"Nuusku"
Meillä 6 kk vauva ja tykkää olla minun äitini, mieheni isän ja tämän naisystävän seurassa. Juttelee ja naureskelee näille on mielellään sylissä jne. Mutta anopistani ei jostain syystä pidä vaan aina jos olemme siellä tai anopoi meillä on lapsi tosi itkuinen, levoton, kiemurtelee kaikkien sylissä eikä oikein viihdy missään. Anoppi ei ole kovin kiinnostunut lapsesta, yleensä tervehtii tätä josdain vsiheessa mutta ei ikinä kysele kuulumisia (mitä muut isovanhemmat tekevät) jne. Kaksi kertaa mieheni on suostutellut ja melkein väkisin tuputtanut lapsemme anopin syliin jossa lapsi alotti kamalan venkoamisen ja poispyrkimisen samantien. Olemme kerran olleet syömässä ulkona vauvan syntymän jälkeen ja tällöin mieheni isä ja tämän naisystävä olivat meillä hoitamassa vauvaa. Nyt olen käynyt muutaman kuukauden kerran viikossa ryhmäliikuntatunnilla ja äitini on ollut meillä jos mieheni on illalla töissä. Mieheni on jokatoinen viikko ltavuorossa joten äitini on ollut täälläaika monta kertaa sen muutaman tunnin mitä minulla menee.
Nyt mieheni on alkanut puhua, että hänen äitinsä vuoro olisi välillä hoitaa vauvaa ja olisi hyvä, että he tutustuisivat toisiinsa jne. Anoppi on jo suostunutkin tulemaan hoitajaksi kunhan päivästä sovitaan. Mikä onkin ihan totta, että olisi kiva jos lapsella olisi läheiset välit kumpaankin mummoonsa. Minua vaan kauhistuttaa jättää lapsemme edes muutamaksi tunniksi anopin kanssa kun lapsi on aina anopin seurassa sellainen mitä ylempänä kuvasin vaikka ovat nähneet noin 2-3 viikon välein.
Onko minulla nyt vain jotkut äitihormonit liian voimakkaina päällä ja pitäisikö vain osata vain luottaa, että lapsemme kyllä pärjää anoppini kanssa edes siedettävästi? Tai miten osaisin kieltää anopin hoitoavun kauniisti? Mieheni on sitä mieltä, että tämä olisi paras keino totuttaa anoppi ja lapsi toisiinsa eikä siedä mitään negatiiviseen viittaavaakaan sanottavaa äidistään. Tiedän etten osaa rentoutua jos anoppi on lapsemme kanssa tai en ainakaan ensimmäisellä kerralla.
Nyt mieheni on alkanut puhua, että hänen äitinsä vuoro olisi välillä hoitaa vauvaa ja olisi hyvä, että he tutustuisivat toisiinsa jne. Anoppi on jo suostunutkin tulemaan hoitajaksi kunhan päivästä sovitaan. Mikä onkin ihan totta, että olisi kiva jos lapsella olisi läheiset välit kumpaankin mummoonsa. Minua vaan kauhistuttaa jättää lapsemme edes muutamaksi tunniksi anopin kanssa kun lapsi on aina anopin seurassa sellainen mitä ylempänä kuvasin vaikka ovat nähneet noin 2-3 viikon välein.
Onko minulla nyt vain jotkut äitihormonit liian voimakkaina päällä ja pitäisikö vain osata vain luottaa, että lapsemme kyllä pärjää anoppini kanssa edes siedettävästi? Tai miten osaisin kieltää anopin hoitoavun kauniisti? Mieheni on sitä mieltä, että tämä olisi paras keino totuttaa anoppi ja lapsi toisiinsa eikä siedä mitään negatiiviseen viittaavaakaan sanottavaa äidistään. Tiedän etten osaa rentoutua jos anoppi on lapsemme kanssa tai en ainakaan ensimmäisellä kerralla.