Onko erilliset rahat parisuhteessa aina katastrofi

No, ainakin siltä vaikuttaa, kun lukee tälläkin palstalla olevia juttuja, että siinä aina käy niin, että toinen kuluttaa rahansa vain itseensä ja toinen sitten maksaa kaikki perheen kulut.

Ja mielenkiintoisinta on se, että yleensä se pariskunnan varakkaampi osapuoli on myös se itsekkäämpi osapuoli jonka mielestä perhe ei saisi saada senttiäkään hänen rakkaista rahoistaan.

 

Ei se AINA voi olla katastrofi koska meillä on erilliset rahat ja tämä on toiminut näin jo yli 15 vuotta. Aina välillä kysyn onko kaikki ok eikä vielä ole tullut mitään valittamista kummaltakaan.

 

Ei, vaan se systeemi toimii loistavasti ainakin meillä.

 

Enpä osaa kuvitella helpompaa, oikeudenmukaisempaa ja turvallisempaa järjestelyä. Kaikkien rahojen jakaminen voi olla järkevää, jos vain toinen käy töissä ja toinen on esimerkiksi kotona hoitamassa lapsia ja osallistuu yhteisen talouden pyörittämiseen sillä keinoin. Kahden itsenäisen ihmisen taloudessa tuosta ei kyllä ole mitään hyötyä.

 

meillä on omat rahat ja ihan nätisti ollaan sen puoleen pärjätty

en ees muista että millon viimeks oltais riidelty rahasta

 

No, ainakin siltä vaikuttaa, kun lukee tälläkin palstalla olevia juttuja, että siinä aina käy niin, että toinen kuluttaa rahansa vain itseensä ja toinen sitten maksaa kaikki perheen kulut.

Ja mielenkiintoisinta on se, että yleensä se pariskunnan varakkaampi osapuoli on myös se itsekkäämpi osapuoli jonka mielestä perhe ei saisi saada senttiäkään hänen rakkaista rahoistaan.

Ei käy mun järkeen miksi (osin) erilliset rahat olisivat huono juttu JOS toinen on tuhlaileva? Sehän on vain hyvä, ettei voi tuhlata kaikkea ja toisenkin tuloja.

 

Ei käy mun järkeen miksi (osin) erilliset rahat olisivat huono juttu JOS toinen on tuhlaileva? Sehän on vain hyvä, ettei voi tuhlata kaikkea ja toisenkin tuloja.

juuri näin, naisilla kun shoppailu on aika yleinen ominaisuus niin saattas ohuelti syödä miestä kun tiliotteesta näkis että yhteisiä rahoja on humputeltu mihin sattuu

 

juuri näin, naisilla kun shoppailu on aika yleinen ominaisuus niin saattas ohuelti syödä miestä kun tiliotteesta näkis että yhteisiä rahoja on humputeltu mihin sattuu

Ei vaan miehet tuhlaavat rahat tupakkaan, viinaan ja kalliisiin harrastuksiinsa samaan aikaan kuin kotihoidontuella kitkutteleva äiti yrittää säästää perheen pennosia kiertämällä kaikki kirppikset ja alennukset ruokakaupoissa.

 

Meillä on ollut aina omat rahat ja meille se sopii parhaiten. Mä en edes osaa kuvitella että mä pyytäisin kenkärahaa mieheltä tai se pyytäisi multa rahaa uuteen näppikseen

 

Meillä on omat rahat ja laskut maksetaan puoliksi ja niiden osalat sujuu. Mutta kun lapselle pitäisi ostaa vaatetta niinkuin nyt talvivaatetta ja kenkiä niin valittaa, että pitääkö ne nyt jo ostaa ym. Ei vieläkään tajua että ajoissa saa olla, jos haluaa tietyn takin tai kengät. Siksi ostan omilla rahoillani kaiken enkä pyydä mieheltäni rahaa niihin ollenkaan mut silti valittaa...
Hänen mielstä marraskuussa vasta ostetaan talvivaatteita ym.

 

[QUOTE="Vieras";28979096]Meillä on omat rahat ja laskut maksetaan puoliksi ja niiden osalat sujuu. Mutta kun lapselle pitäisi ostaa vaatetta niinkuin nyt talvivaatetta ja kenkiä niin valittaa, että pitääkö ne nyt jo ostaa ym. Ei vieläkään tajua että ajoissa saa olla, jos haluaa tietyn takin tai kengät. Siksi ostan omilla rahoillani kaiken enkä pyydä mieheltäni rahaa niihin ollenkaan mut silti valittaa...
Hänen mielstä marraskuussa vasta ostetaan talvivaatteita ym.[/QUOTE]

hassu mies, mulle ei tulis mieleenkään alkaa neuvomaan vaimoani lastenvaatehankinnoissa

no joskus saatan tuoda julki että mitä puuttuu (yleensä ei puutu vaan en vaan ole löytänyt)

 

Ehkäpä se menee niin, että niiden, joilla systeemi toimii, ei tarvitse pitää siitä ääntä, täällähän ihmiset yleensä kirjoittavat ongelmista

Meillä on erilliset tilit ja yksi yhteinen, mutta käytännössä rahat on yhteisiä, koska tässä elämäntilanteessa olisi hankalakin sumplia, miten erillisten rahojen kanssa pystyisi toimimaan tasapuolisesti - mies panostaa tällä hetkellä yritykseen siinä määrin että mä perun tarvittaessa omat harrastukseni ja hoidan lapset ja kodin yksin, enkä pysty esimerkiksi tekemään iltaisin/viikonloppuisin työkeikkoja vaikka muussa tilanteessa haluaisin, sen sijaan autan miestä yrityksen jutuissa - esimerkiksi esikoisen vanhenpainvapaa meni pitkälti miehen kanssa raksalla... Vaikka rahat pidettäisiin erillään, todennäköisesti niiden käyttökohteet ei kuitenkaan paljon muuttuisi - asunnon remontointiin, pihaan jne. ne varmaan menisi pääasiassa silloinkin.

 

Meillä on ollut aina omat rahat ja meille se sopii parhaiten. Mä en edes osaa kuvitella että mä pyytäisin kenkärahaa mieheltä tai se pyytäisi multa rahaa uuteen näppikseen

Eihän sitä tarvitsekaan PYYTÄÄ, kun ne rahat on yhteisiä. Minä vaan menen ostamaan kengät niillä meidän yhteisillä rahoilla, ja mies vaan menee ostamaan sen näppiksen jos huvittaa. Sitten jos halutaan jotain isompaa, kuten vaikka uusi auto, niin sitten keskustellaan, että miten se vaikuttaa meidän talouteen, ja kannattaako se hankinta tehdä nyt... spekuloidaan vaan yhdessä niitä plussia ja miinuksia. Ei meidän mitään tosiaan tarvitse ikinä PYYTÄÄ, sillä ne rahat on yhtä paljon mun, kuin mieheni. Ihan sama, että mistä ne on meidän tilille tulla tupsahtaneet. Minulle on tärkeää, että mies saa tehtyä aina tarpeekseen näkemänsä ostokset, ja miehelle on tärkeää, että minä saan aina tehtyä tarpeekseni näkemäni ostokset. On minulle plussaa, jos mies voi hyvin, ja miehelle, jos minä voin hyvin. Meillä on täysi arvostus ja luottamus toinen toistamme kohtaan.

 

Mulle olis kauhea ja ahdistava ajatus, jos rahat olisivat yhteisiä. Oma raha on itsenäisyyden edellytys. Meillä on ollut erilliset tilit aina ja totta kai on sovittu etukäteen kumpi maksaa mitkäkin perheen menot! Nämä tietysti suhteutetaan tuloihin, eli normaalitilassa (molemmilla kohtuulliset palkkatulot) aikalailla 50-50 ja kotihoidontukivaiheessa mies hoiti oikeastaan kaikki laskut. Mies on tavallisella järjellä varustettu yksilö ja tarjoutuu suorastaan turhankin usein ostamaan niitä kalliita haalareita tai muita lastentarvikkeita, jotka minä yleensä ostan koska tykkään kierrellä kaupoissa enemmän.

