Mitä mieltä miehestä joka ei halua naida heti suhteen alussa?

[QUOTE="vieras";28960710]Et vastannut mulle, mutta pakko laittaa pari kommenttia.



Tämä kommentti kertoo vain sen, että olet todella kokematon ja henkisesti nuori. Tuonikäisen tai oikeastaan sun kokemattomuuden takia kuukausi tuntuu susta todella lyhyeltä ajalta. Suurin osa täällä kuitenkin on kokeneita konkareita elämän ja parisuhteen saralla, ei silloin tuolla ajalla ole oikeastaan mitään merkitystä.



Eka lause: eihän tuo tirdanuuu-mikäseny oli (sori kun en muista) edes sanonut noin!

Ja loppu menee taas sun kokemattomuuden piikkiin.



Jokaisen miehen kanssa olen tiennyt ensimmäisillä treffeillä, mihin suhde ja tilanne on kehittymässä enkä ole kertaakaan ollut väärässä. Ja kun itse olen rakastunut tulisesti niin vastapuoli on ollut siinä ihan samalla viivalla joka kerta, silloin ei todellakaan ole nähty syytä odotella mitään kuukautta vaan sänkyyn on menty silloin kun siltä on tuntunut.[/QUOTE]

Turha sun on puhua kenenkään muun henkisestä kypsyydestä. Kuukausi ON lyhyt aika. Totta kai jos toista haluaa palavasti, voi se tuntua pitkältä ajalta, mutta järjellä ajateltuna tietää sen olevan lyhyt aika. Voiko sinusta kuukauden seurustellut ihminen sanoa olleensa pitkässä parisuhteessa? Sitä minäkin. Loppuelämä on valtavan pitkä aika ja mitä vanhemmaksi ihminen kasvaa, sitä lyhyemmältä esim. vuosi tuntuu. Moni äiti kokee esim. vauvavuoden hurahtavan todella nopeasti. Jokainen elämää kokenut aikuinen ymmärtää tämän suhteellisuuden. Pikkulapselle minuuttikin on monesti liian pitkä aika odottaa, teini kokee kuukauden kestäneen suhteen päättymisen maailmanloppuna kun taas aikuiselle vuosi seurustelua on lyhyt aika. Todella harvoja sellaisia ihmisiä muuten löytyy, jotka eivät elämässään olisi olleet kuukautta tai enemmänkin ilman seksiä.

Pitäisikö sinusta kokemattoman haluta seksiä mahd. nopeasti suhteen tapailuvaiheessa? Miksi ihminen olisi niin itsetuhoinen? Olet siis oikeassa: kokemattomuus voi olla yksi syy odottaa ja hyvä sellainen!

Aika meedio olet, jos jo ensi tapaamisella tiedät, kenen kanssa kehittyy seurustelusuhde ja tiedät vielä toisen ajatelleen samoin. Ehkei kaikilla ole yhtälaista superihmistuntemusta, suotakoon se heille? Kaikki eivät todellakaan tiedä edes itsestään vielä ekojen treffien jälkeen. Koetko siis, että on järkevää päättää ensitreffien jälkeen naimisiinmenostakin ja hankkia heti lapsia kun kerran tietää, että tämä suhde kestää? Eihän sinun kaikki suhteesi ole kestäneet, eli et kuitenkaan eroja ole osannut ennustaa?

 

Joko taas päästään tähän; osa haluaa odottaa ja osa ei, kumpikaan ei ole väärin!

Mutta siinä Tytsi menet kyllä metsään kun yrität moralisoida toista puolta porukasta lukitsemaan siveysvöitä.

Mua kyllä kiinnostaisi saada sulta vastaus jos vanhainkodissa asuisi ikänsä naimattomana pysynyt, mutta silti viriili Unto 78v. ja vuosikymmen sitten leskeksi jäänyt Matilda 70v. He huomaavat toisensa jo ensimmäisen kerran kun tapaavat ohimennen aamiaisella. Kuin sattuman kauppaa, he istuvat saman pöydän ääreen ja siinä puurovelliä imiessä Unto huitaisee Amandan lääkekupin nurin. Siinä yhdessä kerätessä sinisiä ja vihreitä pillereitä heidän sormensa hipaisevat toisiaan ja he tuntevat sen; tässä voisi olla ehtoovuosien rakkaustarina.

Kauanko Unton ja Amandan on odotettava kunnes he voivat edetä seksin saralla yhdyntään?

