Avoliitto, ero, kenelle ostetut tavarat?

Juuri tästä syystä menin avioliittoon. Entisessä avoliitossa tuli tuhlattua rahaa typeryyksiin ja turhuuksiin, ja suhdekriisit estivät säästämästä esim. omaan asuntoon. Rahaa tuli tuhlattua todella tyhmiin asioihin, toinen oli fiksu ja otti asuntolainan. Minä maksoin mukavat reissut ja yhteiset tekemiset. Käteen jäi pelkkä tyhjä lompakko, toinen sai oman asunnon.

Nyt olen aviossa, ja kaikki on 50/50. Meillä menee hyvin ja uskon liittomme olevan pitkä. Siitä huolimatta pidän huolta siitä että saan mitä minulle kuuluu.
Jos mieheni pettäisi tai aiheuttaisi eron, kyllähän se uusi auto ja puolet omaisuudesta lämmittää enemmän kuin kirjoitettu avioehto ja pelkkä särjetty sydän.

En ole koskaan ollut materialisti, mutta kylmät faktat on faktoja. Parasta olla itselleen rehellinen ja rakentaa sellainen pohja elämälle ettei edes se puoliso saa toista polvilleen. Pitää olla vahva ja johdonmukainen.
Onhan se mahdollista että elämme kuolemaan saakka yhdessä. Silti aina pitää elämässä olla varasuunnitelma.

 

Niin tai sitten kannattaa elää niin, ettei ole riippuvainen miehen rahoista, jolloin on ihan sama, onko avio- vai avoliitossa. Ja pahimmillaanhan tuosta avioehdosta voi tulla ihan samanlainen ongelma, jos toinen on rajannut puolisonsa ulos lähes kaikesta...

Niin, puoliso voi rajata ennen avioliittoa keräämänsä omaisuuden pois, muttei avioliiton aikana keräämäänsä omaisuutta ilman toisen osapuolen suostumusta.
Omasta puolestani ei ollut kyse siitä, että kukaan olisi riippuvainen toisen rahoista, vaan siitä, että on älytöntä maksaa ainoastaan "juoksevia" menoja toisen kartuttaessa omaisuuttaan avoliitossa.

 

Jos olet ostanut ruuat samalla kun hän on ostanut huonekaluja ja vastaavia vehkeitä, niin myykää huonekalut ja jakakaa niistä saatu tuotto teille kahdelle. Halpoja käytettyjä huonekaluja löytyy pilvin pimein. Itse en olisi ikinä suostunut maksamaan toisen osuuksia ruokamenoista ja vastaavista juoksevista kuluista, ja olettaisi saavani niitä rahoja takaisin. Itse olen avoliitossa ja meillä on omistajuus selkeästi eroteltu. Yhteisistä huonekaluista omistajuus paperilla jne. Jos erottais myytäisiin varmaan yhteisomistuksessa olevat tuotteet ja jaetaan tuotto. Selkeätä ja reilua. Asunto omistetaan 50/50 suhteessa. En ymmärrä ihmisiä, olivat avo- tai avioliitossa, jotka eivät huolehdi asioistaan ja omaisuudestaan. Kaikki liitot päättyvät, kannattaa sitäkin hetkeä vähän miettiä.

 

[QUOTE="Veera";28970891]Jos olet ostanut ruuat samalla kun hän on ostanut huonekaluja ja vastaavia vehkeitä, niin myykää huonekalut ja jakakaa niistä saatu tuotto teille kahdelle. Halpoja käytettyjä huonekaluja löytyy pilvin pimein. Itse en olisi ikinä suostunut maksamaan toisen osuuksia ruokamenoista ja vastaavista juoksevista kuluista, ja olettaisi saavani niitä rahoja takaisin. Itse olen avoliitossa ja meillä on omistajuus selkeästi eroteltu. Yhteisistä huonekaluista omistajuus paperilla jne. Jos erottais myytäisiin varmaan yhteisomistuksessa olevat tuotteet ja jaetaan tuotto. Selkeätä ja reilua. Asunto omistetaan 50/50 suhteessa. En ymmärrä ihmisiä, olivat avo- tai avioliitossa, jotka eivät huolehdi asioistaan ja omaisuudestaan. Kaikki liitot päättyvät, kannattaa sitäkin hetkeä vähän miettiä.[/QUOTE]

Ei kaikki liitot, mutta merkittävän suuri osa liitoista päättyy.