En osaa huudella hyvin toimivasta rahataloudesta, koska pidän sitä itsestään selvänä. Karmii lukea näitä palstoja, joissa ihmisten rahankäyttötottumukset on ihan mitä sattuu tai jotkut (yleensä miehet) kuvittelevat että perheen menot on naisen vastuulla ja omilla rahoilla voi tehdä mitä vain. TÄH, millaisessa maailmassa nää tyypit elää???

 

Vähän riippuu siitäkin mitä erillisillä rahoilla tarkoitetaan. Erilliset tilit voi toimia toisissa parisuhteissa jopa paremmin kuin yhteinen tili, josta saataisi se katastrofi muodostua. Suurimmat ongelmat aiheutuu yleensä siitä jos talousasioista ei pystytä yhdessä sopimaan pelisääntöjä joihin molemmat voivat/haluavat sitoutua.

 

[QUOTE="Vieras";28979177]Eihän sitä tarvitsekaan PYYTÄÄ, kun ne rahat on yhteisiä. Minä vaan menen ostamaan kengät niillä meidän yhteisillä rahoilla, ja mies vaan menee ostamaan sen näppiksen jos huvittaa. Sitten jos halutaan jotain isompaa, kuten vaikka uusi auto, niin sitten keskustellaan, että miten se vaikuttaa meidän talouteen, ja kannattaako se hankinta tehdä nyt... spekuloidaan vaan yhdessä niitä plussia ja miinuksia. Ei meidän mitään tosiaan tarvitse ikinä PYYTÄÄ, sillä ne rahat on yhtä paljon mun, kuin mieheni. Ihan sama, että mistä ne on meidän tilille tulla tupsahtaneet. Minulle on tärkeää, että mies saa tehtyä aina tarpeekseen näkemänsä ostokset, ja miehelle on tärkeää, että minä saan aina tehtyä tarpeekseni näkemäni ostokset. On minulle plussaa, jos mies voi hyvin, ja miehelle, jos minä voin hyvin. Meillä on täysi arvostus ja luottamus toinen toistamme kohtaan.[/QUOTE]

Mulle vaan tuli tuo pyytäminen ekana mieleen kun ajatteli yhteisten rahojen käyttöä

Kun on erilliset omat rahat niin voi vapaasti mennä ja ostaa sitä mitä itse haluaa eikä toisella ole siihen nokan koputtamista. Esimerkiksi meillä mies tykkää ostella viskejä. Mä en ikinä laittaisi sellaisia määriä euroja viskeihin kun mies laittaa. Jos meillä olisi yhteiset rahat ja sieltä lähtisi 400 € viskeihin niin mä suoraan sanottuna repisin pelivehkeitäni.

*muokattu kirjoitusvirhe

 

Kai se riippuu miten nuo järjestetään. Jos vaikka kummatkin tulot ovat suht samaa luokkaa, yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat sitten hoitavat omat laskunsa saaden käyttää loppurahat niin kuin haluavat niin ei kai siinä mitään vikaa ole. Lasten kulut hoidetaan lapsilisistä tai muuten yhdessä. Aika selkeä peli ja silloin toisen tuhlailu tai muuten järjettömät ostokset eivät rasita puolisoa, vähemmän riidanaiheita.

Mutta jos tulot ovat kovin erilaiset ja toinen vaikka kht:lla hoitamassa yhteisiä lapsia niin ei ole enää reilua vaatia pienempituloista osallistumaan (isompituloisen mukaan määriteltyihin) kuluihin 50-50. Silloin tuota pitäisi soveltaa jotenkin.

 

juuri näin, naisilla kun shoppailu on aika yleinen ominaisuus niin saattas ohuelti syödä miestä kun tiliotteesta näkis että yhteisiä rahoja on humputeltu mihin sattuu

Hehheh, meillä se on mies, joka ostelisi kaiken aikaa jotakin, uusia vaatteita ja elektroniikkaa. Minä olen sitten se tylsimys, joka kertoo, että ruokaankin menee rahaa ja bensaan ja laskuihin

 

Jos meillä olisi yhteiset rahat ja sieltä lähtisi 400 € viskeihin niin mä suoraan sanottuna repisin pelivehkeitäni.

