Ja taas löytyy näitä super-vanhempia, joille ei koskaan-ikinä-missään tilanteessa tapahdu mitään, koska osaavat lastaan vahtia. Se tosiasia vaan on, että kukaan vanhemmista ei tahallaan halua lastaan sinne veteen päästää. Vahinkoja sattuu, niitä voi sattua kelle vaan. Näitä kaikkein kamalimpiakin.
Itse olen superhysteerinen aina veden lähettyvillä ja muutenkin. Pelastusliivit on päällä ja koko ajan yritän vahtia silmä tarkkana. Silti en voi ikinä väittää, ettei näin voisi tapahtua. Ei se tarvitse, kuin hetken, milloin vaikka toinen lapsi loukkaa itsensä ja kääntää selän tälle toiselle, vain jotta voi lohduttaa toista ja sitten se onkin menoa. Olen myös ollut juhlissa, missä oli paljon lapsia (ja aikuisia). Omani meni leikkimökkiin ja käänsin pääni sekunniksi sanoakseni jotain vieressä olevalle. Sitten suuntasin katseeni taas leikkimökkiin, missä oletin lapseni edelleen leikkkivän. Hetki meni, kunnes tuli olo, ettei kaikki ole hyvin ja menin kurkkaamaan mökin ovesta sisään. Se paniikki, mikä iski, kun edessäni oli vain tyhjä mökki. Ne sekunnit, kunnes paikallistin oman lapseni muiden joukosta... Ja todellakin, lause, minkä ehdin sanoa vieressä olijalle oli tyyliin "onpa kaunis päivä tänään". Tuolla välillä, jolloin oletin lapseni vielä olevan leikkimökissä, hän olisi ehtinyt mahdollisesti juoksemaan minne vain. Lähistöllä oli vilkas tie ja myös syvä joki lapsen kävelymatkan päässä. En edes halua kuvitella mitä olisi voinut sattua. Mutta ehkä mä sitten vaan olen paska mutsi, joka ei lapsistaan osaa huolehtia... Onneksi meitä on muitakin, jotka ymmärtävät, että niitä virheitä voi sattua kenelle vaan, milloin vaan. Ollaan kiitollisia kaikki me, joita tälläinen onnettomuus ei ole koskettanut ja toivotaan, ettei ikinä kosketakkaan!