 

Ei kaikki liitot, mutta merkittävän suuri osa liitoista päättyy.

Kyllä kaikki liitot päättyvät. Viimeistään toisen kuolemaan. Se kuolemakin voi kohdata milloin vain, joten kannattaisi ne talousasiat suunnitella ja laittaa kuntoon. Turha itkeä, kun on elämän avopuolison kanssa pystyttänyt ja sitten jos puoliso menehtyy niin hänen omaiset hakevat tavaransa pois.

 

Mutta mitä jos toinen osapuoli on pääsääntöisesti maksanut kaikki asumiskulut, vakuutukset, lääkärikulut, lääkkeet, ruoat ja muut tarvikkeet. Näistä tietysti suurin osa näkyy tiliotteissakin. Sen lisäksi ostanut ja osallistunut maksuihin ostettaessa kodin tarvikkeita. Ja ne on yleensä maksettu käteiseinä. Eikä kaikista osotoista ole enää kuittiakaan tallessa.

Sitten eron tullessa toinen osapuoli yht'äkkiä väittääkin lähes kaikkea irtaimistoa omakseen.

Mikä sitten ratkaisee?

 

[QUOTE="vieras";28971012]Kyllä kaikki liitot päättyvät. Viimeistään toisen kuolemaan. Se kuolemakin voi kohdata milloin vain, joten kannattaisi ne talousasiat suunnitella ja laittaa kuntoon. Turha itkeä, kun on elämän avopuolison kanssa pystyttänyt ja sitten jos puoliso menehtyy niin hänen omaiset hakevat tavaransa pois.[/QUOTE]

Totta!

 

Ei se ihan noin mene.

Kyllä tästä on ihan lakikin jo tullut tai on tuloillaan mutta vuosimäärä tais olla 10.v joku penkokoon netistä tämän tiedon?

 

[QUOTE="vieras";28971037]Kyllä tästä on ihan lakikin jo tullut tai on tuloillaan mutta vuosimäärä tais olla 10.v joku penkokoon netistä tämän tiedon?[/QUOTE]

Vuosimäärä on 5 vuotta, mutta ei se nyt ihan mene siten, että muutamista huonekaluista aletaan sitten oikeudessa vääntämään kenen ne on, vaan on tarkoitettu ihan siihen, että jos toinen on selvasti paljon heikommalla ja toinen sitten toisen kustannuksella saanut omaisuutta kerättyä esim. jos puoliso on ollut useita vuosia kotona hoitamassa lapsia eikä ole saanut rahaa kerättyä. Toisaalta useimmissa tapauksissa se lasten kanssa kotona oleminen ei todellakaan ole mikään uhraus, vaan se kotiin jäävä itse haluaa jäädä. Se laki avoliiton omaisuuksista on huono. Ne asiat kun voidaan hoitaa avioliitolla ja avioehdoilla tai sitten tekemällä paprit ja säilyttämällä kuitit.

 

Ei, se ei ole harvinaista.
Kyllä naiset ovat kiinnostuneita sisustuksesta varmaan useammin, kuin miehet, mutta mitä se auttaa, kun mies ystävällisesti tarjoutuu maksamaan.

Voit ainoastaan miettiä mikä tulee kalliimaaksi 15- vuoden aikana. Huonekalut vai elämisen kulut?

No mikäänhän ei estä varakkaampaa osapuolta silti antamasta toiselle osaa siitä irtaimistosta. Ja toisaalta, jos mies on ostanut naiselle niitä tavaroita, niin kenen ne sitten ovat - yleensä lahjat ovat saajan, eivät antajan.