 

"Jokaisen miehen kanssa olen tiennyt ensimmäisillä treffeillä, mihin suhde ja tilanne on kehittymässä enkä ole kertaakaan ollut väärässä. Ja kun itse olen rakastunut tulisesti niin vastapuoli on ollut siinä ihan samalla viivalla joka kerta, silloin ei todellakaan ole nähty syytä odotella mitään kuukautta vaan sänkyyn on menty silloin kun siltä on tuntunut."

En muuten todellakaan ihmettele sitä, miksi jotkut päätyvät suhteisiin narsistien, väkivaltaisten miesten tai jälkikasvunsa hylkäävien miesten kanssa kun tosiaan ajatellaan, että tunnetaan toinen jo hyvinkin ekoilla treffeillä? Moni hankkii lapsia suhteen alkuhuumassa ja sitten ihmetellään, miten nyt tuli ero ja mies lähti lätkimään.

 

[QUOTE="vieras";28960743]Edelleenkin: ei sillä ajalla ole mitään merkitystä. Kun kolahtaa niin kolahtaa ja ainakin itselläni ja miehelläni kolahti samantien, tiedettiin heti molemmat että tässä tää nyt on, elämäni ihminen. Kolmen päivän tuntemisen jälkeen varattiin matka puolen vuoden päähän, sellainen mikä piti samantien maksaakin. Viiden päivän jälkeen mentiin sänkyyn, oltais menty jo aikaisemmin mutta haluttiin lykätä kun oli ihana fiilistellä ja hetken aikaa leikkiä teiniä. Yhdessä oltiin noista viidestä päivästä joka hetki kun ei oltu töissä, paitsi ne yöt nukuttiin erikseen kunnes sitten viidentenä päivänä alettiin nukkua yhdessä, käytännössä muutin miehen luo.

Minä rakastan elämistä ja uskaltamista, en haluaisi elää ylivarovaisen, epävarman ja kokemattoman ihmisen kanssa. Sen takia en odottelisi kuukauttakaan kun uskon että jos vastaan tulee se oikea niin sillä ajalla ei silloin ole mitään merkitystä.[/QUOTE]

Ei kai nämä ominaisuudet ole mitenkään yhteensidotut? Minä olen suht itsevarma, seksuaalisesti kokenut ja epäluuloon asti varovainen

Eli minä kyllä katson pitempäänkin kuin kuukauden ennenkuin teen suurempia sitoumuksia. En vain näe seksiä asiana joka pitäisi säästää varmaan suhteeseen.

 

Joko taas päästään tähän; osa haluaa odottaa ja osa ei, kumpikaan ei ole väärin!

Mutta siinä Tytsi menet kyllä metsään kun yrität moralisoida toista puolta porukasta lukitsemaan siveysvöitä.

Mua kyllä kiinnostaisi saada sulta vastaus jos vanhainkodissa asuisi ikänsä naimattomana pysynyt, mutta silti viriili Unto 78v. ja vuosikymmen sitten leskeksi jäänyt Matilda 70v. He huomaavat toisensa jo ensimmäisen kerran kun tapaavat ohimennen aamiaisella. Kuin sattuman kauppaa, he istuvat saman pöydän ääreen ja siinä puurovelliä imiessä Unto huitaisee Amandan lääkekupin nurin. Siinä yhdessä kerätessä sinisiä ja vihreitä pillereitä heidän sormensa hipaisevat toisiaan ja he tuntevat sen; tässä voisi olla ehtoovuosien rakkaustarina.

Kauanko Unton ja Amandan on odotettava kunnes he voivat edetä seksin saralla yhdyntään?

Ei heidän tarvitse odottaa ollenkaan, jos molemmat tahtovat. Miksi pitäisi? Mielestäni silti voisi sanoa _yleistäen_, että useammin seuraa ongelmia "liian nopeasti" kuin "liian myöhään" aloitetusta seksistä. Ehkä niinkin voi käydä, ettei pari sitten sovikaan seksuaalisesti yhteen, mutta kuinkakohan paljon useammin sattuu näitä, että nainen tulee heti raskaaksi, selviää toisella (naisella tai miehellä...) olevan useampi rauta tulessa, käy niin, että toinen onkin vakavammalla mielellä liikkeellä ja toinen tulee vähän hyväksikäytetyksi tai muuta vastaavaa?

