Mitä mieltä miehestä joka ei halua naida heti suhteen alussa?

Mistä hiton pihtaamisesta täällä oikein puhutaan? Mun mielestä kyse on pihtaamisesta vasta sitten kun _suhteessa_ ei ole seksiä. On täysin normaalia, ettei sitä puolituntemattoman kanssa heti ole. Tolla logiikalla meistä jokainen pihtaa joka päivä kun ei anneta seksiä joka vastaantulijalle.

Onko puolituntematon, jos on nukkunut yhdessä monta yötä? Säkö teet näin?

 

[QUOTE="vieras";28960909]En voi puhua kun omasta puolestani. Mulla se on aina mennyt juuri noin. En ole silti sanonut, etteikö muunlaisia suhteita olisi, itselläni vaan on asiat menneet aina näin ja omiin kokemuksiini perustan mielipiteeni.[/QUOTE]

Juu, halusinkin vaan kertoa oman näkökantani Nämä on monimutkaisia juttuja, ja jokainen on aivan omanlaisensa yhdistelmä ominaisuuksia ja valintoja. Siksi tämmöiset ketjut meneekin aina vääntämiseksi kun jokainen ajaa vain omaa keppihevostaan =)

 

Etkö sinä elämässäsi ole sitten koskaan ollut mistään epävarma tai muuttanut mieltäsi? Mitä se puhuminen auttaa kun toista ei vielä ensi tapaamisella tunne? Selvästi olet muuttanut mieltäsikin elämän aikana kun suhteesi eivät kaikki ole loppuun asti kestäneet. Eihän ihminen itsekään voi aina millään tietää ensimmäisellä tapaamisella, mitä toisen kanssa tahtoo. Ei yhdellä tapaamisella tiedä juurikaan toisen mielipiteistä, arvoista jne. Mun mielestä olisi kamalaa olla niin yksiuloitteinen ihminen, että joku voisi yhden tapaamisen jälkeen sanoa tuntevansa mut. :O

Voi ei, tunnistan sut. Sä olet se sama, joka TIETÄÄ, ettei miehensä ikinä petä? Sinä siis tiedät, ettei mies ikinä tule muuttumaan tai muuttamaan mieltään. En siis edes jaksa väitellä kanssasi. Elämänkokemus tuo yleensä ihmiselle monia näkökantoja ja nöyryyttä sen suhteen, että elämässä voi tapahtua melkein mitä tahansa.

Olen toki ollut epävarma, nuorena ja kokemattomana. Tämän ikäisenä ja kokemusten kautta epävarmuus vaan on karissut. Yhdellä tapaamisella voin kertoa miehestä sen, haluanko hänen kanssaan jatkaa pidemmälle ja onko hän sen arvoinen, että seuraavana päivänä nähdään. Olenpa omista miehistäni osannut sanoa myös sen, haluaako mies samoja asioita kun minä. Nykyisen mieheni kanssa sovittiin eka treffeillä että tehdään sitten kaksi lasta, sopivat mukavasti autoon. Ja niin sitten tehtiin, tosin ensimmäinen lapsi vasta 3 vuotta seukattuamme kun haluttiin ensin nauttia toisistamme ja oppia tuntemaan kunnolla.

Milloin sulle menee kaaliin se, että iän myötä yleensä oppii tuntemaan itsensä paremmin ja kun tuntee itsensä, tutustuu myös muihin eri tavalla ja nopeammin kuin nuorempana? Ja milloin menee kaaliin se, että ihmisiä on erilaisia ja osa meistä onnellisista vaimoista/miehistä on rakastunut lähes ensisilmäyksellä ja TIENNYT, että tässä tämä nyt sitten on? Miksi se on sulle niin vaikea hyväksyä? Kateutta? En keksi muutakaan selitystä.

Ja tiedän myös sen, ettei mieheni tule mua koskaan pettämään. Ensin jättää, sitten vasta lähtee muihin peteihin. Satavarmasti sen tiedän.