Jos mies ostaa 400 eurolla viskiä omilla rahoillaan, niin en oikein ymmärrä, miten se eroaa tilanteesta jossa mies ostaa 400 eurolla viskiä yhteisistä rahoista - joista esimerkiksi puolet tulee joka tapauksessa mieheltä Eikö se vaikuta perheen budjettiin joka tapauksessa ihan samalla tavalla?

 

mun mielestä olis fiksuinta tehdä tili, jolle molemmat siirtää tasavertaisen summa, jolla sitten yhteiset menot kuten ruoka, sähkö yms. katetaan ja lopuilla rahoilla tehköön kukin mitä haluaa

 

Meillä olisi suhde kriisissä jos olisi yhteiset rahat. Menot puoliksi ja lopuilla saa tehdä mitä huvittaa.

 

mun mielestä olis fiksuinta tehdä tili, jolle molemmat siirtää tasavertaisen summa, jolla sitten yhteiset menot kuten ruoka, sähkö yms. katetaan ja lopuilla rahoilla tehköön kukin mitä haluaa

tarkoitatko tasavertaisella sitä, että maksukykyyn suhteutettuna?

jos niin peesaan kybällä

 

Ei todellakaan ole. Mä en edes ymmärrä mistä tämä ajatus on lähtöisin. Ne rahat eivät ole ongelma, se on ongelma jos toinen puoliso on itsekäs kusipää. Ja siinä tapauksessa erilliset rahat saattavat olla jopa parempi vaihtoehto, koska muuten se itsekäs osapuoli saattaisi käyttää molempien rahat itseensä ja jättää lapset ilman vaatteita. Vaikka rahat olisivat omat, normaalilla empatiakyvyllä varustettu ja perhettään rakastava yksilö kyllä auttaa rahallisesti puolisoaan ja lapsiaan, jos sille on tarvetta. Vai pitääkö teidän suhteen hyvänä ainoastaan yhteiset rahat? Jos rahat olisivat erilliset, miehesi antaisi sinun ja lastan kuolla nälkään?

 

Erilliset tilit on hyvin eri asia kuin erilliset rahat tai erillinen talous. Mulla on ex-miehen kanssa ollut yhteinen tili, johon tuli molempien palkat, tuet yms. ja nykyisen miehen kanssa on erilliset tilit. Kuitenkin perheen talous on molemmissa tapauksissa ollut hyvin pitkälti yhteinen. Tarkoittaa sitä, että vaikka nykyään on eri tilit, niin yhdessä sovitaan miten perheen menot maksetaan tai oikeastaan laskut on tullut aika tasapuolisesti maksettua ilman mitään sopimisia. Silloin kun ollaan tienattu yhtä paljon, ollaan maksettu suunnilleen yhtä paljon ja jos toinen on saanut vähemmän, on toinen maksanut enemmän. Kummallekin jää suunnilleen suhteessa omiin tuloihin rahaa omalle tilille, josta voi sit ostella omia juttujaan. Kun ostetaan jotain isompaa, niin se maksaa, jolla siihen on rahaa tai sitten maksetaan säästötililtä.

Kummassakaan näistä pitkistä suhteista en muista, että olisi kertaakaan riidelty rahasta. Sinänsä tykkään tästä järjestelystä, jossa molemmilla omat tilit enemmän, koska siinä on vähemmän sellainen olo, että 'tuhlaan' yhteisiä rahoja kun ostan itselleni jotain kivaa vaikka ihan yhtälailla kulutan perheen rahoja on ne sitten omalla tai yhteisellä tilillä, kyse on enemmän mielikuvasta.

Sitä, että samassa perheessä on kahta eri elintasoa, eli enemmän tienaava käyttää paljon rahaa itseensä ja vähemmän tienaava laskee pennosia kun kaikki pitää aina maksaa puoliksi en ymmärrä. Perhe on yhteinen panostus, jossa sovitaan rahan käytöstä niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. En voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka asettaisi omat menonsa perheen menojen edelle.

 

Mua ahdistais ihan hirveänä, jos olis yhteiset rahat. Omat rahat edustaa mulle itsenäisyyttä. En ole riippuvainen kenestäkään, voin päättää itse mihin rahani käytän ja jos jotain tapahtuisi, en olisi hukassa.