Sinä puhut tässä 15 vuodesta - pidätkö oikeasti nykyaikana yleisenä käytäntönä sitä, että tuon 15 vuoden aikana parisuhteesta vain toisella on rahaa?

Mutta sitten taas, jos toiselle ei jää erossa mitään, niin onko se kovin paha juttu, jos on itse elänyt 15 vuotta toisen rahoilla? Sitten taas, jos itselläkin on rahaa, niin silloinhan ei tyhjän päälle jääkään.

 

[QUOTE="vieras";28971012]Kyllä kaikki liitot päättyvät. Viimeistään toisen kuolemaan. Se kuolemakin voi kohdata milloin vain, joten kannattaisi ne talousasiat suunnitella ja laittaa kuntoon. Turha itkeä, kun on elämän avopuolison kanssa pystyttänyt ja sitten jos puoliso menehtyy niin hänen omaiset hakevat tavaransa pois.[/QUOTE]

No ei se nyt ihan noin mene normaalisti. Jos esim. pariskunnalla on lapsia, eivät ne omaiset saa hakea sieltä yhtään mitään. Ja vaikkei olisi lapsiakaan, niin eivät ne vainajan omaiset saa sinne tulla valitsemaan haluamiaan tavaroita ihan noin vain.

Muokkaus: lisään vielä, että kuinka monet "omaiset" ovat oikeasti kiinnostuneet hakemaan jotain eteisenmattoja, ylimääräisiä nojatuoleja ja teekuppeja? No, jotkut varmaan. Mutta ihan yhtä lailla se jäljelle jäänyt voi piilottaa osan tavaroista, jolloin omaiset eivät saa niitä

 

Niin, puoliso voi rajata ennen avioliittoa keräämänsä omaisuuden pois, muttei avioliiton aikana keräämäänsä omaisuutta ilman toisen osapuolen suostumusta.
Omasta puolestani ei ollut kyse siitä, että kukaan olisi riippuvainen toisen rahoista, vaan siitä, että on älytöntä maksaa ainoastaan "juoksevia" menoja toisen kartuttaessa omaisuuttaan avoliitossa.

Tuokin riippuu tilanteesta. Jos toinen maksaa omaa asuntoaan eikä itse esim. ole ollut halukas osallistumaan lainanhoitoon, niin eikö silloin ole ihan ok, että asunto on vain sen toisen ja hän sitä yksin maksaa? Toki se ei ole reilua, että toisen kaikki tulot menevät asunnon maksamiseen ja hän sitten elää puolisonsa rahoilla muuten.

Mutta nämä ovat aina joskus vähän epäreiluja tilanteita muutenkin. Kyllä kai sekin voi epäreilulta tuntua, että itse kartuttaa omaa ja perheen omaisuutta ja sitten äkkiä kumppani päättääkin ottaa uuden miehen/naisen, ja itse joutuu sitten jakamaan sen kovalla työllä kartuttamansa omaisuuden, makselemaan tasinkoja ja ties mitä. Juridisesti se menee ihan oikein, mutta saattaa erotilanteessa varakkaampaa harmittaa, vaikka oliskin alunperin hyväuskoisena ja rakastuneena mennyt naimisiin luullen sen olevan joku "vuosisadan rakkautarina".

Joskus asiat menee hyvin, joskus ne menevät huonosti. Onneksi kuitenkin kyse on "vain" rahasta.

 

No ei se nyt ihan noin mene normaalisti. Jos esim. pariskunnalla on lapsia, eivät ne omaiset saa hakea sieltä yhtään mitään. Ja vaikkei olisi lapsiakaan, niin eivät ne vainajan omaiset saa sinne tulla valitsemaan haluamiaan tavaroita ihan noin vain.

