Avoliitto, ero, kenelle ostetut tavarat?

Jos avoliiton aikana on käynyt niin, että toisen "vanhat, entisen elämän tavarat" on kulutettu loppuun ja tilalle on ostettu uusia, mutta toinen on maksanut ne tililtään niin kenelle ne kuuluvat todellisuudessa, jos otetaan huomioon sekin että toisella kun meni palkat telkkariin niin toinen osti siinä kuussa sitten ruokaa ja maksoi laskut?
Eikö olisi silloin reilua, että yhteisenä aikana ostetut tavarat jaettaisiin suht puoliksi? Vai onko kuitti ainoa todiste ja tavarat sen kenellä sattuu kuitti olemaan?
Näyttää siltä, että puoliso on ollut ovela avoliiton aikana. On ostanut kaikki kalut ja pelit itse, minä maksanut muita menoja. Jos lähtisin nyt, lähtisin varmaan tyhjin käsin, sillä kaikki omistamani käyttötavara on aikaa sitten kulutettu ja käytetty.
Millä tällaisenkin selittää lapsille, oli kaikkea kun tähän muutettiin, nyt ei ole yhtään mitään. Ehkä vaatteet ja muutama astia, lasten läppäri.

 

Pyydä rahaa niiltä kuukausilta jolloin olet maksanut elämisen, kun toinen on laittanut rahat tavaroihin? Kai sen näkee ihan tiliotteilta, kuka silloin on laittanut rahaa ruokakauppaan ja sähkölaskuihin ym?

 

siks kannattaa mennä naimisiin ja avioehto tarvittaessa

 

Eikös se avo ole verrattavissa avioon kun on oltu yli viisi vuotta yhdessä. Siis ihan lainkin puolelta

 

Eikös se avo ole verrattavissa avioon kun on oltu yli viisi vuotta yhdessä. Siis ihan lainkin puolelta

Ei se ihan noin mene.

 

[QUOTE="vieras";28967961]siks kannattaa mennä naimisiin ja avioehto tarvittaessa[/QUOTE]

Mutta kun se avioliitto on "vain" paperi...

 

Kyllähän siitä avoerosta on laki olemassa.

Jos on yli viisi vuotta yhdessä ollut tai yhteisiä lapsia.

 

Minuakin kiinnostaisi tietää, miten vastaavissa tilanteissa on käynyt ja toimittu.

 

Kauanko olette ollut yhdessä ja onko yhteinen lapsi/lapsia?

Tiedätkö, olet tosi huonossa paikassa. Olet malliesimerkki miten niitä rahoja ei missään nimessä tulisi käyttää AVOliitossa.

Nyt kaikki on maksettu miehen nimissä, miehen tililtä ja tästä on todisteet saatavissa pankista helposti.

Neuvoksi muille, ei näin! Vaan tavarat ostetaan joko puoliksi, vuorotellen, yhteiseltä tililtä jne. Kaikki isommat ostokset, ei niin että naiset ostaa ruokaa ja maksaa sähkölaskuja ja mies maksaa telkkarit ja autot.

 

No yhden sohvan omistusoikeuden miettiminen ei nyt luulis olevan niin iso juttu.
Eniten mua tylsistyttää typeryys (jota esiintyy kokemukseni mukaan enemmän naisilla), että mies omistaa kaiken. Mies lyhentää talolainaa, omistaa autot on ostanut huonekalut.. Nainen sitten maksaa ruuat, sähkölaskut, vesilaskut, vakuutukset ja lasten vaatteet... Ero ja bäzzzäng, mimmi ulos kämpästä ja äijä nauraa päälle, että sulla ei ole mitään, häivy. Eikä ole muuten ihan yks tai kaks tällasta tapausta kun olen vierestä seurannut. Luoja, miten voi nainen olla tyhmä.

 

Eikä nä naiset ole mitään hyvityksiä tai tasauksia saaneet.

 

Eikö ne mee avioliitossakin niin,että ne tavarat on sen joka ne on ostanut paitsi jos ollaan yhteisesti ostettu.Todistappa sitten tämäkin.Mä olin kans näitä onnettomia luusereita,jotka jäi erossa aikoinaan puille paljaille kun miehen nimiin oli ostettu kaikki.