 

[QUOTE="Inkeri";28960626]Huvittavaa, miten tämä 'naimisen asiantuntija' Tytsi osallistuu aina juuri tämäntyylisiin keskusteluihin, joista ei itsellä ole minkäänlaista kokemuspohjaa.[/QUOTE]

 

Juu, halusinkin vaan kertoa oman näkökantani Nämä on monimutkaisia juttuja, ja jokainen on aivan omanlaisensa yhdistelmä ominaisuuksia ja valintoja. Siksi tämmöiset ketjut meneekin aina vääntämiseksi kun jokainen ajaa vain omaa keppihevostaan =)

ja osa kaataa tahallaan pensaa liekkeihin :saint:

 

Kiva jos nauratti mutta uskon että pointti tuli selväksi

Nauratti sun yritys ärsyttää, mutta ei ärsyttänyt. Tiedän itse omat mieheni, helmiä ne on olleet jokainen. Ei vain ole tarvinnut olla epävarma vaikka muita naisiahan on maailma pullollaan. Ikä sen kai tekee ja itsevarmuus

 

[QUOTE="vieras";28960928]No, sullako ei olisi koskaan mitään rajaa? Odottaisit vaikka 30 vuotta? Ja hei, jos sulla on joku raja, niin miten sä olet pätevä määrittelemään sellaista?!?!?!

Niin ja jos sulla on joku raja, niin oot kyllä törkee seksiaddikti ja paska ihminen ja joudut helvettiin.[/QUOTE]

En ole sanonut, että odottaisin 30 vuotta. Onhan ihmisillä monissa asioissa edes _suunnilleen_ toisiaan lähenevät käsitykset rajoista. Muutenhan ei esim. voitaisi määritellä ikärajoja lakiin. Hyvin voi esim. sanoa, ettei 18-vuotiaalla ja 20-vuotiaalla ole paljon ikäeroa kun taas 18-vuotiaalla ja nelikymppisellä on.

 

Tytsi, kauanko pitää odottaa seksin panttaajan kanssa kärsivällisesti, ennen kuin voi jättää tämän olematta paska ihminen?

 

Mun mielestä tämä ketju meni raiteiltaan kun alettiin vääntäämään sopivista odotteluajoista.

Ap:n aloittamoassa viestissä olennaisin juttu ja ongelma oli miehen sanomisissa ja siinä ettei hänellä SEISO kun nainen ei ollut vielä tarpeeksi tuttu tai jotain.
Kyllähän seurusteleva pari voi halutessaan odottaa vaikka hääyöhön, siitähän tässä ei nyt ollut kysymys vaan tuon ap:n mainitsemasta miehen oudosta käytöksestä mitä seksiin ja odottamiseen tulee.

On varmasti monessa tapauksessa ihan hyvä että odotellaan mutta ei senkään pitäisi olla mikäähn itsestäänselvyys tai ulkoa tuleva sääntö eikä kukaan voi asettaa tiettyjä aikarajoja. Se nyt vaan on niin ettei yhtäkään ihmistä opi tuntemaan läpikotaisin edes eliniän aikana... milloinka sitten tuntee tarpeeksi jotta voi olla fyysisesti yhdessä ja kuka sen säännön sanelee? Eiköhän jokaisella ole oikeus päätellä asiat ihan itse tuntematta itseään sen huonommaksi kuin naapurin iidaa joka odotti sulhastaan impenä 20 vuotta, seurusteli 5 vuotta ja vasta hääyönä antoi (= oli siis siveä ja kunnioitettava nainen).

Seksi tai seksittömyys ei takaa mitään mutta antaa se jotain viitteitä ainakin siltä saralta. Suhteet voi aivan hyvin kaatua vaikka seksi olisi jumalaista alusta pitäen heti ekoilta treffeiltä tai sitten se voi kaatua vaikka olisi se säästetty hääyöhön.

Että on tämä aika turhaa vääntöä koko ketju mutta jatkakaa toki

 

ja osa kaataa tahallaan pensaa liekkeihin :saint:

Eiiijei semmosia ilkimyksiä ookkaan :stick: :xmas:

 

[QUOTE="vieras";28960961]Nauratti sun yritys ärsyttää, mutta ei ärsyttänyt. Tiedän itse omat mieheni, helmiä ne on olleet jokainen. Ei vain ole tarvinnut olla epävarma vaikka muita naisiahan on maailma pullollaan. Ikä sen kai tekee ja itsevarmuus [/QUOTE]

Uskotko muuten, että ihmistuntemuksesi voisi joskus pettää? Onko kaikilla niillä huono ihmistuntemus, jotka ovat joutuneet psykopaatin tai narsistin uhriksi? Nimittäin edes psykiatri ei aina erota psykopaattia. =)

 

Mikä sitten on ylivarovaisuutta? Onko todellakin ylivarovaisuutta, jos ei kuukauden aikana ole vielä halunnut seksiä jonkun kanssa? Onneksi sinun määritelmäsi uhkarohkeudesta ja ylivarovaisuudesta eivät ole totuus. Voisin väittää, että suurin osa ihmisistä pitäisi sinun tapaasi uhkarohkeana. Harva uskaltaa muutaman päivän sisällä varata yhteisiä matkoja tai ainakaan tehdä sen sitovampia päätöksiä.