Muokkaus: lisään vielä, että kuinka monet "omaiset" ovat oikeasti kiinnostuneet hakemaan jotain eteisenmattoja, ylimääräisiä nojatuoleja ja teekuppeja? No, jotkut varmaan. Mutta ihan yhtä lailla se jäljelle jäänyt voi piilottaa osan tavaroista, jolloin omaiset eivät saa niitä

No lapsista ei tässä puhuttu mitään, mutta jos avoparilla ei ole lapsia ja tiedetään, että esim. auto on kuolleen niin ei se avopuolisolle kuulu. Toisaalta, vaikka olisi lapsiakin niin sitten kuitenkin nykyisin on niitä lapsia usein edellisistäkin liitoista, jotka sekoittaa pakkaa ja haluavat omansa esim. talosta. Avioliitto tuo tiettyä turvaa puolisolle, kun on mm. avio-oikeus yhteiseen kotiin.

 

Mutta mitä jos toinen osapuoli on pääsääntöisesti maksanut kaikki asumiskulut, vakuutukset, lääkärikulut, lääkkeet, ruoat ja muut tarvikkeet. Näistä tietysti suurin osa näkyy tiliotteissakin. Sen lisäksi ostanut ja osallistunut maksuihin ostettaessa kodin tarvikkeita. Ja ne on yleensä maksettu käteiseinä. Eikä kaikista osotoista ole enää kuittiakaan tallessa.

Sitten eron tullessa toinen osapuoli yht'äkkiä väittääkin lähes kaikkea irtaimistoa omakseen.

Mikä sitten ratkaisee?

Tietääkö kukaan?

 

Tietääkö kukaan?

No kylläpä ne on sen jonka nimellä ne on. Kai sitä tietty voi oikeusteitse hakea muutaman satasen osuudesta korvausta, mutta kannattaako ja meneekö läpi kuitenkaan? Laki kuitenkin on se, että sen tavarat kenen nimellä ovat ja näin se on tietty avioliitossakin, mutta avio-oikeuden mukaan toisella on oikeus tasinkoon.

 

[QUOTE="vieras";28971416]No kylläpä ne on sen jonka nimellä ne on. Kai sitä tietty voi oikeusteitse hakea muutaman satasen osuudesta korvausta, mutta kannattaako ja meneekö läpi kuitenkaan? Laki kuitenkin on se, että sen tavarat kenen nimellä ovat ja näin se on tietty avioliitossakin, mutta avio-oikeuden mukaan toisella on oikeus tasinkoon.[/QUOTE]

Miksi koko ajan puhutaan vain siitä, että kenen nimellä ne on? Jos menet liikkeeseen ja ostat, on se sitten lamppu tai sohva, ja maksat sen käteisellä, niin eihän se ole silloin kenenkään "nimellä"....

 

No mikäänhän ei estä varakkaampaa osapuolta silti antamasta toiselle osaa siitä irtaimistosta. Ja toisaalta, jos mies on ostanut naiselle niitä tavaroita, niin kenen ne sitten ovat - yleensä lahjat ovat saajan, eivät antajan.

Sinä puhut tässä 15 vuodesta - pidätkö oikeasti nykyaikana yleisenä käytäntönä sitä, että tuon 15 vuoden aikana parisuhteesta vain toisella on rahaa?

Mutta sitten taas, jos toiselle ei jää erossa mitään, niin onko se kovin paha juttu, jos on itse elänyt 15 vuotta toisen rahoilla? Sitten taas, jos itselläkin on rahaa, niin silloinhan ei tyhjän päälle jääkään.

Lahjat ovat saajan. Kyllä.
Mä en tiedä voiko olohuoneen sohvaa pitää varsinaisesti lahjana jollekkin? En tiedä. Jos mä sanoisin miehelleni, että haluaisin tuollaisen sohvan meille ja hän sen maksaisi omalta tililtään, niin en mä sitä lahjana pitäisi.

En pidä käytäntönä sitä, että 15- vuoden parisuhteessa vain toisella on rahaa. Tilanne voi kuitenkin olla se, että vain toisella on omaisuutta. Esim. kummallakin voi olla käytössään sama määrä rahaa kuukausittain. Toinen sijoittaa sen asuntoon ja lainanlyhennyksiin sekä autolainaan ja toinen maksaa juoksevat kulut. Kummalla on eron sattuessa enemmän?
Mun mielestä se juoksevien kulujen maksaja jää huomattavasti enemmän tyhjän päälle, kuin se, joka on 15- vuotta kartuttanut vain omaisuuttaan osallistumatta juokseviin kuluihin.