 

Eikä nä naiset ole mitään hyvityksiä tai tasauksia saaneet.

Tai sitten ovat edelleen olleet hölmöjä ja eivät ole osanneet vaatia?

 

No yhden sohvan omistusoikeuden miettiminen ei nyt luulis olevan niin iso juttu.
Eniten mua tylsistyttää typeryys (jota esiintyy kokemukseni mukaan enemmän naisilla), että mies omistaa kaiken. Mies lyhentää talolainaa, omistaa autot on ostanut huonekalut.. Nainen sitten maksaa ruuat, sähkölaskut, vesilaskut, vakuutukset ja lasten vaatteet... Ero ja bäzzzäng, mimmi ulos kämpästä ja äijä nauraa päälle, että sulla ei ole mitään, häivy. Eikä ole muuten ihan yks tai kaks tällasta tapausta kun olen vierestä seurannut. Luoja, miten voi nainen olla tyhmä.

Mun mielestä naiset on kyllä nykyään jo fiksumpia tämän suhteen, mutta kyllä edelleenkin tiedän useita n. 30-kymppisiä naisia jotka näin tekee.

Outoa ettei kyllä ikinä kuule tästä toisinpäin, että naiset olisivat maksaneet taloa ja miehet yleisiä kuluja.
Vaikka nykyään monet naiset tienaavatkin enemmän kuin miehensä.

 

Olisko tästä mitään hyötyä?
Oikeusapua verkossa = Oikeusapu.net

Oma nuoruuden avoliitto päättyi eroon sillä seurauksella, että miehen mukaan lähti aivan kaikki paitsi kissa, patjat ja matto. Puhdistava kokemus.

 

Eikö ne mee avioliitossakin niin,että ne tavarat on sen joka ne on ostanut paitsi jos ollaan yhteisesti ostettu.Todistappa sitten tämäkin.Mä olin kans näitä onnettomia luusereita,jotka jäi erossa aikoinaan puille paljaille kun miehen nimiin oli ostettu kaikki.

Ei mene, ellei ole avioehtoa.

 

Eikö ne mee avioliitossakin niin,että ne tavarat on sen joka ne on ostanut paitsi jos ollaan yhteisesti ostettu.Todistappa sitten tämäkin.Mä olin kans näitä onnettomia luusereita,jotka jäi erossa aikoinaan puille paljaille kun miehen nimiin oli ostettu kaikki.

Minä olen kyllä ymmärtänyt asian niin, että jos avioliitossa ei ole avioehtoa, niin avioeron tullessa varat ja velat puolitetaan.

 

Mistä kaikista tavaroista sitten on kysymys? Kyllä kai irtaimisto yleensä on paljon enemmän maksanut kuin päivittäiset ruokaostokset...?

Minä kyllä näkisin asian niin, että telkkari, sohva, astiat yms ovat sen, joka ne on ostanut ja maksanut, mutta tietysti olisi kohtuullista, että toinenkin osapuoli saisi jotain.

 

No yhden sohvan omistusoikeuden miettiminen ei nyt luulis olevan niin iso juttu.
Eniten mua tylsistyttää typeryys (jota esiintyy kokemukseni mukaan enemmän naisilla), että mies omistaa kaiken. Mies lyhentää talolainaa, omistaa autot on ostanut huonekalut.. Nainen sitten maksaa ruuat, sähkölaskut, vesilaskut, vakuutukset ja lasten vaatteet... Ero ja bäzzzäng, mimmi ulos kämpästä ja äijä nauraa päälle, että sulla ei ole mitään, häivy. Eikä ole muuten ihan yks tai kaks tällasta tapausta kun olen vierestä seurannut. Luoja, miten voi nainen olla tyhmä.

Eikö tuo ole aika harvinaista nykyisin? Ja eikö se ole suorastaan klisee, että naiset ovat kiinnostuneet sisustamisesta ja ostelevat huonekaluja ja lamppuja yms. joten kyllähän heille sitten ainakin oma irtaimistonsa jää.

