikka viikon seurustelun jälkeen? Joku toinen haluaa odottaa 34 vuotta, että se voi olla sitten ihan varma, että menee oikean ihmisen kanssa naimisiin.
Elämä on peliä ja jokainen pelaa ihan omalla tyylillään. Mä en vaan käsitä miksi se olisi keneltäkään muulta pois, tai miksi sitä pitää edes miettiä, että onko jonkun toisen ratkaisu omasta mielestä oikea vai väärä.
Elämä on peliä ja jokainen pelaa ihan omalla tyylillään. Mä en vaan käsitä miksi se olisi keneltäkään muulta pois, tai miksi sitä pitää edes miettiä, että onko jonkun toisen ratkaisu omasta mielestä oikea vai väärä.
Aviousko
Mä en kyllä ymmärrä, miten naimisiin meno samaan syssyyn lisäisi toiminnan järkevyyttä.
"Anne"
Jokainen tavallaan. Jos tahtoo lapsia ja on jo ikää niin eihän sitä varsinkaan kannata odottaa. Muutoin yhteinen talo ja avioliitto, ei ole niin isoja ongelmia jos haluaa erota.
Vaikuttaahan se hätiköidyltä kun me seurustelimme vuoden ennen kuin muutimme yhteen vaikka jo aikuisina tavattiin. Yhteenmuutto ja kihlat on suurimmat askeleet joita on otettu 4:n vuoden aikana ja ainoastaan yhteinen asunto/laina on tulossa oleva askel. Emme halua enempää, joten ei ole ollut kiire vaikka tämä suhde varmalta pohjalta tuntuukin.
Vaikuttaahan se hätiköidyltä kun me seurustelimme vuoden ennen kuin muutimme yhteen vaikka jo aikuisina tavattiin. Yhteenmuutto ja kihlat on suurimmat askeleet joita on otettu 4:n vuoden aikana ja ainoastaan yhteinen asunto/laina on tulossa oleva askel. Emme halua enempää, joten ei ole ollut kiire vaikka tämä suhde varmalta pohjalta tuntuukin.
"vieras"
Tapauskohtaista. Toisilla onnistuu, toisilla ei vaikka seurustelisivat 10 vuotta ensin.
"vieras"
Ei se _järkevää_ ole oikein millään, ellei sitten sille lapsenteolle ole tulossa aikaraja vastaan jolloin riskinottoa voi pitää järkevänä. Mutta voi järjetönkin ratkaisu olla se oikea.
"Realisti"
[QUOTE="vieras";28993511]Jos on tavannut sen oikean niin miksi hidastella.[/QUOTE]
Alle vuoden tuntemisella ei voi tietää onko toinen "se oikea". Voi luulla tietävänsä, tai voi tuurilla arvata oikein, mutta ihan oikeasti toista ihmistä ei (ainakaan normaalioloissa) voi vuodessa tuntea. Sen tietää jokainen aikuinen joka on edes kerran erehtynyt arvauksessaan. Ihminen voi viiden vuoden päästä olla osoittautunut iiiiihan erilaiseksi ihmiseksi, kuin miltä näytti ekan vuoden aikana.
Alle vuoden tuntemisella ei voi tietää onko toinen "se oikea". Voi luulla tietävänsä, tai voi tuurilla arvata oikein, mutta ihan oikeasti toista ihmistä ei (ainakaan normaalioloissa) voi vuodessa tuntea. Sen tietää jokainen aikuinen joka on edes kerran erehtynyt arvauksessaan. Ihminen voi viiden vuoden päästä olla osoittautunut iiiiihan erilaiseksi ihmiseksi, kuin miltä näytti ekan vuoden aikana.
Näin
Kyllä minä lasten teon kanssa odottelisin sen alkuhuuman yli. Taloja saa myytyä, mutta lapsia ei pitäisi tehdä ennen kuin pitkän harkinnan jälkeen.
"vieras"
Järkevää tuo ei ole. Silti hyvällä tuurilla saattaa käydäkin niin, että pariskunnan osapuolet ovat juuri sopivia elämänkumppaneita toisilleen. Järkeväksi se ei silti toimintaa muuta.
Jos yhteistä omaisuutta hankkii, niin minusta naimisiinmeno on järkevää. Ihan vaikka siltä varalta, jos puoliso kuolee. Avolesken asema kun ei ole niin turvattu, kuin aviolesken.
Professional Griefer
Toisille sopii, toisille ei. Aikuiset ihmiset tehkööt mitä tahtoo.
Muutamia tällaisia tunnen, ja ehkä sattumaa mutta kaikki kuvittelevat tietävänsä elämästä jotenkin enemmän kuin muut. Omasta kaveripiiristä eräs tuttavapariskunta otti alle vuodessa yhteisen lainan, meni naimisiin ja lisääntyi ja tää nää on kokoajan niin tietävänä kertomassa mulle mun parisuhteestani miten se ei toimi ja miten mun mies ei rakasta mua, kun ollaan oltu jo 5v yhdessä eikä lapsia tai vielä naimisissa.
Muutamia tällaisia tunnen, ja ehkä sattumaa mutta kaikki kuvittelevat tietävänsä elämästä jotenkin enemmän kuin muut. Omasta kaveripiiristä eräs tuttavapariskunta otti alle vuodessa yhteisen lainan, meni naimisiin ja lisääntyi ja tää nää on kokoajan niin tietävänä kertomassa mulle mun parisuhteestani miten se ei toimi ja miten mun mies ei rakasta mua, kun ollaan oltu jo 5v yhdessä eikä lapsia tai vielä naimisissa.
Mun henkilökohtainen mielipide on, että alkuhuumassa ei kannata mitään isoja sitoomuksia tehdä (varsinkaan lapsia!). On totta, että ihmiset muuttuu ja koskaan toista ei voi täysin tuntea, mutta aika paljon paremmin sitä tietää mitä saa parin vuoden yhdessä olon jälkeen kun parin kuukauden. Ja omalla kohdalla kyse on nimenomaan riskien minimoimisesta. Elämässä ei voi koskaan tietää varmasti, mutta ei sen takia kannata kokonaan heittää aivoja narikkaan.
Ihmiset on vapaita etenemään just niin vauhdilla kuin haluaa ja minä olen vapaa pitämään sitä hieman erikoisena ratkaisuna, että sitoutuu henkilöön jota hädintuskin tuntee. Joskus uhkapeli kannattaa, yleensä ei (omassa tuttavapiirissä ainakaan).
Ihmiset on vapaita etenemään just niin vauhdilla kuin haluaa ja minä olen vapaa pitämään sitä hieman erikoisena ratkaisuna, että sitoutuu henkilöön jota hädintuskin tuntee. Joskus uhkapeli kannattaa, yleensä ei (omassa tuttavapiirissä ainakaan).