 

No ei se nyt ihan noin mene normaalisti. Jos esim. pariskunnalla on lapsia, eivät ne omaiset saa hakea sieltä yhtään mitään. Ja vaikkei olisi lapsiakaan, niin eivät ne vainajan omaiset saa sinne tulla valitsemaan haluamiaan tavaroita ihan noin vain.

Muokkaus: lisään vielä, että kuinka monet "omaiset" ovat oikeasti kiinnostuneet hakemaan jotain eteisenmattoja, ylimääräisiä nojatuoleja ja teekuppeja? No, jotkut varmaan. Mutta ihan yhtä lailla se jäljelle jäänyt voi piilottaa osan tavaroista, jolloin omaiset eivät saa niitä

Saattaa kuitenkin olla, että omaiset ovat kiinnostuneita saamaan heille kuuluvan asunnon/talon/kesämökin/veneen/auton ?

 

Tuokin riippuu tilanteesta. Jos toinen maksaa omaa asuntoaan eikä itse esim. ole ollut halukas osallistumaan lainanhoitoon, niin eikö silloin ole ihan ok, että asunto on vain sen toisen ja hän sitä yksin maksaa? Toki se ei ole reilua, että toisen kaikki tulot menevät asunnon maksamiseen ja hän sitten elää puolisonsa rahoilla muuten.

Mutta nämä ovat aina joskus vähän epäreiluja tilanteita muutenkin. Kyllä kai sekin voi epäreilulta tuntua, että itse kartuttaa omaa ja perheen omaisuutta ja sitten äkkiä kumppani päättääkin ottaa uuden miehen/naisen, ja itse joutuu sitten jakamaan sen kovalla työllä kartuttamansa omaisuuden, makselemaan tasinkoja ja ties mitä. Juridisesti se menee ihan oikein, mutta saattaa erotilanteessa varakkaampaa harmittaa, vaikka oliskin alunperin hyväuskoisena ja rakastuneena mennyt naimisiin luullen sen olevan joku "vuosisadan rakkautarina".

Joskus asiat menee hyvin, joskus ne menevät huonosti. Onneksi kuitenkin kyse on "vain" rahasta.

Asia on mun nähdäkseni aivan eri, jos on sovittu, että toinen maksaa omaa asuntolainaansa ja juoksevat kulut puolitetaan tai suhteutetaan omiin tuloihin. Silloinhan se onkin ihan järkevää.
Ymmärtääkseni olen koko ajan puhunut tilanteesta, jossa toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen hoitaa kaikki yhteiset juoksevat kulut?

 

Saattaa kuitenkin olla, että omaiset ovat kiinnostuneita saamaan heille kuuluvan asunnon/talon/kesämökin/veneen/auton ?

Tietysti. Ja jos ne ovat olleet sen kuolleen avopuolison, niin lain mukaanhan ne heille kuuluvatkin, ellei pariskunnalla ole ollut keskinäistä testamenttia. Itse en kyllä näe mikä ongelma TUO on, koska senhän jokainen tietää, että avopari ei peri toisiaan ilman testamenttia. Kaikki eivät ehkä haluakaan periä?

Avopuoliso ei jää tyhjän päälle, jos hänellä on kuitenkin irtaimistoa, koska kyllähän nykyisin Suomessa uuden elämän saa alkuun. Ikävä tietysti, jos joutuu muuttamaan asunnosta, jota on tottunut pitämään kotina, mutta se ei voi tulla yllätyksenä?

 

Lahjat ovat saajan. Kyllä.
Mä en tiedä voiko olohuoneen sohvaa pitää varsinaisesti lahjana jollekkin? En tiedä. Jos mä sanoisin miehelleni, että haluaisin tuollaisen sohvan meille ja hän sen maksaisi omalta tililtään, niin en mä sitä lahjana pitäisi.