Niin, harva uskaltaa. Mutta on meitäkin, jotka uskaltavat. Eikö se ole vaan kiva, että ihmisiä on erilaisia?

 

[QUOTE="vieras";28960976]Niin, harva uskaltaa. Mutta on meitäkin, jotka uskaltavat. Eikö se ole vaan kiva, että ihmisiä on erilaisia?[/QUOTE]

Eikö sekin ole kivaa, että osa ihmisistä on vähän varovaisempia? Mietin vaan, onko sulla ihan ns. normaali käsitys varovaisuudesta, jos suurin osa ihmisistä ajattelee kanssasi siitä kovinkin eri tavalla. Aika harva loppujen lopuksi yleisesti ottaen pitää järkevänä esim. järjestää häitä tai hankkia lapsia lyhyen tuttavuuden jälkeen. Se ei ole varovaisuutta vaan vastuuntuntoa ja maalaisjärkeä.

 

Sähän sanoit viestissäsi, ettet rakastuneenakaan jaksaisi odottaa ellei mies olisi valmis seksiin heti silloin kun sinä olet? Jos mies olisi myöhemmin (vaikka sen kuukauden jälkeen) valmis, olisi hän silmissäsi ylivarovainen? En tarkoita, että mies määrittelisi kuukauden ajaksi vaan jos hänellä kestäisi jonkin aikaa siinä, että haluaisi seksiä, tahtoisi esim. tutustua muuten ensin.

En minä osaa kuvitella tuollaista tilannetta kun mulla ei ole sellaista ollut. Siis sellaista, että mies pihtaa. Eli en osaa kyllä antaa sulle vastausta. Sun mielestä minä elän liian riskillä ja mun mielestä osa on ylivarovaisia. Eikö voida vaan hyväksyä, että ajattelemme asioista eri tavalla?

 

Kertoisitko vieras, millaiseksi määrittelet ylivarovaisuuden? Onko esim. kortsun käyttö irtosuhteissa ylivarovaista vai järkevää?

Kun itse harrastin irtosuhteita niin käytössä oli sekä kortsut, että e-pillerit. Ylivarovaisuutta ei irtosuhteissa voi olla

 

Juu, halusinkin vaan kertoa oman näkökantani Nämä on monimutkaisia juttuja, ja jokainen on aivan omanlaisensa yhdistelmä ominaisuuksia ja valintoja. Siksi tämmöiset ketjut meneekin aina vääntämiseksi kun jokainen ajaa vain omaa keppihevostaan =)

Se on kyllä totta. Tytsinkin pitäis tajuta, että jokainen kertoo omista kokemuksistaan ja siitä, miten itsellä on mennyt. En minäkään sano, että mun tapa on se ainoa oikea. Mutta se on oikea tapa minulle ja hyvin on tähän asti toiminut

 

[QUOTE="vieras";28960968]Tytsi, kauanko pitää odottaa seksin panttaajan kanssa kärsivällisesti, ennen kuin voi jättää tämän olematta paska ihminen?[/QUOTE]

Vastaisitko nyt. Sulla on tästä niin vahvat mielipiteet. Eli mikä on oikea aika mikä pitää kunnon naisen odottaa?

 

Uskotko muuten, että ihmistuntemuksesi voisi joskus pettää? Onko kaikilla niillä huono ihmistuntemus, jotka ovat joutuneet psykopaatin tai narsistin uhriksi? Nimittäin edes psykiatri ei aina erota psykopaattia. =)

Uskon, että voisi joskus pettääkin. Ei vaan ole vielä tähän päivään mennessä pettänyt. Ja edelleenkin, ne mätäpaiseet olen älynnyt heivata samantien, on niitäkin tullut vastaan. Ehkä olen sitten ehdottomampi ihminen enkä ala katella niitä epäilystä herättäviä miehiä pidemmälle.

 

Eikö sekin ole kivaa, että osa ihmisistä on vähän varovaisempia? Mietin vaan, onko sulla ihan ns. normaali käsitys varovaisuudesta, jos suurin osa ihmisistä ajattelee kanssasi siitä kovinkin eri tavalla. Aika harva loppujen lopuksi yleisesti ottaen pitää järkevänä esim. järjestää häitä tai hankkia lapsia lyhyen tuttavuuden jälkeen. Se ei ole varovaisuutta vaan vastuuntuntoa ja maalaisjärkeä.

En minäkään ole lapsia halunnut hankkia ennen kuin olen ollut satavarma siitä, että on oikea mies ja hetki kyseessä, siksi niitä lapsia ei muille olekaan ja tähänkin suhteeseen niitä tuli vasta kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Siinä suhteessa ei kannata hätiköidä kyllä, ihan samaa mieltä olen.

 

[QUOTE="vieras";28960951]Olen toki ollut epävarma, nuorena ja kokemattomana. Tämän ikäisenä ja kokemusten kautta epävarmuus vaan on karissut. Yhdellä tapaamisella voin kertoa miehestä sen, haluanko hänen kanssaan jatkaa pidemmälle ja onko hän sen arvoinen, että seuraavana päivänä nähdään. Olenpa omista miehistäni osannut sanoa myös sen, haluaako mies samoja asioita kun minä. Nykyisen mieheni kanssa sovittiin eka treffeillä että tehdään sitten kaksi lasta, sopivat mukavasti autoon. Ja niin sitten tehtiin, tosin ensimmäinen lapsi vasta 3 vuotta seukattuamme kun haluttiin ensin nauttia toisistamme ja oppia tuntemaan kunnolla.

Milloin sulle menee kaaliin se, että iän myötä yleensä oppii tuntemaan itsensä paremmin ja kun tuntee itsensä, tutustuu myös muihin eri tavalla ja nopeammin kuin nuorempana? Ja milloin menee kaaliin se, että ihmisiä on erilaisia ja osa meistä onnellisista vaimoista/miehistä on rakastunut lähes ensisilmäyksellä ja TIENNYT, että tässä tämä nyt sitten on? Miksi se on sulle niin vaikea hyväksyä? Kateutta? En keksi muutakaan selitystä.

Ja tiedän myös sen, ettei mieheni tule mua koskaan pettämään. Ensin jättää, sitten vasta lähtee muihin peteihin. Satavarmasti sen tiedän. [/QUOTE]

Milloin sulle menee kaaliin, ettei niin kypsää, viisasta ja kaikkitietävää ihmistä olekaan, että voisi olla koskaan täysin varma itsestään tai muista? Minkä ikäinen ihminen tahansa voi jossain asiassa muuttaa mieltään ja kaikki ovat joistain asioista epävarmoja. Eihän maailmassa olisi ongelmia laisinkaan, jos kaikesta tiedettäisiin kaikki. Etkö sinä koskaan ole epävarma päätöksistäsi ihmisenä, vanhempana tai parisuhteessa? Koskaan et tee virheitä, joita myöhemmin kadut?

Mua häiritsee liiallinen naiivius ja tietämättömyys. Susta näkyy ainakin se, ettet ole kovin paljon opiskellut asioita? Maailmassa on nimittäin harvoja ehdottomia totuuksia. Mua lähinnä huvittaa ja naurattaa tuo väitöksesi esim. pettämisestä. Kuvitteletko yhä, ettei moni petetty olisi "tiennyt", ettei miehensä petä? Ajatteletko, ettei kukaan pettäjä ole sanonut, ettei koskaan petä? Voitko muuten mielestäsi tietää 100% varmasti, ettei mielesi sekoa koskaan? Ihminen voi pimahtaneena vaikka murhata, saati tehdä lievempiä asioita. Kun kasvaa ja kypsyy tarpeeksi, näkee maailmaa jne, ymmärtää miten samanlaisia ihmiset pohjimmiltaan ovat ja ettei mistään voi elämässä ihan 100% varmasti sanoa "ei koskaan". Siitäkin voi kiistellä, onko ylipäänsä olemassa faktoja.

 

[QUOTE="huoh";28960972]Mun mielestä tämä ketju meni raiteiltaan kun alettiin vääntäämään sopivista odotteluajoista.

Ap:n aloittamoassa viestissä olennaisin juttu ja ongelma oli miehen sanomisissa ja siinä ettei hänellä SEISO kun nainen ei ollut vielä tarpeeksi tuttu tai jotain.
Kyllähän seurusteleva pari voi halutessaan odottaa vaikka hääyöhön, siitähän tässä ei nyt ollut kysymys vaan tuon ap:n mainitsemasta miehen oudosta käytöksestä mitä seksiin ja odottamiseen tulee.

[/QUOTE]

Totta. Minullakin pisti tämä silmään.

Jos miehellä ei edes alkuvaiheessa seiso näin mitättömästä syystä, niin mitähän se sitten mahtaa olla, kun arki tosissaan koittaa? En halua edes arvailla. Tuskin aapeenkaan kannattaa jäädä ottamaan siitä selvää.

 

[QUOTE="vieras";28961028]En minäkään ole lapsia halunnut hankkia ennen kuin olen ollut satavarma siitä, että on oikea mies ja hetki kyseessä, siksi niitä lapsia ei muille olekaan ja tähänkin suhteeseen niitä tuli vasta kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Siinä suhteessa ei kannata hätiköidä kyllä, ihan samaa mieltä olen.[/QUOTE]

Sunhan piti olla varma miehistäsi jo ensi tapaamisella? Miksi tässä suhteessa odottelit, jos kerran tiesit miehen olevan oikea? Miksi odotit 3 vuotta etkä olisi uskaltanut esim. kuukauden jälkeen hankkia lapsia? Itsehän sanoit, ettei ajalla ole merkitystä.

 

[QUOTE="vieras";28961002]Kun itse harrastin irtosuhteita niin käytössä oli sekä kortsut, että e-pillerit. Ylivarovaisuutta ei irtosuhteissa voi olla [/QUOTE]

Kiinnostaa siis edelleen, mikä sitä ylivarovaisuutta on? Sain käsityksen, että on heti ylivarovainen ihminen, jos ei kuukauden tapailun aikana ole seksiä halunnut harrastaa.

 

[QUOTE="vieras";28960951]Olen toki ollut epävarma, nuorena ja kokemattomana. Tämän ikäisenä ja kokemusten kautta epävarmuus vaan on karissut. Yhdellä tapaamisella voin kertoa miehestä sen, haluanko hänen kanssaan jatkaa pidemmälle ja onko hän sen arvoinen, että seuraavana päivänä nähdään. Olenpa omista miehistäni osannut sanoa myös sen, haluaako mies samoja asioita kun minä. Nykyisen mieheni kanssa sovittiin eka treffeillä että tehdään sitten kaksi lasta, sopivat mukavasti autoon. Ja niin sitten tehtiin, tosin ensimmäinen lapsi vasta 3 vuotta seukattuamme kun haluttiin ensin nauttia toisistamme ja oppia tuntemaan kunnolla.

Milloin sulle menee kaaliin se, että iän myötä yleensä oppii tuntemaan itsensä paremmin ja kun tuntee itsensä, tutustuu myös muihin eri tavalla ja nopeammin kuin nuorempana? Ja milloin menee kaaliin se, että ihmisiä on erilaisia ja osa meistä onnellisista vaimoista/miehistä on rakastunut lähes ensisilmäyksellä ja TIENNYT, että tässä tämä nyt sitten on? Miksi se on sulle niin vaikea hyväksyä? Kateutta? En keksi muutakaan selitystä.

Ja tiedän myös sen, ettei mieheni tule mua koskaan pettämään. Ensin jättää, sitten vasta lähtee muihin peteihin. Satavarmasti sen tiedän. [/QUOTE]


Kuka nyt ei tietäisi ekojen treffien jälkeen haluaako tavata enää uudestaan? Sekä miehellä että naisella on siinä alussa joko kiinnostusta tutustua toiseen tai ei.

Oon ties kui monilla treffeillä tsoukkaillut miehen kanssa että haluan 4 lasta ja niin edelleen. Ja mies on ollut samoilla linjoilla tai epävarmempi. Toiset puhuvat tulevaisuuden suunnitelmista heti, toiset eivät. Ei siinä ole mitään ihmeellistä että "sovitaan" lapsiluku määrät ja muut ekoilla treffeillä. Se on silti vain juttelua.

Tosi ilkeästi sanottu tuo että he ketkä ovat tietyissä tapauksissa odotuksen kannalla, ovat kateellisia tai eivät usko rakkauteen Pikemminkin päin vastoin. Miehet ketkä ovat olleet kiinnostuneita ja ihastuneita eivät ole painostaneet vaan tehneet kaikkensa, että olen iloinen, rento ja tyytyväinen. Se että nainen nauraa ja hymyilee on miehille tärkeintä. EI se että jakelee itseään joka toiselle kun vähän kemiat kohtaa Hyvää kannattaa odottaa ja miehet rakastavat haasteita.

 

Epätoivoista vääristelyä nämä tytsin viestit. Jauhaa kuukaudesta, vaikka ap kirjoitti 1,5 kuukaudesta joka jatkuu näillä näkymin piiiiiiiiiiiitkäääääään....