Mä olen muuten useissa ketjuissa ollut sun kanssa samaa mieltä (etenkin lasten kasvatukseen ja terveyteen liittyen). Ihmettelen, miksi ajattelet tätä asiaa ehkä nyt vähän kapeasti.

 

Turha sun on puhua kenenkään muun henkisestä kypsyydestä. Kuukausi ON lyhyt aika. Totta kai jos toista haluaa palavasti, voi se tuntua pitkältä ajalta, mutta järjellä ajateltuna tietää sen olevan lyhyt aika. Voiko sinusta kuukauden seurustellut ihminen sanoa olleensa pitkässä parisuhteessa? Sitä minäkin. Loppuelämä on valtavan pitkä aika ja mitä vanhemmaksi ihminen kasvaa, sitä lyhyemmältä esim. vuosi tuntuu. Moni äiti kokee esim. vauvavuoden hurahtavan todella nopeasti. Jokainen elämää kokenut aikuinen ymmärtää tämän suhteellisuuden. Pikkulapselle minuuttikin on monesti liian pitkä aika odottaa, teini kokee kuukauden kestäneen suhteen päättymisen maailmanloppuna kun taas aikuiselle vuosi seurustelua on lyhyt aika. Todella harvoja sellaisia ihmisiä muuten löytyy, jotka eivät elämässään olisi olleet kuukautta tai enemmänkin ilman seksiä.

Kuukausi on lyhyt juu, mutta itselläni kun ne suhteiden alut on olleet kaikki sellaisia että oikeasti aletaan olla samantien kuin paita ja peppu, on kuukausi pitkä aika. Teillä nuorilla ja sellaisilla, joilla ei vaan kolahda, menee suhteiden aloituksetkin ilmeisesti sitten joidenkin omituisten sääntöjen mukaan ja tehdään treffit lauantai-illaksi klo 18 tjtn? Meillä sovittiin tärät seuraavalle päivälle, mies tuli heti aamusta kun oli viikonloppu. Erotessa huikattiin vaan että huomenna nähdään jne. Ja näin siis jokaisen pitkän suhteeni kanssa. Ei vaadita mitään säätämistä kun se oikea ihminen osuu kohdalle. Huomaat sen sitten jos/kun se sun kohdalle tulee.

Pitäisikö sinusta kokemattoman haluta seksiä mahd. nopeasti suhteen tapailuvaiheessa? Miksi ihminen olisi niin itsetuhoinen? Olet siis oikeassa: kokemattomuus voi olla yksi syy odottaa ja hyvä sellainen!

Ei tietenkään pitäisi jos ei halua, missä noin sanoin?

Aika meedio olet, jos jo ensi tapaamisella tiedät, kenen kanssa kehittyy seurustelusuhde ja tiedät vielä toisen ajatelleen samoin . Ehkei kaikilla ole yhtälaista superihmistuntemusta, suotakoon se heille? Kaikki eivät todellakaan tiedä edes itsestään vielä ekojen treffien jälkeen. Koetko siis, että on järkevää päättää ensitreffien jälkeen naimisiinmenostakin ja hankkia heti lapsia kun kerran tietää, että tämä suhde kestää? Eihän sinun kaikki suhteesi ole kestäneet, eli et kuitenkaan eroja ole osannut ennustaa?

Kuka sanoi, että olen ajatustenlukija? Kyllä minä ne miehen tunteet olen ihan juttelemalla ja puhumalla saanut selville eikä ole tarvinnut oikeastaan edes nyhtää vaan kyllä ne samantien on tulleet ilmi. Mulla kun on treffeillä tapana pussaamisen lisäksi myös puhua.

 

[QUOTE="vieras";28960710]Et vastannut mulle, mutta pakko laittaa pari kommenttia.



Tämä kommentti kertoo vain sen, että olet todella kokematon ja henkisesti nuori. Tuonikäisen tai oikeastaan sun kokemattomuuden takia kuukausi tuntuu susta todella lyhyeltä ajalta. Suurin osa täällä kuitenkin on kokeneita konkareita elämän ja parisuhteen saralla, ei silloin tuolla ajalla ole oikeastaan mitään merkitystä.



Eka lause: eihän tuo tirdanuuu-mikäseny oli (sori kun en muista) edes sanonut noin!

Ja loppu menee taas sun kokemattomuuden piikkiin.



Jokaisen miehen kanssa olen tiennyt ensimmäisillä treffeillä, mihin suhde ja tilanne on kehittymässä enkä ole kertaakaan ollut väärässä. Ja kun itse olen rakastunut tulisesti niin vastapuoli on ollut siinä ihan samalla viivalla joka kerta, silloin ei todellakaan ole nähty syytä odotella mitään kuukautta vaan sänkyyn on menty silloin kun siltä on tuntunut.[/QUOTE]

Miten tämän nyt muotoilisi tai vääntäisi rautalangasta. Mä olen esimerkiksi aina ollut tosi spontaani ja tavatessani ihanan miehen pidän selviönä sitä että vietetään aikaa niin paljon kun mahdollista, nähdään joka päivä jne. Monesti on silti tullut epävarma olo jos on jostain ollut epävarma (elämäntilanne erilainen tms) ja on pohtinut samalla että en tiedä onko reilua jatkaa pidemmälle kun ei ole täysillä VIELÄ mukana "jutussa".

Joskus tarvitsee aikaa enemmän tajutakseen että on edes valmis suhteeseen johon seksi kuuluu, mutta kaverisuhteeseen taas ei!

Tuohon kommenttiin jossa väität tietäneesi heti, että tässä tää parisuhde on jo ekoilla treffeillä. Minä taas olen kiinnostunut sen verran mukavista, fiksuista miehistä että tiedän siellä jonossa olevan muitakin naisia, vaikka mies kuinka on ihastunut minuun. Joten silti siinä on hieman jännitystä ja perhosia vatsassa, jolloin ehdottomasti mies on kunnioittanut ja ymmärtänyt jos olen lykännyt seksin harrastamista.

 

[QUOTE="vieras";28960743]Edelleenkin: ei sillä ajalla ole mitään merkitystä. Kun kolahtaa niin kolahtaa ja ainakin itselläni ja miehelläni kolahti samantien, tiedettiin heti molemmat että tässä tää nyt on, elämäni ihminen. Kolmen päivän tuntemisen jälkeen varattiin matka puolen vuoden päähän, sellainen mikä piti samantien maksaakin. Viiden päivän jälkeen mentiin sänkyyn, oltais menty jo aikaisemmin mutta haluttiin lykätä kun oli ihana fiilistellä ja hetken aikaa leikkiä teiniä. Yhdessä oltiin noista viidestä päivästä joka hetki kun ei oltu töissä, paitsi ne yöt nukuttiin erikseen kunnes sitten viidentenä päivänä alettiin nukkua yhdessä, käytännössä muutin miehen luo.

Minä rakastan elämistä ja uskaltamista, en haluaisi elää ylivarovaisen, epävarman ja kokemattoman ihmisen kanssa. Sen takia en odottelisi kuukauttakaan kun uskon että jos vastaan tulee se oikea niin sillä ajalla ei silloin ole mitään merkitystä.[/QUOTE]

Tuo on yksi tapa elää. Kai ymmärrät, että tuossa on myös riskinsä? Lisäksi kaikki eivät todellakaan ole yhtä hyviä ihmistuntijoita vai olisiko sinusta esim. hyvä, että kovin moni pari tekisi tapailun ensi päivinä jo lapsia? Et usko, että liian moni lapsi kokisi (turhaan) vanhempiensa eron? Lisäksi monien täytyy ajatella muitakin kuin itseään, esim. jos on jo äiti. Vai mitä mieltä olet äideistä, jotka tasaisin väliajoin ottavat saman katon alle uusia isäpuolia, jotka pian taas häipyvät lasten elämästä? Minä en kulje autossa ilman turvavyötä vaikkei välttämättä tule kolaria. Samoin en jättäisi ehkäisyä pois kuukauden kestäneessä suhteessa.

MUUTEN: sähän puhut itsesi täysin pussiin kun sanot, ettei ajalla ole merkitystä! Onhan sulle paljonkin väliä sillä ajalla kun kerran olet määritellyt kuukauden liian pitkäksi ajaksi. Monesti jo toitotit, ettei kuukausi ole lyhyt aika. Miten se aika yhtäkkiä merkkaakin niin kauheasti, jos elämäsi mies ei kokisi hetkeä (seksin osalta) oikeaksi tasan samaan aikaan kuin sinä?

En tiedä, kuinka yleistävästi väität, ettei ajalla ole merkitystä, mutta onhan sillä valtavastikin merkitystä tässä elämässä joissain asioissa. Ihmiseen esim. kiintyy keskimäärin sitä enemmän, mitä kauemmin hänen kanssaan on ollut. Vai rakastatko sinä kumppaniasi yhtä paljon nyt kuin ekoilla treffeillä? Eikö rakkaus ole vuosien myötä kasvanut?

 

"Jokaisen miehen kanssa olen tiennyt ensimmäisillä treffeillä, mihin suhde ja tilanne on kehittymässä enkä ole kertaakaan ollut väärässä. Ja kun itse olen rakastunut tulisesti niin vastapuoli on ollut siinä ihan samalla viivalla joka kerta, silloin ei todellakaan ole nähty syytä odotella mitään kuukautta vaan sänkyyn on menty silloin kun siltä on tuntunut."

En muuten todellakaan ihmettele sitä, miksi jotkut päätyvät suhteisiin narsistien, väkivaltaisten miesten tai jälkikasvunsa hylkäävien miesten kanssa kun tosiaan ajatellaan, että tunnetaan toinen jo hyvinkin ekoilla treffeillä? Moni hankkii lapsia suhteen alkuhuumassa ja sitten ihmetellään, miten nyt tuli ero ja mies lähti lätkimään.

Exien kanssa ollaan edelleen ystäviä, toisen exäni nykyinen vaimo on myös yksi mun parhaista ystävistäni. Lapsia minulla ei ole muille kuin omalle miehelleni

Ja ai niin, ikinä en väkivaltaista miestä ole joutunut kattelemaan. Ihania, ihania murusia on mun miehet olleet.

 

[QUOTE="vieras";28960153]Mitä tarkoitat tällä? Annatko jonkun esimerkin kun en nyt käsitä mitä tuo pitää sisällään.

Ja tuo töiden tekeminen unelmien eteen; miten se liittyy tähän?

Jos itse olisin täysillä rakastunut ja kumppanini olisi myös, en näe syytä miksi seksin suhteen pitäisi viivytellä.[/QUOTE]

Protestanttinen etiikka! Painunut syvälle Tytsin korvien väliin. Rippikoulussakin on varmaan hänelle kerrottu, että kun odottaa ja pidättäytyy oikein pitkään, se on sitten parempaa. Täytyyhän sen näin olla, vai mitä Tytsi?

 

Ei heidän tarvitse odottaa ollenkaan, jos molemmat tahtovat. Miksi pitäisi? Mielestäni silti voisi sanoa _yleistäen_, että useammin seuraa ongelmia "liian nopeasti" kuin "liian myöhään" aloitetusta seksistä. Ehkä niinkin voi käydä, ettei pari sitten sovikaan seksuaalisesti yhteen, mutta kuinkakohan paljon useammin sattuu näitä, että nainen tulee heti raskaaksi, selviää toisella (naisella tai miehellä...) olevan useampi rauta tulessa, käy niin, että toinen onkin vakavammalla mielellä liikkeellä ja toinen tulee vähän hyväksikäytetyksi tai muuta vastaavaa?

Mä olen muuten useissa ketjuissa ollut sun kanssa samaa mieltä (etenkin lasten kasvatukseen ja terveyteen liittyen). Ihmettelen, miksi ajattelet tätä asiaa ehkä nyt vähän kapeasti.

Siksi mä jaksankin sun kans tätä vääntää kun tiedän että osaat olla fiksu ihminen

Nyt sä sanoit että ei tarvi odottaa jos kumpikin sitä tahtoo. Ok.
Oletko nyt näiden iäkkäiden kohdalla suvaitsevaisempi kun Amanda ei enää tule raskaaksi ja on paljon todennäköisempää että Unto saa huomenna kohtalokkaan AVH:n?

Ne jotka toimii nopeammin, tietävät kyllä ettei päivässä, ei kuukaudessa eikä vuodessakaan tunne ihmistä kunnolla. He tietävät että voi käydä huonosti. Sitä toista ihmistä ei voi omistaa eikä määräillä. Pitää vain kyetä ja osata luottaa siihen että se toinenkin haluaa sulle hyvää.

Entäpä jos minä nyt katselisin kärsivällisestii 3kk Simoa. Hän on ihana ja karsimaattinen ja olen ihan lääpälläni. Tulee viimeinkin aika päätyä sänkyyn.

