The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Juu, onneksi sulake ei ole iso kuluerä, että sinänsä turha sulakeostos ei juuri veetuta...

Reilut 10 vuotta sitten 850 Volvoon tuli kunnollinen sähkövika ja pimeni Helsinki-Tampere välillä ohjaamosta ihan kaikki, ajovalot ei onneksi. Se vetäs jonkun kunnon pommin siellä ja ei toiminut enää nopeusmittarikaan ja luulin niin ajavani vain sataa Tampereelta eteenpäin ja tutka näytti sillon jotain rapiat 120... Onneksi ei ole koskaan mennyt ajovalosulake pimeessä talvituiskussa.
Tosta tuli mieleen juttu... en muista olenko aiemmin laittanu...

Rekkapenat, perkele!


No Moro!

Olin tulossa Helsingistä Turkuun.
Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Muurlassa, moottoritien juuri alkaessa,
huomasin takaatulevan rekan lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni,
että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan!

Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti,
jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle.
Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini,
kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä,
vaan putosi penkin alle.

En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä,
että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Helsingissä olimme kaverini kanssa vaihtaneet vuoden 85
1.6-litraseen Sierraani 2-litrasen,
joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini
siirtyi ripeästi rekan rinnalle.

Laskin voileivän apukuskin penkille ja
tavoitin katsekontaktin rekkamieheen.
Nostaessani oikean käteni tervehdykseen,
keskisormeni osui taustapeilissä
roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin,
joka putosi etupenkkien väliin
kaataen siinä olleen viinipullon.
Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä,
riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden,
jonka olin ostanut Lahnajärveltä,
ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.

Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta,
en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani,
vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja
tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni.
Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta,
käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat.
Myös radio ja matka-TV vaikenivat.
Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat
melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia ja
ehdin juuri ja juuri nähdä Tepsin tekemän
hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.

Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Kaarinan poistumisramppia.

Myöhemmin kotona asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat,
että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.

Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita,
ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.

Nimimerkki. Vituttaa nuo saatanan rekkakuskit
 
Tosta tuli mieleen juttu... en muista olenko aiemmin laittanu...

Rekkapenat, perkele!


No Moro!

Olin tulossa Helsingistä Turkuun.
Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Muurlassa, moottoritien juuri alkaessa,
huomasin takaatulevan rekan lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni,
että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan!

Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti,
jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle.
Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini,
kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä,
vaan putosi penkin alle.

En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä,
että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Helsingissä olimme kaverini kanssa vaihtaneet vuoden 85
1.6-litraseen Sierraani 2-litrasen,
joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini
siirtyi ripeästi rekan rinnalle.

Laskin voileivän apukuskin penkille ja
tavoitin katsekontaktin rekkamieheen.
Nostaessani oikean käteni tervehdykseen,
keskisormeni osui taustapeilissä
roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin,
joka putosi etupenkkien väliin
kaataen siinä olleen viinipullon.
Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä,
riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden,
jonka olin ostanut Lahnajärveltä,
ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.

Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta,
en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani,
vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja
tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni.
Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta,
käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat.
Myös radio ja matka-TV vaikenivat.
Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat
melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia ja
ehdin juuri ja juuri nähdä Tepsin tekemän
hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.

Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Kaarinan poistumisramppia.

Myöhemmin kotona asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat,
että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.

Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita,
ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.

Nimimerkki. Vituttaa nuo saatanan rekkakuskit
Mulla on ollut toi sama stoori vaatekaapin ovessa jo monta vuotta. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja KyöpelinVuori;28977591:
Miun pitäisi saada yksi prosessikaavio luotua mutta kun ei nyt onnistu sitten millään :kieh: |O|O. Visio ja Visma auttaisi nyt kovasti. Enkä nyt löydä saako niitä hankittua tähän Mac:iin. Joten nyt nörtit apuja |O
Ööp, mää olin siis se joka käytti eilen ekaa kertaa webbikameraa... Ei löydy nörttiapuja täältä :snotty:
 
  • Tykkää
Reactions: KyöpelinVuori
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä