Onkohan meidän suhteemme tuhoon tuomittu?

  • Viestiketjun aloittaja nainen vastaan mies
  • Ensimmäinen viesti
nainen vastaan mies
Kirjoitan siksi, että haluan suoraan sanottuna purkautua ja jospa kirjoittaessani tätä hoksaisin itsekin paremmin jotakin. Meillä alkanut suhde rakoilla lapsen syntymän jälkeen. Ja sitten tämä ihan klassinen kodin siisteys ja viihtyvyys aiheuttaa päänvaivaa.

Minä olen ollut viime aikoina todella alakuloinen, etäinen ja kiukkuinen miehelle. Tiedän ettei tälläistä ihmistä kukaan jaksa katella päivästä toiseen ja ymmärrän että se syö miestä paljon. En kumminkaan koe olevani masentunut, olen onnellinen vauvastamme ja hänen hoitaminen on ihanaa ja virtaa riittää paljon muuhunkin joka päivä.

Mies on sanonut ettei jaksa katsella minua ja minun pitäisi ryhdistäytyä ja nalkutan paljon. Olen vain oikeasti niin turhautunut koska välillä minusta tuntuu että minua ei arvosteta pätkäätään. Olen niin väsynyt siivomaan joka päivä samat sotkut kun toinen istuu koneella eikä häntä sotku haittaa. En nyt tarkoita mitään paria paitaa sohvalla tai muutamaa kahvikuppia jossain lojumassa. Vaan sitä, että ei voida pistää tavaroita takaisin paikoilleen, roskia voi laittaa roskikseen, tullaan kengät jalassa olohuoneeseen ja jätetään kengät siihen. Tavarat jätetään minne sattuu ja kun vien ne takaisin paikoilleen eikö ne vielä saman päivän aikana ilmesty takaisin. Kun koitan siivota ja saada lisää tilaa mitään ei saisi heittää pois ja sitä rataa. Mä en vaan kestä, että jokainen kaappi pursuaa tavaraa niin ettei se edes pysy kiinni ja jokainen pöytä on peittynyt tavarasta. Suhteemme aikana täällä ei kertaakaan ole omatoimisesti aloitettu siivoamaan mitään ja jopa tultuani synnäriltä vauvan kanssa kotiin tämä oli kamala läävä.. Minä olen ainut joka pyykkikonetta käyttää jne. Olen koittanut kiltisti sanoa ja pyytää miestä että pidettäisiin koti siistinä ja siivotaan omat jälkemme. Mutta kun se ei johda mihinkään niin en voi mitään sille että palaa pinna ja nalkutan. :(

Olen tällä hetkellä vauvan kanssa kotona, mutta osallistun silti perheen laskuihin ja ruokakuluihin ymsyms. Mies on kyllä hyvä ja ihana isä. Hoitaa vauvaamme ja haluaa viettää tämän kanssa aikaa. Hän ei vaan kestä vauvan itkua ja tämä on se syy miksi en viitsi lähteä kotoa yksin johonkin. Viimeksi kun otin pari tuntia omaa aikaa mies oli aivan hiilenä koska vauva oli itkeskellyt kokoajan.. Mutta tiedän, että tarvitsen omaa aikaa ja pakko olisi joskus saada olla rauhassa muutenkin kuin suihkussa. Mieskin saa vapaasti mennä menojaan ja ottaa sitä omaa aikaa..

Ollaan koitettu puhua mutta tuntuu ettei kummatkaan kehtaa sanoa toiselleen mitä ajattelee ettei toinen suutu tai käsitä väärin. Itse en oikeen nykyään edes jaksa koittaa jutella koska sitten nalkutan kun sanon taas samasta asiasta tai jotakin.

Mitenköhän saataisiin tämä ratkaistua, että oltaisiin onnellinen perhe? Vai ollaanko me vain liian erilaisia ihmisiä. EN haluaisi luovuttaa koska rakastan perhettäni, mutta alan myös olemaan aika loppuun palanut.
 
Vastaaja
se mies saa luvan parhaansa mukaan korjata omat jälkensä. Muuten kodinhoito kuuluu sinulle, sinä olet kotona ja mies töissä.

Ja äiti nyt vaan on monesti vauvalle se tärkein, omista menoista on tarpeen luopua pieneksi ajaksi jos ei isän kanssa viihdy, etenkin jos imetät.
 
-
Pyh. Kun sinä olet kotona, vauvan hoito kuluu sinulle.
Kotityöt voitte jakaa.
Mene lakkoon. Päätä, ettei sinuakaan häiritse sotku.
Kerro miehellesi, että hänen on muutettava asennoitumistaan omaan lapseensa. Vauvat itkee. Se on sellaista. Aikuinen mies pääsee kyllä yhden vauvan itkun yli.
Jos sun mies ei edelleenkään tee muuta, kuin istu koneella omissa touhuissaan, polta se (siis kone, ei miestä).
Vinkiksi sinulle. Älä valita enää. Älä toimi toisen aikuisen ihmisen mielialan tunnustelijana. Jos haluat lähteä tuulettumaan tunniksi tai kahdeksi, jätä vauva miehelle. Älä kysele, että sopiiko se ja voisitko mitenkään. Jos sua ahdistaa siivota toisen jälkiä, niin lakkaa tekemästä sitä.
Teidän koko perhe ei toimi, jos äiti ei voi hyvin. Pidä siis ensisijaisesti huoli omasta hyvinvoinnistasi.
 
Mies vaikka viikonloppuna päivän vauvan kanssa niin eiköhän ymmärrä sinua paremmin. Meillä ainakin mies ottanut sen kannan, että vauvan hoitaminen on se pääasia. Mulla verenpaine kiukuttelee väsymyksen takia ja siksi minun tarvii levätä. En tee nyt juurikaan muuta kotona kuin hoidan vauvan, kun mies poissa kotoa. Rakas mieheni tänä aamuna antoi minun nukkua jopa liki 1,5 tuntia extraa aamusyötön päälle ja oli vauvan kanssa sen aikaa lykäten työhönmenoaan.
 
Vastaaja
jestas sentään. Ap:lla 1 lapsi ja valittaa kotitöistä. Kuinka paljon niitä voi noin pienessä perheessä olla =D En kyllä ihmettele jos mies ei kestä.

Edelleen sitä mieltä, että mies siivoaa silti omat jälkensa ja osallistuu vauvan hoitoon.
 
mahoton yhtälö
Jos sulla on pieni lapsi ja ns. aikuinen mies niin käytännössä sulla on kaksi lasta joista toinen on vain vähän isompi kuin toinen. Jos mies ei kestä lapsen itkua niin herttinen sentään, tiesi varmasti lasten itkevän jossain vaiheessa. Jos miestä ei kiinnosta kotityöt esim. pyykkäääminen ja niiden viikkaus jätä se tekemättä ja kun häeltä loppuu puhtaat vaatteet niin kirkkain silmin sanot, että et oo ehtiny ku on niin paljon tekemistä vauvan kaa ja se ku itkee niin paljon.... juttua saat ku vaan keksit eli AVAA sen miehen silmät huomaamaan ettei sillä oo 24 h palvelijaa kotona, joka hoitaa kaikki ja hän saa mennä ja tulla miten lystää. Parisuhde ja perhe on yhteinen yritys jota hoidetaan ku yritystä. Kaikki ei vain hoidu puhumatta vaan aukaskaa ne suunne ja puhukaa huutamatta ja paiskomatta ovia ja missään nimessä ei saa kävellä pois tilanteesta. Sovitte sen jo heti kättelyssä ennen ku alotatte puhumisen. Jos hyssyttelee tarpeeksi kauan niin huomaa hyssytelleensä koko homman hajalle.
 
"Vieras"
Kuulostaa tutulta :D Eiköhän ole ihan normaalia fiiliksiä lapsentulon jälkeen.. osasyynä hormonit.

Väsymys painaa, vauvan tultua miehen tekemiset ärsyttää normaalia enemmän.

Jos aiemmin asiat ovat olleet hyvin, ei nyt kannata kovin suuria johtopäätöksiä tehdä suhteen tilasta vauva-aikana. Jos taas ongelmat ovat olleet jo ennen vauvaa, on turha kuvitella vauvan muuttavan miehen toimintaa.
 
Vastaaja
minkä ihmeen takia miehen pitäisi tehdä kotityöt töiden päälle, vaikka nainen on kotona? Jos mun mies olisi kotona ja joutuisin työpäivän päätteeksi alkaa kotitöitä tekemään, mies lentäis pihalle alta aikayksikön.

Jatka vaan nalkuttamista ja muuta pelleilyä niin sinun ei tarvitse miestäs edes ulos heittää. Lähtee hyvin mielellään :)
 
Onko tämä miehen sottapyttymeininki uusi ilmiö vai onko työnjako ollut tuollainen jo ennen lasta, mies sotkee ja sinä siivoat? Uskomattomalta kuulostaa, ei edes kenkiään viitsi eteiseen jättää :O

Yhteisen lapsenne hoitoon hänen yksinkertaisesti täytyy osallistua ja opetella aikuisena ihmisenä ja isänä sietämään lapsen itkua.
 
Mäkin ihmettelen, että oletko aina korjannut miehen jäljet vai onko hän alkanut jättää romujaan joka paikkaan vasta lapsen synnyttyä? Jos mies on aina ollut teistä se sottaisempi, miten ihmeessä olet kuvitellut asian muuttuvan itsestään lapsen synnyttyä? Vai onko asia alkanut häiritä vasta nyt vauva tulon myötä? Jos teillä on todella erilaiset siisteyskäsitykset se on asia, joka olisi pitänyt selvittää jo paljon aiemmin parisuhteen aikana eikä vasta sitten kun lapset on jo tehty...

Mitä tulee lapsen hoitoon, niin on itsesätään selvää, että se kuuluu sekä äidille että isälle ja kumpikin heistä tarvitsee myös sitä omaa aikaa. Toista on vaan paha pakottaa, eli jos mies ei lastansa halua hoitaa, loppujen lopuksi on hyvin vähän mitä voit asialle tehdä. Kuulostaa kyllä todella oudolta, että mies ei kestäisi lapsen itkua. Kyllä siihen pitää tottua ja opetella se itku rauhoittamaan. Ja jos ei halua, niin eipä se perhe silloin kovin paljoa taida kiinnostaa.
 
"vieras"
minkä ihmeen takia miehen pitäisi tehdä kotityöt töiden päälle, vaikka nainen on kotona? Jos mun mies olisi kotona ja joutuisin työpäivän päätteeksi alkaa kotitöitä tekemään, mies lentäis pihalle alta aikayksikön.

Jatka vaan nalkuttamista ja muuta pelleilyä niin sinun ei tarvitse miestäs edes ulos heittää. Lähtee hyvin mielellään :)
Siis minusta aikuisen ihmisen, oli töissä tai ei pitäisi kyetä siivoamaan omat jälkensä. siis esim jättämään kengät eteiseen.
 
minkä ihmeen takia miehen pitäisi tehdä kotityöt töiden päälle, vaikka nainen on kotona? Jos mun mies olisi kotona ja joutuisin työpäivän päätteeksi alkaa kotitöitä tekemään, mies lentäis pihalle alta aikayksikön.

Jatka vaan nalkuttamista ja muuta pelleilyä niin sinun ei tarvitse miestäs edes ulos heittää. Lähtee hyvin mielellään :)
Sinun miehesi katselisi hymyillen, kun tulet kotiin ja potkaiset kengät jalastasi keskelle olohuoneen lattiaa, viskelet roskat, astiat ja vaatteet siihen mihin ne käsistä sattuvat tippumaan ja vietät koneella loppupäivän? Erikoinen mies :)
 
"vieras"
Mikä ihana isä se semmonen on, mikä ei paria tuntia pysty hoitamaan omaa lastaan "hiiltymättä"..??

Musta tuntuu että ap:lla jää nyt jotain ihan olennaista kertomatta... Taisi mies olla sama sottapytty jo ennen lasta, mutta pakko oli silti vaan sen kanssa jälkikasvua vääntää?
 
  • Tykkää
Reactions: Anonyymi
tietääkseni jo aiemmin kommentoin, että mies ei sotke ja siivoaa pääasiassa omat jälkensä :)
Eihän ap käsittääkseni aloituksessaan valittanutkaan ainakaan pääasiallisesti siitä, ettei mies tekisi kotitöitä vaan lähinnä siitä, että tämä suoranaisesti sotkee eikä pärjää vauvan kanssa edes paria tuntia? Nuo kaappien siivoukset ym. ovat myös mielestäni sellaisia hommia, joissa tavaroiden molempien omistajien olisi hyvä olla mukana, jos jotakin turhaa on tarkoitus heittää pois ja vähentää tavarapaljoutta.

Ap valittaa kyllä aivan aiheesta. Etenkin tuo tahallinen sotkeminen on todella törkeää. Valitettavasti näille asioille on usein vaikea tehdä mitään siinä vaiheessa, kun toinen on tottunut siihen, että palvelu pelaa ja koti on hotelli.
 
"vieras"
jestas sentään. Ap:lla 1 lapsi ja valittaa kotitöistä. Kuinka paljon niitä voi noin pienessä perheessä olla =D En kyllä ihmettele jos mies ei kestä.

Edelleen sitä mieltä, että mies siivoaa silti omat jälkensa ja osallistuu vauvan hoitoon.
Eka lapsi tuo ison muutoksen entiseen vapaaseen elämään. Muutos on sitä isompi, mitä enemmän on sidoksissa lapseen. Ap on käytännössä täysin sidoksissa, koska ei voi jättää lasta miehelleen. Kotityöt eivät varmaankaan ole se oikea ongelma, vaan se, ettei ap saa henkistä tukea mieheltään ja ap jää tilanteessa täysin yksin vauvan kanssa.
 
"hmm"
Miten kattelet sellaista miestä joka ei tee kotitöitä? Oliko niin jo ennen vauvaa? Meillä ollaan aina jaettu kotityöt tasan. Äitiyslomalla ollessani tein hieman enemmän mutta mies auttoi silloinkin. Ja mun oma aika alkoi silloin kun mies tuli kotiin. Ei olisi pää kestänyt ilman omaa aikaa. Kävin kuntosalilla, kampaajalla, kosmeotologilla, kahvilla ym. ilman vauvaa monta kertaa viikossa...
 
Mies siivoaa jälkensä mutta kotitöiden sijasta hän voisi viettää aikaa lapsen kanssa. Näin toinen voi tehdä tekemättömiä kotitöitä jos niitä on. Lisäksi yhteistä aikaa täytyy olla, kahdenkeskistä ja perheenkeskistä.
 
"Vieras"
se mies saa luvan parhaansa mukaan korjata omat jälkensä. Muuten kodinhoito kuuluu sinulle, sinä olet kotona ja mies töissä.

Ja äiti nyt vaan on monesti vauvalle se tärkein, omista menoista on tarpeen luopua pieneksi ajaksi jos ei isän kanssa viihdy, etenkin jos imetät.
Höpönlöpön. Miksi isän ei sitten tarttisi luopua omista menoistaan vaan pääsee niihin vapaasti? Mulla sekoaisi pää tuossa tilanteessa...Kodinhoito voi tilapäisesti kuulua enemmän kotona olevalle, mutta ongelmana se että usein tilanne jatkuu samana molempien ollessa töissä ja lapset saa vinoutuneen mallin... Miten isän kans voisi viihtyä jos ei ole sen kanssa? (ei koske ap:ta). Tuo ajatus että äiti on tärkein on monen liiton kariutumisen syy...
 
Vastaaja
[QUOTE="Vieras";28945917]Höpönlöpön. Miksi isän ei sitten tarttisi luopua omista menoistaan vaan pääsee niihin vapaasti? Mulla sekoaisi pää tuossa tilanteessa...Kodinhoito voi tilapäisesti kuulua enemmän kotona olevalle, mutta ongelmana se että usein tilanne jatkuu samana molempien ollessa töissä ja lapset saa vinoutuneen mallin... Miten isän kans voisi viihtyä jos ei ole sen kanssa? (ei koske ap:ta). Tuo ajatus että äiti on tärkein on monen liiton kariutumisen syy...[/QUOTE]

en ainakaan tekisi pätkääkään kotitöitä kun äijä lorvinut päivän kotona. Kun se kotonaolija menee töihin, on uusi työnjako.

Jos on rintalapsi eikä huoli pulloa, isä ei välttämättä saa rauhoitettua. Juu ja kyllä isäkin saa menoistaan luopua tai sitten voi tehdä yhdessä.

Se että äiti on tärkein, ei taatusti ole minkään eron syy =D

Ja se mikä pistää silmään, kumpaakaan ei näköjään kiinnosta se kahdenkeskinen aika, joten taitaa se olla tuhoontuomittu.
 
Mä teen meillä. Mäkin aikani riitelin ja paasasin kotitöistä, mutta luovutin. En jaksa nalkuttaa vaan, kun alkaa ottaa kupoliin, niin alan tiskata (meillä tiskataan käsin, vuokranantaja ei suostunu, että hommataan astianpesukone). Mä ite keskityin tyttären hoitoon, nimittäin ei ois ekaan kahteen kuukauteen voinu vähempää kiinostaa kotityöt. Tyttö huusi raajat jäykkänä ja naamapunasena ekat parikuukautta ja miehen kanssa yölläkin kanniskeltiin olkapäällä ympäri olohuonetta. Käytiin ajelemassa keskellä yötä, vaunulenkeillä käytiin keskellä yötä, sitterissä tärryytettiin, vaunuissa heijattiin keskellä yötä, jos ei jaksanu lähtee pihalle. Oireitten syyksi selvisi maitoallergia, joka oireili iholla ja suolistolla. Tuo, kun saatiin kuntoon, niin tahti meillä muuttu aivan toiseksi. Nautin täysinrinnoin äitinä olemisesta, enkä ressanu turhia ja keskityin vaan tyttäreen ja toki parhaani mukaan mieheeni. Ilman miestäni tuskin oisin jaksanu. Mulle riittää se, että hoivaa tytärtä ja sen tekee kyllä hyvin, on hyvä isä ja paljon läsnä. Joten mä hoidan kotityöt ja saan sen hetken olla itekseni ja samalla tehdä, helpottaa ainakin sillon, kun kiristää pinnaa, että tekee jotain ja samalla hautoo synkkiä :D. Huomaakin jälkeenpäin, että mitähän mä tässä oikeen inisen ja valitan, kaikki on kuitenkin hyvin :).
 
nainen vs mies (aloittaja)
Juu siis pointtini oli se,että minua ei haittaa että teen kotityöt itekseen. Vaan se,että toinen ei arvosta pätkääkään sitä vaan sotkee. Tänäänkin saatuani vihdoin siivotuksi mies tuli kotiin ja ensimmäiseksi lätkäisi jostain repustaan kasan röskiä pöydälle. Sanoin sitten että eikö ne roskat nyt vaan voisi mennä sinne roskikseen kun olen siivonnut yms. Ja mies kyllä pitää vauvan kanssa olosta ja hoitaa tätä mutta hermostuu itkuun jolloin toivoo että otan vauvan. Vauvamme ei nuku päivisin ollenkaan ja viihtyy enimmäkseen vaan sylissä joten välillä kodinhoito on vaikeaa. Mies on tällä hetkellä koulussa eikä töissä. Kyllä mielestäni hän hyvin voi auttaa tai olla vauvan kanssa jos on esim parin tunnin päivä. Olemme olleet yhdessä monta vuotta mutta tulin raskaaksi vahingossa ja emme silloin asuneet yhdessä. Suhteen alussa ja moneasti sen jälkeenkin kun olemme keskustelleet kumpikin ollut sitä mieltä että tämän pitäisi olla tasa-vertaista. Onko se väärin jos edes kerran viikossa haluan hyvällä omatunnolla käydä yksin kaupassa vaikka sen tunnin verran? Olen puhelimella joten anteeksi kun tulee pötköön!
 

Yhteistyössä