Ekana mietin että seisooko Simolla edes. Sitten käy ilmi että hänellä nyt on keskivertoa pienempi (vierasmies tykkäät tästä varmasti!). Petyn. Mutta annan mahdollisuuden.

Yön jälkeen olen mustelmilla enkä ole kokenut nautintoa koska Simo tykkää anaaliseksistä, haluaa sitoa, ruoskia ja kuristaminenkin innostaa. Emme todellakaan sovi yhteen ja olen hukannut hedelmällisessä iässä olevana 3kk aikaa etsiä sitä johon panostaa kunnolla myös tunnepuolella. Kun lopulta monien kokeilujen jälkeen 37-vuotiaana tapaan herra oikean, joudumme lapsettomuushoitoihin hedelmättömyyteni vuoksi. Kannattiko?

 

[QUOTE="vieras";28960807]Kuukausi on lyhyt juu, mutta itselläni kun ne suhteiden alut on olleet kaikki sellaisia että oikeasti aletaan olla samantien kuin paita ja peppu, on kuukausi pitkä aika. Teillä nuorilla ja sellaisilla, joilla ei vaan kolahda, menee suhteiden aloituksetkin ilmeisesti sitten joidenkin omituisten sääntöjen mukaan ja tehdään treffit lauantai-illaksi klo 18 tjtn? Meillä sovittiin tärät seuraavalle päivälle, mies tuli heti aamusta kun oli viikonloppu. Erotessa huikattiin vaan että huomenna nähdään jne. Ja näin siis jokaisen pitkän suhteeni kanssa. Ei vaadita mitään säätämistä kun se oikea ihminen osuu kohdalle. Huomaat sen sitten jos/kun se sun kohdalle tulee.



Ei tietenkään pitäisi jos ei halua, missä noin sanoin?



Kuka sanoi, että olen ajatustenlukija? Kyllä minä ne miehen tunteet olen ihan juttelemalla ja puhumalla saanut selville eikä ole tarvinnut oikeastaan edes nyhtää vaan kyllä ne samantien on tulleet ilmi. Mulla kun on treffeillä tapana pussaamisen lisäksi myös puhua.[/QUOTE]

Viesti ei ollut mulle mutta kommentoin sen verran että ei se kaikilla mene noin. Itse rakentelen paraikaa suhdetta kauan tuntemani ihmisen kanssa eikä ole varsinaista säkenöivää varmuutta yhtään mistään.

 

Ei kai nämä ominaisuudet ole mitenkään yhteensidotut? Minä olen suht itsevarma, seksuaalisesti kokenut ja epäluuloon asti varovainen

Eli minä kyllä katson pitempäänkin kuin kuukauden ennenkuin teen suurempia sitoumuksia. En vain näe seksiä asiana joka pitäisi säästää varmaan suhteeseen.

Ei ole yhteensidottuja eikä varovaisuudessa ole mitään pahaa, ylivarovaisuus taas on asia erikseen Ja osa voi joutua odottelemaan varsinkin jos on ollut huonoja kokemuksia, mulla niitä vaan ei ole ollut joten siksikin en ole sen takia joutunut jarruttelemaan. Tuuri käynyt näemmä

 

"Kuka sanoi, että olen ajatustenlukija? Kyllä minä ne miehen tunteet olen ihan juttelemalla ja puhumalla saanut selville eikä ole tarvinnut oikeastaan edes nyhtää vaan kyllä ne samantien on tulleet ilmi."

Etkö sinä elämässäsi ole sitten koskaan ollut mistään epävarma tai muuttanut mieltäsi? Mitä se puhuminen auttaa kun toista ei vielä ensi tapaamisella tunne? Selvästi olet muuttanut mieltäsikin elämän aikana kun suhteesi eivät kaikki ole loppuun asti kestäneet. Eihän ihminen itsekään voi aina millään tietää ensimmäisellä tapaamisella, mitä toisen kanssa tahtoo. Ei yhdellä tapaamisella tiedä juurikaan toisen mielipiteistä, arvoista jne. Mun mielestä olisi kamalaa olla niin yksiuloitteinen ihminen, että joku voisi yhden tapaamisen jälkeen sanoa tuntevansa mut. :O

Voi ei, tunnistan sut. Sä olet se sama, joka TIETÄÄ, ettei miehensä ikinä petä? Sinä siis tiedät, ettei mies ikinä tule muuttumaan tai muuttamaan mieltään. En siis edes jaksa väitellä kanssasi. Elämänkokemus tuo yleensä ihmiselle monia näkökantoja ja nöyryyttä sen suhteen, että elämässä voi tapahtua melkein mitä tahansa.