Mutta sellaisiakin tilanteita voi tietysti olla, että ihan oikeasti vain toinen on ostanut asunnon eikä toinen edes halua sotkeutua lainakuvioihin eikä ole edes ajatuksena, että asunto olisi juridisesti yhteinen. Tähän voi olla monia muitakin syitä kuin toisen typeryys ja toisen oveluus

 

[QUOTE="vieras";28967961]siks kannattaa mennä naimisiin ja avioehto tarvittaessa[/QUOTE]

Niin tai sitten kannattaa elää niin, ettei ole riippuvainen miehen rahoista, jolloin on ihan sama, onko avio- vai avoliitossa. Ja pahimmillaanhan tuosta avioehdosta voi tulla ihan samanlainen ongelma, jos toinen on rajannut puolisonsa ulos lähes kaikesta...

 

avoliitossa se mene enin että kumman nimelä ne on ostettu niin ne o sen. aivan sama kumpi on maksanut esim autot ym

 

onneks miulla on sopuisa ero menossa.... ei jää kumpikaan puille paljaille JA etukäteen viisaina tästä on puhuttu oikeestaan aina kun on jotain isompaa (tai edes "erikoisempia" astioita) hankittu että kenen se sitten on jos ero tulee.

 

[QUOTE="sasa";28968002]Mutta kun se avioliitto on "vain" paperi...[/QUOTE]

Sitä suuremmalla syyllä kannattaa mennä naimisiin. Avioehdon voi laittaa koskemaan vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Avioliiton aikana hankittu omaisuus puoliksi.

 

Avioeron tullessa (siis jos ei avioehtoa ole) niin molempien puolisoiden omaisuus katsotaan läpi ja vähennetään velat. Sitten kun nuo velat on vähennetty, niin omaisuus lasketaan yhteen ja varakkaampi puoliso joutuu maksamaan tasinkoa vähävaraisemmalle, niin että omaisuus menee puoliksi. Jos toinen on selvästi varakkaampi, niin aika usein avioehto tehdään.

Mun avomies on osakkaana firmassa, siinä on neljä osakasta. He ovat keskenään tehneet "herrasmiessopimuksen" avioehdon tekemisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo firman omistusosuus tulee rajata avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle, jotta firma säilyy näiden neljän omistuksessa. Yksi osakas avioitui viime vuonna ja olin todistajana avioehdossa, joka koski tuota firman osuutta.

Avoliitto on aika kinkkinen homma juuri noiden hankittujen tavaroiden osalta. Ei ole kiva, kun erossa ei saa mitään huonekaluja tai muutakaan tavaraa ja kaikki pitää alkaa nollasta. Me ollaan osteltu tavaraa tasapuolisesti eli jos ero tulisi, niin molemmat saisi ostamiaan huonekaluja, ym. Mutta molemmat joutuis myös ostamaan uusia. Eihän parisänkyä tai ruokapöytää puolittaakaan voi. Toisaalta huonekalut on hankittu juuri tähän asuntoon ja voihan olla, että joku huonekalu ei kävisi toisen uuteen asuntoon. Kuuden hengen ruokapöytä yksiöön olisi liian iso, samoin kulmasohva.

 

Eikö tuo ole aika harvinaista nykyisin? Ja eikö se ole suorastaan klisee, että naiset ovat kiinnostuneet sisustamisesta ja ostelevat huonekaluja ja lamppuja yms. joten kyllähän heille sitten ainakin oma irtaimistonsa jää.

Mutta sellaisiakin tilanteita voi tietysti olla, että ihan oikeasti vain toinen on ostanut asunnon eikä toinen edes halua sotkeutua lainakuvioihin eikä ole edes ajatuksena, että asunto olisi juridisesti yhteinen. Tähän voi olla monia muitakin syitä kuin toisen typeryys ja toisen oveluus

Ei, se ei ole harvinaista.
Kyllä naiset ovat kiinnostuneita sisustuksesta varmaan useammin, kuin miehet, mutta mitä se auttaa, kun mies ystävällisesti tarjoutuu maksamaan.

Voit ainoastaan miettiä mikä tulee kalliimaaksi 15- vuoden aikana. Huonekalut vai elämisen kulut?