En pidä käytäntönä sitä, että 15- vuoden parisuhteessa vain toisella on rahaa. Tilanne voi kuitenkin olla se, että vain toisella on omaisuutta. Esim. kummallakin voi olla käytössään sama määrä rahaa kuukausittain. Toinen sijoittaa sen asuntoon ja lainanlyhennyksiin sekä autolainaan ja toinen maksaa juoksevat kulut. Kummalla on eron sattuessa enemmän?
Mun mielestä se juoksevien kulujen maksaja jää huomattavasti enemmän tyhjän päälle, kuin se, joka on 15- vuotta kartuttanut vain omaisuuttaan osallistumatta juokseviin kuluihin.

Outoa on kyllä, jos ei se toinen yhtään ole osallistunut juokseviin kuluihin. Silloin se ei toki ole reilua. Mutta se on minusta ihan ok, että kumpikin voi kartuttaa omaisuuttaan tai olla kartuttamatta - omilla rahoillaan.

 

Lahjat ovat saajan. Kyllä.
Mä en tiedä voiko olohuoneen sohvaa pitää varsinaisesti lahjana jollekkin? En tiedä. Jos mä sanoisin miehelleni, että haluaisin tuollaisen sohvan meille ja hän sen maksaisi omalta tililtään, niin en mä sitä lahjana pitäisi.

Niin no, vaikea näitä on jälkeenpäin varmaan setviä. Minusta jossain sohvakalustossa ei kuitenkaan ole kyse niin merkittävistä summista, että ainakaan itse jaksaisin juurikaan välittää.

 

[QUOTE="vieras";28971308]No lapsista ei tässä puhuttu mitään, mutta jos avoparilla ei ole lapsia ja tiedetään, että esim. auto on kuolleen niin ei se avopuolisolle kuulu. Toisaalta, vaikka olisi lapsiakin niin sitten kuitenkin nykyisin on niitä lapsia usein edellisistäkin liitoista, jotka sekoittaa pakkaa ja haluavat omansa esim. talosta. Avioliitto tuo tiettyä turvaa puolisolle, kun on mm. avio-oikeus yhteiseen kotiin.[/QUOTE]

Kaikki tietävät tuon, jokainen sitten tekee miten itselle sopii parhaiten. Esim. minusta on varsin ok, että lapset perivät - ja siis niinhän ne muuten perivät vaikka olisi oltu naimisissakin.

 

Tietysti. Ja jos ne ovat olleet sen kuolleen avopuolison, niin lain mukaanhan ne heille kuuluvatkin, ellei pariskunnalla ole ollut keskinäistä testamenttia. Itse en kyllä näe mikä ongelma TUO on, koska senhän jokainen tietää, että avopari ei peri toisiaan ilman testamenttia. Kaikki eivät ehkä haluakaan periä?

Avopuoliso ei jää tyhjän päälle, jos hänellä on kuitenkin irtaimistoa, koska kyllähän nykyisin Suomessa uuden elämän saa alkuun. Ikävä tietysti, jos joutuu muuttamaan asunnosta, jota on tottunut pitämään kotina, mutta se ei voi tulla yllätyksenä?

Suomessahan et voi testamentata sukulaisia pois apajilta. Esim. et voi testamentata lapsiasi perinnöttömiksi. Muistaakseni voit jonkin tietyn prosentuualisen osuuden (25% muistaakseni) jollekkin muulle. Loppu menee sukulaisille.

 

Suomessahan et voi testamentata sukulaisia pois apajilta. Esim. et voi testamentata lapsiasi perinnöttömiksi. Muistaakseni voit jonkin tietyn prosentuualisen osuuden (25% muistaakseni) jollekkin muulle. Loppu menee sukulaisille.

Hyvät ihmiset olette pihalla. Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan, joka on puolet perittävästä omaisuudesta. Kaikki muut sukulaiset ja puolisot voidaan ohittaa testamentillä ja omaisuus voi mennä vaikka kodittomien kissojen yhdistykselle.