 

Tytsi se edelleen jauhaa tuosta keksimästään kuukaudesta. Mahtavaa, kun joku sanoo että ap:n tilanne ei kuulosta hyvältä noin kerrottuna, Tytsi heittää että "jaa et pysty olemaan kuukautta ilman, säälittävää."

Siis mikä kuukausi? Kohta varmaan keksit, että kaikki eri mieltä kanssasi olevat eivät kestä viikkoakaan ilman.

Onko sulla kuukautiset, vai mistä toi kuukausi-fiksaatio?

 

Tuohon kommenttiin jossa väität tietäneesi heti, että tässä tää parisuhde on jo ekoilla treffeillä. Minä taas olen kiinnostunut sen verran mukavista, fiksuista miehistä että tiedän siellä jonossa olevan muitakin naisia, vaikka mies kuinka on ihastunut minuun. Joten silti siinä on hieman jännitystä ja perhosia vatsassa, jolloin ehdottomasti mies on kunnioittanut ja ymmärtänyt jos olen lykännyt seksin harrastamista.

 

[QUOTE="vieras";28960848]Ei ole yhteensidottuja eikä varovaisuudessa ole mitään pahaa, ylivarovaisuus taas on asia erikseen Ja osa voi joutua odottelemaan varsinkin jos on ollut huonoja kokemuksia, mulla niitä vaan ei ole ollut joten siksikin en ole sen takia joutunut jarruttelemaan. Tuuri käynyt näemmä [/QUOTE]

Mikä sitten on ylivarovaisuutta? Onko todellakin ylivarovaisuutta, jos ei kuukauden aikana ole vielä halunnut seksiä jonkun kanssa? Onneksi sinun määritelmäsi uhkarohkeudesta ja ylivarovaisuudesta eivät ole totuus. Voisin väittää, että suurin osa ihmisistä pitäisi sinun tapaasi uhkarohkeana. Harva uskaltaa muutaman päivän sisällä varata yhteisiä matkoja tai ainakaan tehdä sen sitovampia päätöksiä.

 

Mä olen nyt nähnyt kaiken. Ihminen on sitten ylivarovainen, jos ei kuukauden jälkeen vielä ole halunnut seksiä, ei kuukauden jälkeen tiedä, mitä toinen (tai edes itse) haluaa jne? Miten mustavalkoisesti ihminen voikaan ajatella, jos tiukasti vetää jonkun ajan liian pitkäksi odottamiseksi ja ylivarovaisuudeksi? Miten VOI olla jonkun mielestä huono asia, ettei joku tahdo kokea useita väliaikaisia seksikumppaneita tai katkenneita seurustelusuhteita?

 

[QUOTE="vieras";28960868][/QUOTE]

Kiva jos nauratti mutta uskon että pointti tuli selväksi

 

Tuo on yksi tapa elää. Kai ymmärrät, että tuossa on myös riskinsä? Lisäksi kaikki eivät todellakaan ole yhtä hyviä ihmistuntijoita vai olisiko sinusta esim. hyvä, että kovin moni pari tekisi tapailun ensi päivinä jo lapsia? Et usko, että liian moni lapsi kokisi (turhaan) vanhempiensa eron? Lisäksi monien täytyy ajatella muitakin kuin itseään, esim. jos on jo äiti. Vai mitä mieltä olet äideistä, jotka tasaisin väliajoin ottavat saman katon alle uusia isäpuolia, jotka pian taas häipyvät lasten elämästä? Minä en kulje autossa ilman turvavyötä vaikkei välttämättä tule kolaria. Samoin en jättäisi ehkäisyä pois kuukauden kestäneessä suhteessa.

MUUTEN: sähän puhut itsesi täysin pussiin kun sanot, ettei ajalla ole merkitystä! Onhan sulle paljonkin väliä sillä ajalla kun kerran olet määritellyt kuukauden liian pitkäksi ajaksi. Monesti jo toitotit, ettei kuukausi ole lyhyt aika. Miten se aika yhtäkkiä merkkaakin niin kauheasti, jos elämäsi mies ei kokisi hetkeä (seksin osalta) oikeaksi tasan samaan aikaan kuin sinä?

En tiedä, kuinka yleistävästi väität, ettei ajalla ole merkitystä, mutta onhan sillä valtavastikin merkitystä tässä elämässä joissain asioissa. Ihmiseen esim. kiintyy keskimäärin sitä enemmän, mitä kauemmin hänen kanssaan on ollut. Vai rakastatko sinä kumppaniasi yhtä paljon nyt kuin ekoilla treffeillä? Eikö rakkaus ole vuosien myötä kasvanut?

Mulla on hyvä ihmistuntemus ja on mullakin tullut mätäpaisemiehiä vastaan, heivannut olen sellaiset samantien. Enkä minä ole määritellyt sitä kuukautta, sinähän siitä jauhat! Olen vaan sanonut että omissa suhteissani olen tiennyt melkolailla heti mihin se johtaa eikä näin ollen ole tarvinnut väkisin venyttää seksinä harrastamista esim. kuukauteen. Rakkaus kasvaa joka päivä, siinä olet oikeassa

 

"Monesti on silti tullut epävarma olo jos on jostain ollut epävarma (elämäntilanne erilainen tms) ja on pohtinut samalla että en tiedä onko reilua jatkaa pidemmälle kun ei ole täysillä VIELÄ mukana "jutussa"."

Tämä on tosi hyvä pointti. Minustakaan ei ole reilua edetä suhteessa liian nopeasti, jos ei ole vielä kovinkaan varma omista aikeistakaan. Etenkin, jos tietää toisen suhtautuvan seksiin suht vakavasti.

 

Viesti ei ollut mulle mutta kommentoin sen verran että ei se kaikilla mene noin. Itse rakentelen paraikaa suhdetta kauan tuntemani ihmisen kanssa eikä ole varsinaista säkenöivää varmuutta yhtään mistään.

En voi puhua kun omasta puolestani. Mulla se on aina mennyt juuri noin. En ole silti sanonut, etteikö muunlaisia suhteita olisi, itselläni vaan on asiat menneet aina näin ja omiin kokemuksiini perustan mielipiteeni.

 

[QUOTE="vieras";28960893]Mulla on hyvä ihmistuntemus ja on mullakin tullut mätäpaisemiehiä vastaan, heivannut olen sellaiset samantien. Enkä minä ole määritellyt sitä kuukautta, sinähän siitä jauhat! Olen vaan sanonut että omissa suhteissani olen tiennyt melkolailla heti mihin se johtaa eikä näin ollen ole tarvinnut väkisin venyttää seksinä harrastamista esim. kuukauteen. Rakkaus kasvaa joka päivä, siinä olet oikeassa [/QUOTE]

Sähän sanoit viestissäsi, ettet rakastuneenakaan jaksaisi odottaa ellei mies olisi valmis seksiin heti silloin kun sinä olet? Jos mies olisi myöhemmin (vaikka sen kuukauden jälkeen) valmis, olisi hän silmissäsi ylivarovainen? En tarkoita, että mies määrittelisi kuukauden ajaksi vaan jos hänellä kestäisi jonkin aikaa siinä, että haluaisi seksiä, tahtoisi esim. tutustua muuten ensin.

 

Miten sinä olet pätevä määrittämään, milloin on se viimeinen raja, milloin suhteella vielä on toivoa? Ensitreffeillä ei tarvitse mutta seuraavilla tarvitsee jo? Millä mittakaavalla esim. kuukausi on pitkä aika verrattuna loppuelämään?

Tuliko mieleesi, että joku voi syttyä hitaammin ja rakastua esim. vasta kuukausien kuluessa täysillä? Onhan olemassa esim. ystäviä, jotka myöhemmin rakastuvatkin toisiinsa tulisesti. Ei sinulla ole sen parempi tai intohimoisempi suhde kuin tällaisilla pareilla vaikka olisit kuinka nopeasti hypännyt petiin.

No, sullako ei olisi koskaan mitään rajaa? Odottaisit vaikka 30 vuotta? Ja hei, jos sulla on joku raja, niin miten sä olet pätevä määrittelemään sellaista?!?!?!

Niin ja jos sulla on joku raja, niin oot kyllä törkee seksiaddikti ja paska ihminen ja joudut helvettiin.

 

Kertoisitko vieras, millaiseksi määrittelet ylivarovaisuuden? Onko esim. kortsun käyttö irtosuhteissa ylivarovaista vai järkevää?